Runo: Kissa

Kissa
Ihmisen ystävänä,
itsenäinen hienohelma.
Odottaa kotiin saapuvaksi.
Kehrää, tallaa ja käpertyy syliin.
Nuolee turkkinsa puhtaaksi.
Kaunis kuin lapsi.
Kissa.

-Oma runoni-

Runo: voittaja

Olen voittanut pahimman pelkoni
Olen voittanut pahimman viholliseni.
Olen sinut itseni kanssa.
Olen voinut antaa anteeksi.
Olen antanut anteeksi itselleni.

Vilimarika

COPYRIGHTS! Runo on minun omaisuuttani, ei kopioitavaksi

rannekoru on korulippaani aarteita

Runo: Lapselleni

Poikani,
toivon niin hartaasti,
että turvallisesti varttuisit.
Että elämä kohtelisi sinua hyvin
ja saisit kaikkein parhaimmat eväät
elämään.

Olet minulle tärkeintä maailmassa.
Ja jos äidin rakkaus voitaisiin mitata,
olisi mittari täysin ylälaidassa.

Parasta mahdollista toivon sinulle.
Kaunista ja hyvää.
Virheistä oppimista, oikeutta olla sinä.
Ja muista, aina olet tervetullut takaisin
kotiin.

Vilimarika

COPYRIGHTS! Runo on minun omaisuuttani, ei kopioitavaksi

Runo: tahtoisin

Tahtoisin ottaa sinua kädestä kii. 
Tahtoisin katsoa sinua silmiin ja sanoa, 
että välitän sinusta.
Ettet sinä ole yksin tässä maailmassa.

Tahtoisin  olla tukenasi,
auttaa kaikin tavoin ja viedä sinut valoa kohti.
Tahtoisin olla se, jonka turvin pelastut ja 
saat rohkeutta.

Tahtoisin rohkaista sinua jaksamaan.
Kertoa, että sinusta on siihen ihan varmasti.
Tahtoisin niin kovasti, ettet jäisi enää hetkeksikään
kokemaan perheväkivaltaa.

Se ei tule koskaan loppumaan. 
Ei, vaikka hän kuinka lupaa, vannoo tai
haluaisit hänen muuttuvan.

Ota kädestäni kii. 
Paetaan turvaan!
Aloita parempi elämä jossain, 
missä hän ei sinua satuta.

Vilimarika

COPYRIGHTS! Runo on minun omaisuuttani, ei kopioitavaksi

jotain itsellekin

Joskus jotain ihan itsellekin

Ja riipukset minuutta. Minulle sopivia. 

Viinaa vaan kehiin!

Kertokoon kuvat puolestaan!

Hmm.. Haluanko itse juoda humalaan? 

Käytänkö väkeviä?

Nautinko alkoholin turruttavasta vaikutuksesta?

Kertonee kuvat vastauksia puolestaan, mitä ajattelen alkoholista. Viisasten juomasta. 

Hirveen paljon kauheen kauniita atc-kortteja

Minusta on hassua, että kauniista asiasta sanotaan "kamalan kaunis". Tai jotain vastaavaa.

Onkohan se jotenkin valtaisampaa, kun käännetään nurjalle puolen ja siitäkin eteenpäin? Todella kaunis tai hirveen kaunis. Hmm... No, jokatapauksessa itsekin joskus tähän lankean, vaikka yritänkin pitää suuni ja kirjoitukseni poissa näiltä tällaisilta kiepautuksilta. 

tässä nyt kuitenkin hirveen ihania tai todella kauniita tai miten vaan upeita saamiani atc-kortteja:

Rakastan isoja villikissoja. susanna ilahdutti grauuuuuh-panttereilla. 

Rakastan myös kameleita ja niitäkin sain yhden kortin verran. 

Myös erilaiset sanomat, joissa ajatusta. Jokin herättelevä ajatus tai jokin omaa elämääni liippaava asia. Jokin, mikä saa miettimään, pohtimaan, jollain tavalla pysähtymään. Sellainenkin atc tuli Susannalta. 

KIITOS!!! Ja kiitos myös ihanista lisukkeista, mitä kuoressa oli. Kuin myös siitä, että yksi ihanuus kortti oli ylimääräinen ja samoin se kortt-korttikin. 

Paulan rohkeat atc:t saivat hymyilemään ja WAU-efektin aikaan. Oli ihan pakko saada kaksi näistä itselleni, joissa se sanoma olisi jotenkin osuvampaa. ;)  Ihan huikeaa, kun on "jotain erilaistakin" välillä. 

Ja tämä Paulan ihanuus! Siis tarvitseeko edes sanomaa selitellä, miksi valitsin?

