Hae tästä blogista

Aloe veraa vanhoihin sielun haavoihin 1/3

Kosmetiikka on yksi hyvinvointiini positiivisesti vaikuttavista asioista. Etenkin luonnonkosmetiikka, jonka puhtaus sopii parhaiten iholleni ja periaatteilleni. Kosmetiikka on niin paljon muutakin, kuin vain meikit. 

Ensikosketukseni Herbalifeen tapahtui kymmenisen vuotta sitten, kun ystäväni pyysi minut hänen mukaansa Herbalife-iltaan. Olin kuullut Herbalifestä aiemmin hieman, joten innostuin kutsusta. 

Menimme ystäväni ystävän kotiin. Meille tarjoiltiin siellä yrttihauduke teetä ja talon emäntä ja isäntä esittelivät meille Herbalife-tuotteita. Koska kyseessä on verkostomarkkinointi, meitä yritettiin saada sekä ostamaan tuotteita, että mukaan toimintaan. Mukaani lähti ainoastaan yksi huulivoide. Tämä huulivoide osottautui todella hyväksi tuotteeksi. 


Siltä kerralta minulle jäi vain huono maku suuhun, sillä kyseinen esittelijä soitti viikottain minulle useita kuukausia ja yritti saada minua mukaan toimintaan. Vastasin aina EI ja etten ole todellakaan innostunut niistä puheluista. Kun lopetin vastaamasta puheluihin, alkoi hän lähetellä teksti-viestejä minulle. Hän ei joko kuunnellut minua tai ei halunnut jättää tilaisuutta käyttämättä ja halusi uuvuttaa minut mukaan toimintaan. Kun reilu vuosi oli kulunut, oli viisainta vaihtaa puhelinnumeroa. Tästä syystä brändi joutui boikottiin minun osaltani. Harmi sinänsä, sillä testatut tuotteet ja ostamani huulivoide olivat ihania. Yksi ihminen kuitenkin sai häirinnällään koko firman tuntumaan minusta ennemminkin riesalta ja huijaukselta, kuin järkevältä valinnalta. 


Koska haluan pitää hyvää huolta itsestäni, syödä hyvin, välttää vahvoja alkoholituotteita, liikkua vointini sallimissa rajoissa jne päätin antaa Herbalifelle mahdollisuuden vielä kerran. Ajatus tähän ei suinkaa  syntynyt itsestään, vaan ranskalaisen ystäväni, Jenniferin, ansiosta. Löydät Jenniferin instagramista @yogandbeauty_byjen  Hänen sivunsa ovat muutenkin kauniit ja seuraamisen arvoiset. 



Olen iloinen siitä, että annoin Jenille ja Herbalifelle mahdollisuuden osoittaa, etteivät kaikki ole samanlaisia ja että tuotteet ovat erinomaisia. Käsitykseni verenimijöistä ja ahdistelevista myyjistä on nyt historiaa. Se oli yksi ihminen, ei kaikki. Jennifer avasi minulle ovet kokonaan uuteen maailmaan, jossa kosmetiikka ja ravinto kulkevat käsi kädessä ja jossa ketään ei pakoteta mihinkään. Kiitos Jen!

Niinpä päädyimmekin siihen, että tämän 38 vuotiaan kansainvälisen brändin, Herbalifen, myyntiedustajana Jen tilasi minulle tuotteita Suomesta ja pääsin tutustumaan Herbalifen arkisiin tuotteisiin luksusta unohtamatta. Kyllä vain! Vaikka ystäväni asuukin Ranskassa, voi hänen kauttaan ostaa tuotteita Suomesta. Tuotteet toimitetaan postitse suomenkielisine papereineen. Mukana minulle tuli myös esite-lehti. Sinäkin voit olla Jenniferiin yhteydessä joko instagramin kautta suoraan tai lähettämällä minulle viestiä ja olen yhteydessä häneen sinun puolestasi. Voit kirjoittaa Jenille englanniksi tai ranskaksi tai minun kauttani myös suomeksi, jolloin tulkkaan viestisi hänelle.


