Tammikuun arvonta


Tammikuu on lopussa, mutta jännitys vasta alussa. Tammikuun arvonnassa arvon yhdelle sekalaisen setin leimakuvia. 

Minulla on hurja määrä valmiiksi leimattuja kuvia, joista yhdellä on mahdollisuus saada osa. Kuvat ovat eri kokoa, joista suurin osa korttikokoa, mutta osa pieniä, vaikka atc-kortteihin tai kollaaseihin. Sinun täytyy vain leikata ne itse sopivaan muotoon. Niin ja ensin osallistua arvintaan ja voittaa se. 

Kuinka osallistut arvontaan: 

Jätä blogissa tähän postaukseen kommentti. 
Tule katsomaan voittajan nimi helmikuun alkupuolella "arvonnan voittaja"-postauksen tultua julki. 
Siinä se. 

Voittaja siis ilmoitetaan AINA blogissa. Ja vain blogissa. Voittajalla on jopa viikko aikaa ottaa yhteyttä osoitteen kera, joten hyvin kerkeät. 
Mutta miksi näin? Koska arvonnat ovat inspisläisille tarkoitettuja ja näin ollen haluan antaa juuri inspiksen lukijalle palkinnon. Olipa sitten kirjautunut tai ei. (Ellei ole erikseen määritelty toisin). Sinä saat olla myös uusi lukija, etkä ole mitenkään huonommassa asemassa. Jaan kuitenkin postaukset eri some-kanavissa, joten lukijana arvonnan voittsja-postaus  näkyy kyllä seuraajilleni.  Toisaalta näin hyvinkin itsekkäästä syystä, eli mun voimavarat ovat rajalliset. Onhan elämää blogin ulkopuolellakin. Tähän liittyen kiitos lukijoiden, olen saanut itsevarmuutta siihen, että o  ihan ookoo höllätä blogin kanssa, jotta oikeassa elämässä jaksaisin paremmin. Kiitos! 

Niin, arvonta alkakoon nyt ja osallistua voit 5.2.2019 saakka. 

Onnea arvontaan.

Blogiton osallistuja 2019 atc haasteeseen

Ihmettelin taas, kun kommentteja ei tule. Ei ole eka kerta, tuskin viimeinenkään, joten osasin katsoa hallintasivulta kommentit, julkaisemattomat sekä roskakorin. Kurkistus Bloggerin roskikseen toikin vastauksia. Jo alkoi kommentteja tulla. Joukossa oli robotteja ja oikeita henkilöitä. Ilmeisesti Blogger tulkitsi kaikki roboteiksi, eli jonkun mainostajan luomiksi joukkoviesteiksi, jotka ohjelmoivat tavalla tai toisella estottomiin blogeihin. Pahoittelen siis, kun osa kommenteizta tuli jälkijunassa.

 Vielä robotit eivät ole haitaksi asti, mutta jos yätä alkaa useammin olla, niin sitten mietitään anonyymiestoa uudestaan. Ehdotankin, että luot itsellesi google-tilin ja siihen  nimimerkin. Tällä tavoin pystyt jatkossakin kommentoimaan, jos vaikka anonyymiesto tulisikin. Tarvitset vain kirjautua kommentoidaksesi. Samalla voit liittyä lukijoihin virallisesti ja nappaat lisäarvan arvonnoissa, jotka ovat lukijoille tarkoitettuja arpoja. 

Sitten haasteasiaan. Osa on miettinyt sitäkin, ettei mallikuvasta keksi mitään  kun se on niin vaikea kuva. Tarkennus siis lienee paikallaan. 



"Minä annan malliksi digikuvan ja siitä kuvasta katsot juuri ne asiat jotka sinun työhösi haluat toteuttaa. "
-Eli sinun ei tarvitse matkia kuvaa, ei edes tehdä saman aiheen korttia. Teet kortin, jossa on JOTAIN mallikuvasta. 

"Voit käyttää esim. samoja muotoja, värejä, hahmoja tai mikä sisimmässäsi sitten tuntuukaan hyvältä. Annat sisimpäsi ohjata käsiäsi toteutukseen. Kerrot sitten julkaisussasi mitä kortissa on kuvasta. "

Eli, kun tammikuun kuvaa katsotaan, tuosaa yläpuolella siis, niin toki saat tehdä joogakortin, niinkuin minäkin tein. Mutta sen ei tarvitse olla sitä, ellet halua. Voit käyttää vaikka kukkakorttiisi punaista, keltaista, violettiä ja vihreää. Tai voit tehdä kortin, jossa on nainen. Olipa sitten vintage tai retro, moderni tai mikä vain.  Vai teetkö kortin, joss on tekstiin liittyvä kuvituus?! Koululaisia kenties? Onhan tuossa myös kissa, joten kissakorttikin on vallan mainio... 

