Hae tästä blogista

Paremmasta ei väliä


Kesäaikaan on siirrytty. Kellot käännetty oikeaan aikaan. 
Murusen kanssa yhdessä tehty ruokia ja leivottu Heinäkuun piirakkaa, vaikka elämmekin vasta maalis-huhtikuun vaihdetta. Olen onnekas, sillä saan yhdessä taivaltaa ja touhuta ihanan ihmisen kanssa. Tykkään tehdä yhdessä arkisiakin asioita. 

Olen onnekas, todella, koska elämässäni on ihminen joka rakastaa minua juuri tällaisena mitä olen. Joka antaa minun toteuttaa itseäni ja joka kannustaa ja arvostaa minua. ja kaiken lisäksi näinä hetkinäkin, jolloin heikottaa, huimaa ja jalat eivät tahdo totella kunnolla, hän ei kiirehdi, ei hoputa. Antaa minun kulkea omaa vauhtia. Tarjoaa kätensä tuekseni ja kuivaa kyyneleeni. Hän rohkaisee ja hän tukee. Ja iloitsee kanssani kun on ilon aika. 

Kaiken lisäksi puolisoni välittää lapsestanikin täysin. Ottaa kaikessa huomioon meidät koko perheenä. Pitää huolta ja silti hössöttämättä liikaa. Kunnioitan niin hänen kärsivällisyyttään, kuin muutakin luonnetta. Puhumattakaan älykkyydestä ja vaatimattomuudesta. Iso sydän oikeassa paikassa. 
Voisinko parempaa toivoakkaan?! EN!

Lankalauantain ulkoilut

Eilen illalla huilailin ja keräilin voimia tätä päivää varten. Jotta jaksaisin, jotta pystyisin tänään olemaan päivän pihalla. Siispä pelailin sohvalla kännykkäpeliä, katselin boxilta tallennettuja ohjelmia jne. Juuri ennen nukkumaan menoa pelailinkin kännykästä akun tyhjäksi. Eka kerta, kun tyhjenee täysin. Tähän asti olen tämän 3 kuukauden aikana käyttänyt puhelimen kiinni ihan ilman akun täydellistä tyhjentymistä. Jostain kun kuulin, että puhelimet täytyisi sammuttaa välillä. Nyt sitten ajatus oli, että käytän akun tyhjäksi, koska siitäkin olen jostain lukenut tekevän ihan hyvää välillä. Yöksi lataukseen sitten. 

Aamulla aikaisin heräsimme ja kurkistin puhelintani. Lataukset ladattu yön aikana ja sitä rataa? Vaan eipä puhelimeni suostunut aukeamaan! Kokeilin uudestaan, mutta ei. Mitä, mitä?! Onko laturi rikki?! Kokeilin ladata toisella, varmasti toimivalla laturilla. (Murusen puhelin latautui yön sillä). Ei tapahdu mitään. Kokeilin liittää tietokoneeseen, että jos vaikka saisin jotain sitä kautta sille tehtyä. Täysin mykkä. Ei avaudu. Ei saa varmuuskopioitua, ei tietoja siirrettyä... Ei mitään!


Silloin tiesin, että puhelin oli rikki täysin. Ja todellakin, ikää sillä on 3 kuukautta vasta! Muistelin menneitä, elämäni ekoja kännyköitä. NMT 900, Nokia 5210i, .... Jestas, että ne entisajan puhelimet olivat ikuisia pelejä! 
Ja kuuluvuus mahtavan hyvä!
Nyt nämä tietokoneet eivät kestä edes puolta vuotta! Sama se oli edellisen puhelimeni kanssa. Ja kerrottakoon sekin, että suojelen puhelintani kolhuilta, pidän siitä huolta, en tiputtele, en kolhi... Ei minulla ole varaa ostella uutta vähän väliä!


Eipä siinä sitten muu auttanut, kuin ottaa puhelin mukaan ja kun olimme pakanneet repun ja muut tarvittavat jo aiemmin suunniteltua retkeämme varten, lähdimme ajelemaan kohti ekaa ja lähintä myyntipistettä. Siellä poika paineli nappuloita, kokeili ladata ja tuumasi, että mykkä se on! Täytyy viedä huoltoon isoon kauppaan. Siispä lepakkomobilen nokka kohti keskustaa ja isompaa kauppakeskusta. 

Löytyi sokkeloisen keskuksen sisuksista lopulta oikea myymäläkin ja sieltä bongasimme myyjättären lepakkotutkamme avulla. Piip piip piip... TUONNE!
Myyjätär teki samat temput, kuin aiemmin se poika ja tokaisi samat sanat, mykkä ja huolto. Paperit kuntoon ja puhelimeni jäi sinne. Varalle sain kuitenkin ihan hyvän älykköpuhelinkapulan siiheksi, että omani saisin takaisin. Takuuhuolto. Se se on. 

Ja sitten kaupasta matkaevästä ja matkaan.


Retkemme suuntasi muille maille ei niin vierahille. Tai ihan omassa maassa, mutta matkan takana. Olimme jo suunnan katsoneet eilen kartasta, että siellä sitä olisi muutama kätkö haettavana. Mikä jottei, kun vapaata on ja aurinko paistaa! Sää kuin morsian: Kaunis ja kuuma. Huh.
Eka kätkö löytyikin heti. Helppo nakki. Toka oli sitten jätettävä väliin, sillä paikallinen laitapuolen pariskunta istui suoraan kätköpaikalla nauttimassa eväistä, auringosta ja toisistaan. Olimme ensin siinä muka rautatietä katsomassa, mutta eipä sinne viitsitty jäädä, koska tosiaankin pariskunnalla ei ollut mitään kiirettä poistua. Kyselivät vaan, mihin junaan meinasimme mennä ja kun vastasimme naurahtaen, ettei tiedä, mikä seuraava juna on, hekin naurahtivat iloisesti, että eipä taida olla junat mielessä edes... :D No ei niin! Mutta jotain sellaista oli kyllä, mitä ei voitu heille kertoa. :)

Seuraavia kätköjä olikin sitten vaihtelevasti löydettävissä. Osa löytyi helposti, osa ei ollenkaan ja osa piti kahlata umpikinoksesta hakemaan. Välillä polviin asti lunta, välillä murunen humpsahti kainaloita myöten sinne hankeen ja minä fiksuna konttaamalla perästä. :D Oi sitä näkyä!


