Älä sinä...

Eläkööt muut pikkumaisesti, älä sinä.

Riidelkööt muut pikkuasioista, älä sinä.

Itkekööt muut pikkukolhuja, älä sinä.

Jättäkööt muut tulevaisuutensa

jonkun toisen käsiin, älä sinä.

-Jim Rohn

Terveiset Mallorcalta

Satumaisia palmurantoja, aurinkokylpyjä, tapaksia ja antipastoja... 

Mitä kaikkea Mallorcalla voisikaan olla?

Kävin Mallorcan reissulla mielikuvissani ja lähetin sieltä kortin matkamuistoineen ystävälle. 

Kortin ja muistojen väreissä näet SININEN-KRAFT-RUSKEA. 

Ja koska matka Mallorcalla oli niin hauska ja tunnelmallinen, romantiikasta puhumattakaan... siis mielikuvissani kaikki edelleenkin... niin pitihän ne läksiäisteet juoda makoisan mansikkaisen kera. :)

Teetä ja mansikkaista maistellessa näin värit:

PINKKI-KELTAINEN-KRAFT.

Vaan kyllä kotonakin on mukavaa... Avaan silmät ja alan normaaliaskareisiini.

Kaksi yhdestä

Ihka ekaa kertaa kokeilin Magnolia-haasteeseen mukaan tuloa. Haasteen mukaisesti mallia käyttäen kortti syntyi jouluisen leipomuksen tuoksuisena, tai ainakin melkein. ;)

Huomaathan kortin pikkuriikkisen piparimuotin, jolla tuo piparipoikakin on ilmeisesti tehty. ;)

samaa mallia käyttäen tein myös tekstittömän kortin, Vintage-aiheisena. 

tässäpä siis kaksi erilaista korttia yhdestä mallista. 

Erityisen hyvää huomenta!

Kuva: Vaahtokukkanen by Viltsu ihan ite. ;)

Erityisen hyvää huomenta sinulle!
Kenties mieleesi herää kysymys, mikä tästä aamusta tekee niin erityisen?
No, minäpä kerron sen, kuiskaan salaisuuden, ihan hiljaa, ettei kukaan muu kuule tai näe sitä...
Tuo korvasi lähemmäs.. hyvä! Juuri noin!

Pstt... Ei tässä päivässä mikään ole sen erityisempää, kuin se, että jokainen aamu on uuden päivän alku. Jokainen aamu on mahdollisuus ja kukaan ei tiedä, milloin on loppu. Siksi tämä ja kaikki muutkin aamut ovat erityisiä. Ei vain tänään, vaan myös eilen, huomenna, ensi viikolla....

Tänä aamuna ajattelin laittaa lempiparfyymiani. Jos postinkantaja soittaa taas ovikelloa, avaan sen ja kas, saan kirjeet ja paketit syliini. Nenä se on hänelläkin haistaa se ovesta ulos mukanani tulvahtava mieto hajuveden tuoksu. Ei liian voimakas, mutta sopiva. Ei hän ole yhtään sen huonompi, kuin hienoissa juhlissa olevat häävieraatkaan tai jonkun firman johtaja. Ja jos tuntuu siltä, kiharran hiukseni ja laitan kauneimmat vaatteet ylleni. Keitin aamupalalle ihanaa teetä perinteisen kahvin sijaan. Hemmottelen aistejani. Kenties teen jalkakylvynkin päivän mittaan. Tänään voimme juhlia niinkin merkittävää asiaa, kuin vaikkapa Murusen viimeistä työpäivää ennen vapaapäiviä tai sitä, että neilikat kukkivat edelleen maljakossa ja Kukonheltta ruukussa.

Jokainen aamu on uusi aamu. Uusien tuulien tuiskua, auringon kutkuttavaa paistetta, omaa kasvua, oppimista, omien virheiden hyväksymistä. Jokaiseen aamuun mahtuu toiveita, haaveita, unelmia. Kenties mietteliäämpiäkin asioita. Kuinka aion jatkaa tästä eteenpäin? Jos jokin on näkemisen tai kuulemisen tai tekemisen arvoista, haluan nähdä ja kuulla ja tehdä sen nyt. En odottaa huomiseen, seuraavaan palkkapäivään, eläkkeelle... Koskaan et voi tietää, mitä huominen tuo mukanaan vai onko tämä päivä viimeinen!

