Kun kissa sairastaa

Vieraskynäilijä, Luis Ernest Hamilton, kertoo sairaalakokemuksestaan.  Minä, Viltsumari, toimin kirjaavana yksilönä. Jos minun  tarvitsee  kommentoida, teen omat kommenttini punaisella värillä. 

Ole hyvä, Luis. 

Moi.
Oon Luis ja oon oksennustauti-potilas. Lääkärissä asiakkaat katso ihailevasti mua, kun olen iso ja reipas poika. (10,4 kiloa ehtaa kissaa). Moni koira jäis kakkoseks. Mä oonki syöny ruokani kupista vaikka en ahmikaan.  (Niin ja sä haaveilet ja mietiskelet syödessäsi). Nii-iin, mitä sitten? Mut nyt kävi sit silleen, etten mä enää voinu syödä enkä juoda, vaikka yritin pari kertaa. Mä oksensin kaiken pois ja enemmänkin.

Eilen  mä kävin lääkärin päivystyksessä kun oon oksentanu rajusti enkä saanu ees vettä pysymään sisälläni. Sit mä läähätin ja kuolasin enkä halunnu ketään kissaa lähelleni. Se vaan alkoi niinku än yy tee NYT. Ihan ykskaks ja vaikka ensin luultiinkin sen olevan karvapallo-oksua, niin aika nopeesti mun olo heikkeni ja sit yön mä vaa valvoin Emon kaa. (Se oli kyl pelottavaa)

Emo ja Mamma sano, ett nyt ei oo hyvin asiat ja sit he soitti ihan kaikkiin Kuopion eläinlääkäreihin, ett mistä saan ajan nopeiten. Vain yhdessä oli aika, kun se oli eläinsairaala. (Ja päivystys) Sit mä pääsin sairaalaan.

Siellä sairaalassa eka multa yritettiin ottaa verta, mut mä sanoin, ett "hitot, sano Vatanen". Sit mua piikitettiin peppuun SALAA ja se oli ihan pyllykakka homma. Mä kuitenki ajattelin, ett Emokin käy sairaalassa, joten en mäkään itke.  (Vaikka kyllä sä saisit itkeä).
Mua alko nukuttaa hirveesti ja sit ku heräsin, tuntu vähän siltä  ku olis verta imetty musta. (Laajat verikokeet, mut et sä sitä voinu tuntea). 
Mut tunsin mä! Varppina tunsin! Sit sain juomaa tassun kautta. Se helpotti hieman oloani. Aika hassua, ett tassun kautta voi juoda. Kotona se ei ole onnistunut vesikupin kautta. (Kulta, se juoma meni tiputuksessa sellaisen letkun kautta, mikä oli laitettu sun tassun. Vesikupissa tassun kiittäminen on eri asia, eikä se toimi samoin.)

Lääkärisetä oli eri värinen, kuin Emo tai Mamma tai isoveikka tai mummot tai... no ihan kuka vaan jonka olen tavannut. Tai oikeestaan joskus Emolla on kasvoilla jotain pois kestävää saman väristä. Kerran mä katsoin Emoa tosi kummissani ja yritin kauempaa pestä kielelläni sen mustan tahnan pois, mut onneks Emo pesi sen sit vedellä pois ja sen jälkeen näytti tosi puhtaalta ja kauniilta. (Kiitos rakas. Ja se oli mutakasvonaamio, mikä minulla silloin oli)

Niin, se lääkärisetäkin taitaa käyttää semmosta  kasvomuta-ainetta, koska oli ihan musta mies. (Eikä käytä. Me ollaan eri värisiä ihan niinkuin kissoissakin on punaisia, mustia, valkoisia ja vaikka mitä). Ai jaa. Sit hänen kädet tuoksu samalta hyvältä, kuin meillä sillon, kun Mamma tai Emo suihkuttaa kissojen hajuvettä. Se saa meidät rentoutuun ja Lellan käymään pissalla lattia-hiekkiksellä, eikä vehtaa sen hiekkiksen kaa. Se hajuvesi oli jotai juuthepärfyymferomoneeforunisexmiau. (O-kee-i heh)

Nyt mä oon levänny jo paremmin, enkä oksenna enää. Se johtuu mun lääkkeistä. Mä sain kolmet masulääkkeet. Mamma autto mua ton hassun tassujuomasiteen kaa. Mamma aukas sitä vähän ja mä sit revin ja riuhdoin ite sen irti. Se on oikeaoppista tiimityötä. Oon mä yhä kipee ja haluun olla rauhassa, mut kuitenki sillai, että näen perheeni. Emo toi myös mun lempparilelun, mato-ongen, mulle. Se on kiva juttu. Tykkään purra sitä ja hautoa sitä ja pitää tassuissakin.
Nyt oon sit ihan oikee kovis ja iso poika, kun oon ollu sairaalassa.  Eiks miau.