Kiitos Paula IHANISTA ATC-KORTEISTASI JA MATSKUSTA KUORESSA!!!

Uusin tuttavuus uusien tuttavuuksien joukossa Aila, jonka ihanan aavikkomaiseman ja kamelikortin halusin ihan ehdottomasti itselleni myöskin! Tämä on NIIN ihana!

KIITOS AILA TÄSTÄ KORTISTA!!!

Koruilua ja atc-vaihtoa

Ihan alkuun kiitos atc-korteista, joita olen saanut sieltä ja täältä! Perille tullut Ailan, Paulan ja Susannan kortit! 

Kuvauspuuhat yms myöhemmin...

Kaiken touhuilun lomassa olen kerennyt tekemään mm. nämä kukkakorvakorut tilaustyönä. 

Samaten tässä tilaustyönä tehdyt korvakorut. 

Uniikki käsilaukkukin syntyi tilaustyönä teetetystä laukkukorusta, jonka tein ihan suoriltaan kyseiseen laukkuun. 

Tilaustyö on yksi keino saada sitä, mitä haluaa. :) 

Kiitokset myös Riinalle ihanasta ylläristä ja atc-korteista!

Pussi sisälsi niin sisustustuotteita, kahvia kuin kosmetiikkaakin. Oli yrttisuolaa ja tarraa askarteluun plus vielä jotain, mitä en vielä kerro. :) Kannattaa tarkkailla tulevan syksyn ja talven aikana Inspis-haastetta. ;)

Tässä vielä saamani atc:t Riinalta. 

Koruaarteita ja aarrekoruja

Pahoittelen huonoa kuvanlaatua. Kännykällä otettuja kuvia ja kuinkas muutenkaan, kuin kädet vapisten ja ohjelmia muuttamatta. ;)

Yläkuvassa ystävälle tehty piristyslahja. Hänen lempiväreistään rannekoru onnea tuovalla amuletilla.

Ja kuvanlaatu senkun paranee... jep jep. 

Settiin tuli myös kaulakoru, jossa vihreä keskus sekä hiuspinni. 

Jospa tällä ilahtuisi. 

'

Koruaarteitani vilauttelen vieläkin. Mitähän kaikkea sinne aarrearkkuun mahtuukaan?!

Itsetekemiäni kaulakoruja. Toinen on lasiriipus mustassa nyörissä ja toisessa rintakoruperhosesta ja piiiitkästä helminauhavyöstä yhteen tehty kaulakoru. 

Varaton yhtä kuin alkoholisti

Sain sähköpostia, jossa "Suuri maan kansalainen Yhdysvallasta" lupautui lahjoittamaan minulle hyväntekeväisyyteen 9 miljardia usan dollaria. Otan vaan häneen yhteyttä tilitiedoin etceteraa. Ihan varmasti! :S

Ajatus lähti siitä sitten liikkeelle. Muistelin kuulemiani vertailuja, ajatuksia ja jopa omakohtaisia kokemuksiakin. Mitä on varattomuus, köyhyys ja kodittomuus? Mitä ovat vähävaraiset ihmispoloiset?

Miksi, oi miksi? kun puhutaan varattomista, vähävaraisista, köyhistä, kodittomista... Miksi puhe kääntyy alkoholiin ja alkoholismiin? Eihän kaikki varattomat ole alkoholin suurkuluttajia. Ja jos mennään alkoholismin puolelle puheissa, miksi silloin osoitetaan sormella, jotta itseaiheutettua?! Hyvänen aika!
Alkoholismi on sairautta ja tarvitsee siihen apua! Eihän kukaan päätä alkaa alkoholistiksi! VAI?

Mutta tosiaan, pitkäaikaistyötön, varaton, köyhä, sairas jne ei välttämättä ole myös alkoholisti. Alkoholistillakin voi olla työpaikka, koti ja rahaa! Ja hyvin usein näin onkin! Sitten on ne alkoholistit jotka ovat kadulla ja jopa pitkäaikaissairaita muutenkin. Kenties juuri sairauden takia ajautuneet juomaan ja kadulle varattomina. On kuitenkin myös se ryhmä, jotka ovat varattomia ihan ilman viinaakin.

No, olipa niin tai näin, jokainen meistä on ihminen ja jokainen varattomuuden syyhyn katsomatta kiitollinen pienestäkin avusta, ilon aiheesta tai ystävällisestä sanasta. Jokaisella meistä on sydän ja tunteet ja ajatukset.

