Hae tästä blogista

Huomenna kello 06:00


Jännittääköhän ketään yhtä paljon, kuin minua huominen blogijoulukalenterin avautuminen? Tällaista joulukalenteria ei ole ollut Inspiksessä koskaan aiemmin. Muistahan tulla avaamaan luukku heti huomenna vaikka jo aamu kuudelta.

Tuunaamalla lahjaksi


Ystävälle tehty aarrearkku valmistui osittain kotoa löytyneistä tarvikkeista. Rasia oli läpinäkyvä pieni säilytysrasia. Maalasin sen ystäväni iloksi turkoosiksi ja hieman kimalletta päälle. 


Valitettavasti jouduin ottamaan kuvat vastavalmistuneena, eli märällä liimalla. Minun piti jättää yöksi kuivumaan ja aamulla lahja oli jo Postissa. Rasian päälle askartelin koristeen helmistä ja paljeteista sekä Sandy Art-kimallehiekasta. Sandy -hiekka on Angelan tukkukaupasta hankittu. 


Ulkomailta tilaamani sateenkaari-kvartsikristalli kaulakoru päätyi aarrearkkuun. 


Mukaan arkkuun sujahti aarteita aina kultakolikoista alkaen makeaan ja herttaiseen elämänmenoon. Rasian laitoin ostamaani korupussiin ja tietenkin kortti mukaan.


Mitäs sanot tällaisesta tuunausprojektista?

ARVONTA ja joulukalenterin paljastuksia

Valitse suosikkisi meistä kolmesta.. 

Nyt paljastan salaisuuteni: Joulukuussa on joulukalenteri, jonka tuotteet löytyvät kaikki samasta paikasta, ovat luonnollisia ja laadukkaita. Mukana on kosmetiikkaa, herkkuja, kodin tuotteita... Eli laidasta laitaan. Ihania ideoita joulupukin konttiin, itselle, hemmotteluun, pikkunälkään, pikkujoululahjaksi...

Mitä muuta on luvassa, sen tulet näkemään itse  kun seuraat Inspistä joulukuun ajan. Voi olla pika-arvontaa, ehkä uusi kuva-arkkikin.. kaikki aikanaan. Olen todella innoissani! Tämä joulukalenteri on uniikki.

Tässä taannoin kyselin instagramissa, mitkä irtoripset ovat näistä kolmesta Eyluren ripsistä mieluisimmat. Eniten ääniä sai  No 070 Volume. Onko blogilukijoiden suosikkiripset samat? Nyt se selvitetään!

ARVONTAAN OSALLISTUT NÄIN; 


  1. Kerro kommentissasi Mitkä sinun suosikkisi ovat; Volume, Natural vai Lengthening. Valitsemasi ripset saat, jos voitto osuu kohdallesi. 
  2. Jätä kommenttiisi myös nimimerkkisi. Pelkät anonyyminä tulevat kommentit ilman nimimerkkiä hylätään. 
  3. Kerro vielä montako arpaa sinä saat tähän arvontaan. Arpojen määrä riippuu siitä, kuinka aktiivinen Inspisläinen olet. Kerkeät tulla seuraajakseni nytkin, mutta fuskaaminen ja unfollaaminen eivät kannata. Tarkistan! 
  • Yhden arvan saat suosikkiripsi- kommentistasi. 
  • +1 arpa, jos olet kirjautunut seuraaja Bloggerissa 
  • +1 arpa, jos olet kirjautunut seuraajani Instagramissa tai Facebookissa
  • +2 arpa jos jaat Arvontakuvan linkin kera tähän postaukseen omassa blogissasi. 
Sinä voit saada yhteensä 5 arpaa. Arvonta päättyy 30.11.2018 klo 23.59. Onnea arvontaan! 


Kaikki kolme ripsipakettia on minun itseni ostamia. Kyse ei ole yhteistyöstä. 

30 kysymystä ja 30 vastausta

On aika kertoa itsestäni hieman tarkemmin. Näin lukijana opit tuntemaan vähän paremmin bloggaajan, eli minut, ja toivon mukaan kynnys lähestyä minua kommentein on pienempi. Olen kuitenkin ihan tavallinen ihminen.



Aloitetaan! 

Avioliittoja: Olen naimisissa upean naisen kanssa, joka täällä blogissa tunnetaan nimimerkillä Murunen. Menimme rekisteröityyn parisuhteeseen 2014 ja muutimme nimikkeen avioliitoksi 2017, kun se oli mahdollista.
Olen eronnut kahdesti. Mikään luovuttaja en ole koskaan ollut, joten edelliset suhteet olivat pitkiä. Toinen myös henkisesti.  Erolla ei leikitä, eikä uhkailla, ei luovuteta ekan riidan tultua. Mutta on tilanteita, joissa umpikujasta ei ole poispääsyä muuten kuin eroamalla. Minulla oli vahvat syyni. Nyt elän onnellisessa liitossa, jonka haluan kestävän kuolemaan asti.

Kihloissa: yhtä monesti.

Lapsia: 23 vuotias poika.

Lemmikkejä: 2 kissaa, Luis Ernest Hamilton 4v ja Carlos Adi Mikael 3v

Leikkauksia: Useita.