T. Luis Ernest Hamilton

Peeässä: viimeinen kuva on vanha kuva jo. Se otettiin kauan sitten, vajaa kuukausi aiemmin.

Kolme muskettisoturia Vilkkkilästä

Vieraskynäilijä, Carlos Adi Mikael, kertoo tänään tärkeästä asiasta, mikä koskettaa koko meidän perhettämme.  Minä, Viltsumari, toimin kirjaavana yksilönä. Jos minun  tarvitsee  kommentoida, teen omat kommenttini punaisella värillä. 

Ole hyvä, Carlos. 

Miau!  Kiitti, Emo! Siis kuule, mulla on tärkeää asiaa lukijoille! Voinks mä vaan kertoa, vai mitä?? ( Kerro vaan. Sä voit kertoa niinku kertoisit kaverille. Älä jännitä. Mä oon tässä sun kanssa, pikkunen). Se tapahtui tiistaina kuukausi sitten. Ihan yllärinä, eikä edes Emo ja Mamma tienneet siitä etukäteen.

Niin, siis Emo ja Mamma ovat ihmisiä niinkuin meidän isoin velipoikakin. Sit mulla on iso isoveli myös kissana ja hän on Luis. Me näytetään kaikki eriltä, mut ollaan silti yhtä suurta perhettä. Tai no, vanhin veli asuu muualla, kun hän aikoo isona semmoseen töihin, missä voi sanoa koko Suomelle soosoo, EI Tai HYVÄ POIKA! Hmm..mielenkiintoista. Politiikassa sanotaan kylläkin vähän eri tavalla kuin jos komennan tai kehun sinua ja Luisia. 

Ai jaa.. Semmonen politiikkamies kuitenkin. Mun Emo ja Mamma eivät ole poikia, vaan tyttöjä. Luis ja mä ollaan poikia.

Luis on mua vuoden vanhempi kissaveli. Luis puhuu paljon. Hän osaa puhua hieman ihmiskieltäkin. Jotai norjalaista sukujuurta hän on. Luis sanoo ainakin Mamma, vauvva, namnam ja joooo.

Meidän nimet ovat tarkoin valittuja ja myös latino-tyylisiä. Luis Ernest Hamilton on saanut nimensä formulamaailmasta. Siellä on Emon idoli, Lewis Carl Davidson Hamilton. Vaikka Luisin Pylly onkin leveä, ei nimeksi tullut Lewis, vaan suomalaisemmin Luis. Mut kyllä Uruguaissakin sanotaan Luis ja Carlos. Mä tiedän, koska mun ihmis-täti kävi siellä töissä ja toi sellaset nimimukit Emolle ja Mammalle!  Niin, ja se Lewis on brittiläinen rata-autoilija ja Formula 1 -sarjan viisinkertainen maailmanmestari.  Meidän Luis on ainakin yhtä mestari ja mun idoli. ( aaaaw ).
Ernest-nimisiä on ainakin säveltäjiä ja yksi suomalainen näyttelijä. Luisin nimi sanotaan usein telkkarilaatikossa, kun on formulat.

Mun nimi tulee kans autoilijoista ja musiikista. Carlos-nimisiä kuskeja on Carlos Sainz ja Carlos Sainz Jr. Carlos Sainz Vázquez de Castro on espanjalainen rata-autoilija. Hän voitti formuloissa mestaruuden 2014. Hänen isänsä, Carlos hänkin, on rallin kaksinkertainen maailmanmestari.

Adi tulee räppäri Adi Haslasta ja Mikael tulee räppäri Mikael Gabrielista. Hasla on isoveikan suosikki ja ovat kaveeranneetkin ja Miklu on Emon suosikki nyt, mut aiemmin oli myös isoveikan suosikki. Siihen aikaan oli siistii ett Miklu soitti mun veikalle ja jätti videoviestin. Mäkin oon saanu kuvia ja videoita kisuilta.
( No niin. Pysyhän kultaseni asiassa )

Mamma ( Murunen ) on ollut mukana miettimässä mitkä nimet sopii yhteen ja valkkasi Ernestin Luisille. Latinot sanovat äitiä mammaksi, mut Emo ei ole latino-nimi, vaan meidän ihmis-äiti. Mä oon Emon pentu. Luis on Mamman vauvva. ( ja nimenomaan kahdella v-llä, niinkuin Luis sanoo itse).
Tämmönen meidän perhe on. Tai oli. Sit se muuttui.