Erehdyin minäkin joskus ajattelemaan niin, että kunhan olen eläkkeellä, vanha, pois työelämästä... Olin kaikkea tuota, paitsi vanha, jo hyvinkin nuorena! Nuori olen edelleenkin! En edes 40 vuotta vielä! Ja tässä sitä ollaan! Ei hypitä eikä juosta, ei käydä aerobicissä tai rakenneta omakotitaloa. Mutta ei, en ole katkera tai turhautunut siitä, miksi en silloin tehnyt. En tehnyt ja se siitä. Nyt ollaan tässä ja nyt ja mietitään, mitä teen tänään! Toki minun haaveitani ja tekemisiäni rajoittaa varattomuuteni, mutta ilmaisiakin asioita on olemassa. Ja aloitan vaikkapa mattojen kanssa peuhaamisesta. Se, mitä eilen aloitin. Tiedän, että varasto tyhjenee heti, kun saan sieltä edes pari-kolme mattoa ystävälleni. Mutta mitkä hän haluaa ja mitkä meiltä joutaa? Tutkin tilanteen!

Yritän tänään löytää mahdollisimman paljon ilon aiheita, nauraa paljon ja antaa itselleni kunnon ilo-terapiaa. :)

Ehkä se tulisi sitten ensi yönä uniinikin ja saisin vaihteeksi nukuttuakin hyvin. Viime yönä heräsin johonkin ihmeelliseen silmän vuotamiseen. Todellakin, oikea silmäni vuoti vettä ihan kuin itkiessä. Varmaankin parikymmentä minuuttia sitä kuivailin ennenkuin lakkasi! Jotain ihan käsittämätöntä! Mutta ei siitä sen enempää. Nyt taustalle soimaan ihanaa musiikkia.


"Opin jo pelaajana, että positiivisuuden kautta voi vaikuttaa enemmän ihmisiin, kuin haukkumalla heidät maanrakoon.

-Sami Hyypiä"


Erityisen naurattavaa ja hytisyttävän hauskaa päivää!


ViliMarika

Myönteisen ajattelun visailu

MYÖNTEISEN AJATTELUN VISAILU
Seuraavat kysymykset testaavat mielikuviasi myönteisen ajattelun merkityksestä. Merkitse seuraavien väittämien kohdalle, ovatko ne mielestäsi oikeita vai vääriä.

1. Kielteisyys on synnynnäistä.

2. Useimmissa tapauksissa hallitsemattomat olosuhteet estävät ihmisiä käyttämästä mahdollisuuksiaan.

3. Itseluottamusta voi teeskennellä

4. Jos sanoo jotakuta positiiviseksi ajattelijaksi, on sama kuin haukkuisi häntä haihattelijaksi

5. Uskomuksemme muovaavat käytöstämme, joka vuorostaan ohjaa tunteitamme.

6. Toisinaan on jätettävä tosiasiat sivuun ollakseen oikea myönteinen ajattelija.

7. Useimmissa tapauksissa emme voi muuttaa todellisuutta; voimme vain ohjata omaa suhtautumistamme siihen.

8. Odotuksemme eivät yleensä ennakoi saavutuksia

9. Tosiasiat ovat tärkeämpiä kuin asenne

10. Jos et tee oman elämäsi valintoja, muut tekevät ne sinun puolestasi.


1. Kielteisyys on synnynnäistä.

Väärin. Negatiivisuus on opittua. Vai oletko koskaan nähnyt negatiivista vauvaa? Lapset kuulevat yleensä sanan "ei" kymmenen kertaa useammin kuin sanan "kyllä". On helpompi hillitä lapsia kokeilemasta uusia asioita, lasten rohkaisu kun usein vaatisi meitä uhraamaan omaa aikaamme.


2. Useimmissa tapauksissa hallitsemattomat olosuhteet estävät ihmisiä käyttämästä mahdollisuuksiaan.

Väärin. Kaikkeen meille tapahtuvaan voidaan vaikuttaa joko suorasti tai epäsuorasti.


3. Itseluottamusta voi teeskennellä

Totta. Jotkut käyttävät ilmaisua "teeskentele kunnes osaat kuvaamaan tätä periaatetta. Et kuitenkaan pysty teeskentelemään loputtomiin, eikä sellaista pidä edes yrittää. Kukapa haluaisi olla humpuukimestari. Toimiva menetelmä perustuu käyttäytymis- psykologiaan, ja se tunnetaan nimellä "toimia ikään kuin olisi".


4. Jos sanoo jotakuta positiiviseksi ajattelijaksi, on sama kuin haukkuisi häntä haihattelijaksi

Väärin. Positiivisille ajattelijoille on tunnusmerkillistä, että he tekevät parhaansa vaativissa tilanteissa. He ovat todellisuudentajuisia ja tarttuvat ongelmiin pelottomasti. 

5. Uskomuksemme muovaavat käytöstämme, joka vuorostaan ohjaa tunteitamme.

Väärin. Ensi silmäyksellä tässä lausumassa näyttäisi olevan itua. Todellisuudessa siinä ei ole mitään mieltä. Oikea päätelmä on se, että ajatuksiamme ohjaavat uskomukset vaikuttavat tunteisiimme, jotka vuorostaan muovaavat käyttäytymistämme.