"Kiva olisi kuulla myös luomistuntoja, mutta saat toki pitää ne omanakin tietona."

Jos tahdot, saat kertoa kortin syntyyn vaikuttaneita tuntojasi, teitkö sielun kortin, voimakortin, väriterapiaa... Mutta saat myös olla kertomatta. 

Eli hyvin vapaamuotoinen haaste, sanoisin. Haasteen löydät yläotsikoista, tuolta inspiration-otsikon alta. 

Blogiton Marja-Riitta osallistuu haasteeseen tämännäköisgllä kortilla. Käythän Marja-Riitta kommentoimassa haasteeseen että osallistut. Näin en unohda sinua arvonnasta vahinhossa ja muutenkin, myöhemminkin tätä korttia osataan hakea. 


Kiitos kun osallistuit ja onnea arvontaan! 

Palasaippua-inhosta Herbalife-ihastukseen osa 2/3

Meidän ala-asteen opettaja hermostui lasten ainaiseen kiroiluun, kun olin vasta ensimmäisellä luokalla. PASKA (shit)- sana oli lapsista siihen aikaan uutta ja jännittävää, ja kun yksi uskalsi rallattaa paskapaskapaskaa (in english: shitSHITshit), piti koko luokan yltyä samaan hauskanpitoon. Vai sanoisinko paskanjauhantaan. Sen vuoksi opettaja kokeili lapsiin nurkkaan seisomaan laittoa, roskiksessa seisomista, uhkailua, huutamista, reppuvihkoon kirjoittamista, jälki-istuntoa... Mutta ryhmässä tyhmyys tiivistyi, ja koska olimme vasta 7 vuotiaita lapsia, hauskanpito voitti joskus hiljaa olemisen.  

Jossain vaiheessa opettaja sai päähänsä pestä suut saippualla, kuten vanhassa sanonnassakin tehdään. "Jos kiroilet, pestään suu saippualla". 

hän toi kouluun palan saippuaa. Opettaja pesi lasten suut saippualla. Hän kirjaimellisesti  hankasi palasaippuaa lasten suuhun, jopa niin,  että lapset olivat jonossa suun pesulla. Sitä kesti tasan yhden vuorokauden, sillä vanhemmat vaativat opettajaa lopettamaan tuollaisen bakteerien levittämisen ja epäilivät jopa opettajan ammattitaitoa.  Tottakai opettaja perusteli opetustehtävänä tätä, mutta ei se auttanut. 


Se vihreä saippua oli kaiken lisäksi käytävällä, jossa kuka tahansa saattoi lämiä sitä, ja sitähän lämittiinkin. Lapsista se oli jotenkin hauskaa, emmekä me miettineet seurauksia, ennenkuin vanhemmat kehottivat olemaan koskematta siihen. Luotimme, koska olihan aikuinen sen meille tuonut. Mutta kun vanhemmat näkivät, ettei kyseessä ollutkaan käsienpesu saippua, loppui heiltäkin käsienpesu samaisella saippualla välittömästi. 

Tämän päivän vanhemmat olisivat nostaneet syytteen opettajaa vastaan hänen metodiensa vuoksi. Itseasiassa jossakin vaiheessa vanhemmat puhuivatkin rehtorille, ettei lapsia yksinkertaisesti saa nostaa niskasta ilmaan ja nostaa roskien sekaan seisomaan. Saatikka tuo saippuashow. Muistan, kuinka asiaa puitiin luokassa ja roskat tarkistettiin. Ruuan tähteitä, purukumia, paperiroskaa, kynän teroittamisen roskaa,  lapsi, pölyä, ... 

Eräänä päivänä opettajamme tilalla oli toinen opettaja, ja saimme kuulla aiemman opettajan muuttaneen Helsinkiin ja opettavan siellä nyt. Meille se oli rangaistusten osalta suuri muutos. Jatkossa meille ainoastaan huudettiin, laitettiin seisomaan pulpetin viereen, poistettiin luokasta ja jätettiin jälki-istuntoon. 

Palasaippua-inho on ollut siitä saakka, kun 7 vuotias pikku-Viltsu kuuli koulun käytävällä saaneensa bakteereja, jotka saattaisivat aiheuttaa vakaviakin sairauksia. Miksi!? Miksi opettaja halusi meille sairaudet!? Siksikö, että olimme olleet tuhmia ja tottelemattomia??? Halusiko hän vaientaa meidät sairastuttamalla suumme jollakin suuta syövällä bakteerilla??? Ja niin minä itkin ja niin itki moni muukin lapsi. 