Eräänä päivänä, kauan sitten, noin niinku 25 yötä sitten Mamma nosti kuljetusboxin eteisen lattialle. Vähänks meitä jännitti. Mä kurkkasin sinne sisään ja se oli tyhjä. Sit Luis kurkkas ja se oli edelleen tyhjä. Sillon alkoi pelko hiipiä meillä hännän juureen. Entä jos meistä jompikumpi joutuu jonnekin!? Me on käyty joskus lääkärissä ja ei tykätty. Niinpä Luis kiipesi boxin päälle ja sanoi, että tämä boxi ei lähde mihinkään! Emo nauroi ja.. Emo, muistatsä mitä sä sanoit? (Muistan, kultaseni. Sanoin, että meidän pitää ostaa Luis-Vauvallemme isompi koppa).

Ja sit kuulkaa Mamma otti sen tyhjän korin. Mä ja Luis hiivittiin piiloon. Mamma ei tajunnu, ett se kori oli tyhjä. Sit hän lähti ulos tyhjän korin kaa! Kyl me pojat hihiteltiin piilossa. 

Sit Mamma tuli takas. Aikaa oli menny ainakin biljoona tassun mittaa. Me luultiin jo, että Mamma olis heittäny sen kopan järveen, mut eikä mitä. (Rakas, järveen ja yleensäkään luontoon ei saa edes heittää mitään roskia). joo joo! Älä nyt höpötä, kun mä kerron tätä asiaa! (No sori) Kuulkaa! Mamma toi sen takaisin kotiin! Ja mikä oudointa! Kopassa oli KISSA! Ihan mun näkönen, mut se haisi tytölle  ja Mamma sano ett hän on vuoden vanhempi Luisia. Se tyttö on kuulemma 6 vuotta, eli mä oon 4, Luis 5 ja tyttö 6. Miten se sinne koriin oli joutunut!?

Me nuuhkittiin Luisin kaa sitä kissaa korin oven takaa ja Luis pelkäsi. Luis murisi tosi kovaa. Mä en. Sit se tyttö pääsi ulos ja Mä haistoin hänen pyllyä ja ihan eriltä tuoksui mitä Luisin pylly. Tai mun omani. Tyttö se on! 

Jotain kiehtovaa hänessä oli heti mun mielestä. Tuttua. Sit meille kerrottiin jymyuutinen! Se tyttö MUUTTI meille ja hän on MUN biologinen ÄITI! Ja ett hänen nimekseen tuli... 

...Lella Madonna Luv. Lella on sellaisen formulakuljettajan nimi, joka oli italialainen tyttö. Maria Grazia "Lella" Lombardi. Lella Lombardi on edelleen ainoa naispuolinen kuljettaja, joka on yltänyt pisteille Formula 1 -sarjan MM-osakilpailussa. Aika siistii! 

Myös Madonna on italialainen tyttö. Laulaja. Se Madonna Louise Veronica Ciccone kuulostaa myös Luisilta jotenkin toiselta nimeltään. Enempää en tiedä hänestä, kun että hän kuulemma on popin kuningatar ja se on iso asia se. Meidän Lella on ihka oikea rinpsessa. ( prin-ses-sa. Kissa-prinsessa. Ja sä ja Luis olette prinssejä ).  Primpsessa, Pimpressa, Spirsessa... äh. Liian vaikea sana! Miauuuu..  ( Niin se on. Hyvin sä pawlaat tän. Hyvä poika ). 

Kiitti Emo. Kurrr, hrrhrrhrrr... 

Helly Luv on kurdilaulaja ja Suomessa kasvanut, niinku mekin kasvetaan Suomessa isoiksi pojiksi ja tytöksi. Hän aikoo valloittaa nyt maailman. Oikeasti hänen nimi on Helan Abdulla. Hän on tosi vahva persoona ja on mm. tehnyt musavideon Isis-taistelujen aikaan siellä sodan lähellä 3 kilsan päässä pommituksista. Oliko se video Revolution? (Kyllä on). Onneksi täällä ei ole sotaa. Riittää, ku mä ja Luis otetaan välillä yhteen. 