Eväätkin söimme, muttei tuossa yläkuvan maisemissa. Ei vaan uskallettu jäädä tähän piparkakkutalon idylliin pitemmäksi aikaa, jottei kädet muutu oikeiksi ja tarraa kiinni. Ettei noita-akka lennä Pääsiäisen aikaan luudalla paikalle ja tuuppaa meitä uuniin. Ettei piparkakkutalon taika sokaise meitä... Hui!

Tokihan reissu oli rankka fyysisesti ja kotona tarvittiinkin pikaapuna hermoratojen avaamista ja lepoa, mutta eipä me joka päivä tällaisia retkiä tehdäkkään. Joskus on pakko saada yläpäällekin rentoutumista. Ja muulle kropalle kuntoilua. Vaikka sitten sillä uhalla, että kivut kasvavat koviksi. Päikkärit auttoivat kummasti.


Tuossa yläkuvassa varjokuva oli niin mainio! Sivuprofiili otsatukkaisesta pojasta. Pystynenä, pyöreä leuka, paidan kaulus ja tarkasti katsottuna ylin nappikin paidassa. Eikö totta?!
Todellisuudessa kuvassa näkyvät katto, jossa lunta, räystäskouru, kouruputki... Ai että... Joskus vaan kaikki sattuu niin nappiin. :)

Tällaista lankalauantain puuhaa meillä. Matkamuistoina yksi kätköltä kätkölle seikkaileva matkaaja-lätkä. Nyt vaan miettimään, minne sen viemme 2 viikon sisällä. Posket kuumottavat kivasti. Mieli on pirteä ja iloinen. (Kropasta en sano mitään.)


Pääsiäisherkkuja ja kukkakoru


Pääsiäinen ilman kukkia on kuin jalat ilman sukkia... Ehhehe. ihan oma sanontani ja sen kyllä huomaa. :D
Tosi asiassa varsinaisesti pääsiäiskukkia meille ei ostettu, koska halusimme ne rahat laittaa vaikkapa pääsiäisen perinneruokiin. Kukkia ja viherkasveja meillä on jo ennestään. Myös pitempään jo ollut kaunis keltainen Tulilatva. Se olkoon myös pääsiäisen kukkamme. :)

Ja mitä paljaisiin jalkoihin tulee, niin mikä sen mukavempaa, kuin tallustella paljain varpain?! No ok, villasukka-varpaat. :D Kesäisin sukkia en ihan helpolla jalkaani laita, mutta kyllä sitä kylmemmillä keleillä ja nukkuessakin on omat unisukat. 

Pääsiäiskukka tuli tehtyä ihan itse ja tyytyväinen olen. Toivottavasti tuo yläkuvan kukkanen miellyttää myös sen tilaajaa. Toiveitaan kuuntelin ja tein värikkään, runsaan ja ison hiuskoristekukkasen organzanauhoilla. Itseasiassa olen vastaavanlaisen tehnyt aiemminkin ja siitä se ajatuskin lähti tilaajalle. "Täällä" aiempi kukkanen.


Sitten muistikirjahaasteen satoa purkamaan. Toissapäivänä kaipailtiin jotain kartalla selitettyä. Karttaa ei löytynyt leikeltäväksi, joten tein jonkinlaisen kartan vai olisiko sittenkin pelilauta, piirtämällä.

Asian ydin lyhyesti on:
Kulje onneasi kohti. Älä seiso paikoillasi.
Loput loruiluni jätän kirjoittamatta tähän. Näkyy ne kuvasta ja jollei, muistikirjani saaja saa lukea kaikessa rauhassa. :)

WHAT?! 

Juuri niin! Olen jo tovin aikaa tiennyt, ettei tämä muistikirja jää minulle, vaan se matkaa jollekulle teistä. ;) Kuka saa, kuka saa... Se jää nähtäväksi. 


Eilispäivän haaste kuului: sottaa sivu.
Ja minähän sottasin. 
Kirjoitin ensin liudan sanoja, jotka syövät sielua ihmispoloisilta. Sitten sottasin ne kaikki. Hyi pois!




Pääsiäisen perinteisiin herkkuihin kuuluvat suklaamunat ja pasha. Riittää, että saa maistella niitä. Tarpeetonta korikaupalla olla suklaamunia. Minä kokeilin ekaa kertaa minttusuklaan makuista suklaamunaa. Ihmeissäni tosin olin, miten se voi maksaa enemmän kuin Kinder. Mielestäni Kinder on parempaa ja laadukkaampaa. Kuin myös lelut sisällä. No mutta minttusuklaa on myös namia ja niinpä tätä piti kokeilla. Todellakin maistuu siltä, miltä piti!


Olisipa ollut ihana nähdä ruskean suklaakuoren alla mintun vihreäksi värjätty valkosuklaa vaikkapa. Mutta eipä tuosta ulkoisesti tietäisi, mistä on kyse. Ei haittaa. 


Pölkyn päällä kiihdyttelevä Orkku pääsee suihkimaan muiden lelujen sekaan. ;)
Niin, kyllä meillä leluja on! Pieniä ja isoja. Eilen viimeksi kävi kummipoika leikkimässä pikkuautoilla, formuloilla, ötököillä, pimeässä hohtavilla leluilla, Pokemoneilla jne jne. Ja yksi hauskimmista löydöistä hänestä oli myös Smurffiina-pehmolelu, mikä löytyi kylppäristä. :)

Pitkä perjantai ilman Salkkareita... Hmm... pitkä! Alamme tutkailemaan digiboxin sisältöä tallenne-listalta. Tänään huilailen. Eilen oli taas niin väsy ilta, kun ensin kuului muutaman kerran "loksahdus" alaselästä, sitten poksahti kovempaa ja viilsi niin lujaa, että alavartalon läpi hyökyi jokin aaltomainen tunne ja sen jälkeen tulikin itku kivusta. Tälle iltaa en sitä samaa halua.