Testiin pääsivät vahvistava shampoo ja hoitoaine, jotka sisältävät Aloe veraa. 
Pakkauskoko näissä on reilu, riittoisa 250ml. 
Tämä parivaljakko estää hiuksiasi katkeilemasta jopa 90 %:sesti ja vahvistaa hiuksia jopa 10 kertaisesti. Käytössä en kuitenkaan huomannut mitään ällöttävää maski-kypärää syntyvän hiuksiini,  vaan päinvastoin hiukset tuntuivat ihanan sileiltä ja pehmeiltä sekä helposti kammattavilta. Lisäksi tuotteet lupaavat suojata hiusten väriä haalistumasta.  Minun paksurakenteiset, jäykät ja sähköistyvät hiukseni tykkäsivät ja alkoivat taas kiiltää terveinä. Olikin jo aika, sillä juuri aikaisemmin hiuksistani oli tullut kiillottomat ja hauraat. 


Minä en ole jälleenmyyjä, enkä millään tavoin tule hyötymään siitä, jos joku tilaa tai liittyy Jenin kautta, edes siinä tapauksessa, että ottaa minuun yhteyttä ensin. 
Tuotteet sekä tuotenäytteet ovat lahja ystävältä 

Salainen aseeni

Syksy on sateinen, kolea ja pimeä vuodenaika. Valon tuoma voima alkaa hiipua ja valmistaudumme pikkuhiljaa vuoden pimeimmän vuodenajan vastaanottamiseen.

Ainakin minulla syksy on ollut samalla flunssakierteen sekä kurkkutautien aikaa. Eikä ne hellittäneet ennenkuin kesän tultua. Toki lyhyitä taukoja oli ja sitten taas uusi tauti, kestoltaan 2-6 viikkoa kerrallaan, iski. .Se kierre söi voimia entisestään. Kunnes löysin salaisen aseeni Ruohonjuuresta.  ⬅️🔗


Kaikki alkoi siitä, kun aloin käyttää Kurkumasuihketta. ⬅️ 🔗 Voit lukea sen käytöstä ja kokemuksistani tuolta linkistä. Kyseessä siis Euroopan parhaaksi terveystuotteeksi valittu tuote. Vinkkinä sen verran, että tätä kirjoittaessani kyseinen suihke on tarjouksessa Ruohonjuuressa. Jopa -7,95€ normaalihinnasta pois.


Koska suihkeena kurkumasta oli hyötyä, innostuin myös testaamaan Organic Healthin Kurkumaeliksiiriä. Kurkumaeliksiiri on Intiassa valmistettu tehotuote, joka on sekä luomua että superfoodia. Luonnollisesti laktoositon, vegaani sekä kaiken lisäksi lisäaineeton.


Käytän tätä kurkumaeliksiiriä aamuisin snapsina ennen aamupalaa. Ihan siltään siis. Kyllä siinä potkua on. Rakastan inkivääriä, ja tämän maku on jollain tapaa saman tyyppistä maultaan ja voimakkuudeltaan.

Miksikö kurkuma on osa aamurutiiniani?
Koska se on todellinen tehotuote; Kurkuma taistelee monipuolisesti terveyteni tukena mm. buustaten maksan, hengitysteiden, nivelten, luiden ja hermoston hyvinvointia. Ei ole flunssaa eikä kurkkutautia ollut enää kurkuman tultua elämääni. Ja nimenomaan suihkeena tai eliksiirinä, ei pelkästään mausteena.

Kurkumaeliksiiri soveltuu käytettäväksi siltään tai sekoitettuna esim. ruokaan.  Eliksiiri lisätään valmiiseen ruokaan, jota ei enää kypsennetä. ja mikä parasta, toimii myös smoothiessa erittäin hyvänä maun antajana, jos vihermehu on jo liian pliisua. Eli monikäyttöinen pullollinen intialaista kultaa.


Pieni kulaus päivässä on helpottanut niin flunssan estossa kuin pitämään hengitystiet kunnossa.  Jos kurkussa on joskus ollut limaa, on se kurkumaeliksiirillä sieltä pois lähtenyt jopa melko nopeastikin. Sen verran hyvä kokemus minulla on tästä aineesta, etten laadusta tingi enkä pois tätä jätä. Olen sen arvoinen. Niinkuin olet sinäkin!