Me ollaan kolme muskettisoturia. Mä ja Lella ollaan kultasilmäisiä, valkolaikkuisia tabbyja ja Luis on tummanruskeasilmäinen punainen, jolla creme pohjavilla. Luisin turkki on mieletön! Näkisitpä! Mut nyt Luis on kipeenä ja Luis kertoo siit kohta lisää. Se ei kuitenkaan liity mitenkään tähän asiaan, mistä mä kerroin, eli Lellasta, mun omasta äidistä. 

Gellikortteja ja kyniä

Löysin kuvia atc-korteista, joita en ole muistanut julkaista. Siispä jo keväällä tekemäni ATC.t, jotka tein kansainväliseen vaihtoon. Lopuksi kynäpurkkini sisältöä.

Taustat olen tehnyt gelliplatella. Samoin nuo linnut. Linnut leikkasin leimakuvasta saksilla,  puunoksat stanssasin Big shotilla. Oksat väritin leimasinmusteilla, pikkuisen pro marker-tussia ja kimalletta. Tekstit leimasin ja leikkasin saksilla. Lisäsin nurkkiin ja reunoihin korostukset pro marker- tussilla. Väritys on leimasinmusteilla ja pesusienellä sekä musterasiaa painamalla paperia vasten. 

Korteissa on pieni washiteippi-pala, gellisilppuja, puolihelmiä sekä kimalletta hieman. Taustalla myös Zentagles-leimattua, vintage-tekstileima tai lintu-leima. 

Atc-korttien kokohan on 6,3cm x 8,9cm ja ATC tulee sanoista artist Trading card eli taiteellinen keräilykortti. Saatat joskus nähdä atc-coinsejakin, jotka ovat vastaavanlaisia pyöreitä kortteja.

Ensikosketukseni sain atc-maailmaan jo pikkutyttönä mummolassa, josta löysin muutaman enoni nuorena koululaisena tehneen kortin. Mummo kertoi niiden olleen kaverien kanssa vaihdettavia taiteellisia keräilykortteja, mutta ettei enoni kaverit olleet innostuneet sen kummemmin korteista kuin askartelustakaan. Enoni taas olisi lukenut siitä lehdestä. Muistin tämän vasta aikuisena, jokin vuosi taaksepäin mummoni jo kuoltua. Onko muistikuvani sitten täysin oikein, luulisin. En ole sata-varma  olinhan pieni vielä.

Olin itse jo aloittanut atc-harrastuksen ja vasta sittemmin saanut muistikuvan pienen Viltsu-tyttösen ihastelleen niitä. Silloin en enää tiennyt, oliko kortteja enää olemassakaan. Olen siis periaatteessa kuullut näistä eka kertaa blogeista ja saanut tietotaitoni tätä kautta, mutta todellisuudessa kipinä alkoi jo lapsena. Muistan itsekin askarrelleeni ATC.n silloin, mutta enpä saa päähäni millään, laitoinko kortin enolleni vai heitinkö uuniin.

Sellainen mielikuva on, etten innostunut moisesta silloin, koska käytössäni oli vain joku yksittäinen aikakauslehti mummolta (liekkö ollut Pirkka, Valitut palat tai jokin ET-lehden tyylinen lehti) ja eihän siitä löytynyt esteettistä lapsen silmäparia hivelevää matskua. Mummo kuitenkin kehui ja sanoi idean olleen juurikin se. Kun köyhemmillä ei ollut varaa ostaa keräilykortteja, tehtiin itse niistä tarvikkeista mitä oli kotona. Pahvit elintarvikkeiden pakkauksista, kuvat lehdistä tai mitä nyt löytyi tai itse piirsi. Mitään ei erikseen ostettu kortteja varten. Voi kunpa saisinkin ne enoni kortit vähintäänkin nähdä. Saatikka oman korttini.

Niin tai näin, nämä tämän postauksen kortit lähtivät Hollanti-Belgia-Itävalta-akselille. Yksi tosin jäi Suomeen kiitoskorttina.

Taustat ovat valmiita atc-pohjia, joiden päälle liimasin kerroksittain materiaalit. Näiden korttien teema oli ELÄIN + LEIMATTUA.

Loppuun vielä kyniä esille. Uusin ihastukseni. Kyniähän pitää aina olla, niitä tarvitsee ja niitä katoaa. Nämä muunmuassa löytyvät himalajansuola-kynäpurkistani.

Teille kahdelle ihanille, rakkaille

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä  mutta minulta puuttuisi rakkaus,
olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.

Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.

Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.

Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi

Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.

Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin.

Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Atc - haaste 2019 Lokakuu

Tähän voit jättää lokakuun atc-haasteen korttilinkkisi. Teemakuva on tässä postauksessa oleva ylempi kuva. 

Syyskuussa ei arvontaa ollut, koska vain yksi osallistui. 

Ja muistin virkistykseksi jo marraskuunkin teema. 

Synttärit

Palataan ajassa taaksepäin kuukausi. Vietin syntymäpäivääni pienen, mutta rakkaan porukan kesken. Etkot vietimme hyvän ruuan ja kuohuvan juoman äärellä sekä kuunnellen upeaa musiikkia parhaalla paikalla istuen. 

Konsertti oli Kuopion kaupunginorkesterin avajaisia.

Sama teema jatkui vähän myöhemmin, sillä vaimoni osti syntymäpäivälahjaksi liput saman orkesterin uuteen esitykseen. Tällä kertaa Friggin maailman ensi-iltaan taustaorkesterin kera. Anoppini tarjosi minulle kuohuvat molemmissa konserteissa.

Tämä(-kin) konsertti oli huikea elämys ja vaikka istuimmekin pyörätuolini vuoksi aitiossa, näkymä oli erinomainen. Itseasiassa kuva ei edes kerro koko totuutta. Olimme nimittäin lähellä. Erityiskiitos Kuopion musiikkikeskukselle siitä, kuinka huikea äänentoisto salissa on. Ja Frigg, jos et ole kuullut heidän esityksiään, niin mene tilaisuuden tullen konserttiin. Huikea! Hauskaakin nordgrass-musiikkityyliä omalla tavallaan, vaikka uudenlaista kansanmusiikkia soittavatkin. Tai ehkä juuri siksi. Kyllähän netistä yhtyeen musiikkia kuulee, mutta sitä ei voi sanoin edes kuvailla mitä se on, kun taustalle laitetaan ammattiorkesteri soittamaan viuluja, puhaltimia, kontrabassoa.. 

Ja kun synttäripäivän aamu koitti, rakkaani yllätti jälleen minut loihtimalla pinkin aamiaisen sänkyyn. Hän niin tiesi, kuinka rakastan noita isoja donitseja ja nonparelleja ja kuoharia ja .. ihan kaikkea! 

Kynttilät ovat muotoon aseteltu. Luku 45 kuvastaa erästä tiettyä lukua. Arvasit kai mitä? ;)

Me Lookfantasticin kanssa juhlimme yhtä aikaa synttäreitämme, joten heidän synttäriboxi on samalla minulle synttärilahjaa yllätyksineen. Kyseessä siis kauneustuotteiden ylläriboxi. 

Kiitos myös kaikille muillekin muistaneille, Ja kiitos korteista ja lahjoista, joita sain. Mainittakoon mm. 2 jättisilmukoin käsityönä tehtyä parivuoteen peiton kokoista peittoa  joihin voimme kääriytyä yksin tai yhdessä. Lisäksi äiti antoi kaulakorun jossa riipuksessa lukee tytär ja äiti itse sai samanlaisen, mutta siinä lukee äiti. Ai liikutuinko? Mitäpä luulet!? 

Itsetehdyt lahjat ovat mun juttu. En itse jaksa enää tehdä juurikaan edes kortteja itse, mutta kun saan käsityötä, on se vaan niin ainutlaatuista. Sellaista ei ole kenelläkään muulla! Niinpä käsityölahjoista mainitsen myös ihanat pitkävartiset villasukat sekä kuvassakin näkyvät Herkunkerkkukorun kissakorvikset. 

Käsilaukkujen oli aika uusiutua, joten Luis sai yhden vanhoista jo kulahtaneista nahkalaukuistani, jota edelleen vartioi aarteenaan. 😍 Toinen laukku päätyi roskikseen. Tilalle sain 2 eri väristä ja eri kokoista Michael Korsin käsilaukkua. 

Rakastan vegesushia joten 1,4kilon annos susheja maistui kyllä meidän perheelle. 

Juhlat juhlittu ja oli aika köydä nukkumaan. 

Näytä se värein

Elämä on täynnä erilaisia värejä. Ole oma itsesi, mene ulos ja ole ylpeä tarpeeksi näyttääksesi muille kuka sinä olet. Näytä se värein. 

-Viltsumari-

ARVONNAN VOITTAJA

Lokakuu. Mikä ihana syy aloittaa kuukausi, on kertoa syyskuun arvonnan voittaja. Voittajahan saa synttärien vuoksi jopa kaksi korua, joista toinen on nöyttävä kaulakoru ja toinen rannekoru. 