Herbalifen palasaippuan kohdalla ei arestia tai muitakaan rangaistuksia tarvita. Ihanaa olla aikuinen ja ymmärtää, että kyllä itsellä voi palasaippua olla käytössä. Ei ryhmällä nuhaisia lapsia likaisine käsineen. Aikuisena voimme myös opettaa lapsillemme, kuinka palasaippuaa voi käyttää. 

Herbalifen aivan ihanan suuri saippua on kuin kermakakku, jonka silkkinen pinta saisi jopa kädet nautinnosta voihkaisemaan, jos käsillä olisi suu. Vartalon pesussakin tämä on riittoisa ja sopivan kookas. 125g. Ei sisällä parabeenejä eikä sulfaatteja. Kaiken lisäksi tämä hempeä ja lempeä  saippua sopii koko perheelle. 

Saippua on pakattu huolella, jotta saisit täydellisen puhtauden ja  kosteutuksen ihollesi. Saippuassa oleva Herbalifen logokin on kaunis, joten saippuan voi hyvin jättää  ammeen  reunalle vadille näkyviin. Palan koko on  125g. 


Tämä raikkaan tuoksuinen saippua puhdistaa hyvin, mutta hellävaraisesti  ja säilyttää ihon kosteuden.  Saippu sisältää aloe veraa, oliiviöljyä sekä A-, C- ja E-vitamiineja. Aloe verahan on monta tuhatta vuotte vanha kasvi. Ja sitä on käytetty kautta aikojen lääkityksessäkin. Palasaippuan hinta on noin 9 euroa ja tosiaan käsisaippuan sijaan kyseessä on koko vartalon puhdistusaine. Suosittelen eritoten kylpyammeeseen, mutta tottakai suihkuunkin. Itsehän käytän nimenomaan suihkussa. 

Olen aktiivisena somettajana saanut aivan ihania ystäviä ja yhteistyökumppaneita somen kautta. Jenniferin kanssa löysimme toisemme instagramin kautta, sillä arvomaailmamme ja kiinnostustenkohteemme ovat samankaltaisia. Ranskalaisen ystäväni, Jenniferin, löydät  instagramista @yogandbeauty_byjen

Jenniferin kautta voit ostaa ja tilata Herbalife-tuotteita sekä halutessasi liittyä Herbalifen myyjäksi. Se on vapaaehtoista. Jennifer avasi minulle ovet kokonaan uuteen maailmaan, jossa kosmetiikka ja ravinto kulkevat käsi kädessä ja jossa ketään ei pakoteta mihinkään. Kiitos Jen!


Jen tilasi minulle tuotteita Herbalifeltä  Suomesta ja pääsin tutustumaan Herbalifen esitteisiin siinä missä arkisiin tuotteisiin luksusta unohtamatta.

Kyllä vain! Vaikka ystäväni asuukin Ranskassa, voi hänen kauttaan ostaa tuotteita Suomesta. Tuotteet toimitetaan postitse suomenkielisine papereineen.

Sinäkin voit siis olla Jenniferiin yhteydessä joko instagramin kautta suoraan tai lähettämällä minulle viestiä ja olen yhteydessä häneen sinun puolestasi. Voit kirjoittaa Jenille englanniksi tai ranskaksi tai minun kauttani myös suomeksi, jolloin tulkkaan viestisi hänelle. Jenin kautta saat linkit ja tiedot, miten tilata ja mitä on tarjolla. Mm. Tämä ihanan silkkisesti vaahtoava saippuapala.


Minä en ole jälleenmyyjä, enkä millään tavoin tule hyötymään siitä, jos joku tilaa tai liittyy Jenin kautta, edes siinä tapauksessa, että ottaa minuun yhteyttä ensin. Jenin kautta tilaaminen ei velvoita jatkotilauksiin eikä sido sinua mihinkään muuhun, kuin juuri sinun itsesi valitsemien tuotteiden normaaliin maksamiseen. 

Palasaippua on lahja ystävältä 

Mon ami merci Tu es en or. Une journée merveilleuse pour toi, Jennifer!

Cordialement; Viltsumari

Runoni, ATC-kortit Saksaan sekä lupaaminen vai lupaamatta jättö


Jo viime vuoden aikana aloin herätellä itseäni unesta ja patistaa itseni tekemään ja oppimaan uutta. Viime vuosi oli kuitenkin äärimmäisen rankka ja meni vuoteessa, joten yksi suunnitelma toisensa jälkeen jäi toteutumatta. 

Yksi iso stressin aihe oli se, etten saanut blogattua aikomassani aikataulussa niitä postauksia, joiden olisi suonut julkaistavan heti, eikä kohta. No, niitä tänä vuonna. Arvatenkin stressi alkoi tuntua rästihommien takia ja kun pohjalla on jo syy, eli vakava sairaus ja sen ryöpsähdys käsistä (tai siis alavartalossa), niin uupumus oli kova. 