6. Toisinaan on jätettävä tosiasiat sivuun ollakseen oikea myönteinen ajattelija.

Totta (pienin lisäyksin). Tällä ei tarkoiteta sitä, ettei meidän tulisi tiedostaa ja myöntää tosiasioita. Tarkoitus on yksinkertaisesti se, että ennen kuin hylkäämme jonkin idean tai toimintatavan tiettyjen faktojen perusteella, meidän pitäisi harkita näiden tosiasioiden jäädytystä tai tilapäistä ohittamista, jotta pysyisimme avoimina uusille tosiasioille.


7. Useimmissa tapauksissa emme voi muuttaa todellisuutta; voimme vain ohjata omaa suhtautumistamme siihen.

Totta. Aivan liian usein me sorrumme yritykseen muuttaa asioita, joita ovat vaikutuspiirimme ulkopuolella. Se on silkkaa ajan ja voimien haaskausta. Me emme kykene menemään ajassa taaksepäin korjaamaan menneisyyden tapahtumia, eikä meillä yleensä ole suoraa vaikutusmahdollisuutta muiden tekemiin ratkaisuihin ja tekoihin. Seurauksena on, että useimmat meille tapahtuvat asiat käyvät toteen meistä riippumatta, emmekä me yhtään pidä siitä. Me haluaisimme olla ohjaksissa.


8. Odotuksemme eivät yleensä ennakoi saavutuksia

Väärin. Itse asiassa täysin päinvastainen väittämä on tosi: Odotukset ennakoivat hyvin pitkälle tulevaa menestystä tai epäonnistumista. Odota parasta, niin saat parasta, odota pahinta niin saat pahinta. Myönteiset odotukset vetävät luoksemme parasta magneetin tavoin, kun taas kielteiset tuovat meille huonon lopputuloksen. Kun odotamme menestystä, muutamme sisäisen maailmamme pohjia myöten. Asenteestamme tulee toiveikas ja luottavainen.


9. Tosiasiat ovat tärkeämpiä kuin asenne.

Väärin. Suhtautumisemme tosiasioihin on paljon tärkeämpää kuin faktat sinänsä. Jos uskoo voittavansa vaikeudet, voitto on mahdollinen.


10. Jos et tee oman elämäsi valintoja, muut tekevät ne sinun puolestasi.

Totta. Elämä on täynnä valintoja. Jos emme tee omia ratkaisujamme, jättäydymme usein muiden armoille. Positiivinen ajattelu mahdollistaa päätösten ja valintojen teon, koska se lakaisee pois päättämättömyyden syyt: pelon, huolen, hämmennyksen ja muut negatiiviset tunteet.


-Scott W. Ventrella / Menesty myönteisen ajattelun avulla

Punaista hurmaa

iltatyönä tein tilaustyön. Punaisen, pitkän kaulahelmikorun, jonka saa tarvittaessa kiepasta kaksin kerroin kaulaan.  No tässä riittää pituutta! 107cm!

toivottavasti saaja tykkää. 

Ainakin helmet näki jo aiemmin itse, ja kelpuutti ne, eli sinänsä oli helppoa alkaa tekemään korua, kun tiesi, että juuri näistä helmistä ja juuri tällaista alan tekemään. Joskushan on ongelmana se, että annetaan vain pituus  noin-arviona ja väritoive. Sitten se koru ei olekkaan sinnepäinkään, mitä tilaaja olisi halunnut, joten koru jää minulle roikkumaan ja tilaajalle uusi satsi hommattava helmiä. sillon voin sanoa, että närästää!

toki asiakkaan tulee olla tyytyväinen, mutta närästää se, etten selvittänyt tarpeeksi tarkkaan sitä, mitä pitää olla. Tai se, kun tilataan jotain, mutta maksua ei näy eikä kuulu... Se on asia numero 2. Minähän laitan tilauksen postiin vasta sitten, kun rahat näkyvät tililläni. En aiemmin. Kaikille. Eli ihan turhaa mököttää sen takia. Nimimerkillä tilauksia on tullut sitenkin, ettei niitä sitten makseta!

No iltapurnaus ja korun esittely tehty, joten alan hampaan pesulle. Jospa se nyreys siitä kaikkoisi. Aiheeton nyreys siis! (Tämän korun tilaajalla ei ole mitään tekemistä nyreilyni kanssa!)

:D

Viltsu

Paketista koruksi

Ihana paketti yllätti minut tänään! Itseasiassa tämän olisi pitänyt olla perillä jo viime viikolla, mutta jostain syystä postissa se jumitti tänne saakka. No, hyvää kannatti odottaa ja odotus palkittiin! Kiitokset "Mummon aarreakulle!"