Huomenna voisi lähteä seikkailemaan maailmalle. Muutama geokätkö tuolta kauempaa pitäjiltä. Niin ja teinhän minä aamulla Sitruunapannacottaa jäähtymään, joten huomenna herkutellaan sillä. :)

Nauttikaahan tekin pääsiäisestä, joko sen oikean sanoman vuoksi piakkoin tai sitten ihan muista syistä.

Toivoa pitkään perjantaihinkin

Valokuvatorstai, eikun perjantain...Pitkä perjantai. Katse tulevaan, eteenpäin.
Älä koskaan luovuta, älä paina päätäsi pysyvästi alaspäin. Usko ja luota! Ole vahva! 
Siitäkin huolimatta, että joskus hetkeksi saatat olla maassa.
Huomenna kaikki voi olla toisin! 


Runotorstai... Perjantai edelleenkin?! 

Runo on omani, joten lupaa en anna kopioimiseen vieläkään.

Älä menetä toivoasi,
usko aina unelmiisi.
Vaikeinakin aikoina,
etsi ympäriltäsi kauneutta.
Ole rohkea elämään.
Luota itseesi ja tulevaan.
Ota askel eteenpäin,
älä vilkuile olkasi yli.
Sinä pystyt siihen! Kokeile!
Myös tänään hymyile!
Se piristää päivääsi.
Toisetkin vastaavat hymyysi.
Ota vastaan apuni.
Elämään positiivinen asenne.

Vilimarika



Hyvää pääsiäistä!


Hyvää pääsiäistä kaikille Inspiksen lukijoille sekä Inspis-haasteeseen osallistuneille plus vielä kaupallakin käyville. Ihan itse kullekin!

Pääsiäisen aikaan kerkeät vielä osallistua tämän ihanan paketin arvontaan:
Löydät ohjeet "täältä" Ja Arkkikauppahan tuon ihanuuden sponssaa.

Tai sitten tällaista ihanuutta:
Palkinto 1

tai 

Palkinto 2

Nämä kaksi ihanuutta tarjoan minä itse ja ohjeet löydät "Täältä". Toistaiseksi yksi ainoa osallistuja, joten onko palkinnon saaja todellakin jo selvä?! 

Ja tokihan voit tutustua kaupan antimiin kaikessa rauhassa



Maaliskuun kirjaesittelyn loppu

Olen nyt maaliskuun ajan esitellyt kortteja, mitkä tein kirjojen ohjeiden mukaan. Tällä kertaa en esittele kortteja, mutta muutaman kirjan heitän vielä ilmoille, mitkä ehdottomasti ovat esittelyn arvoisia. Kuitenkaan en pitempiä löpinöitä aio pitää, etten mega-liitettä tarvitse laittaa otsikon eteen tälläkin kertaa. :)

Mielestäni kirjoja ei voi olla liikaa, ellei sitten mennä äärimmäisyyksiin. Kirjallisuus yleensäkin on antoisaa ja opettavaista. Siispä jokainen askartelukirjakin on ihana uusi kokemus ja opettaa aina jotain uutta. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. 


Paljon iloa paperista, Maijun korttitekniikat sekä Snazzy Jars: Glorious gift ideas.
Siinä kolmikko yläkuvasta. Lisäksi alempana oleva Tyylikkäät kortit helposti omin käsin.
Neljä täysin erilaista kirjaa. Kaikissa on oma tyylinsä ja värimaailmansa. Kaikki kyseiset kirjat ovat antoisaa luettavaa ja katseltavaa. Noista tuo Snazzy Jars on ainoa englanninkielinen teos, muut ovat suomeksi tehtyjä. 

Laajimmin esitelty tekniikat ja tarvikkeet sekä muu oleellinen korttiaskartelussa on tuossa Maijun korttitekniikat-kirjassa. Itse käytän tuota kirjaa lähinnä askartelun tietosanakirjana, oppaana ja ihan ehdottomana hankintana. En missään nimessä luovu siitä! Ei väliä, oletko aloittelija vai pitempään askarrellut. Suosittelen! Itseasiassa olen tuota teosta suositellut ja saanut ostajia sille muutamia ja niin täysin ummikko aloittelija kuin konkarikin ovat kehuneet kirjaa. No mutta kun siinä todellakin on kaikki oleellinen samassa!

Jos korttien tekotapoja ja ohjeita haluaa lisää, alempana oleva Tyylikkäät kortit helposti omin käsin-kirja on siihen.Erilaisia ja inspiroivia kortteja syntyy käden käänteessä. Ensivaikutelma saattaa olla, että enhän minä tuollaista osaa tehdä! Mutta kun alkaa tarkemmin tutkia korttimalleja, huomaa, ettei ne nyt niin vaikeita olekkaan. Onnistumisen ilo on taattu!

Laajemmin lähdetään paperiaskarteluun levittäytymään tuossa Paljon iloa paperista-kirjassa. Värimaailma on aivan ihana. Kuvat ovat suuria ja kauniita asetelmia. Houkuttelevat asettelut niin lasten kuin aikuistenkin askarteluista saavat helpoimmasta ja yksinkertaisemmastakin työstä upean. Pinkkiä, vihreää, turkoosia, valkoista... Polkadots, kukat, raidat... Paketit, pakettikortit, paikkakortit, muistivihkot... Missä kaikkialla paperia voikaan käyttää?!

Snazzy Jars-kirja on täysin säilykepurkkien koristeluun erikoistunut teos, mutta haluan sen tuoda tässä esille siitä syystä, koska ne uskomattoman upeat ideat ja kuvat tuotteista saavat myös kortteilijan tai muun paperiaskartelijan innostumaan kokeilemaan ja soveltamaan niitä malleja vaikkapa sitten korttiin. 

Ja kaikki ne, joilla lasipurkkeja lojuu pitkin poikin, eikä mitään ideaa tunnu niille olevan, silloin tästä kirjasta on hyötyä! Kuinka lasipurkki muuttuukaan upeaksi lahjapakkaukseksi, säilykepurkiksi, kynäpurkiksi tms pienellä vaivalla ja liimalla ja paperilla?! 

