Minulla on monta keskeneräistä projektia työn alla. Teen kaikkia yhtä aikaa erikseen ja sitä mukaa, kun jaksan ja intoa riittää. Eilen sain tehtyä "olkkari-projektina" virkkaustyöni valmiiksi. Tein kaksi huppuhattua itselleni. Sitä pystyin tekemään telkkaria katsellessani.
Välillä väsään yhtä kirjaa, kun saan uusia ideoita siihen. Se projekti etenee siis ideoiden tullessa, vaikka sitten saunan lauteelta kirjaan tai herätessäni yöunilta. No, onhan minulla ikioma atc-kirjanikin keskeneräisenä JA teidän atc:ista tehtävä runokirja, mutta ne ovat sitten, kun ei muita töitä ole tekemättä. Lisäksi on verstaan ainaista siivoilua ja järjestelyä ja onpa korutaulukin saamassa uuden ulkonäön lähitulevaisuudessa.
Kaikkien projektieni välillä teen koruja ja kortteja ja atc-kortteja. Kortteilu on ollut tahmeampaa nyt, mutta kyllä niitäkin tulee vielä. Välillä on pakko koruillakin, että saa sitten uuden inspiksen kortteihin.
Tänään en hirveästi jaksa pystyssä olla, joten leipomisprojektina oli jotain pientä ja hyvää. Paistelinpa sitten aamusela lettuja ja Murunen teki siihen kaveriksi luomu-mansikkahilloa. mansikat ovat itsepoimittuja.
Kohtahan se kuu taas vaihtuu, joten jos vielä kiinnostusta on Inspis-haasteeseen, tulehan mukaan. Niin on vähän osallistujia nyt inspiksessä, että toivon kovasti tämän olevan vain väliaikaista. Enhän muuten jaksa alkaa tällä osallistujamäärällä edes tätä isoa työtä tekemään sen eteen! Onkohan peräti 4 osallistujaa... Liekkö sitten DT.iden valitsema aihe liian haastava vai onko muuten kiireitä porukalla? Palkinto ainakin on upea!
Vaan mitäs sanot tekemästäni muistilapputelineestä?
Tämä on sitä kierrätystä taas vimpan päälle. Keppi on vanhasta lehtitelineen raadosta talteen otettu. Pariton pitkä kengännauha pääsi naruksi ja siihen jostain jemmattu silkkinauha rusetiksi. Paperirullat ovat kassakuittirullia.
Tuossa on nyt näppärästi muistilappuja ottaa ja kirjoitella runoja, muistiinpanoja,ideoita, laskelmia...
Simppeli ja hauska.
Oman minuuteni kasvu on se kaikkein suurin projekti, mikä on koko elämäni kestävä homma. Eihän ihminen koskaan ole valmis. Täydellinen. Kaiken osaava ja oppinut. Nyt onkin menossa kasvun pyrähdys ja erilaisia henkisiä arvoja täällä kasvattelen. :)
Pyrin välttämään negatiivisia ajatuksia, joita minulle yritetään syöttää välillä. Ahdasmielisyyttä ja ahdistavia ajatuksia. Pyrin ohittamaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kaiken sellaisen negatiivisen ajattelun, mitä välillä vastaani tulee.
Toisinaan kuulen niitä kommentteja, että pitää tehdä niin, kuin toinen sanoo. Kaikkien pitää ajatella samoin ja toimia niinkuin hekin. Ei maailma niin toimi! Minä olen osa tätä maailmaa ja niin olet sinäkin. Meidän pitäisi yhdessä voida elää sovussa ja tasapainossa. Se onnistuu vain, jos kummallakin on hyvä olla. toisen määräily ei tee onnelliseksi ketään, ei loppupelissä määrääjääkään.
Tokihan itsekin olen kertonut omia kokemuksiani ja mielipiteitäni aiheesta kuin aiheesta, jos on ollut puhetta jostakin. Myös niitä negatiivisia ajatuksia ja muistoja, mutta on pystyttävä erottamaan valittaminen, määräily, negatiivisuus todellisista muistoista tai aidoista, pysyvistä tunteista. Jos esimerkiksi kerron, etten pidä kalasta, se tarkoittaa, etten pidä kalasta. Tai että lapsuudessani en tykännyt kalasta ja kiukuttelin, jos sitä oli lautasellani.
Tuollaiset ajatukset ovat toki negatiivis-sävyitteisiä, mutteivät negatiivisuutta. Se, että sanoisin vihaavani kalaa ja sinäkään et sitä saa syödä siksi tai että minun puolestani kalaruuat voisivat painua hevon kuuseen. Nyt ollaan jo negatiivisella asenteella liikkeellä! asenteen muutos on silloin paikallaan. En tykkää ja se siitä. Syön sitten vaikka perunaa. :D
Alkanut viikko olkoon sinullekin projektirikasta ja antaumuksellisen ihanaa aikaa!