Nyt katsoessani viime vuoden blogia, mietin, kuinka onnekas olen, että juuri SINÄ olet yhä lukemassa tätä. Osa lähti pois kyllästyttyään kai odottamaan tai siihen, etten julkaissut juurikaan mitään pohdintoja tai käsitöitä. (Käsityöt=askartelu, värityskuvat, tuunaus,jne). Kiitos, että odotit. 

Se, kun luvataan asioita, eikä lupausta pidetä, on minustakin äärettömän ärsyttävää ja ihmettelen, miksi ihmiset lupaavat, kun eivät pidä lupauksiaan. Tämä mun oma lupausten pettäminen, olkoonkin kuinka "vain" bloggaus kyseessä, nostatti tunteeni pintaan. Olenko yksi ko. turhista lupaajista? Miksi en vaan voi yrittää enemmän? 


Minulle bloggaus ei ole "vain" harrastus, vaan se tärkein ja arvokkain harrastus. Voisin jollain tavalla verrata työhön, vaikka osaltani kaukana oikeasta työstä bloggaamiseni onkin.  "Töistä" pois jäänti on iso pettymys ja tunnollisuus, halu tehdä parhaani, kehittyä, oppia, kasvaa, hyvät työkaverit, asiakassuhteet, kontaktit, ... Ne merkkaa paljon. Ja jos joku mollaa työtäni tai työpanostani tai harrastaa työpaikkakiusaamista, kateutta tms, kyllä se loukkaa "ammatillisesti". Ja sitten minä nöyrryn polvilleni suuremman edessä ja tiedostan luvanneeni ja tiedostan, etten voi pitää lupauksiani... 
Eikä siinä vielä kaikki. Koska muistini on heikentynyt lääkkeiden takia, minun tulisi kirjoittaa heti asia muistiin, jos meinaan muistaa sen minuutin kuluttua (pahimmillaan). Sitten pitäisi löytää se lappu, mihin kirjoitin. Ei siis sekään ole itsestäänselvyys, että ilmoitan, ettei asia menekään näin. Onko nämä turhat lupailijat siis välinpitämättömiä, itsekkäitä ja laiskoja vai onko sittenkin jokaisella siellä piilossaan jokin elämääkin suurempi selitys?? Enää en syyttele suoriltaan toisia. 


Jos jotain opin, opin juurikin tuon, että taustalla voi toisillakin olla todellinen syy. Lisäksi opin olemaan lupaamatta edes niin, että lupaisin "lähitulevaisuudessa" julkaista tai tehdä. Toivon todella, että muistan tämän lupaukseni kauan! 

Yksi tällainen luvattu postaus oli minun atc-korttini saksalaisten atc-harrastajien kanssa suoritettuun vaihtoon. Muistin virkistämiseksi heiltä minulle tulleet kortit löytyvät linkin takaa: "Atc-swap Saksa-Suomi".  Kortteja tehtiin kukin 5 vaihtoon ja lisäksi 1-2 korttia vaihto-emoille. Korttien aihe oli vapaa, mutta jotain leimattua tuli löytyä. Tässä minun korttini:


Lähdin liikkeelle kissa-earlybirds aiheella. Kaikkiin kortteihin käytin gelli art-taustoja ja leimasin, piirsin ja liimailin taustoihin kissoja ja lintuja.


Halusin jokaiseen korttiin myös jonkin ajatuksen/mietteen. Joissakin se on lyhyt lause, joissakin vähän pitempi. Kuvien asettelu on tarkoituksella vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun Pepin sanoja lainaten.


Jokaisessa kortissa on myös kimalteet mukana timanttinauhan muodossa.


Tämä vaihto oli vähällä jäädä minulta väliin, mutta Suomen päässä emo kyseli, josko kuitenkin lähtisin mukaan. Vastasin lopulta  kyllä haastaakseni itseni tekemään rakasta harrastustani ihan jo pään hyvinvoinnin takia. Rankka prokkis tämä oli, koska mikään päivä deadlineen mennessä ei ollut suotuisa istumiselle. Joku päivä tuskailin, miksi menin lupaamaan, mutta kuitenkin saatuani kortit valmiiksi, minut valtasi ylpeys siitä, että sain homnan hoidettua ja tunsin helpotusta siitä, että vihdoin olin voinut askarrella, olkoonkin että se vaati sisua ja päättäväisyyttä, tuskanhikeä ja kyyneliä. Olin onnisunut ja pääni oli saanut 7x taideterapiaa. Kannatti!