Aivan mielettömän upeita ideoita! Mukana myös pakettikorttien malleja. Kaikki ei ole paperista tehtyä, vaan osa myös vaikkapa mosaiikkia tai maalattua.

Itse ostin tämän käytettynä, mutta kannattaa kysellä vaikkapa kirjakaupoista, ilmoitella kirppiksillä tai googlettamalla saattaa löytää jonkun jo myynnissä olevan kirjan.


Tässä jokaisesta kirjasta hieman makupaloja vielä. 


Kirjoja on nyt esitelty laidasta laitaan ja vielä olisi vaikka ja kuinka sellaisia, mitä voisi tuoda esille, mutta ehkäpä joskus toiste sitten. Haluan vielä muistuttaa siitäkin, että kirjojen lisäksi on olemassa ihan älyttömän inspiroivia askartelulehtiä jokaiseen makuun! Kirppikset, kirjastot, kaupat... Mistä tahansa voi löytää oikeita aarteita omaan kotikirjastoon!
Itse olen enemmän ulkolaisten askartelulehtien ystävä, mutta valitettavasti minulla ei ole mahdollisuutta tilata mitään itselleni. Olisihan se ihanaa. Lehti, jota voisi odottaa postilaatikosta kotiin! No, tyydyn kuitenkin toisilta pois joutaviin vanhempiin painoksiin. Onneksi askartelulehdet eivät mene koskaan vanhaksi. :)


Lapsellista kitinää osa 2

Kerroin taannoin menneistä työkavereistani, tai voiko heitä edes kaveri-nimellä kutsua? No, kuitenkin kokemuksistani työpaikassa, jonne menin uutena. Törmäsin siellä kahden eri osaston väliseen konfliktitilanteeseen. Siis se oli ihan hirveää! Kerron nyt hieman tarkemmin siitä tilanteesta, koska aiemmin postaamani heitto oli niin älyttömän lyhyt, pelkkä maininta siitä, mitä olen tässä ajatellut nyt näinä päivinä, kun itselleni on tehty työkyvyn arviointia uudestaan.

Kaikki lähti siitä, että kaksi aikuista ihmistä olivat suuttuneet toisilleen jostakin pienestä asiasta. Turhalta tuntuvasta ehkä ulkopuolisten silmissä, mutta omalla kohdallaan he olivat kokeneet suuremmaksi kuin voisi ajatellakkaan. Siitä se sitten alkoi paisumaan ja paisumaan kuin pullataikina.
Ensin siis riitelyä jostakin pienestä, mutta hyvin äkkiä siihen kaiveltiin mukaan vanhatkin asiat ja sitten mahdolliset jossittelut ja pian alkoi kissa ja hiirileikki, jossa suorastaan nämä kaksi etsien etsivät niitä virheitä toisistaan. Ja jollei mitään konkreettista virhettä löytynyt, niitä piti keksiä tai tehdä! Rynnätä vaikka yhtä aikaa ruokajonoon ja töniä, kumpi oli ensin ja kumpi ei. Tai kumpi kerkesi ottaa jonkun paperin tai kumman vuoro johtaa jokin tilanne. Lopulta se tilanne, mikä paisui ja paisui johti siihen, ettei nämä henkilöt enää edes voineet olla samassa tilassa yhtä aikaa! Sillä hetkellä minun työni alkoi siinä laitoksessa.

Menin uutena, täysin tietämättömänä henkilönä töihin intoa puhkuen ja onnekkaana sen takia, että minulla oli työpaikka! Ihanaa! Joo, en todellakaan ole työtä kaihtanut enkä pelännyt. Minulle työ on ollut aina ilo ja kunnia, haaste ja oppimisen paikka, uusi kokemus ja se, mitä tykkään tehdä. Olenhan kuitenkin opiskellut nimenomaan minua kiinnostavaan ammattiin tai ammatteihin, joilla voin työskennellä juuri sillä alalla, mitä halusinkin. Siispä tuo tilanne, mitä näin välittömästi, oli jotain ihan kamalaa!

Kun uusi ihminen tulee töihin, kertoo toinen näistä ekana, että tuolle osastolle ei sitten mennä eikä tuon ihmisen kanssa tehdä töitä! Ja selitystähän siihen ei tule muuta, kuin "sittenpähän näet". Jaha... No katsellaanpa sitten asiaa.

Koko talon yhteinen juhlatilaisuus on heti saman viikon aikana. KOKO TALON! Minä käsitän sen niin, että kaikki tulevat sinne. Mutta tietenkään se ei niin voinut olla! Alkoi ihan älytön järjestely, milloin kukakin voi mennä juhlasaliin ja milloin ei. Ja sitten oli niitä hetkiä, jolloin jokin esitys tai muu ohjelma olisi ollut, niin kiellettiin toista osastoa osallistumasta siihen, koska toinen meni silloin. Ja vastaavasti toinen osasto meni toiseen ohjelmaan ja silloin toisella ei ollut siellä mitään asiaa olla! Ihan kamalaa!

Tällaista älyttömyyttä siis jatkui kolme-neljä kuukautta minun siellä ollessa. Kuinka kauan olikaan jo jatkunut ennen minua?! Kuulin jo vuoden ainakin kestäneen ennen taloon menemistäni. VUODEN?! Ja pomollehan tietenkin kävivät valittamassa vuorotellen selän takana. Joka ikisestä asiasta, mitä vaan saattoi kertoa.Kuinka toinen myöhästyi minuutin tai lähti kaksi minuuttia liian aikaisin kotiin tai kuinka ihan mitä tahansa! Pomo ei mielestäni toiminut hänelle kuuluvalla tavalla, vaan hän otti asian niin, että hyvähän se on, kun häneen luotetaan ja hänelle kerrotaan kaikki. Minun mielestäni pomon olisi heti pitänyt lopettaa tuollainen riitely ja osastojen eristäytyminen!