Tatuointeija: Yksi. Haaveilen puoli selkää peittävästä tatuoinnista, mutta en voi ottaa sitä vielä. On liian epävakaata sen suhteen, tuleeko myöhemmin taas uusi leikkaus vai eikö. Tätä tatuointia suunnittelen itse ja se tulee olemaan myöskin elämääni ja minua kuvaava, aivan kuten jo olemassa oleva tatuointikin on.

Lävistyksiä: korvanlehdissä on 3 molemmin puolin ja oikeassa silmäkulmassa on kulmalävistys

Muuttoja: toistakymmentä kertaa.

Ottanut lopputilin: Olen ottanut pari kertaa olosuhteiden pakosta.

Ollut saaressa: Pikkusaaressa olen monet kerrat. Saarihan se on Kyproskin, joten sielläkin olen ollut. Periaatteessa Suomessa on helppo myös asua saaressa, jos ihan kaikki vesistön ympäröimät kaupungit ja kylät lasketaan.


Autosi: Minulla ei ole edes ajokorttia

Ollut lentokoneessa: Sekä pienessä että matkustajakoneessa

Onko joku itkenyt vuoksesi:  On kyllä. Ilon ja pettymysten kyyneleitä.

Ollut rakastunut: Olen nyt parasta aikaa rakastunut ja onnellinen parisuhteessani.

Ollut ambulanssissa: Olen ollut muutaman kerran

Luistellut: Viimeksi 7 vuotiaana

Surfannut: En uskaltaisi edes

Ollut risteilyllä: Olen ollut. Paikallisvesillä ja Tallinnaan sekä Tukholmaan. Lisäksi Turkissa kävimme risteilyllä upeassa turkoosissa meressä.

Ajanut moottoripyörällä: Mopoa testasin ajaa huonolla menestyksellä. Kun kevarin painoa kokeilin, aloin jänistää muistellen mopoiluani. Olin sitten kerran vain kyydissä ja tipuin, kun veli alkoi keulimaan lähtömetreillä. Sittemmin olen kyllä moottoripyörän kyydissä ollut, mutten ajaisi itse.

Ratsastanut hevosella: Kerran. Oli sekä pelottavaa, että jännittävää yhtäaikaa. Minulla kun on korkeanpaikankammo.



Lähes kuollut: Olen kyllä. Vauvana meinasin tukehtua hinkuyskän vuoksi. 16 vuotiaana anorexia pysäytti elintoiminnot hetkellisesti. Sittemmin vielä kerran koetinkivi oli 21 vuotiaana, kun minua hoidettiin syövän vuoksi saattohoidossa ja elinaikaa annettiin minuuteista viikkoon. Lääkärin sanoja kompaten: "Joskus ihmeitä tapahtuu, ja sinun parantumisesi on ihme".

Ollut sairaalassa: Vauvana, pikkulapsena, nuorena, nuorena aikuisena, aikuisena... Siis monta kertaa ja myös pitkiäkin aikoja.

Suosikkihedelmä: Mango, banaani ja vesimeloni

Aamu vai ilta: Ilta

Lempiväri: Pinkki, lila ja blingblingiä saa olla

Viimeisin puhelu: Lehtimyyjä

Viimeisin viesti:  Miniältä meikkivinkki

Kahvi vai tee: Molemmat ja kahvi maidolla

Kissa vai koira: Olen eläinrakas, mutta koiraa en enää pystyisi ulkoiluttamaan, joten kissa.

Paras vuodenaika: Nautin siitä vuodenajasta, jota elän paraikaa. Kesä toki lämmön vuoksi ihana, kun voin paremmin ja luonto on kukassa,  mutta jokainen vuodenaika on upea ja arvokas. Toivottavasti lapseni lapsenlapsetkin sitten joskus näkevät lunta.


3 simppeliä korttia ja 3 annettua ylläripalkintoa

Mieli tekee askarrella, mutta voimat ovat vähissä. On hetkiä, jolloin ei yksinkertaisesti pysty loihtimaan mitään tällaista (2 kuvaa on vanhoja)


Tai


Kaikilla ei edes riittäisi intoa tai osaamista, materiaaleja tai mielikuvitusta. Vähättelemättä ketään. Tasoja ja kokemusta vaan on niin eri tasoisia. Minunkaan osaamiseni ei riitä moneen sellaiseen, mistä vain haaveilen. Joskus ihastelen esim. YouTubesta tai Pinterestistä kortteja ja yritän tehdä ohjeiden mukaan tai ilman ohjetta samaa tyyliä. Turhaan. Kun ei vaan osaa. Samoin mietin, kuinka kellään voi riittää mielikuvitus niin pitkälle? Idoleitani askartelussa ovat mm. Tim Holtz, MajaDesign sekä useampi blogiystäväni. 


Simppeli kortti, johon ei tarvita kuin kyniä ja korttipohja, syntyy itse piirtämällä. Tämän Kotti  piirsin sängyssä maaten.


Leimakuvilla saa kivasti korttiin asennetta, jos piirtäminen ei luonnistu tai haluaa enemmän. Lisäksi väritysterapia on antoisaa puuhaa. Minulla on läjäpäin valmiiksi leimattuja kuvia, joita käytän tarpeen mukaan. Tähän korttiin tulostin oman tekstini ja värittelin kuvasta itseni ja Luisin. Luis on tuollainen iso ja punainen ja tykkää olla "vauvana". 


