Kadonnutta joulua etsimässä

Kun minulta loppui joulukorttiurakka tältä vuotta, tuli tunne, kuin joulu olisi jo ohi. 

Ykskaks kuitenkin alitajunnastani singahti ajatus, että hei, ei se vielä ohi ole, ei ollenkaan! Kuinka sitä voikaan mennä ihan sekaisin, kun valvoo öitä askarrellessa!? :D 

Sitten alkoi joulukuusen metsästys. Nettikaupat läpi etsien omaa ihanaa valkoista joulukuusta. Joko ne ovat lähemmäs 100 euroa, tekokuuset, tai sitten vihreitä tai loppuunmyyty. ei siis 150 senttistä, kaunista valkoista kuusta saa enää, ainakaan muutamalla kympillä. Siispä jälleen mietin, eikö se joulu jo voisi olla ohi. 

Millä sinä saat joulufiiliksen esille?! 

Kunhan viikonloppu tulee, alamme laittaa joulua meille Murusen kanssa yhdessä. Siivoilemme ja laitamme koristeet ja jouluvalot. Juoksemme joulupallojen perästä, kun kissamme ne nakkelee menemään. Uskon, että sitten saan fiilikset. 

Ja jollen silloin, niin viimeistään sitten, kun alan leipomaan pipareita, torttuja ja jotain kakkua. En tiedä vielä, mikä se kakku on, sillä hedelmäkakku on liian kallis ja ehkäpä teemme tälle vuotta jotain ihan uutta. Vaihtelu virkistää. 

Perinteitä pitää olla. Muistan lapsuudestani joulut, kuinka pöydässä oli aina piimäkakkua ja taatelikakkua. Lapsena INHOSIN molempia, mutta silti piti maistella niitä. siis itse halusin maistaa. Niin pahaa, että oli jo melkein hyvääkin. Nyt aikuisena tykkään molemmista! 

Lapsuuden jouluihin kuuluivat myös yhdessä kuusen koristelu, joululaulut pukille ja haudoilla käynnit. Kävimme myös mummolassa aattoaamuna. Mummo teki aina isot padat ja kattilat täyteen riisipuuroa, sekahedelmäkiisseliä, luumusoppaa, perunoita ja paistia... Voi sitä ruuan määrää! Mutta syöjiäkin oli paljon ja kaikki meni! Aina aattoaamuisin meitä oli kasassa 4 perhettä! 

Lapsuuden joulut olivat malttamattomana pukin odottamista. Menin piiloon sitten pukkia ja pelkäsin ja jännitin ihan kamalasti! yhtenä jouluna en uskaltanut tulla sängyn alta pois, kun se möreä-ääninen ukko pelotti niin kovasti! Ei, vaikka kuinka hän yritti olla lempeä ja antaa lahjoja! 

Hyvin monta joulua meni myös sairastellessa, sillä olin lapsuudessani usein kipeänä. Enhän ole saanut tarvittavaa immuniteettiä synnyttyäni. siihenkin on syynsä. Mutta aika parantaa, ja se sanonta päti minuunkin. Onneksi! Muistoissahan ne kerrat ovat, jolloin korviin koski tai nenä vuoti. 

Kerro jotain sinun lapsuuden joulustasi.

Muistellessani lapsuuteni jouluja, alan saada kiinni siitä fiiliksestä, mikä minulla oli hukassa. Tein vielä yhden joulukortin ja päätin, että nyt ajattelen vain ja ainoastaan hauskoja jouluisia ajatuksia. 

Joulun iloa sinullekin!