Jottei spämmätä voittajaa heti alkuteksteissä, vaan säilytetään jännitystä vielä hetki, nautitaan yhdessä palat kakkua. 

Maistuisiko sinulle lakritsijuustokakku?
Tämä vei kielen mennessään makeudella, pehmeydellä ja aidon  lakritsin sekä juustoisan vaahdon sinfonialla. Rakastuin!

Sen  pienen hetken, kun käännät selkäsi karamellisuklaakakulle ja amarettosuklaakakulle, niin jo on joku kielineen maistelemassa herkkuja. *nauraa*

Carlos söi kermavaahtoruusukkeen, mutta suklaa oli hyh hyh. Suklaatahan ei kissat syö eikä saa antaakaan. 

Triplasuklaa on Murusen lemppareita. Ei liian makea  mutta silti kuohkeaa kakkua ja aitoa suklaanautintoa. 

Sude, onnea! Sinä olet korusetin voittaja!

Bucacat kissojen hampaille

Pr-sample Apteekkishop.fi. 

Kissat tuovat meidän elämään hurjasti hyvää oloa, lohtua, iloa, rakkautta.. Kissamme, Luis 5v ja Carlos 4v ovat molemmat persoonia, joilta saamme siis paljon ja joiden parasta tahdomme. Kissat ovat riippuvaisia ihmisistä eivätkä ne yksin tietäisi mitä pitää tehdä tai miten saada vaikka hampaiden hoitoon välineet ja aineet. Omistajan velvollisuus on auttaa kissaansa saamaan se mitä kissat tarvitsevat. 

Vaikkei monikaan pese kissoilta hampaita, on suun hyvinvoinnista pidettävä huolta. Me ollaan otettu hampaidenpesu  käyttöön, jotta hampaat ja ikenet pysyisivät terveinä eikä tulisi kipuja, tulehduksia ja tauteja. Yksi vaihtoehtohan on myös käyttää eläinlääkärillä poistattamassa hammaskiveä tarpeen mukaan.

Apteekkishop.fi kautta löysin Bucacat-suuhygieniageelin, jota halusin testata Luisille ja Carlosille, vaikka harjalla pesukin onnistuu. Tämä geeli on just passeli etenkin niille kissoille, jotka eivät anna pestä hampaita harjalla tai jos sinusta itsestäsi tuntuu paremmalta puristaa tuubista, kuin harjata harjalla. Meillä Carlosin kanssa on helpompaa tehdä Bucacat-puhdistus ja Luisilta voin harjata hampaat kunnolla. Toki parhaimman tuloksen saat, jos harjaat ensin kissan hampaat ja sitten puristat Bucacat-tahnan vaikuttamaan. Näin hampaista saa puhtaammat myös takaa ja hammasvälristä, jos pesu on epätarkkaa.

Tässä tuubissa on pitkä suutin, jonka kautta geeli puristetaan suoraan kissan suuhun, irroitetaan ja pestään uutta käyttöä varten.

Bucacatissa entsymaattinen suuhygieniageeli kiinnittyy hampaisiin ja ikeniin. Bucacatin vaikuttavat ainesosat, eli peroksidaasijärjestelmä, ylläpitävät suun normaalia mikrobitasapainoa. Bucacat edesauttaa plakin hajoamista ja estää uuden plakin muodostumista. Samalla pahanhajuinen hengitys vähenee. Kuten kuvatkin kertovat, meillä tästä tykätään.

Tämä tällainen kissojen suunhoito maksaa Apteekkishopissa 12.50€, joten suht edullisesti saa hankittua tuubin. Ainoa miinus on, että ainakin kahdella kissalla  joista toinen on suuri, 10 kiloinen norski-kotikissa, tuubi ei kestä kauaa. Mietinkin, jos käyttäisin jatkossa tätä vain Carlosille ja Luisille jo aiemmin testattua ja käytössä olevaa  Petosania harjan kanssa. Toi linkki vie vierastassupostaukseen, jossa Carlos kertoo Luisin hampaidenpesusta. Se, miksi olen valmis käyttämään kahta eri "tahnaa" pojille, johruu siitä, että mitä puhtaammat hampaat, sen helpompi kissojen on elää terveeä ja syödä. Suun tulehdusriskit vähenevät ja kalliit eläinlääkärikustannukset jäävät minimiin. Suosittelen todellakin!

Bucacat pr-sample Apteekkishop