Tämä kuva on otettu viime vuonna hääjuhliimme valmistautumisesta. Mummo pääsi nukuttamaan lapsenlastaan. :D


Kortteja annetaan monista syistä, monissa eri tilanteissa. Tämä tagi on tehty hautajaisiin yhden keltaisen neilikan kaveriksi. Siitä ei sen enempää. 

Syyskuussa jaoin 3 palkintoa teille ihanat lukijat. Jokainen palkinto oli ylläri. Tässä ne nyt ovat; 


Ensimmäisenä laitan hemmottelupalkinnon. Tagissa oleva perhonenkin on koru. Mukana mm. Lumenen värivoide.


Toisena oli käsillä tekevän palkinto. Tagin ruusut ovat käyttöä varten tarkoitettu myös. Paperiruusut varsineen. Kuvan tulitikku on mustekynä. Setissä oli muunmuassa niin kuviopapereita, korttikuvia kuin kuvioteippejäkin.


Kolmas palkinto oli positiivisuuspalkinto. Mukana mm. Dvd teemaan sopien sekä tagiin sidottu avaimen muotoinen mustekynä.
Tuo musta luottokortin kokoinen lätkä on kätevä monitoimityökalu, jossa on mm. Suurennuslasi, kompassi  pinsetit, yms.

Ja hei, Marraskuun arvontakin tulee pian.

Sananvastuu + ILMAINEN tsemppiarkki

"Yksikin tällainen tapaus heikentää nuoren hyvinvointia aiheuttaen ahdistusta, vihaa ja häpeää."

63 % nuorista on kohdannut verkossa kiusaamista tai häiriköintiä. Yksikin tällainen tapaus heikentää nuoren hyvinvointia aiheuttaen ahdistusta, vihaa ja häpeää. Mutta minkälainen paikka verkko olisikaan, jos ikävien kommenttien sijaan kannustaisimme ja loukkaamisen sijaan kehuisimme?

Osana #sananvastuu-hanketta Elisa järjestää positiivisuuden talkoot  elisanpäivänä 19.11. eli tänään. Tavoitteena Elisalla on yhdessä asiakkaidensa kanssa tuottaa niin paljon hyvää, että se jättää varjoonsa kiusaajat ja häiriköt. Aivan ihana hanke! Näitä lisää!


"pääpointti on ollut alusta asti innoittaa kokeilemaan uutta"

Minun blogihistoriani alkoi 7 vuotta sitten, kun päätin perustaa Vuodatukseen blogin, jossa toisin esille korttejani, runojani sekä terapioisin sisintäni, jota kalvoi suuri musta möykky nimeltä menneisyyden taakat. Siirryin Bloggeriin vuoden kuluttua ja synnytin Inspirationin, eli Inspiksen. Inspiksen pääpointti on ollut alusta asti innoittaa kokeilemaan uutta, joten sen vuoksi nimi blogilla vaihtui samalla. Päädyin siihen, että blogini nimi lausutaan juuri niin kuin kirjoitetaan. Siten se sopii suuhun kuin suuhun. Inspis on rento blogi, aivan kuin olohuoneesi. En nipota, vaikka lausuisit nimen englantilaisittainkin tai ihan vaan Inspis. Tärkeintä lienee sisältö kuitenkin. Eiks jes!?


"Enää en kulje ikkunoissa pimeän aikaan enkä katso taakseni jokaisella askeleella."

Vilin verstaan ajoilta Inspiration on muuttunut paljon. Olen kasvanut ihmisenä ja se näkyy blogissanikin. Se masentunut, ahdistunut ja pelokaskin Vili on löytänyt sisältään voimavaroja ja näiden sekä henkisyyden kasvun ja erityisherkkyyden valjastamisen kera olen saanut työstettyä mustan möykyn pois.  Enää en kulje ikkunoissa pimeän aikaan enkä katso taakseni jokaisella askeleella. Ja se näkyy postauksissani iloisena ja positiivisuutta huokuvana itsevarmuutena.


"Itkin ja valvoin öitä miettien, miksi minua vihataan"

Se arka Viltsu, joka olin blogia aloittaessani on kasvanut reilun 6 vuoden aikana valtavasti. Alussa anonyymit haukut satuttivat ja otin ne henkilökohtaisena iskuna kasvoihini. Itkin ja valvoin öitä miettien, miksi minua vihataan, vaikkei tunneta ja miksi minua syytellään asioista, jotka eivät ole totta!? Joskus anonyyminä esitetyt väitteet  ja kommentit olivat hyvinkin julmia aina liittyen kuolemaan saakka.

Sittemmin tajusin, ettei sanat olleet minulle, vaan heille itselleen. Syyllistähän me ihmiset kaipaamme asioissa, joita emme osaa käsitellä oikein. Nyt osaan jo haukut ottaa vastaan eri tavalla. Anonyymisti. Silti kiitän joka ikinen kerta lukiessani kommentteja, jos inhottavinta on pelkät robottikommentit. Ei, en vieläkään tajua, mitä he hyötyvät sillä, että pommittavat blogeja viesteillään.