Myös tämä tuote näyttää olevan tarjouksessa nyt Ruohonjuuressa. Laitan linkin, jos kiinnostuit tästä: Kurkumaeliksiiri ⬅️🔗


Bloggaus on oma valintani, ei maksettu mainos.  Linkit ja hinnat laitoin, jotta halutessasi löydät vaivatta tuotteet. En hyödy linkkien klikkauksesta enkä muutenkaan millään muullakaan tavoin. 
Kaikki muut kuvat ovat omiani, paitsi kuva raa'asta ja jauhetusta kurkumasta, joka luvallisesti julkaistu. 

Vene

Muistan yhä kuin eilisen, kun kävin ostamassa noin 150 kilometrin päästä itselleni uutuuttaan kiiltävän unelmieni veneen ja perämoottorin. Niin täydellinen paketti minulle ja se tunne, sitä ei vaan osaa kuvailla. Sen vuoksi kannatti maksaa ja hankkia vuokralle traileri, maksaa kuljetuksesta, ajaa (en minä ajanut sentään, vaan olin kyydissä, kortiton kun olen) se n. 300 km päivässä ja maksaa pyydetty summa..
Minulle niin suuri summa, ettei ilman pankkilainaa olisi ollut mahdollista edes. Siihen aikaan kävin töissä, olin hyvässä kunnossa vielä ja saatoin pitkän harkinnan jälkeen ottaa sen verran lainaa, että haaveestani tulisi totta. Minulla olisi paketti, joka palvelisi minua lopun ikääni. Jos autoilijoille auto on se pyhä lehmä, oli tämä vene sitä minulle.


Sitä ennen minulla oli ollut vain pieniä soutuveneitä, joilla ei kauas rannasta uskaltanut lähteä Kallaveden aalloilla. Mutta nyt saatoin ajaa ulapalle kalastamaan isompiakin kaloja ja vetouistella. Ja kalojahan tulikin tuon veneen kanssa itse kullekin vuosien varrella laidasta laitaan.  Niin pientä ahventa kuin isompaa haukea, kuhaa, siikaa, .. 
Samoin, kuin kokemuksia siitä, miltä tuntuu saada virvelin päähän aivan liian suuri lohi. 

Ystävien kansa kävimme veneretkillä nuotiokahvilla ja syömässä nuotioruokaa, kävin syöttämässä pieniä, nälkäisiä sorsia, ottamassa aurinkoa yläosattomissa omissa piilopaikoissani, tai ihan vaan tehdä pikku retkiä kilometrien päähän eväiden kanssa. Vene oli myös oiva kulkupeli vuokramökille useamman kesän ajan. 


Sama vene toimi myös pakopaikkanani, kun halusin päästä pois todellisuudesta narsistisesta suhteesta. Soudin hiljaisemmalle pohjukalle, menin veneen pohjalle levittämälleni patjalle selälleni, suljin silmäni ja itkin pahan oloni pois.

Katselin kuinka seitin ohuet harsopilvet repeytyivät korkeapaineen voimasta ensin hauraiksi riekaleiksi ja sitten pirstoutuivat lukuisiksi pieniksi palasiksi tehden taivaasta utuisen. Mietin, olinko yksi niistä. Olinko yksi pirstaleinen pilvi, joka itkisi itsensä alas maahan, eikä koskaan enää olisi ehjä yksilö, vai olisinko se pilvi, joka hajottuaan keräisi kaikki voimansa ja puskisi tiensä pahan maailman tuulia uhmaten. Liimaisi itsensä pala palalta, yksi asia kerrallaan ja päivä päivältä jälleen kokonaiseksi, vahvaksi pilvimassaksi, jota saattoi katsella ihaillen. Niinkuin olet ehkä sinäkin tullut katselleesi joskus kumpupilviä ja ajatellut sen olevan upea. Tai katsellut, miltä hahmolta ne näyttävät, ja olet hymyillyt niille. Tai että olisin se kirkkaan sininen taivas, joka työntäisi pirstaleet pois ja jossa taivaan linnut lentäisivät kirmaten. Että olisin vapaa ja onnellinen... 


Ja kun nälkä lopulta tuli, ojensin vain kättäni, otin pöytätasolta kahvia ja eväitä ja nautin omasta, hiljaisesta piknikistäni ei kenenkään mailla. Tai siis vesillä. Ja hei, kyllä minusta lopulta tuli se hattarapilvi, josta haaveilin. Se vaati vain täysin asioiden mullistavaa muutosta ja poistumista elämästä, joka oli tappaa minut. Minun oli vain tehtävä se muutos itse. Ei sitä kukaan muu minun puolestani voinut tehdä edes. Tämä pilvi raivasi tiensä maanpäällisestä Helvetistä samalla itsensä repien palasiksi, jotta pääsi puhtaaseen kullanhohtoiseen valkoiseen valoon, iloon ja rakkaudellisuuteen. Kiitos vaimoni, että olit jo heti alkupuolella tukemassa minua, kun kasasin itsestäni ehjemmän, onnellisen naisen. 