Jos tämä tekeminen kannatti ja sai voimavaroja henkisesti nostettua, vaihtokorttien saapuminen minulle nosti sitä lisää. Tuolla aiemmin olleen linkin takana on ne kortit, jotka sain. Viimeistään silloin, kun selasin saamaani postia, olin onnellinen. Hyvä minä!


Saatko sinä pidettyä lupauksesi ? 

Mitäs mieltä olet näistä Atc-korteista?

Kerro missä sinä tunsit voittaneesi itsesi

tai kenties vinkki siihen, kuinka voin jatkossa toimia parempana bloggaajana? 

Onko jokin aihe minulta unohtunut, jota sinä odotat yhä? 

Joulukortti


Jouluksi tuli tehtyä todella vähän kortteja itse tällä kertaa, mutta tässä kuitenkin yksi tonttukortti, jonka sain tehtyä pyynnöstä. Kortilta vaadittiin litteyttä, eli ei koristeita, sekä simppeli lapsenmielinen kortti.

Tämän kortin sispuolelle liimasin sanat lastenlauluun: Tuiki tuiki tähtönen. 



Jos laulun sanat ovat unholassa ja haluaisit leikkiä lasten kanssa sitä,tässä sanat ja ohje leikkiin. Olepas hyvä.

Tuiki tuiki tähtönen
Tuiki, tuiki tähtönen
iltaisin sua katselen.           
Korkealla loistat vaan,
katsot alas maailmaan.
Tuiki, tuiki, tähtönen
iltaisin sua katselen.

Kaikki lapset maailman
tähtösiä katsovat.
Miettivät, miks loistaa ne,
maahan asti valaisee.
Kaikki lapset maailman
tähtösiä katsovat


Näin leikit laulaen;

Tuiki, tuiki = kädet nyrkkiin ja auki
tähtönen = etusormet ristiin
iltaisin sua = varjostetaan kädellä silmiä
katselen = etu- ja keskisormi osoittavat katseen suuntaa
Korkealla = Piirretään viiva kädellä pään yläpuolelle
loistat vaan = käsi ylhäällä, kuin viitatessa, pyöritetään
katsot alas = etu- ja keskisormi osoittavat katseen suuntaa
maailmaan = Piirretään kahdella kädellä pallo rinnan/vatsan korkeudelle




Ihmeidentekijän kautta onnellisuuteen

Hänen, joka pyrkii täydellisyyteen, saattaa olla vaikea uskoa, ettei elämäniloon ja onneen tarvita täydellisyyttä. Minulle on heitetty kysymyksiä, kuinka voit muka olla onnellinen köyhänä ja sairaana? Eihän elämässäsi voi olla mitään niin hyvää, sillä kivut syövät sinut ja "mikään" ei onnistu. Makaat vaan sängyssä ja vuosi vuodelta enemmän ja enemmän toisten passattavan. Et sinä voi olla onnellinen..


Olen miettinyt, ajattelevatko kysyjät, ettei minulla ole edes oikeutta onneen? Vai mitä he ajattelevat yleensäkin onnesta? Kysynkin, eikö minulla ole oikeutta, enkö saa olla onnellinen? Kysymykseni säpsäyttää kuulijansa. Vastaus tulee viiveellä ja änkyttäen sekä peruen omia sanojaan, kuin havahtuneena tajuamaan itsekin, mitä juuri hetki sitten suusta tulinulos:  on tietysti, eikähän se onnellisuus ole kiinni voinnista.. eikun onhan se.. öö.. siis.. Tarkoitan, että olet sairas, mutta kaitpa sinä muuten voit olla iloinen... 
-Iloinen? Eli onko kyse siitä, ettet tiedä, mitä onni edes on, mitä onneen tarvitaan tai et ole miettinyt, oletko itse onnellinen ja mitä tarvitaan, että SINÄ olisit onnellinen ?
 -Kyllä. En tiedä. En tiedä olenko edes itse onnellinen.
 -hmm... Toisinsanoen, terveys ei ole onnen tae? Kaikki terveet eivät ole onnellisia ja kaikki sairaat eivät ole onnettomia?
Hiljaisuus...


Kuljin viime tiistaina raittia, joka poikkesi normi arjestani, mutta on silti tuttua ja palkitsevaa, vaikkakin myös toisaalta raskasta. Raskasta,yllätyksellistä sekä toivoa tihkuvaa.

Ensin kävelin läpi "kullitetun" osaston, jossa ilo syleili mieltäni. (Antakaa kukkikset anteeksi sanamuotoni, sillä aina se vaan naurattaa pientä? lepakkonaista). Noiden kultaisten seinien jälkeen minulle avattiin ensin suuret lasiovet, sitten tavallinen valkoinen ovi. Saavuimme oven avaajan kanssa huoneeseen, jossa lohdullinen valo tulvahti syliin. Täysin kirkas, puhdas valkoinen valo, joka sai henkäisemään syvään, ei silmiä siristelemään.