Minua loukkaa tuollainen sähköpostin ajatus. Ei se, että joku oikeasti haluaisi auttaa ja lahjoittaa jotain, vaan se, että selkeästikin tässä tapauksessa kyseessä on nettihuijaus. Yritetään "hyväntekeväisyydellä" urkkia tilitiedot ja sitten hupsis, tili onkin tyhjä. Se, että itse elän kituuttamalla, miettien riittääkö rahat ja mihin riittää, en saa mitään ylimääräistä tai en voi käydä missään maksullisessa paikassa, niin tyhjentääppä sitten vielä loputkin kolikot tililtäni! Tai yleensäkin, että pelleillään meidän kustannuksella tuollai. Tuskin tiesi, että lähetti viestinsä varattomalle, mutta silti. Olisi jättänyt lähettämättä kenellekkään!

Hätää käytetään hyväksi ja isketään suoraan arkaan paikkaan. Jos en ymmärtäisi, tarttuisin tilaisuuteen ja intona olisin, että kerrankin joku kuulee hätähuutoni ja haluaa auttaa. Saisimme sen uuden kodin ja taulutv:n. Saisimme minulle ajokortin ja petarin sänkyyn. Saisimme velat pois ja sekin jo auttaisi eteenpäin. Voi kuulkaa... Se olisi niin suuri asia, että en tiedä, kuinka sellaisesta edes voisi haaveilla. Ja tuota kaikkea tämä suuri maan kansalainen, kuten hän itseään nimitti, tarjosi minulle...

Tiedän niitä, jotka menevät tähän lankaan. Vasta vuosi sitten eräs soitti minulle ja kysyi, kuinka toimia, koska oli myymässä torilla jotain ja sai viestin, jossa englanniksi pyydettiin tilitietoja jne. Kuuntelin, kuinka kaverini luki sujuvalla suomella englantia ja takkuili kirjainten kanssa. Sain selvää, että kyseessä todellakin oli huijaus ja tarvittavia tietoja ei todellakaan saa laittaa menemään. Voi sitä pettymystä! Voi sitä pettymystä, jos itsekin nyt toimisin meilin ohjeiden mukaan.

Jos olisinkin varaton ja humalassa, kuten monesti yhdistetään varattomat ja alkoholismi, voisi ajatusmaailma olla sen verran sekaisin ja psyykkiset vaivat lisäksi, jotta kenties toimisinkin pyydetyllä tavalla. Arvaatko, kuinka siinä kävisi, kun seuraavan kerran tililtäni yrittäisin maksaa laskuja...?

Viinatonta viikkoa!

Viltsu

Ikäkriisi

Hörpin aamun ensimmäistä kahviani. Kapselista suoraan koneen läpi kuppiin. Maito vaahdottuu siinä samalla kevyesti, mutta enempää maitovaahtoa en ala nyt laittamaan. Ajatukset harhailevat jossain ihan muualla, kuin kahvissa tai aamupalan teossa. Nimittäin kohta on taas se aika vuodesta, kun minulla on syntymäpäivät. Ei, ei ihan ensi viikolla tai seuraavallakaan. Olkaa nyt ihan rauhassa ja lukekaa loppuun saakka. Vielä ei kannata alkaa kortteja väsäämään tai onnea toivottamaan. 

Mietin vanhenemista ja ikäkriisiä. Jos puhutaan aikuisuudesta ja siitä ajasta, kun muistan synttäreistäni kuulleen "otan osaa" tai muuta negatiivistä, niin ei ihan tarvitse sinne lapsuuden synttärikekkereihin palata. Tosin ne olivat ihan kivoja...

Itseasiassa 18vuotis-synttäreiden pitäisi olla jotenkin ikimuistoisia, mutta minä en niistä muista mitään! Ei, en ollut kännissä enkä muissakaan aineissa, vaan mietin ja mietin, mutta tuskinpa me sitä sen ihmeemmin juhlittiin? Vai liekkö sitten se kerta, kun menin raflaan bändiä katsomaan ja toivoen toivoin, että papereita olisi kysytty?! Se sen täytyy olla! Mutta ei, en ryypännyt silti. En ole koskaan kokenut tarvetta humalahakuisuuteen. Paitsi kerran! Se liittyy ulkohuussin tyhjennykseen, mutta se on tarina toinen. Niin ja eivät kysyneet papereita raflassakaan. Pyh. 

Känneistähän tässä nyt ei muutenkaan ole kyse, vaan ikäkriisistä. Liekkö sitten jotain iän tuomaa haperoutta, että asiat sinkoilevat mieleeni  ja sitten pois? No, palataan siis kriisiin... HÄH?

Niin joo, eli kun olin täyttämässä 20 vuotta, kuulin eka kerran sanan ikäkriisi. Minulle tuumattiin, että nyt se tulee, ikäkriisi. Kysyin, mikä se sellainen on ja miksi se tulee? Minua peloteltiin kauheilla möröillä. Kuinka ahdistun, kuinka elämä loppuu siihen, kuinka rupsahdan ja löydän harmaita hiuksia päästäni ja ensimmäiset rypyt... Mitä hel***ä?! 