"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jokainen on vastuussa puheistaan ja teoistaan."

Vaikka myös haukut tarkoittavat sitä, että blogia luetaan, olisi ihailtavaa, jos näitä anonyyminä esitettyjä loukkauksia ei kukaan saisi. Eikä sen puoleen nimelläkään julkaistuja, joita tuskin montaa löytyy.  Etenkin nuoret, joilla ei ole vielä paljonkaan kokemusta elämän nurjasta puolesta tai herkkyys ja naiivius ovat vahvoja, saattavat ahdistua hyvinkin voimakkaasti. Minä-kuva voi vääristyä, itseinho syventyä ja viha ja katkeruus täyttää mielen.

Miksi kenenkään pitäisi joutua kokemaan solvauksia keneltäkään? Edes netissä, jossa myös keskustellaan ihan oikeille ihmisille joilla on ihan oikeat tunteet. Tässä kohtaa pätee kaikille tuttu mutta unohdettu elämänohje;
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jokainen on vastuussa puheistaan ja teoistaan. Se onnistuu parhaiten reilusti omalla nimellä ja nätillä kielenkäytöllä. Ja hei, rakasta myös itseäsi riittävästi. Olet sen arvoinen.


"eiköhän nosteta hattua, malja tai vaikka peukkua jokaiselle, joka uskaltaa blogata"

Minä en tavoittele blogillani parrasvaloja tai aploodeja saavutuksestani, vaan iloisia ihmisiä ja itsevarmuutta osaamiseeni. Kuulua osana johonkin. Että minulla ja blogillani olisi syvällisempi tarkoitus. Mikä, se selviää vielä joskus.

Aiemmin postasin päivittäin, nyt pyrin viikottain. Näin voin antaa sinulle samaa tasoa kuin ennenkin. Ehkä kehittyä yhä ja oppia lisää. En ole koskaan valmis täysin. Bloggaamisen syitä ja tavoitteita on yhtä monia kuin on bloggaajiakin, joten eiköhän nosteta hattua, malja tai vaikka peukkua jokaiselle, joka uskaltaa blogata ja on ottanut askeleen tuoda omia ajatuksia ja mielipiteitä julki. Tai kuvia tai mitä nyt blogissa onkaan aiheena. Työtä se vaatii. Arvostan!


"näytä rohkeasti itseltäsi"

Et tiedä kaikkea blogien takaa. Et tiedä edes kaikkea ihmisten takaa. Ja ihan Sama miltä joku näyttää, mitä harrastaa tai onko rikas, köyhä,  homo tai vankilakundin lapsi. Jokaisella on oikeus arvokkaaseen elämään johon ei kuulu solvaukset. Blogi voi olla turvasatama ja hengähdyspaikka. Siihen ei kuulu se, että toinen bloggaaja kyttää, mokaako hän tai että lukija kommentoi ilkeästi hiusväristä tai sisustuksesta. Ei tehdä toisten elämästä vaikeampaa, kuin se on ennestään. Ei edes sinun elämästäsi. Kannustus ja kiitos sen sijaan saa aikaan paljon.

Voi rakkaat!! Jos nyt ihan vaan pidettäisiin jokaikinen huolta siitä kaikkein tärkeimmästä bloggaajasta tai lukijasta. Eli itsestä. Seiso sanojesi takana, ole oma itsesi ja näytä rohkeasti itseltäsi. Kun hyväksyt oman peilikuvasi juuri sellaisena kuin suihkun jälkeen ilman photosoppausta olet, olet taatusti rikkaampi ja onnellisempi ihminen näpyistä,kaksoisleuasta tai silmäpusseista huolimatta . Sitä rikkautta ei rahassa mitata.


"mikä on oikeasti totta ja oikeasti kaunista. Nyt nuorissa on heitä jotka luulevat photoshopattujen ja kirurgienkin muokkaamien naisten olevan todellisia."

Mitä useampi bloggaaja jättää kasvot ja kehon korjaamatta teknisesti someen, sitä useampi, ja eritoten nuori, näkee mikä on oikeasti totta ja oikeasti kaunista. Nyt nuorissa on heitä jotka luulevat photoshopattujen ja kirurgienkin muokkaamien naisten olevan todellisia. Ja kun niin mieluummin soisin minäkuvaksi rehtiä meininkiä. Meidän mummojen mummot ja pappojen ukit ovat olleet viisaita. Joku keksi senkin, että "yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä" sekä "annetaan kaikkien kukkien kukkia".


"tallentaa ja tulostaa sen vaikka peilin reunaan"

Syömishäiriöt, viiltely, itseinho...
Bloggaajan ja yleensäkin somettajan vastuun ja velvollisuuden tulisi olla rohkaisu ja  esimerkillisyys. Onko sinun kuvasi se, joka ajaa nuoren pohjalle lopullisesti vai iloitsemaan samaistuessaan todelliseen sinuun. "Minäkin haluan olla kuin hän! Minun ei pidä laihtua ollakseni riittävä. Minun ei tarvitse oikoa hampaita kelvatakseni aikuisena jollekin, kaksoisleuka ja näpyt ovat yleisiä, .. minun ei pidä! Minä saan, minä voin, minä olen". 