Olin siis katsonut itse sivullisena useamman kuukauden sitä touhua ja kerta toisensa jälkeen kieltäytynyt lähtemästä mukaan selän takana puhumiseen tai juoruihin tai syrjintään. Minä toimin molempien tahojen kanssa puolueettomana, koska minua kohtaan ei kumpikaan ollut tehnyt mitään väärää. Muutenkaan minä en tajua, miksi asioita ei selvitetä, vaan kyhäillään hiljaa, paisutellaan eikä niitä sanota suoraan. Jos on varaa sanoa jotain vihjailevaa vaikkapa, on pokkaa sitten sanoa perustelut asialleen. On seisottava sen takana, mitä sanoo. Siispä perusteluja ei olisi ollut alkaa moiseen tappeluun mukaan.

Juttelin pomon kanssa kahdestaan siitä, mitä itse koen ja näen talossa. En alkanut syyttelemään ketään enkä sen enempää erittelemään sitä, mitä kukakin sanoi tai teki, vaan ihan sen, että kaksi eri ihmistä ja kaksi osastoa ovat täysin irrallaan toisistaan ja se vaikuttaa jo asiakkaisiinkin niin talon sisällä kuin heidän lähiomaisiin. Ja se, että työntekijöiden omat henkilökohtaiset ongelmat näkyvät tuolla tavalla työyhteisössä, niin minusta se on todella hälyyttävää ja pahasta.

Pomo kuunteli minua hiljaa ja sanoi sitten lopulta nieleskellen omaa häpeäänsä, että hän on tiennyt kaiken kaikenaikaa, mutta ei ole todellakaan osannut toimia oikein. Ei tehdä asioille mitään. On vaan paistatellut siinä ajatuksessa, että hänelle kerrotaan asioita, joten hän voi antaa sanktioita, varoituksia tai mitä vaan. Mutta mitä hän oikeasti teki? Ei mitään asian eteen! Nyt sitten kun joku tavallaan ulkopuolinen sanoi ääneen totuuden, hän havahtui. Hyvänen aika! Avasi silmänsä!

Johtaja otti asian työkseen ja panosti siihen todellakin, että tämä kaksikko plus koko työyhteisö, joka oli kärsinyt tästä tilanteesta, sai tarvittavan avun niin työyhteisönä, kuin omissa henkilökohtaisissa asioissaankin. Lopulta, kun minun aikani tuli lähteä uusiin haasteisiin 6 kuukauden työjakson jälkeen, jätin taakseni yhteisönä toimivan laitoksen. Laitoksen, jossa jokainen toimi yhdessä. Jossa tervehdittiin toisiaan, hymyiltiin ja suunniteltiin asioita yhdessä. Jossa lähtiessäni pomista alkaen jokainen halasi minua ja antoivat lahjaa ja kukkaa ja kiittelivät siitä, että olin parantanut sen ilmapiirin sillä, että olin ollut rehellinen ja rohkea ottamaan asian puheeksi. en ollut mennyt helpointa tietä mukaan siihen hiljaiseen myönnytykseen, vaan seisoin sanojeni takana ja toin ilmi sen, miksi asiat ovat huonosti.

Olen todella iloinen siitä, että se yhteisö löysi sovun ja rauhan. Ihan asiakkaiden takia, työilmapiirin takia ja jotta jokaikinen henkilönä itsenään saattoi olla levollisena, iloisena ja nauttia työstään. Niin pomo asemassaan, työntekijät riitelemättä keskenään tai ne työntekijät, jotka hiljaa aiemmin mukailivat mukana sitä suunnatonta stressaavaa järjestelyä pysyä erillään. Ihan paras kevätjuhla kaikista, mitä saattoi olla, oli se, kun jokainen oli samassa tilassa yhtä aikaa, sovussa!


Inspis-kuvaleikki

EDIT! Riina arvasi oikein. Oikea kuva tässä:

Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen. Lämpimin peitto on toisen iho, toisen ilo on parasta ruokaa. Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa. Ihminen tarvitsee ihmistä. Ihminen ilman ihmistä, on vähemmän ihminen ihmisille, vähemmän kuin ihminen voi olla. Ihminen tarvitsee ihmistä. - Tommy Tabermann


Runo kuuluu noin. Ja runosta, jonka Tommy Tabermann on kirjoittanut, olen ottanut jotai tähän kuvaan mukaan. Mutta mitä?!


Tosiaankin, Kotilaiskan Narsissin arvasin oikein. :) Hedelmälohkot tosin sanoin ensin. :D
Jos arvaat oikein, vuoro siirtyy sinulle. 
Ohjeet alla. Aina saa kysyä lisäohjeita tarvittaessa.



Sairautta vaiko terveyttä? Ainakin kortteja


Jokohan tänään saisin tehtyä tilaustyön loppuun asti? Nimittäin yläkuvan kukkakasasta tulee lopulta jotain kaunista, värikästä ja naisellista. Pian se selviää. :)

Olipa tänään taas sellainen päivä, että sanon vaan HUH ja HUH.
Työkyvyn arvioinnin toinen osa. Psykologin kanssa 2 tuntia keskustelua. Kovasti yritti saada minut sanomaan jotain sellaista, mikä ajaisi minut pussiin. Valitsemaan sanani väärin. Työnsi sanoja suuhuni, jotka kuitenkin syljin pois. Puhun totta, enkä hänen sanojaan! Mur mur.

Tuli niin mieleen se saunomisen maailmanmestaruustaisto, missä valinnat johtivat kuolemaan ja sairaalaan. Toki valitsivat, ollakko saunassa vai eikö olla. Mutta eikö tollasen vaatiminen jo itsessään ole toiselta toista kohtaan väärin?! 

Joka tapauksessa loppupalaute tuolta reissulta oli, että olen positiivinen, onnellinen ja tiedostan kivun ja miten toimia. Lisäksi sain lääkäriltä melkein vuoden loppuun saakka sairasloman! Eka kerta näin pitkäksi aikaa! Lisäksi hän puoltaa tälle ajalle työkyvyttömyyseläkettä! Meinas itku tulla! Kerrankin olen jollekin minä, ihminen ja yksilö! Kerrankin joku lääkäreistä oikeasti ajattelee minua ja mitä minä joudun käymään läpi! Tokihan Kela tekee päätöksensä ja tähän asti kaikki kumottu, mutta se, että lääkäri itse on noin ihana, se jo yksistään antoi sitä toivottua positiivista minulle! Odotan vielä puhelua jossa selvinnee diagnoosinikin! Voi että... 