No, täytin 20vuotta ja hyvinhän se meni. Kriisiä ei vastaani tullut. Ennemminkin mietin äidiksi tulemista. Ja kohta pieni siemen kasvoikin sisälläni ja se jos mikä oli ihanaa aikaa! Siitäkin huolimatta, että riskiraskaus ja pelko per**ssä, kuinka se päättyy. Onnellisesti päättyi. Sairaalassa olo masensi, mutta kotona kaikki oli hyvin. 

En tiedä... Ehkä minun ikäkriisini sitten oli siinä 20 ja 30 ikävuoden välillä, koska masennuin, ahdistuin ja koin jonkin sisäisen kasvamisenkin. Irtaannuin kaikesta tutusta ja turvallisesta ja päätin, että sekä minun, lapseni että lapsen isän täytyy saada elää normaalia elämää ja olla onnellisia! Mietin, että olemme vielä nuoria ja meillä voisi olla mahdollisuus niin paljon enempään, kuin voisimme yhdessä olla. En minä sitä varsinaisesti ikäkriisinä silloin ottanut, mutta ehkä se sitten sitä oli? 

Eikä noita isoja asioita yhdessä yössä päätetty edes. Useampi vuosi siinä meni, että päädyimme eri teille. 

Joka tapauksessa 30vuoden lähestyessä se taas alkoi. Minulle suorastaan vannottiin, että kriisi iskee! Se tulee ja kovaa! Ne harmaat hiukset ja rypyt... Kuoleman pelko ja tieto siitä, että todellakin kaksikymppisyys on taakse jäänyttä. Tulen romahtamaan ja tulen kokemaan vaikka ja mitä hirveää!

 Joku kertoi itse joutuneensa psykiatriseen laitokseen kolmenkympin kriisin vuoksi, joku kertoi itkeneensä pari viikkoa ja joku kertoi käyneensä muuten vaan henkisen katastrofin. Joku oli aloittanut siitä hiustenvärjäys-jatkumonsa.  Voi hurjaa! Minä aloin odottaa sitä mullistavaa tapahtumaa!

Kun täytin 30 vuotta, katsoin peilistä kasvojani, etsin hiuksistani harmaita ja yritin ilmeillä ja eleillä saada kriisiä aikaan. Vääntelehdin ja kääntelehdin, kirosin peilikuvaani ja sitten taas hymyilin, mutta ei. Mitään ei tapahtunut! Missä se kriisi oikein oli?! Miltä se näytti? Missä se vaani?

Minut oli siis petetty! En saanut lähetettä sairaalaan enkä saanut syytä ostaa hiusväriä tai ryppyrasvoja. Tai oikeastaan sainhan ryppyrasvaa synttärilahjaksi. Se ei itseasiassa ollut ollenkaan hassumpaa, sillä ihmisillä on pikkusen väärä käsitys ryppyrasvoista. Niitä pitäisi käyttää jo ennen ryppyjä, eikä ryppyjen tultua. No, joka tapauksessa jälleen ikäkriisi-vouhotus oli turhaa. 

Miksi mä luulen, että mun "kriisit" tulevat aina viiveellä, sillä sitten 30 ja 40 vuoden välillä koin taas valaistumisen ja päätin irrottaa kahleeni minua ahdistaneesta suhteesta. Ei, en minä sitäkään ikäkriisiksi tunnistanut, mutta se koko touhu siinä suhteessa oli niin suurta kriisiä, että ei vaihtoehtoja paljoakaan ollut. Mietin, jotta elämä tai kuolema ja valitsin sen eloisamman version. 

Tiedätkös, ratkaisuni on ollut todellakin tyydyttävä ja katumuksen häivääkään ei ole ollut. En siis oikeastaan usko ikäkriisiksi sitä(kään). Ehkä se on enemmänkin ollut kohdallani iän tuomaa järkeä ja uskallusta. Sitä, että uskallan elää ihan itselleni ja tehdä vaikeita ratkaisuja. Huomata, että kun on aikansa päätä hakannut seinään, voi lakata hakkaamasta ja huomata, ettei päähän enää koske niin kovaa. Noin niinkuin kuvaannollisesti sanottuna. 

Kyllä mä uskon niin, että elämässäni on ollut niin valtavia kriisejä ilman ikäkriisiäkin, ettei mulle sellaista tule ihan heti. Olen jo hyvin varhaisessa vaiheessa ymmärtänyt elämän tärkeyden ja sen, mikä elämässä itsessään on tärkeää. Kuin myös sen, ettei ikää ja aikaa voi pysäyttää ja että voimme joko nauttia jokaisesta hetkestä, jokaisesta ikäkaudesta ja vuodesta tai sitten ahdistua ja masentua ja voivotella ja huokailla. Ehkä se sitten menee niin, että jos ei ole kokenut suuria kriisejä muuten, ikä on se suurin murhe? Minulle se ei sitä kuitenkaan ole. 