Annan palan sydämeni soinnuista sinulle jokaisessa postauksessani. Toivottavasti Inspirationista on sinulle iloa. Toivottavasti löydät myös tästä postauksesta kipinän rakastua itseesi uudestaan. Voit napata mukaasi tuon viimeisen kuvan tästä alta, tallentaa ja tulostaa sen vaikka peilin reunaan tai vihkoon. Muistin virkistyksenä minulta sinulle.

Rakkaudella Viltsu


Saa tulostaa omaan käyttöön. Kaikki tekstit ovat itse keksimiäni tätä arkkia varten. Mitään arkin kuvaa tai tekstiä ei saa myydä tai muutoin käyttää hyötyäkseen.

5 negatiivista asiaa bloggaamisessa ja ARVONNAN UUSI VOITTAJA


Bloggaamisessa on paljon ilon aiheita ja rakastan tätä harrastusta. Kaiken positiivisen vastakohtana on kuitenkin negatiiviset asiat, joista minun kärkiviisikko satunnaisessa järjestyksessä on tässä;



  • Ilkeät vihjailukommentit ja yleensäkin ilkeät kommentit . Miksi ei laiteta sähköpostia bloggaajalle ja kysytä asiasta tai anneta rakentavaa palautetta? Miksi loukataan ihmistä, jota ei edes tunneta? Miksi satutetaan toista ihmistä ja vieläpä  julkisesti, vaikka se bloggaaja hyvää hyvyyttään haluaa antaa lukijoilleen hyvää luettavaa? Sekö on kiitos? Ei edes vaivauduta kysymään, mitä bloggaaja tarkoitti. Ja jos kysytäänkin ja huomaa itse mokanneensa, yhä harvempi tajuaa pyytää anteeksi. Päin vastoin,  syy on aina muissa.... Anonyymit haukut ovat meille bloggaajille tuttuja. Raukkamaista ja säälittävää, että haaskataan energioita haukkumiseen ja selkeästi itselleen sopimattomaan blogiin sen sijaan, että vaihtaisi toiseen, itselleen sopivaan blogiin, josta nauttii.  Suomen blogistaniassa riittää laidasta laitaan blogeja ja jos ei näistä muka löydä mieleistä, niin kannattaa lähteä merta kauemmas etsimään sitä oikeaa. Tai voihan olla, ettei blogit sovi jollekin. Kirjastot pursuavat kirjoja ja lehtiä joista myös löytyy luettavaa.  Ehkä juuri siinä on vastaus angstisen lukijan omiin tunteisiin? Ei tarvitse kytätä ja kadehtia ketään, vaan voi vaikka itse askarrella lehden ohjeiden mukaan oman ystävän. ; Robotin tai nuken. Sitä ei satu se, jos sille purnataan oman elämän riittämättömyydestä. Anonyymeistä kiusaajista olen kirjoittanut postauksia aiemminkin, mutta kannattaa olla kuulolla myös aamulla, sillä sanan vastuu on puheenaiheena. 
  • Robottiviestintä on yksi inhokkini meillä, jotka emme estä anonyymikommentointia. Eli sen tarkemmin tietämättä asiasta, ilmeisesti ulkomailla? ohjelmoidaan jokin ohjelma tai viestiasetus, jota käyttämällä löydetään estämättömät blogit ja pommitetaan niihin kommentteja. Osassa voi olla mainos, osassa jokin viesti. En todellakaan tiedä mikä hyöty lähettäjälle niistä on. Tai no, jos klikkaat osaa päädyt jonnekin myyntisivustolle. Onko näin kaikissa?? En ole kokeillut. Muutaman esimerkin olen julkaissut joskus blogissani, jotta tiedätte, mistä on kyse näissä postauksissa, joissa niistä kerron. ja vastaukseni on tyyliin "okei, just" tai "kiitti vaan". Harmi kun sarkasmi ei tule esiin riittävän hyvin. Kyllä huomaat, mitkä kommentit ovat oikeita, mitkä saastetta normaalisti, mutta kieltämättä joskus kommentti on niin tasokas, etten ole varma, onko kyseessä oikea kommentti ilman nimimerkkiä, vai robotti. Tämän takia on tärkeää käyttää aina nimimerkkiä! Instagramissa olen törmännyt siihenkin, että provosoidaan tuntemattomia käymään omalla sivulla ja kommentoimaan. Heille kommentin sävy ei ilmeisemmin ole tärkeää, vaan luvut. Voi huh huh sentään. 