Olin huoneessa kahdestaan tämän henkilön kanssa, joka saattoi läpi aulojen ja oven avasi. Hän oli yksi elämääni n. 15? vuotta sitten lennähtäneistä enkeleistäni. Hän muistaa kiittää MINUA joka kerta kun tapaamme, minä häntä. Ja ei, en koe itse edes olevani kiitoksen ansainnut, toisin kuin hän.


Tällä kertaa enkeli pisti toistakymmentä neulaa minun alaselkään ja toiseen jalkaan. Osa lihaksiin, osa luuhun ja niveliin. Tovin aikaa juttelimme, hän poistui huoneesta hetkeksi ja sitten vaivuin niin otollisessa ympäristössä kundaliinin valkeutta kohti. Silmät suljettuina makasin pöydällä vatsallani lähes alastomana, mutta silti ihana lämpö alkoi vallata kehoni vyötärön korkeudelta ensin alaspäin, sitten ylöspäin. Minut oli akupistelty ja kortisonihoidettu sekä puudutettu.

Enkeli, lääkärini, saapui tovin päästä huoneeseen ja kyseli vointiani. Minua huimasi, mutta muuten alkoi olla olo oikein hyvä. Juttelimme hetken ja kyselin itsehoitomahdollisuuksista, joita olin aiemmin pohtinut. Tämä ihmeidentekijä parahti, ettei todellakaan pidä minun yrittää mitään liian raskasta! Kivut ovat jo nyt niin valtavat, ettei hän voi suositella mitään, mikä lisää kipua. Olin ymmälläni. "Mutta eikö sen asian pitäisi helpottaa minua?". Lääkäri pyysi minua kääntymään, tunnusteli kehoani kysellen, koskeeko tähän kovin, entä tähän, tähän... ? Kun vastaukseni viimein oli kielteinen, asettui hän asentoon, jossa saattoi painella käsin hieroen minua jalasta ja sanoi; Mieti, jos tämä tuntuisi tuolla kipeämmillä alueilla. Nyökkäsin. Halusin tietää eräästä hoitotoimenpiteestäkin ja sama vastaus: ehdoton ei. Tai saan toki, mutta hän ei sitä minulle haluaisi. Hän otti lantioltani kiinni ja liikutti sitä eri suuntiin pari kertaa. Ymmärsin jälleen ideani olleen huono. Hän auttoi minut istumaan ja auttoi vaatteet ylleni. Mietti hetken ja sanoi: kuntoutuksesi on sitä, kun kävelet itse vessaan ja sieltä pois ja kerrankin edes päivän aikana sama muutenkin. Tai edes muutaman askeleen. Toinen, mitä voit yrittää, on saada seisoma- asentoa nousemaan kumarasta ylöspäin kohti suorempaa selkää. (Niin, kivut ovat vieneet kumaraan, kuin piirrossarjojen noita-akalla. Sydämeeni sattuu kuvainnollisesti, selkään ja jalkoihin kirjaimellisesti... ).



Lähdin kohti kotia oman rakkaani, enkeli myös hänkin, kanssa ja hieman hämmentynein mielin. Vaikka minua huimasikin hieman, oli keho lämmin ja kivut laskeneet ainakin puoleen. Olin odottavaisin nielin ja onnellinen. Olinhan viimeksi tuntenut näinkin vähäistä kipua.. hmm... niin, milloin? Montako vuotta siitä jo on? Kymmenen? Kaksikymmentä? Ei, en osaa sanoa.



Tuli ilta, yö ja lopulta uusi aamu alkoi sarastaa. Kurkkuuni koski, nenää kutitti, väsytti ja mikä pettymys, selkään ja koko alavartaloon koski kovemmin kuin hetkeen. Selkäni oli tulessa. Hermot huusivat yhteen ääneen  eri sointuja, joista ei kokonaisuutena saanut mitään järjellistä säveltä. Pistokset olivat ärsyttäneet kehonni taistoon ja kehossani olevat vihaiset sotilaat ryntäsivät sotaan minua vastaan. Silloin itkin. Itkin kipua, pahoinvointia, pettymystä..

Samalla hoin mantrana itselleni ; "tämä kuuluu asiaan. Tämä loppuu parissa päivässä. Tämä parantaa minua". Ja oikeassahan minä olinkin. Sitä mukaa, kun flunssa-kurkkutauti paheni, vartaloni kivut vähenivät. Kaksi päivää ne olivat pahoja, kolmantena lievittyneet ja jo tänään olen kivuton vuoteessa. Ki-vu-ton! En oikein meinaa edes tajuta, mikä tämä olotila on! Ehkä siirtymävaihettani helpottaa pahin flunssa vuosiin. Heh. 