Sairaalan jälkeen kipasin "tuhlaamaan" ihan itse ansaitsemani lahjakortit. Katsokaas tuota kuvaa! Ihan hirmusesti kaikkea! Pitsejä, organzaa, muovitaskuja, kuviolävistäjä, leimasimia, neuloja, karkkia, tekstaustussi, paperikko, korun osia... Tuo keltainen kuvakortti oli ihan ilmainen sairaalasta. :) Mutta tuo kaikki muu. Joo, meni rahaakin. Peräti kolikoilla maksoin! Joskus sitä on näitä päiviä, jolloin saan kiitoksen kaikista niistä lukemattomista mielipidekyselyistä ja gallupeista, mitä olen tehnyt. Ja silloin sen tietää, että kannattaa jatkaa! 

Tokihan olen vastaavia ostoksia nähnyt eri blogeissa ihan normaaleina messutarjous-shoppailuina ostettuna tai "kun kävin reissussa" tms, eikä heillä se ole mitenkään sen ihmeellisempää. annetaan rahat ja otetaan tarvikkeet kotiin. Helppoa! Mutta minulle se ei ihan niin helppoa olekkaan! Tuon kasan eteen olen puolisen vuotta tehnyt töitä! Ja koko palkkio on siis tuossa! Ei missään muualla. Se oli yksi plussa tässä päivässä, että lisäksi kaupassa oli alennusmyynnit! Eli hieman enemmän sain, kuin vaikkapa puoli vuotta sitten. :) Karkit ostin kylläkin tarjouksesta ihan rahalla. :D




Meillä oli Ainon kanssa atc-vaihto ja sain tuossa yläkuvassa olevat 3 atc-korttia ja kaikenlaista muuta mukavaa. Kiitos Ainolle kauniista korteista!


Kotilaiskankin kanssa vaihdettiin atc-kortteja. Pari ihanuutta plus kaunis pääsiäistervehdys. Kiitos!






Pimeessä peiton alla. Ei heikkohermosille


Tehän olette jo oppineet luottamaan siihen, että kyllä se Viltsu suoraan sanoo kaiken. Siis KAIKEN! Hyvä niin. sillä en aio tuottaa pettymystä tälläkään kertaa, vaan paljastan ihan suoraan sen, mitä eilen illalla tapahtui pimeessä peiton alla minun ja Murusen touhutessa sänkypuuhissa. Joo, senhän te haluatte tietenkin kuulla! ;)

Valot siis pois ja kaksi aikuista immeistä samaan sänkyyn, peiton alle. Viltsu vaikkapa punaisella värillä tässä keskustelussa ja Murunen sinisellä. Selkeyttää hieman lukemista.

*Epämääräistä sängyssä hytkytystä Viltsun suunnalta.

"Mitä sinä oikein hytkytät siinä?" hämmästynyt kysymys.

"Minä yritän saada... hemmetti.." hytkytys jatkuu

"Aaa, joo! Et sä noin saa! Vedä nyt kätees jo!"

"Vedä kätees... Just joo!" Naurahtaa ja jatkaa epätoivoista hytkytystä "Auta sä mua vetämään sun käteen!"

Viltsu kääntelehtii vielä kerran, ähkäisee ja huokaisee ja sitten rojahtaa takaisin sängylle. 

"Joko sä sait?"

"ööö... Ehkä... Tai en sittenkään ole ihan varma... Ei se ihan näin pitänyt mennä!"

" Jos et saa muuten, niin hankaa patjaa vasten"

*Viltsu ei enää kestä liitoksissaan, vaan purskahtaa nauramaan. 

"Mieti nyt tätä keskustelua, jos joku kuuntelisi, muttei näkisi! Arvaa, miltä tämä koko keskustelu kuulostaa!" Viltsu purskahtaa nauruun

Murunen alkaa miettiä... "vedä käteen, saitko, hankaa patjaa vasten, ni saat...JOO!" Molemmat nauravat katketakseen. Pimeässä, peiton alla. :D Ja mistä tässä olikaan kyse? No, yksin kertaisesti siitä, että Viltsu oli hetkeä aikaisemmin tallustellut paljas varpain pitkin kotia, missä lattiat ovat kylmiä. Kylmä oli tarttunut jalkoihin. Sängyssä Viltsu yritti saada villasukkia jalkaansa, mutta onhan se vaikeaa, kun yrittää ensin pelkillä varpailla vetää sukkaa jalkaan, pimeässä ja tietämättä edes, miten päin se siellä peiton alla on. sitten yritys saada sukka käteen ja sitä kautta jalkaan, mutta kun Viltsun metallikehikko selässä plus kivut taivutuksissa estävät oikeaoppiset taivutukset, niin onhan se omanlaisensa ähellystä. Istumaanhan en enää siinä vaiheessa viitsinyt ruveta. Enpä tietenkään! :D :D Päinvastoin, eka yrittää jaloilla, sitten käsillä ja lopulta nakata sukka Muruselle ja pyytää vetämään se sukka apuna. Ai hyvä tavaton, että naurettiin makiasti. :) Vaan sukat saatiin jalkaan ja nukutti lämpimänä hyvin. :)



STOP! Kaikki pysähtyy hetkessä

Kuinka voikaan kaikki muuttua hetkessä?! Sitä helposti ajatellaan, että ne sanomattomat sanat keretään sanoa sitten joskus ja tekemättömät asiat tehdä sitten joskus. Kaikki se, mikä siirretään sinne jonnekin voi olla hetkessä liian myöhäistä!

Kyllähän tuota toisinaan tulee ajateltuakin, mutta jälleen, kun elää niin lopullisen päivän ja kohtaa niin läheltä ikäviä asioita, sitä muistaa vielä paremmin sen, miten kaikki voi muuttua hetkessä. Me voimme olla vaikka kuinka terveitä ja kuinka varovaisia tahansa ja silti jotain arvaamatonta voi sattua.