  • Kilpailu ja kateus bloggaajien kesken. Tätäkin esiintyy ja etenkin tuolla kirkkaimmilla areenoilla, joihin en edes tule yltämään rajallisuuteni, genreni ja asuinalueeni vuoksi. Enkä edes halua sitä. Olen täpinöissäni siitä, mikä juuri minun oma saavutukseni on. Se riittää. Onneksi olen sen verran pieni tekijä, ettei minulle olla kateellisia (enää). En ainakaan tiedä. Voi kun kaikki ymmärtäisivät sen, että bloggaaja on ihminen ja jokaikisen bloggaajan elämässä on ihan normaalit asiat niinkuin kellä tahansa ihmisellä. Blogin takaa voi löytyä pelot, paineet, unettomat yöt, kivut, surut ja murheet, stressi, ärtymys, viha, riidat, sairastelevat lapset, työkiire, suorituspaineet, riittämättömyyden tunne, masennus, avioerot, sairauden kanssa kamppailu,... Ei tässä maailmassa ole yli-ihmisiä. Bloggaaminen vaatii työtä ja mitä lähempänä huippua olet, sen enemmän työtä se vaatii ihan siinä missä minkä työn kanssa tahansa. Huipulla bloggaaminen on todellista työtä, josta moni saakin palkkansa. Minähän en ota rahaa tästä tilille enkä käteen (periaate. Tarjottu kyllä on), joskus saan jonkin pr-näytteen, joskus yhteistyönä, joskus kuulun testiryhmään, mutta yleensä maksan tuotteet itse, joita esittelen. Mikään purnukka ei kuitenkaan tule ilmaiseksi. Työtä se postaaminen vaatii silti, olipa huippustara tai aloitteleva bloggaaja ja kustannuksiakin voi tulla bloggaajalle ns. Ilmaistuotteestakin. Bloggaajista moni haluaa tuoda hyvät asiat esiin, sillä haluamme hetkeksi edes unohtaa murheet. Haluamme lukijoille hyvän mielen, emme sitä, että lukemalla alettaisiin sääliä tai pitää bloggaajaa valittajana, joka ei arvosta arkea. On toki illuusion rakentajiakin, mutta se on heidän tapa jaksaa, ilmeisesti. Ja toki on myös teemablogit esim. Fibromyalgiasta tai syövästä, joiden tarkoitus on taas tuoda esiin se paha samalla. Minullakin on "kipupotilaan arki" yhtenä osa-alueena. Se ei herkkua ole. Ei siis tuomita ketään kun emme tiedä syitä ja taustoja! 
  • Kommenttien puute. Bloggaajana haluaisin tietää, lukeeko postauksia kukaan. Ja jos, moniko on mistäkin aiheesta kiinnostunut. Palaute on tärkeää ja vastavuoroisuus, Jonka kautta oppii tuntemaan myös lukijoita. Se, kun ei vaan tule kommentteja, tuntuu epäonnistumiselta. Monikin vetoaa siihen, ettei jaksa kommentoida, lukee vaan nopsaan. Silloin riittäisi sekin, jos jättäisi edes lyhyen viesti "kävin täällä". Joku postaus voi olla hyvinkin suosittu, muttei yhtään kommenttia. Mistä sen bloggaaja sitten tietää, että onnistui? Sen sijaan hän saattaa lopettaa aiheesta kirjoittamisen. "Ei enää ruokapostauksia, koska ne eivät kiinnosta ketään". Minulla on kommenttien valvonta käytössä, joten saat tekstin; "kommenttisi  näytetään kunhan se on tarkistettu ensin". Usein julkaisen nopeasti kommentit ja vastaan kun on voimia. Toisinaan löytyy roskapostikansiosta kommentteja, joten julkaisen ne viiveellä. Sitäkin tapahtuu joskus, ettei kommentti lähdekään onnistuneesti. Tai vastaus. Jos viestisi ei näy vuorokauden sisällä, laitathan uuden viestin. Kuitenkaan mitään pakkoa ei ole. 
  • Viides asia on arvontavoiton uudelleen arpominen. Kuulostaa ehkä pikkujutulta ja ihmetellä saatat, mikä siinä nyt niin vaikeaa on. Ei itse arpominen vaikeaa  olekaan, vaan se, kun oln arponut kertaalleen ja iloisen voittajan puolesta.  Lukijoistakin osa onnittelee voittajaa. Huhuilen voittajaa, laitan jopa meiliä hänelle, mutta en saa vastausta. Tulee tunne, ettei voittaja löydy, vaikka olen kivan asian tiimoilta liikkeellä. On aika arpoa uudestaan. Entä, jos eka voittaja löytyykin sen jälkeen ja joudunkin kertomaan hänelle, ettei hän saakaan mitään. Pettymys. Näinkin on käynyt. Odotin reilusti yliaikaa kunnes arvoin uudestaan. Sain viestin, ja jouduin kertomaan, etten enää voi häntä auttaa asiassa. Minulle tuli tunne, pitäisikö antaa jokin lohdutuspalkinto? Tuntui niin pahalta. En sitten antanut mitään, sillä ohjeet ovat selkeät eikä voi olettaa, että hän tai kukaan joka kerta saisi extrakohtelua. Enhän arponut kahta, vaan yhden lahjan. Nyt tilanne on jälleen sama: En ole saanut yrityksistä huolimatta voittajaa kiinni, joten kuvan kahvikorvakorut arvon uudestaan osallistuneista. Sude, onneksi olkoon. Kotiposti odottaa sinua. Laitathan osoitteesi minulle 26.11.2018 mennessä. Onnea!! Täten alkuperäinen voittaja on kumottu. 
Muutaman tunnin sisällä tulee uusi postaus. Olevan kuulolla! 

Viltsumari 




ATCOIN



Mikä on valkoinen ja pehmeä? 


Mikä saa hymyilemään niin lapset kuin aikuisetkin? 