Yhä veneeni toimi nautinnon tuojana monella tapaa vuosia. Se vei meitä uimaan ja tutustumaan uusiin paikkoihin. Voi, kuinka materia saattoikaan tässä tilanteessa tuoda valtavasti iloa ja lohtua, hyötyä ja huvia!


Rakastin venettäni suuresti, niinkuin nyt terveellä pohjalla materiaa saattaa rakastaa. Olihan se kymmenen pitkää vuotta osa elämääni. 8 niistä rakkaan vaimoni kanssa. Siksi veneestä huolehtiminen kuului asiaan sydämellä. Ja kun kahteen otteeseen (eri venepaikoilla, eri vuosina) varkaat yrittivät tuhota sitä, sydämeni tunsi syvää viiltokipua ja rintaani puristi musta möhkäle.

Ja sitten tuli se hetki, kun voimavarani eivät sairauteni vuoksi enää riittäneet nousta veneeseen ja siitä pois. Ei, vaikka kuinka yritimne jo tutuiksi tulleita konsteja auttaa minua voimaan paremmin. Koimme, että oli täysin järjetöntä maksaa venepaikasta hurjaksi noussut summa joka vuosi, saamatta muuta, kuin pieni pala maata, jota itse pitää hoitaa, ja vettä, josta lähteä matkaan. Oli turhaa seisottaa venettä, josta jollekin toiselle voisi olla iloa. Niinpä lähdimme pesemään ja valokuvaamaan uskollista ystäväämme myyntiä varten.


Palataan hetki taaksepäin.
Edesmennyt ukkini, joka oli kova kalamies, saapui unissani luokseni, tai katsoi kaukaa järven tai meren tuoltapuolen minua ja varoitti vaaralliseksi käyneestä merenkulusta useana yönä kuukausien ajan. Herättyäni tiesin ukin varoittavan minua jostain, mutta syy selvisi vasta ihan äskettäin, kun lähdimme kuvaamaan venettä myyntiin.

Vielä viime syksynä kaikki oli hyvin veneen suhteen, mutta nyt siinä ammotti nyrkin mentävä reikä pohjassa. Sen verran korkealla, ettei se heti näkynyt, mutta tutkittuamme hetken pohjan sen hetkistä kuntoa, reikä osui näkökenttään, kuin nyrkki, iskien ilmat keuhkoistani ulos. Veneeni oli rikki!


Kaikesta huolimatta myynti-ilmoitus jätettiin, mutta loogisesti hinta oli laskettava roimasti. Minua harmitti sekä luopua veneestäni kaiken kokemamme jälkeen, että saada siitä vain pieni korvaus. Silti se olisi ainoa oikea ratkaisu.

Ja eilen se päivä sitten tuli; Murunen kävi esittelemässä veneen, kasasi kaikki tarvikkeet pelastusliiveistä ankkuriin, äyskäristä kettinkeihin jne jne ja teki kauppakirjat sekä myi veneen moottorineen uudelle omistajalleen. Sillä välin pidättelin itkua kotona. Olipa ne sitten muistoja tai haaveita, jotka eivät koskaan toteutuisi, en tiedä. Vai sen ukkini varoittaman reiän vuoksi arvoa, jota ei enää rahallisesti ollut jäljellä oikein mitään? Ehkä vähän kaikkea sitä.


Kun rakkaani tuli kotiin ja toi setelinipun, oli rahat minulle yhdentekevää sillä hetkellä, mutta kun kuuntelin, mitä kaikkea uusi omistaja oli kertonut itsestään, elämästään, tästä hetkestä ja kenties tulevaisuudestakin, olin vihdoin iloinen siitä, että juuri hän on veneeni uusi omistaja. Hän oli jopa kertonut kuinka paikkaa itse veneen, huolehtii siitä hyvin ja veneen elämä tulee jatkumaan pitkään ilon, onnen ja voimavarojen tuojana.
Ja minä hymyilin, hyvästelin muistoni ja olin onnellinen siitä, että vene ja moottori saivat parhaan mahdollisen omistajan, joka kasaa oman pilvensä rippeitä yhteen, ja uuden kodin... naapuritalostamme.