Kun nousen ylös, tunnen vihlaisuja joissakin asennoissa selässäni. Kun seison tai kävelen kotona pari huoneen väliä, se on ok, mutta kolmanteen huoneeseen mennessä kivut päättävät elämän olympialaiseni hylkäykseen. Silti olen voittaja! Vaikka toivoin voivani puudutuksen jälkeen askarrella, mennä ulos tai istua, kohtalon toisin päättämä flunssa on mielestäni pienempi paha. Jos flunssa olisi tullut joka tapauksessa, olen onnellinen, että se tuli nyt, kun voimia on taistella sitä vastaan, eivätkä selkäni aiheuttamat luusto- ja nikamakivut, hermokivut, lihaskivut tai sidekudoskivut pahenna olotilaani. Saatan kerrankin sairastaa terveenä.. eikun.. ;) 



Tämä on tarinani siitä, että sairaanakin voin olla onnellinen. Toivottavasti tämä hieman avaa sitä, mitä tarkoitan onnellisuudella sairaana, tai kuinka onnellisuus syntyy asioista meidän tavallisessa elämässämme tavallisista asioista, ilman suurempia benjihyppyjä. Joskus kaikki menee päin helvettiä ja se pitää vain hyväksyä. Useimmat jutut maailmassa ja omassa elämässämme ovat päin hemmettiä. So what!? Niin lähes kaikilla on. On täysin itsestä kiinni, takerrummeko paskaan vai hyvään. Tämäkin tarina olisi toinen jo heti alussa toisenlaisella ajattelutavalla... 

"Jouduin raahaamaan luuni ahdistavaan, steriiliyttä haisevaan sairaalaan viime tiistaina. Minua väsytti ja vitutti aikainen herätys, sillä olin nukkunut vasta tunnin sinä yönä. Koska jalkani eivät enää kantaneet kunnolla, kuljin osan matkaa pyörätuolilla. Henkeä ahdisti, sydän muljahteli rinnassani. Ja sitten minun oli mentävä piikille, useallekin, kuin lopetettavan eläimen. Koko elämäni tuntui olevan täyttä paskaa... "

Niin, ja merenneidotkaan eivät kävele. Silti ovat onnellisia.

Onnen täyteistä iltaa ja uutta alkavaa viikkoa

Xoxo Viltsumari 

TUHTI joulun kuvapaketti ja ARVONNAN VOITTAJA sekä postauspaljastuksia

Kuusemme koristeet ovat himpun erilaiset

Kaikkien manteli-ideoiden jakaneiden kesken lupasin arpoa yllätyspalkinnon vuoden vaihteessa. Tämä oli siis joulukuun kuukausiarvonta. Manteli-ideoita tuli joitakin ja täytyy itselläkin kokeilla niitä.

Omena-kaneli- sekä luumutorttuja eri malleilla

Tässä muutama lukijoiden idea;


  • Minä napostelen manteleita semmoisenaan, muuta en osaa niille tehdä =)

  • Onhan se ihan perinne,että joulupuurosta pitää löytyä manteli ja se joka sen löytää,saa jonkun yllätyksen. Manteleita voi tosin laittaa vähän useammankin,jolloin iloa tulee useammalle.

  • Paahdetut mantelit maistuvat tosi hyviltä. Syön myös sellaisenaan ja joskus kohdalle osuu karvasmanteli.

  • Mies tekee mantelit niin, että paahtaa niitä pannulla ja kääntelee vähän hunajaa manteleiden päälle. Ihanaa sunnuntaita sinulle Viltsu <3

  • Mantelit ovat ihania sellaisenaankin, mutta välillä paahdan niitä uunissa tai teen niistä karamellisoituja hellalla.
Rakkaan ystäväni tekemä tonttuperhe meille. Pitihän niille nimet keksiä

Ihania ideoita kaikki. Kiitos! Näillä ideoilla aion noita Ruohonjuuren Aduki-manteleita testata. Ovat nimittäin hurjan hyviä ja maukkaita siltäänkin, mutta haluan maistaa myös paahdettuja ja karamellisoituja. 