Tietenkin Muumi!
Kävimme jo kesällä Muumikahvilassa ja vaikka herkkuja olikin jos jonkinlaisia tarjolla, tuntui se jotenkin vieraalta meille. Toki Muumit olivat kivoja lampuissa, tauluissa, pehmoissa... Mutta pannari pannarina ja pienemmällä rahalla. 
Rahasta puheenollen, oletko kuullut atc kolikoista, eli atcoinseista? 
Päätin tehdä ensimmäisen korttini tätä lajia ja vaihto suoritettiin Enkulin kanssa jo aikapäivää sitten. Näin ne kuvat vaan ilmestyvät hitaammin tänne, kun joudun enemmän taistelemaan voimieni kanssa. Mutta eikös tärkeintä ole se, että saan julkaistua, kuin etten julkaisisi ollenkaan!


Kimallustahan pitää olla, eikös vain. Timantteja ja kimalleliimaa on korttiin käytetty huolella. Tällaosen kolikon koko on halkaisijaltaan 6,35cm, 


Innostuitko sinä tällaisesta askartelusta? Entä pidätkö enemmän kolikki-atcsta vai perinteisestä suorakulmaisesta atc:sta?

Lopuksi huhuilen lokakuun arvonnan voittajaa, Annikaa. Laita välittömästi osoitetietosi minulle, niin saan palkinnon postiin. Olen toimittanut myös sähköpostia sinulle asian tiimoilta.
Jos kuitenkaan Annikaa en saa tavoitettua 15.11. Mennessä, suoritan uuden arvonnan heidän kesken, ketkä osallistuivat kyseiseen arvontaan.

Isänpäivänä syömään ulos? Turkki makumatkassa

Tämä postaus ei ole millää muotoa kaupallinen mainos,  yhteistyö tai sovittu esitelmä. Tämä on täysin minun oma mielipiteeni siitä, mikä on minun mielestäni Kuopion ykkös mesta, kun puhutaan ruuasta tai palvelusta. Samalla haluan toivottaa kaikille isille ja useille hyvää isänpäivää!



Mikä sen ihanampaa, kun oman suosikki-ravintolan ruoka! Ja etenkin nyt, kun voin valita, menenkö ravintolaan vai tilaanko kotiin tai haenko ruuat itse. Huippua! Harmi, etten voi viedä tänään isääni tai kumpaakaan ukkia syömään, sillä he kaikki syövät Taivaassa enkelten ruokia.



Minulla on sellaisia päiviä suurin osa, etten voi mennä ulos kipujen takia. Kivut invalidisoivat puolet vartalostani, vyötäröltä alaspäin, ja olen vuoden sisällä päätynyt vuoteeseen lähes kokonaan. Silti niinäkin päivinä kaipaan Turkkiin ja turkkilaista elämänmenoa ja ruokaa. Ei suomalaisten grillin "sinnepäin-kebabia", vaan turkkilaisten tekemää oikeaa turkkilaista kotiruokaa.



Sitä on vaikea selittää, sillä meistä kumpikaan ei ole turkkilainen, ei myöskään lapseni, joten mitään sellaisia juuria meillä ei Turkkiin ole. Olen käynyt Turkissa yhden kerran, Honeymoonin verran. Olin haaveillut Turkin matkasta kuitenkin jo nuoresta tytöstä asti. Ja kun kone vihdoin laskeutui Istanbul-Atatürkin kansainväliselle lentoasemalle, tunsin olevani kotona vihdoinkin.



Kun ensimmäisen kerran kuulin minareettien rukouskutsun, aloin itkemään. Se itku oli puhdistavaa ja helpotus. Se oli kuin kirsikka kakun päällä. Nyt olin kotona ja juuri oikeassa paikassa. Älä kysy miksi, sillä en osaa vastata.

En ole muslimi enkä oikeastaan uskovainen muutenkaan, en sillä tavoin, kuin uskovista ajatellaan ensimmäiseksi. Minun uskoni on omanlaiseni ja yhdistelmä eri vaikutteista. Nuorena jo mietin, voisiko islam olla se minun uskontoni ja vahvasti siihen suuntaan menikin ajatukseni, mutta jokin siinä silti pisti myös vastaan. Nyt isona tiedän, ettei minulla ole yhtä uskoa  vaan sekoitus islamilaisuutta, buddhismia ja kristinuskoa olematta kuitenkaan kirkkoa, mutta esikuvana Buddha. Noiden sekoitukseen lisään vielä karman, kohtalon, enkelit, chakrat, kundaliinin...
Silti minareettien juurella olin nöyrä eri tavoin kuin missään muualla koskaan.



Turkissa kaiken lisäksi voimani olivat paremmat, kuin koskaan kesäisin Suomessa. Se tasainen jatkuva lämpö suorastaan voiteli parantavia salvoja kehooni. Ja kauneus ja erilaisuus, eksotiikka ja erityisesti ystävällisyys koskettivat. Apua saimme pyytämättämmekin, ihmiset hymyilivät ja tulivat juttelemaan ja eräs korukauppiaskin tuli onnittelemaan meitä avioituminen johdosta. Hän kun bongasi samanlaiset sormukset meillä.kummallakin.