Voimia uudelle omistajalle ja iloa! Kiitos veneeni, kun olit elämässäni hetken.


Kuvissa näkyvät veneet eivät ole minun veneitäni olleet koskaan. Sen sijaan kaksi kuvaa, lokki sekä seuraavana oleva auringonlasku, on kuvattu viimeisillä retkilläni rakkaan veneeni kyydistä. Kaikki kuvat olen kuvannut itse. 

Runoni: Elämää vaakatasossa

Kuten olen kertonut aiemminkin jo, on voimavarani hyvin rajalliset tällä hetkellä. Oikeastaan viime vuosi on ollut raskas. Kivut vievät mehut ja elämäni on vaakatasossa suurimmaksi osaksi. On poikkeus, kun pääsen ulos tai istumaan tuolille.

Minun on ollut pakko muokata elämäni vaakatasoon niin, että se olisi yhä mielekästä ja antoisaa kivuista huolimatta. Tästä syntyi seuraava runo. Runo on siis omani.

Sen tarkoitus ei ole kerjätä sääliä tai saada kommentteja, joissa voivotellaan elämääni. Runo on pahanolon purkamista, eheytymistä, voimien keruuta. Se on kuvaus ja esimerkki. Yksi tarina ja valmis jatkumaan onnellisemmin. Halusin sinun saavan lukea palan minun arvokasta arkeani. Aina ei vaan voi olla aurinkoista ja lumoavan kaunista. Ei edes minulla.


"Kuinka kohdata tuska,
Kuinka rohjeta maahan polvistua anomaan apua luojalta? 
Onko luojaa edes olemassa, koska sallii tämän kaiken?

Isot pojat ei itkeä saa, sanotaan.
Miksi sitten luoja loi kyyneleet ,
jotka virtaavat vuolaanaan?

Haluaisin huutaa ääneen,
kirota perkelettä, 
lyödä nyrkillä tiiliskiviseinään..
Runnoa rystyset verille 
jotten tuntisi mitään muuta.

Haluaisin huutaa tuskan pois.
Huutaa sen pahan,
mikä rintaa puristaa, niin,
Että kurkku on repaleiseksi hangattuna santapaperina. 
Ei se auta, ei se auta.


Tuskanhiki otsaa pitkin valuu
kuin kevätpuro.
Sydän pomppii rinnasta lähes ulos.
Vasen käsivarsi on puristuksissa nyrkkiä myöten, valmiina iskuun, vastaanottajan roolissa. 
Jalat voimattomat ja puutuneet, 
hoipertelen päin seinää kaatuen. 
Kivut valtavat, voimia vievät, 
Otan unilääkkeen nukahtaakseni ja päästäkseni hetkeksi pois. 
Onnistun tunniksi tai kahdeksi. 
Näetkö minun uupuneen?

Unettomat yöt ja itkuisuus, 
Käsikädessä kulkevat kanssa kivun. 
Sekalaiset mielialat, itsetuntokriisi
Ja turhautuneisuus.
Olen autettavana kodissani , 
Vankina omassa vuoteessani. 
En edes tiedä, onko keittiönpöytä pyyhitty tai 
Verstas pyyhitty pölyistä. 
Minun valtakunta  josta minut on häädetty maanpakoon raipaniskujen uhalla. 
Olen lopen uupunut siihen, ettei vartalo kulje pään mukana tasa-askelin. 
Se mitä innoissani aion, jää aikeeksi. 

Mitään en voi sopia, 
Missään en käydä, 
en harrastaa enkä edes istua tuolilla.  
Huudan kivusta silloin, 
kun toiset jo nukkuvat.
Haluaisin tehdä asioita, 
pieniäkin vaikka,
Mutten saata kävellä, seisoa 
jos edes paikoillani aina olla. 


Ja tämä vasta jäävuoren huippu, joka 
merenpinnalta heijastuu, niinkuin säteilee kivut.
Ja silti sanon, On elämäni 
arvokasta. 