Kysynkin vielä, jos vaan osaatte kertoa, mitä hunajaa se on, mitä voi käyttää? Onko sillä merkitystä, vai kunhan on jotain hunaja-nimellä myytävää? Entä mitä paahtamisessa käytän? Voita? Sokeria? Kääk.. Enhän minä näitä tiedä. :D 

Uusi parveke, uusi sisustus

Ai juu, se ylläripalkinnon voittaja.. Palkinnon paljastan vasta, kun se on perillä. Se on yllärin idea. Arvonnassa ovat mukana kaikki kommentoijat, kukin yhdellä kommentilla. Tuplat siis yhdistetty yhdeksi. 
Onnea toivotan mantelit siltään syövälle tstnkt.lle! Laitathan osoitteesi minulle yhteydenottolomakkeella tai meilillä. Osoite tossa oikealla ylhäällä. Kiitos kaikille ideoijille. 

Tässä postauksessa käytin valokuvia viime joululta. 

Cokis-rekka nähty. Oli pettymys. Ameriikan valot ja show-meininki puuttui. Ei edes joulupukkia ollut paikan päällä

Alkuvuoden postauksissa tulossa mm. Atc-kortteja, bujoilua, luonnonkosmetiikkaa, herkutteluhetken kruunaava keksintö ja kivunlievityskeino. Tässä vain osa postausaiheista. Katsotaan, mitä muuta keksin. ;) 

Erilainen joulu

Joulun tervehdykset isälle, ukeille, mummoille, tädille, isoukille ja isomummolle, lemmikeille, ... Koska haudoille emme päässseet vointini takia, veimme kynttilät muualle haudattujen muistoristin juurelle. Hitaasti  mutta varmasti onnistuin. Muutoin olimmekin kotona. 

Kuopio hiljeni aattona

Pihaan saimme joulukuusen 

Ja lumilyhdyn

Kuusi koristeltiin naapurivoimin

Illalla joululahjojen availu. Myös kisut saivat leluja ja herkkuja 

Sain mm. Trigger rullan (rullalla on tarkoitus liikuttaa lihaksia ympäröiviä sidekudoskalvoja eli myofaskioita ja pehmittää lihaksia ympäröivää tiukkaa sidekudoskalvoa. Rullaa voi käyttää myös lihaskunto- ja tasapainoharjoituksissa sekä venyttelyssä. ) ja One piecen (ns. Aikuisten potkuhousuhaalari). Molemmat toivomiani lahjoja. 


Ihanaa romanttista pinkkiä, ruusun tuoksua, seinälle perhosia, kaulakoruja...

Enkulin upea jouluinen atc oli paketin päällä. Paketissa oli enkulin siipisulista tehty valokranssi ikkunaan. Enkulia ei ole vahingoitettu kranssin vuoksi kuitenkaan)

Tämän vuoden lahjateema oli selkeästi Blingbling ja romantiikka. Kuvassa mm. Kännykkäkoru ja silmille glitter kylmäpakkaus

Ruohiksen uniikin joulukalenterin lisäksi avasin Loccitanen kalenteria. Ihania pikkuisia tuotteita, jotka kulkevat mukana meikkipussiss,a eivätkä vie liikaa tilaa kaapissakaan 


Leivoin mm. Maustekakun
 Maustekakun ohje löytyy TÄÄLTÄ. Jos maustekakku on mieleesi, tätä kannattaa kokeilla!

Meidän jouluruoka oli perinteinen

English tea shopin teejoulukalenteri oli myös kiva lisä.  Se vaan harmitti, ettei aaton tuplakokoisesta luukusta tullut kahta teepussia. Hämäystä. 

Todella maukkaat pullat syntyivät yhdessä Murusen kanssa. Voisilmiä, kaakaonibs-pullia, luumu- sekä omena-kanelisuukkoja. Haluaisitko suukoille ohjeen?

Myös lapseni ja miniän lahja sai huokaisemaan ihastuksesta. Kuvassa on VAIN kosmetiikka. Lisäksi oli herkkuja niin juotavassa kuin syötävässäkin muodossa. He niin tuntevat maman mieltymykset
Tässä joulun kuvapaketissa on vain herkkupaloja joulustamme. Vietimme joulun kotona, minä vuodepotilaana. Tai no, ostimme itsellemme vuodesohvan joululahjaksi veronpalautuksilla, joten olin sohvapotilas. 

Lopuksi vielä kissojen riemuksi sohvan laatikoista tehty rivari. 

Kiitos kun jaksoit loppuun saakka. Iloa päivääsi. 

Etenkin Luis ihastui rivariin. Laatikko, joka on riittävän iso hänellekin. Piilo, johon mahtuu kokonaan. Antaa nyt poikien leikkiä hetken.

Rakkautta


-Viltsumari-

Blogitekstisuositus

Synttärit

Palataan ajassa taaksepäin kuukausi. Vietin syntymäpäivääni pienen, mutta rakkaan porukan kesken. Etkot vietimme hyvän ruuan ja kuohuvan...