Yksi ainoa päivä ja niin paljon tapahtumia. Eilinen päivä. Läheisistäni eräs kertoi joutuneensa pahoinpidellyksi syyttä suotta. Tai olihan näille pahoinpitelijöille syyksi riittänyt se, että ystäväni näyttää erilaiselta. Ulkonäkö ei miellyttänyt ja ystäväni on mustelmilla, ruhjeilla ja turvoksissa. Onneksi säästyi vakavemmilta vaurioilta.

Olin niin surullinen tuosta uutisesta. Minusta ei ole auttamaan häntä eikä lohduttamaan tarpeeksi, koska asumme ihan liian kaukana. En pääse millään hänen luokseen. Toivottavasti hänellä kuitenkin on joku siellä kaukana tukemassa.

Meni tovi ja kuulin toisen uutisen, saman päivän aikana. Eräs läheiseni on jäänyt auton alle. Kulki suojatiellä ja auto lähti tien reunasta ja ajoi hänen päälleen! Aivan yks kaks. Varoittamatta. Niinhän ne tapahtuvat onnettomuudet. Tässäkin tapauksessa säästyttiin vakavemmilta vaurioilta aivotärähdyksellä ja mustelmilla. Mutta silti...

Ja jotta kaikki mahdollinen tulisi kerralla, uutiset jatkuivat. Läheltämme eräs henkilö sai diagnoosin, joka muutti hänen elämänsä täysin. Keretäänkö hänet pelastaa ajoissa vai alkoiko häneltä lähtölaskenta kohti loppua? Se selviää hänelle lähiaikoina. Jaksaako hän? Pystyykö taistelemaan terveytensä puolesta?

Luulisi, että tässä olisi jo tarpeeksi, mutta ei! Vielä tuli uutinen, jossa kerrottiin, että läheltämme hänkin, on nukkunut pois äkillisesti. Ilman ennakkovaroituksia. Ilman tiedossa olevaa syytä. Tuosta noin vaan. Ja se on niin lopullista.

Toivon, että uutiset tästä eteenpäin olisivat parempaa...


Megapostaus: Askartelua kotiin ja lahjaksi


Tällaisia tylsännäköisiä muovitörppöjä tulee välillä helmien mukana. Tylsiähän ne tietenkin ovat, jotta sisältö tulisi esille parhaiten. Purkki on kuitenkin todella näppärä, sillä se on nelilokeroinen ja isohkokin. Siksipä en ole sitä (tai niitä) heittänytkään roskiin. Hyvä niin, sillä nyt keksittiin Murusen kanssa sille käyttöä. Itseasiassa Murunen tuumasi, että saisikohan siitä tehtyä jotenkin tukevan ja kauniin kake-purkin? Vastaus oli KYLLÄ!


Ja lopputulos on mielestäni paljon kauniimpi, kuin se alkuperäinen läpinäkyvä purkki. Tarvitsin vaan hieman gessoa, decoupagelakkaa, pitsiä, paperia, kaksipuoleista teippiä ja liimaa. 


Kaket ovat omissa lokeroissaan, jolloin ne saa helposti pois ja takaisin laitettua. Purkki on pöydällä kaunis ja asiallinen. Tukevakin.


Vielä on tilaa yhdelle. 
Nyt ei kaket enää loju sikin sokin ja katoa minnekkään. 

Lahjaksi koru 

Niinhän se on, että itsetehdyt lahjat ovat ainakin ainutlaatuisia. Tällä kertaa tein korun, jota en siis aio myydä kenellekkään mistään hinnasta. Tämä koru matkaa saajalleen lahjaksi.


Korun käärin kauniiseen ruskeaan harsokankaaseen ja sitten pakettiin. toivotaan, että saaja ilahtuu ainutlaatuisesta lahjastaan.

https://somanyinspiration.blogspot.com/2013/03/megapostaus-askartelua-kotiin-ja.html?m=1
(Ja saa ottaa huumorilla! ;) )

Muistikirja-haasteessa kysyttiin, mikä ärsyttää?
Päätin ärsyyntyä niin paljon, etten  koristellut sivua. 
Olkoot! Grrrr...  Hauska haaste. 



Inspis-kuvaleikin vastaus


Uuden Inspis-kuvaleikin oikea vastaus oli 
SYDÄN!

Sydän näkyy kuvassa ja löytyi myös runosta. 
Oikean vastauksen kertoi Kotilaiska ja hänellä onkin jo uusi runollinen kuvaleikki käynnissä.
Kiitos vastauksistanne!


Leimasimia

Kaipaileisin tietoja, mistä saisi edullisesti tilattua leimasimen omilla tiedoillaan. Nimi, osoite, jne.?
Ja edullisella tarkoitan alle 10 euron kappalehintaa, enkä kaupallisten markkinoiden 20-30€ hintaisia leimasimia.

Kiitos, jos osaat auttaa.



Pari kirjaa esille

Parin kirjan postaus kuulostaa kenties hurjalta, mutta lopulta selviääkin, että kyseessä on vain ja ainoastaan yhden sivun ja yhden aukeaman esittely, jolloin koko otsikko saa aivan uuden merkityksen ja ahaa-elämyksen aikaan. Eli siis kyseessä onkin "vain" muistikirjan päivän sivu sekä runo- ja atc-kirjan aukeama. Ei sen suurempaa.


Päivän tehtävälistaa rastittelen päivän kuluessa, mutta tähän kuvaan sain jo muutaman rastin laitettua. 
Päivään on kerennyt mahtua jo halaus, eläimen häntä, aamupala, ärsyttävä facebook-päivitys, kuntoilu ja näpertely. Kuvasta uupuu lisäksi rasti, jonka laitoin pyykinpesun kohdalle. 
Tiedä kuinka tuo lista raksittuu vielä ennen iltaa.


Atc-kortit ovat Macan ja Kotilaiskan käsialaa. 
Runo on omani, joten älä kopsaa sitä!