40, 50, 60 vuotta... Kriisin mahdollisuuksia olisi ollut ja olisi mahdollista tulla. Mutta onko se niin pakollista?!

Mietin, kuinka nopeasti tämä aika on mennytkään. Oikeastaan aiemmin se meni hitaasti. Todella hitaasti ja tuntui, kuin aika pysähtyisi suorastaan. Ei kulkenut eteenpäin, vaikka kuinka toivoinkin... Mutta nyt, kun asiat ovat hyvin, olen onnellinen ja rakastunut ja elän ilman suuria kriisejä, (huolia on, totta kai ja isojakin välillä, muttei ne ole kriisejä) niin aika lentää! 

VIUUUUH. sinne meni taas yksi hetki! Yksi vuosi. ajanjakso elämästäni!

Ei, kriisiä ei ole vieläkään. En pelkää kuolemaa, vaikken sitä enää tänä päivänä myöskään odota. En pelkää ryppyyntyväni, sillä minulla on jo pitemmän aikaa näkynyt elämä kasvoiltanikin. Harmaita hiuksia ei vielä ole, mutta kun ne tulevat, ne tulevat sitten. Joskus olen huomannut etsiväni, joko löytyisi harmaita, mutta pettyneenä huokaissut, että ei se harmaa ollut tuokaan, vaan vaaleampi muita. Minullahan on luonnostaan raidalliset hiukset. Tulkoot, milloin tulevat.

Mä luulen, että luonto tekee kohdallani tehtävänsä. Antaa elää hyvää elämää ilman ikäkriisejä ja sitten kun ikää on sen verran, ettei enää tee mieli tuopista vetää pirtelöä, sitten menee muisti sillai, etten tiedosta kuolevani kohta. Ja sitten en osaa kriiseillä sen takia. Näin mä luulen. Ja te, jotka nyt ajattelette, että onpa Viltsu naiivi jos luulee, että vain vanhat kuolevat, niin juu, niinhän mä luulen. ;) Nimimerkillä kuoleman rajoilta palannut jo muutaman kerran. sanotaan nyt vaikka niin sitten, että toivon niin.

Kuolemasta en kuitenkaan puhu sen enempää, koska ei sekään aiheeseen nyt enempää kuulu. Ikäkriisi on muutakin, kuin vain kuolemista henkisesti tai fyysisesti. Puhutaan siis siitä, mitä kaikkea se voi olla! Tai itseasiassa en mä voi sitä sanoa, koska en tiedä! 

Kuten olen monet kerrat kertonut, kirjoitan asioista suoraan ja kirjoitan vaikeitakin asioita ja herättelen MINUN omista asioistani teitäkin. Siitä, mitä olen menneisyydessä kohdannut tai nähnyt, kuullut, elänyt. Mutta ikäkriisistä en tiedä sen enempää, joten kuinka voisin kertoa siitä jotain konkreettista?! En mä tän enempää ala toisten kertomaa kertoilla. 

 Kyllähän se niin on, että kriisejä olen kokenut ja niistä selvinnyt. Sitä arvostaa asioita eri tavalla ja sitä tiedostaa eri tavalla, mikä on suurempi murhe maailmassa, kuin ikä. Tai ettei ikää tosiaankaan voi pysäyttää ja so what? Ei tarvitsekkaan. Olisi kamalaa, jos olisin jarruttanut vuosia elämästäni, jos se olisi mahdollista, enkä eläisi tässä ja nyt! Hui kamalaa! Ja mitä kaikkea minullakin on vielä tulossa?! En tiedä, mutta paljon parempaa, kuin vaikkapa 4 vuotta sitten. Ei tässä kriiseille ole tilaa.

Olen toki kasvanut ihmisenä ja ajatuksetkin muuttuneet vuosien saatossa. Kaipaan nimenomaan rauhallisia koti-iltoja, puolison kanssa kahden oloa, syliä mihin käpertyä ja istuskella siellä suolla vaikkapa. Ei mitään postauksen alun kännijuttuja. Kännijutut kokeilin toki ja tiedän, mitä se on, että en ole jäänyt siitäkään paitsi.