Mutta kuinka saada apua 
kun vain pihisen ja hengitys on vaikeaa?
Kun kukaan ei kuuntele, 
Ei usko tai ei ole hoitokeinoa.
Kuinka turruttaa kipu, kun 
huimaa ja ahdistaa? 
Kun kädet vapisevat jalkojen kanssa kilpaa? 
En muista kaikkea, edes aamua tätä tai edellisiltaa. 
Haluan vain rakentaa lääkärin kanssa 
luottamuksen siltaa. 

Ja kun kotona olen, 
olen apua tarvitseva yhtälailla, kun ulkona.
On vaimokultani omaishoitaja 
Palkatta, ilman lomaa, yötä päivää 
Ja jo heti aamusta. 

Kylmäpakkaus, lämpöä  
Lääkkeitä, voiteita, tippoja ja 
Hyväilyä. 
Kyynelten ja hien pyyhintää, 
Petivaatteiden vaihtoa minun ollessa vessassa.
Pesemiseni, kynsien leikkaus, pukeminen, 
Autokyyti, kotityöt, apteekki.
Ruokaa pitää laittaa, siivota, kuunnella minua
Käskeä hengittämään, hengittämään syvään sisään, ulos , sisään... 

Elämää vaakatasossa. 
Sitä rakennan nyt pala palalta. 
On elämälläni tarkoitus, 
On elämälläni merkitystä. 
Etsin niitä parhaillaan. 



Kaikki kuvat ja runo ovat omiani 

Ärsyttävät anot versus ihanat ystävät

Bloggaaminen on tuonut aivan hurjasti minulle kaikkea ihanaa ja uutta. Olen kasvanut ihmisenäkin tässä näiden 6 vuoden aikana. Bloggaamisella on myös varjopuolensa. Mutta se hetki, kun löydät ystävän, se on mielettömän upeaa.


Jokaisen blogin takana on ihan oikea ihminen. Samoin kuin lukijatkin. Osalta se meinaa unohtua joskus, sillä bloggaajista turhan moni kokee ennemmin tai myöhemmin sen ensimmäisen anonyymin haukkumaviestin saamisen. Syy siihen voi olla lähes mikä tahansa: kateutta, katkeruutta, mielen sairautta tai ihan vaan kirjoitetun väärinymmärrystä.

Kirjoituksesta et näe ilmeitä, et kuule äänensävyyä, et tunne sitä fiilistä, mikä ympärillänne vallitsee, etkä pysty yhtä nopeasti kertomaan, mitä tarkoitit, niin kuin jos olisitte kasvotusten.

Ja jos lukijana on mieleltään helposti järkkyvä tai ailahteleva luonne, kyllä sekin kommenteista käy ilmi joskus. Tai paha päivä, jonka purkaa netissä, jossa ei ole vastuunottopakkoa eikä tarvitse esittää henkkareita. Onhan se helpompaa haukkua kasvottomana joku random, kuin kasvotusten se "naapurin Elvi". Silti se kuitenkin satuttaa. Se on  väärin. Myös netissä pätee kunnianloukkauslaki siinä missä inhimillisyys ja hyvät tavat.



Ihmisiä on monenmoisia, eikä ole yhtä oikeaa tapaa olla ja elää . Se minkä minä koen hyväksi ei välttämättä toisesta sitä ole. Ihmisten erilaisuus voi rikastuttaa siinä missä erottaakin.


Niin, tottakai tunteet nousevat pintaan, jos jonkun kanssa menee sukset ristiin. Olipa syy mikä tahansa.  Toisaalta siinä vaiheessa mietin, olinko erehtynyt sittenkin täysin ja oliko meidän tarkoitus kohdata vain hetkellisesti ja jostain tietystä syystä.


Sitten, kun löytyy ihminen, jonka kanssa ystävystyy ja pitää yhtä myös blogin ulkopuolella, Se palkitsee ja kuittaa kaiken sen, mitä ehkä olet joutunut kokemaan vastamäessä blogin taholta.  Ja vaikket olisikaan ollut roskakorina, kyllä ystävyys lämmittää sydäntä silti. Aina. Aikuisenahan ei ystäviä saa enää ihan samoin kuin lapsena.

Minulle tällaisia blogin kautta löytyneitä ystäviä on suotu muutamia. Jo yksistään sen vuoksi bloggaaminen kannatti aloittaa 6 vuotta sitten. Kiitos ihanat!