Se tunne, kun...
... olet ollut hauras ja haavoitettu koko pienen ihmisiän.
... joskus saat jotain, menetät tuplaten.
... et enää jaksaisi, mutta on pakko.
... teet kaikkesi, parhaasi ja sinut lyödään maahan silti.
... yrität yhä jaksaa ja koota itsesi, vaikka menetit kaiken; 
terveyden, kodin, perheen, 
työn, harrastukset, vapauden.
...vielä luulet, että sinulla on ystäviä, ja huomaatkin heidän löytäneen
uusia, rikkaampia, kauniimpia, elintason säilyttäneitä.
... uskot löytäneesi uusia tosi-ystäviä, mutta
oletkin heille taakka tai liian vähän.

jos mulla olisi muna...


Jos minulla olisi muna...
Se näyttäisi tältä:

Valitettavasti ei ole karkkipapereita, pääsiäismunia tai raepusseja. Kaikki sellaiset herkkuliinit ovat kaupassa ja muiden iloina. Mutta koska aiheena oli pääsiäiskarkkipaperit, niin tein sitten sen oman suklaamunani itse. :)

Tein myös uudet korvikset. 



Anteeksi, mutta askartelin

Ihan alkuun haluan pyytää anteeksi näitä maxipituisia postauksiani, joissa esittelen kätteni töitä ja muita  samassa. Tiedän nimittäin sen, että postauksesta tulee hyvin äkkiä tosi pitkä, kun laitan vaikkapa viisi eri askarrusta samaan postaukseen.

 En kuitenkaan velvoita tai oleta edes, että te jokaisen kommentoisitte erikseen tai lukisittekaan. Eiköhän se niin ole, että kukin lukee, mitä haluaa ja mikä kiinnostaa ja kommentoi, mitä kommentoi. Jos haluaa jokaisen työn erikseen kommentoida, niin eikös se ole helpompaakin yhteen ainoaan kommenttiin tiivistää, kuin että avaa ja kirjoittaa ja sulkee 5 eri postausta?

 No, olipa miten hyvänsä, aijon jatkossakin ilahduttaa tai vihastuttaa teitä näillä hyperpostauksillani välillä. Näin saan pidettyä edes postausteni määrän kurissa. Minä nyt vaan teen paljon ja sen mukaiset ovat postauksenikin. 

Sitten kun on hiljaisempaa askarteluissa, sitten kerron kokemuksistani, elämästäni, runojani... Vihastutan tai ihastutan niillä postauksillani. Kaikille jotain ja jollekin ei mitään. Näin se menee.

Ja nyt me menemme muistikirjahaasteen pariin:

Eilispäivän muistikirjaan piti valita itse jokin väri.
Valintani oli vihreä.

Vihreä on mielestäni nuorekkuuden väri, kasvun ja uuden elämän väri. Rauhallisuuden väri.

Eikös se maa ala vihertää keväällä, kasvaa uutta ja nuorta vihreää nurmea. Ja jos haluan rentouttaa silmiäni, katselen vihreää pintaa. Esimerkiksi liitutaulut kouluissa on usein vihreitä, jotta silmät rentoutuisivat eivätkä väsy liikaa, kun joutuvat pitkään taulua tuijottamaan.

Tämän päivän muistikirjan aihe onkin vaikeampi toteuttaa, koska en voinut niitä pääsiäismakeisia ostaa... Täytyy tovi miettiä, millaisen sivun teen, sovellan.

Sitä ennen pari atc-korttia ihan muuten vaan. Tavoitteenanihan on pitää atc-kansiossani sivut täysinä. Joka kerta, kun lähtee kortteja pois, teen tilalle uusia.

enkelit ja enkelikortit eivät yleensä ole "minun juttuni", mutta tällaiset hieman erilaisemmat enkelit ovat  sitä jotain. Olenkin vaihdossakin saanut aivan mahtavia enkeleitä atc-kortteina!
Tuossa kuitenkin omani. Kortissa kehykset tein glitter geelitussilla.


Ja kesäkautta odotellessa tein myös surfing-kortin. Ihana olis päästä tuollaisiin vaahtopäätyrskyihin.
Kortin juju on se, että pohjana on musteella ja gessolla sotattu servetti. Lisäksi vaahtopäiden kimalletta tehostaa kimalleliima.


Vieläpä yksi tekeleeni, nimittäin atc-korteille rasia.

Tuo rasia oli alunperin apteekin paketti, mutta päällystin sen lehdestä löytämälläni keksi-mainoksella. Mielestäni se mainos vaan oli niin ihana! Huomaa pikkukissa lisänä. Hieman erilainen kisuli.


Kukkateippi kiertää rasian alalaitaa.



Rasia on joka suunnalta yhtenevä. Yhdestä palasesta tehty.


Ja todellakin atc-korteille sopiva. tämä rasia lähtee huomenna maailmalle.


Pakattu on, niin rasia kuin atc-kortitkin. Kuka sen sitten saa, sen saaja saa tietää ajallaan.


Kaupan hyllylle laitan uutta taas. 

Ihastuttavia, herkkiä ja keveitä korvakoruja nyt ensin yksi pari, mutta näitä samanlaisia voi saada eri väreissä.


Parasta keveyden lisäksi näissä on tuo valon taittaminen. Vaikka kyseessä onkin violetit korvikset, voit nähdä niissä mös vihreää tai mikä väri sitten peilautuukaan vaikkapa vaatteistasi. 
Ihanat!


Ja vihdoinkin sain tänään päätökseen kategoria-muotoiluni! Nyt on siis kategoriat eritelty niin, että jokaiselle on oma atc-vaihtonsa, kortit omissa lokeroissaan ja korut omissaan jne. Helpottaa vaikkapa etsiessä kaikki tekemäni tagit tai kaikki tekemäni runokirjat tai vaikkapa Viltsu-kategoriassa kaikki tarinani itseni elämästä. 

JOKO LUIT TÄMÄN?

Luisin kamala ötökkä invaasio

Kisuystäväni tahtoo kertoa erityisesti sinun kisukamuillesi varoittavan sanasen.  kukkuluuruu! Kamut hei, jotai ihan kamalaa tapah...