Yksi sellainen asia, mitä tässä olen huomannut, on se, etten enää jaksa katsoa sellaisia ihmisiä, jotka aiheuttavat mielipahaa. Aiemmin olin hyvinkin kärsivällinen ja suorastaan naurettavan sinisilmäinen ja kyllä mua käytettiin hyväksikin mennen tullen. annoin ihmisten purnata ja valittaa ja motkottaa ja näyttää hapanta naamaa. Nyt en kertakaikkiaan jaksa katsoa sellaista touhua. Jos ei elämässä ole mitään muuta kuin ainaista valittamista kaikesta, niin en minä sille sitten mitään mahda. Minun ei tarvitse kuitenkaan valittaa kaikesta, joten saanko hei olla iloinenkin ilman huonoa omaatuntoa?!

Hyvin hyvin harvoin törmään henkilöihin, joiden seura oikeasti ahdistaa kuitenkaan. Ahdistuksella en tarkoita sitä, että joku suututtaa, ärsyttää, mietityttää jotta onkohan se millä päällä tai ettei muuten vaan huvita hänen seuransa. Ahdistus on kaikkea tuota ja paljon enemmän. Olen kuitenkin vissiin kerran tai pari aikuisiällä, jälkeen koulukiusauksien, törmännyt sellaiseen ihmiseen, jonka seurassa ihan todella ahdistun. Oli hirvittävän raskasta ajatuskin olla samassa huoneessa. Sellaisen tunteen jos saa jostakusta, silloin tiedän, että siinä ihmisessä on jotain niin negatiivista energiaa, että äkkiä pois! Ei kaikkien kanssa tule toimeen eikä kaikkien kanssa halua olla kavereita, mutta se ahdistuksen puolelle veto on jo jotain niin käsittämätöntä, että huh huh. Puistattaa!

Enkä mä itseäni ole jalustalle nostanut tai kuvittele olevani toisia parempi tai mitään. Eiköhän ne tunteet ole molemminpuolisia tilanteissa, joissa itsekin koen jotenkin vaivaantuneeksi tai huonoksi oloni. Enhän minäkään ole kaikkien mielestä sopiva ystäväksi tai edes tuttavaksi. En livenä enkä nettimaailmassa. Älkää siis kaivelko mitään hapankaalia esille ja sillä viskasko mua. Jookos. Mielummin maksalaatikkoa voisitte nakata. Laktoositonta. Sen söisin mielelläni, kun välillä meinaa iskeä raudan puute.

Hetkinen... Ikäkriisistä oli puhe ja kuvatkin jo loppuneet aikoja sitten. Pitäisiköhän lopettaa tämä turhanpäiväinen pölinäkin.

Uusi viikko ja uudet kujeet. Selvisin viikonlopun hämmingeistä. ATC-korttien pariin palailen, sillä tilattuja teema-kortteja olisi muutama tehtävä vielä. Mistä te saatte niitä kortteihinne kuvia? Inkkareita, keijuja, itämaan tietäjiä ja muita mystisiä hahmotuksia?! ai juu, netistä... Meil kun ei ole mustetta. Hmm... No, alan suunnitella sellasia atc-kortteja, jotta hämmästytte vielä. :D SEE YA!

Viltsu

Inspis-haaste

Muistathan osallistua "inspis-haasteeseen", jossa kesän ajan pidennetty osallistumisaika. Teemana KIERRÄTYS.

Muistuttelen vielä sen verran, että Inspishaasteessa tehdään paperiaskartelua, joten virkkailut ja neulomiset vain ja ainoastaan yhdistettynä paperitöihin ovat hyväksyttyjä. Paperiaskarteluksi katson niin decoupagetuunaukset, kuin kortteilun, atc:t, rasioiden teot ym ym missä paperi on pääosissa.

DT:nä tällä kertaa ovat "APRIS", jolta ihana albumi DT-työnä, sekä "RIINA", joka tuunasi atc:stani taulun. Minun DT-työnihän on Nappirasia. Löydät DT-työmmekin Inspis-haastesivulta.

Vaikka idea Inspis-haasteessa onkin tehdä kivaa yhdessä, nauttia ja inspiroitua erilaisista teemoista, inspiraatiota lisännee myös ihanat sponsoroidut palkinnot, joista tässä vuorossa upea ihana ja hurmaava "Apriksen" lahjoittama askartelutarvikesetti!

Poikkeuksellinen ylläri myös haasteessa... Osallistumiseen liittyen. ;)

Olet tervetullut mukaan!

valoitus kohdalleen

Se, minkälaisella kameran ohjelmalla kuvaa, on hyvin oleellinen asia vaikkapa siinä, minkälaiselta atc-kortit näyttävät. Otin nyt esimerkiksi pari kuvaa samasta atc-kortista, jotta huomaatte sen eron, mitä on salamalla ja ilman vaikkapa. Ja itsekin olen sortunut kiireessä kuvaamaan "sinnepäin"-kuvia, jolloin kortit, atc:t tai korut eivät näytä lainkaan niin kauniilta, mitä ne oikeasti ovat. 