Asuimme Antalyassa keskellä vanhaa kaupunkia ja se osottautui hyväksi valinnaksi meille. Olihan lähellä meri, vuoren rinteet, nähtävyyksiä, ruokapaikkoja, basaari, vitamin bar,...
Jälkimmäinen oli tuorepuristettujen hedelmämehujen baari.



...Ja kulkukissoja. Kissaihmisenä kulkukissat ja koira herättivät ristiriitaisia tunnelmia. Hyvin pian kuitenkin huomasin  että niistä pidetään huolta Antalyassa. Esim. se ravintola, jossa me asuimme, antoi ruokaa niille. Yksikin kulkukissa, Garfield, taisi asustaa päivät hotellin altaalla, sillä siellä se tuolilla nukkui usein. Kyseinen Karvinen herätti meissä tunteita, sillä Suomessa meitä odotti uusi perheenjäsen, jonka hakisimme kotiin päästyämme. Hän muistutti paljon Karvista. Luis muutti meille löytöeläinkodista kotiuduttuamme, ja siitä alkoi taistelu pienokaisen henkiinjäämiseksi. Se onkin uusi tarina se. Lue aiheesta nämä postaukset;
"Mitäpä jos..."
"Katulapsen pelastus"
Tämä kuvan kissa oli vanhassa kaupungissa auringon otossa. Karviskuvat ovat liian pimeitä valitettavasti. Löydät kuitenkin kuvan hänestä TÄÄLTÄ



Turkkilainen ruoka on erilaista, kuin suomalainen nakit ja muusi tai makaronilaatikko. Olin kuullut huhuja, että turkkilainen ruoka on todella tulista, mutta se ei pidä paikkaansa. Yrttejä ja puhtaita makuja, mausteita, mutta ei mitään meksikolaistyyppistä poltetta.  Ihastuin taitavien katukauppiaiden tyyliin ja tekniikkaan. Sain jopa kokeilla rinkelikauppiaan avustuksella rinkelikoria pään päällä. Hurjan raskas ja vaatii taitoa. Minä en sitä osannut, joten arvostus kasvoi entisestään. Niitä Simit-rinkeleitä jäin kaipaamaan. Simit on seesaminsiemenillä peitetty ohut rinkeli.



Hotellilla söimme sitrus-, oliivi- ja palmupuiden katveessa. Aamupala oli aina runsas. Suolaisia juustoja, oliiveja, menemeniä eli juoksevaa munakokkelia, joka tarjoillaan sipulin, vihreän paprikan ja tomaatin kera, todella hyvää leipää,... kaikkea, millä jaksaa pitkään saamatta lihaskramppeja. (Kunhan söi muutakin kuin muroja, tietty). Päivän kestäneellä retkellä, Demre-Myra-Kekova, söimme mm. Kana-kebabvartaat. Kaikkein tunnetuin kebab-annos Turkissa on iskender kebab, jonka myös maistoimme. Se on ohueksi leikattu lampaanliha, joka peitetään jogurtilla, tomaattikastikkeella ja voilla.



Jos mietit mistä bazaareihin leijuu huumaava teen tai mausteiden tuoksu, niin lähelläsi on tarjoilu ja kasoittain mausteita. Mausteita kannattaa ostaa tulijaisiksikin. Maistamisen arvoista on myös maitomaisessa hunajassa uitetut ja pistaasipähkinöillä päällystetyt filotaikina-leivonnaiset, baklavat. Tämä herkku tyydyttää makeanhimon kerralla.
Turkissa on muistettava myös turkkilainen kahvi ja pieni makea lokum. Aito turkkilainen kahvi vaatii taitavan baristan pitämään juoman riittävän kuumana jokaista kuppia varten. Turkkilaisessa kahvissa juoman lisäksi myös muut elementit ovat tärkeitä: vaahto kuuluu juoman päälle, kahvinpurut pohjalle.


Mahat jälleen täynnä. Kiitos ensimmäisen & ainoan perinteisen turkkilaiden ravintolan Kuopiossa, Ravintola Galatan, sekä erityiset terkut sydämelliselle yrittäjälle, Huiping Zhanille. Hän on aina yhtä positiivinen ja valmis vastaamaan meidänkin kysymyksiimme turkkilaisesta ruuasta. Ruuasta, mikä on maistuvaa ja hintaansa nähden juuri oikeassa mittasuhteessa. Myös À la carte - listalta. Luulen, että jos kerran kokeilet, menet toistekin.


Kun viimeksi söin Suomessa turkkilaista ruokaa, söin Kavurman, eli Naudanliha & sienet, paprika, tomaatti, riisi, rucola, tsatsiki. Lisäksi lasissa poreili Sana, makeahko valkoviini. Kiitos Galata. Galata ansiosta turkkilaiset aidot maut eivät unohdu.



Tänään sytytän kynttilän isän ja ukkien muistolle.

Kävittekö te isän kanssa syömässä? 
Mietteitä aiheesta. 

Blogitekstisuositus

Luonnollinen joulukalenteri luukku 11; Veronpalautukset

Anna itsellesi aikaa päiväunelmointiin – juuri nyt! Mieti, miltä unelmaelämäsi näyttäisi. Mihin aikaan mahtaisit herätä aamuisin? Ket...