Yksi ihanista blogiystävistäni on "Kivun kahdet kasvot"-blogin Anne-Mari, jonka kanssa löysimme heti paljon yhtäläisyyksiä. Kuten Annen blogin nimikin sanoo, yksi isoimmista arjen tekijöistä meillä molemmilla on kivun kanssa eläminen. Lisäksi meillä on huumorintaju samoilla linjoilla, lapset isoja jo ja mikä ehkä hämmästytti minut eniten; Asumme lähellä toisiamme.


Nämä kaksi alinta kuvaa on Annen luvalla täällä. Tästä kuvaparistä näkee kipupotilaan kaksi eri puolta. Näistä ja muista kipuadipista Anne blogissaan kertoo.

Kivun kahdet kasvot -blogissa puhutaan kivusta ja sen tuomista haasteista.


Jos sinua aihe kiinnostaa, klikkaa itsesi Kivun kahdet kasvot-blogin lukijaksi. Blogi on suht uusi tulokas, mutta jo nyt näen sen, että blogi kehittyy vauhdilla. Mä seuraan kans. :)

SYNTTÄRIARVONTA

SYNTTÄRI-ARVONTA INSTAGRAMISSA @Inspirationblogi 
Yhteistyössä Elivon kanssa. 
Palkintona 4-osainen hiustenhoitosetti. 


Huomioithan, että tämä arvonta on instagramissa seuraajilleni. On tasapuolista antaa mahdollisuus myös siellä seuraaville voittaa. Jos sinulla on tai teet instagram-tilin, olet enemmän kuin tervetullut osallistumaan! 
Haluan hemmotella vuoden aikana mahdollisimman montaa seuraajaani. Kenties nyt on juuri SINUN vuorosi!?! 


Kotimaisesta laadukkaasta apteekkisarjasta, Elivosta, on tullut yksi suosikeistani, kun puhutaan kehon hyvinvointia ja elinvoimaa edistävistä ravintolisistä ja kosmetiikasta. Elivon tuotteet on kehitelty juuri meidän suomalaisten tarpeisiin sopiviksi.  Siksi haluankin arpoa yhdelle onnekkaalle Elivon ihanan hiustenhoitosetin omien synttäreideni vuoksi. Mikään ei tuota niin suurta iloa, kuin tehdä toinen iloiseksi.  
Arvon yhden setin, yhdelle voittajalle instagramissa. 


 PALKINTO SISÄLTÄÄ: 

  • Elivon uutuustuote HiusVoima-ravintolisä, joka vahvistaa ja korjaa hiusten rakennetta ja edistää hiusten kasvua. 
  • Koko perheen käyttöön sopiva hajustamaton shampoo
  • Koko perheen käyttöön sopiva hoitoaine
  • Omenalta tuoksuva, hiuksiin jätettävä hypotuoksuinen  hoitosuihke
  
Osallistuminen edellyttää sekä Elivon,  @elivofinland , että minun, @inspirationblogi , instagram-sivun seuraamista, instagramissa profiilissani olevaa arvontakuvasta tykkäämistä sekä 2 kaverin tagaamista instagram-arvontakuvan kommenttiosioon. Jokainen kahden eri henkilön tagaus on uusi arpa. 
(Tarkistan, että seuraat molempia profiileja. )


Arvonta päättyy 
18.9.2018.
Otan arvonnan jälkeen voittajaan yhteyttä directillä sekä julkaisen voittajan nimimerkin profiilissani. 
Saatuani voittajan yhteystiedot directillä, ilmoitan ne (nimi, osoite, puhelinnumero) Elivolle palkinnon toimittamista varten. Palkinto voidaan toimittaa ainoastaan Suomessa olevaan osoitteeseen.  Tietoja ei kerätä mihinkään eikä instagram ole osallisena arvontaan millään tavalla. 


Blogissa kommentoimalla et voi osallistua arvontaan, mutta olisi silti kiva kuulla sinun kokemuksiasi Elivosta 


Palkinnon tarjoaa Elivo

JOKO LUIT TÄMÄN?

Luisin kamala ötökkä invaasio

Kisuystäväni tahtoo kertoa erityisesti sinun kisukamuillesi varoittavan sanasen.  kukkuluuruu! Kamut hei, jotai ihan kamalaa tapah...