Tämä atc-kortti otettu salamalla.

Ja sama atc ilman salamaa, sama ohjelma muuten. 

Kumpiko kuva/kortti sinua kiinnostaisi enemmän? sitten tietenkin olisi voinut kuvata saman ihan kunnolla niinkin, ettei salama vaikuta haitallisesti ja muuttamalla kuvausohjelmaa, mutta hoksasin sen jo tuon atc:n ollessa kuoressa. :S Opettavaista kai se sekin on... "Kuvaa ennen kuoreen laittoa". :D

Tuunaushommat käynnissä, joten toisinaan joku atc katoaa verstaalleni vaihtokansiosta ja tulee takaisin, jollei kerkeä mennä ennen sitä. :)

tänään olikin ihan oikea atc-päivä. Tämän atc:n valoitus meni taas mönkään. Toisaalta, ääriviivat katosivat samalla. 

Ja viimeisenä täysin surkea valokuvaus. Näin ei saisi kuvata mitään kortteja! 

Olipas opettavainen postaus. :D :D 

Kerronpa senkin, että kaikki tämän postauksen atc-kortit ovat jo varattuja ja matkalle lähdössä, joten ette voi varata näitä. Pahoittelen! 

ATC-tuunailua ja korukarkkipäivää

Sunnuntain sukkelat postaukset ja sitten ruuan laittoon. Ihan hirrrvee nälkä! Kurnuti kur kuuluu vaan mahasta. 

tuossa yläkuvassa on kaikkea ihanuuksia. Minähän päätin jo aikaisemmin, etten ihan jokaista sponssattua juttua esittele blogissani. En atc-vaihdoissa tulleita matskuja tai muutenkaan lahjoitettuja tarvikkeita, koska jotkut eivät edes halua, että niitä täällä esitellään kaikkien nähden. Mutta nyt kerralla vilauttelen kunnolla, kun kerta vilauttamaan alan. Eli tuossa kuvassa on kolmelta eri henkilöltä saatua matskua! Hurrrjan paljon ihania asioita! Pari yksityishenkilöä, joiden nimeä en sano. Heiltä sain korujen osia, vanhoja rämäkoruja, joita siis kerään tänne itselleni ilolla ja teen niistä uutukaisia ihania uusiokoruja tai kortteihin tai lahjapakkauksiin koristeiksi. Huutelinkin naamakirjassa, että älkää immeisen lapset heittäkö roskiin katkenneita ketjuja, riipuksia, helmiä tms. Minä ne huolin ja minulle ne ovat arvokkaita! Sittenpä alkoi postia tulla. :)

Samalla tuli kaikenlaista muutakin pientä ja kivaa. :)

Lisäksi sitten Korttisirkuksen verkkokauppa sponsoroi minun askarteluharrastustani niin kortti-kuin koruaskartelun sarallakin. Mainittakoon nyt siis sekin, että vaikka teen uusiokoruja, hyvin moni koru on tehty ihan kaupasta ostetuista, uusista materiaaleista. Ei todellakaan kaikki ole uusiokoruja, koska materiaalia ei vaan ole tarpeeksi käytettyinä osina! Mutta jos vaan mahdollista, että jostain saan esim. katkenneen kaulakorun, irrotan kaikki ehjät ja siistit osat, puhdistan ne huolella ja käytän esim. lukon jossakin, riipuksen tai vaikka ketjun. Esim. vasta tein nilkkakorun, johon käytin vain 9cm:n pätkän ketjua kokonaisuudessaan!

Mutta nyt tuo sponsoripaketti sisältää niin paljon helmiä, että tiedossa on ihania helmikoruja ihan uusista materiaaleista. :)

Tässä yksi valmistunut koru, joka on tilaustyönä tehty. Saan tehtyä tätä samaista vihreää lisääkin medaljonkeja, joten sana vain. ;)

Ja karamellikimaraa... Onks karkkipäivä joka päivä? 

Alkoi tehdä mieli karkkia. :)

atc-tuunausta käynnissä. Vanhat rupuset atc:t saavat uuden teeman tai kuvituksen. Tässä yksi niistä. 

Tämä kortti sai jo uuden kodin. :)

Mega-valokuvapostaus

Megapostaus valokuvin, joten sanoja vain selvennykseksi. Kertokoot kuva kaiken oleellisen tästä viikonlopusta.

Suo, kuokka ja Jussi? No ei ihan, vaan Suo, Viltsu ja Murunen sekä kesäinen picnic. Tuolla istuttiin ja nautittiin eväät. 

Lakkoja oli niukasti nyt, mutta saatiin niitä jokunen kuitenkin. Samoin piirakkaan asti vadelmia ja pakkaseen myös mustikoita. 

Yksi maailmankaikkeuden kauniimpia asioita on ihan pieni kuusentaimi tai männyn taimi. Ne vaan ovat niin ihania! Pikkuriikkisiä havupuiden alkuja!

Melkein astuin mättähälle, mutta huomasin ajoissa!

Siinä kun olikin kusilallien pesä! (Lapsonen pienenä sanoi kusiaisia, eli murkkuja kusilalleiksi). Minä en tapa viattomia, ellei ole pakko/vahinko. Itikan tapan pakolla, ellei se lähde suosiolla. En tapa ötököitä, en ajotielle kipittäviä siiliä, en sikapossuja, en mitään. 

Toinen mielenkiintoinen mätäs oli tässä.

Maa-ampiaispesä. Sinne meni yksi siälle, joten aloin kuvaamaan pesäkoloa. Nousin ylös hitaasti ja... Hups. amppari pörräsi olkapäälläni. Ok... Mä meen... Ja menin! 

Toinen maailmankaikkeuden kauneimpiin asioihin kuuluva on ehdottomasti honkapuu. Siinä on sitä jotain! Jo vanha, kuollut ja laho puuvanhus. Silti tukevasti pystyssä ja kertoo tarinaansa, että kerran se oli pieni ja kasvoi tässä. Sitten näki tuulet ja tuiskut, kesät ja talvet. Kuinka paljon asiaa honka pitääkään itsellään?!

Askel metsässä, toinen askel... Ask... SEIS! Mikäs se siinä?! Paska!

Mutta hei, mikä tekee neliön mallisia plöröjä?! Koppiksella ateriaa joksikin aikaa. 

Satumaisen kaunista. Näissä maisemissa sielu lepää. Tuonne jonnekin vietiin geokätkökin. 

Mustikoita saatiin toista kiloa. Sitten loppui selän voimat. Itseasiassa kummallakin, sillä Murusellakin selkä temppuillut pari päivää. 

Tätä muurahaiskekoa ei voinut olla huomaamatta! On siinä viety havunneulasia useampia tuohon kasaan!

Näitä isoja kekoja oli muutamia tuolla usvametsässä. Huomaa Murusen hahmo puun takaa. Hieman osviittaa keon koosta antamassa.

Ai niin! Kiitos rakkaat tilauksista! Uudet housuni! 

Nyt minullakin on ulkoiluhousut! Mietittiin, jotta ostaakko vai ei, mutta sitten ostettiin, kun halavalla saatiin ja kuten olette huomanneet, ulkoilemme lähes joka vapaapäivät ja iltaisinkin töiden jälkeen. Siispä tarpeeseen tulivat! Nyt oli mahdollisuus ostaa nämä, koska sain useamman tilauksen ja koska oli huippuedullinen tarjous! KIITOS! Unelmani on toteutunut! 

Näitä oravien ruokaravintoloita löytyi myös useita. Missä lie kuusenoksa-sohvalla aterian jälkeen levolla se orava itse?

Mättähältä mättähälle hyppelis hei...

Sitten vanhana, kun minä kuolen, toivoisin olevani kuin tämä runko. 

Vaikka kaatunut onkin ja eloton, niin oksat kertovat useista eri suunista, minne elämässään kurkotteli, mitä saavutti ja mitä kaikkea koki. Montako lintuystävää noillekin oksille on istahtanut, montako marjastajaa katsellut, hirviä, pupuja... muurahaisille rakennustarvikkeita antanut.. Mitä kaikkea! Ollut tärkeä varjo ja oksa ja ruokapaikka. Ollut versoava juuristaan ja yhä jatkaa maassa kiertokulkuaan. Se muistetaan.

Valtava rysähdys?! 

Kerran selkä katkennut. 

Nyt siellä oli syötyjä käpyjä sisällä ja selkeästi suojaisa paikka olla ja elellä. 

Matkalla näkyi Pauli Paarma, Iines Itikka, Sauli Sammakko serkkuineen, Heli Heinäsirkka siskoineen, Masa Matonen, Pirkko Perhonen, Kalevi Koppakuorinen, Suvi Sudenkorentoinen, Manna Muurahainen kokonaisen kaupungin kera... Niin paljon elämää metsässä ja suolla!

Kuva tuskin kertoo totuutta, mutta tuo raja, jossa auringonvalo loppuu.. Se synkkä metsä alkaa, jossa kaikki on harmaata ja pimeää ja mustaa.

Tuonne emme tänään menneet. Viime viikolla kylläkin. Synkkyyteen emme sukeltaneet. Pysyimme valoisammalla polulla.