Paketti itsessään oli niin kaunis, että mieli olisi tehnyt se jo itsessään säilyttää. Avattuani kuitenkin paketin löysin kaiken tämän:

Koira-aiheinen päiväkirja ja paketillinen paperinarua.

Ruusukoristeita ja pikkusia kangasperhosia.

Hempeitä leikkeitä, hopeakoristeita ja kasa servettejä.

heteitä, hääaiheisia lippuja ja kaikenlaisia ja värisiä ohuita lankoja kukkasiin ja lankakoruihin.

Huh huh! KIITOS! Lisäksi paketti sisälsi 2 pakettia joulukaleneriini. Ilo jatkuu siis vielä joulukuussakin. ;)

Innoissani kaikesta tuosta väsäsin parit kaulakorut.

Aiemmin tein lila-valkoisen pitemmän kaulakorun, mutta sain palautetta, että lyhyt sopisi paremmin toisille, joten tein sitten lyhyenkin samaa settiä. ;) On valita sopiva.

Lisäksi tein todella pitkän värikkään kaulakorunkin. Murunen tosin yllättyi korun keveyttä, vaikka helmiä onkin NOIN paljon!

Myyntiin menee kaikki! 

Jokos huomasit ihanat swarovski-riipukset Inspis-kaupassa? ;)

swappailua

Tämä atc ei ole vapaana vaihdettavaksi.  Meni jo. :)

sing wit angel

Ystäväni kanssa vaihdettiin materiaaleja, joista sitten tehtiin postikortit. Lopuksi kerrottiin, miten itse olisimme tehneet sen kortin samoista matskuista.

Saamani matskut päätyivät tällaiseksi kortiksi:

Ystäväni oma idea olisi ollut:

Lisäksi hän olisi laittanut taustapaperiin(siniseen) kultaista tarraääriviivaa ja kultaiseen sinistä ääriviivaa. Onnea-teksti ylös siniseen kohtaan ja kukkaset leikannut irti toisistaan nurkkiin. 

Itse lähetin hänelle matskut tällaiseen korttiin. 

Kuvassa siis minun ideani, kuinka nuo olisin asetellut. :) Lisäksi kultaisella ääriviivatarralla tuon nallekuvan ympäri.

Ystäväni teki tällaisen kortin:

Uusi elämä

Uusi elämä. 

Joillakin siihen saattaa olla mahdollisuus, joillakin tilaisuus menee ohi ja joku ei sitä saa koskaan. Minä annoin uuden tilaisuuden serkun morsiammen muraatille, hääkimpun koristukselle. Laitoin vesilasiin itämään ja nyt sitten siirsin sen multaan kasvamaan. Kukoistaa ja kasvaa kovastikin. Kaikki muu kimpusta meni roskiin, koska niistä ei ollut uuteen elämään.

Itsekin olen saanut uuden elämän ja siitä olen kiitollinen. Olen jo niin monesti asiasta kertonut täällä ja aiemmin verstaalla, etten enää ala samaa "jauhamaan", mutta joka ikinen päivä kiitän jotain ylempää siitä, että saan elää ja olla vapaa, nauttia rakkaudesta ja nauttia vapaudesta, puhtaasta ilmasta, iloita ja olla vaan.

Minun kohdallani niitä uusia tilaisuuksia on ollut useita. Ihmettelenkin, kuinka mnta henkeä minulla onkaan? 

Uusia mahdollisuuksia olen saanut jatkaa elämääni kuoleman porteilta aina vastasyntyneestä aikuiseksi saakka jopa neljä kertaa mystisten tai muuten vaikeiden sairauksien takia. En voi koskaan olla varma, kuten ei kukaan muukaan, milloin on se viimeinen matka kohdattavana. 

Kaikki nuo menneisyyden oudot sairaudet ovat poissa. 

Tai niin ainakin ajatellaan.

 Elimistö on kuitenkin mysteerinen kammio, jonne emme näe aivan niin hyvin, kuin luullaan. Kaikkea emme tiedä, kaikkea emme näe. Minulle elämä ei ole itsestään selvyys. Eikä sekään, etteikö tuolla jossain olisi joku, joka haluaa päättää päiväni oman kätensä kautta. 

Elämä. Heräsin aamulla. Sade piiskaa ikkunoita ja tuuli paukuttaa kattopeltejä.. Tai ainakin kuulostaa siltä. :D

Tänään menen ulos sadetakki päällä ja goretex-lenkkarit jalassa. Haen kissalle ruokaa eläinlääkäriltä. Ei se sade ja tuuli haittaa. toisaalla maailmassa oltaisiin iloisia pelastavasta sateesta!

Toisaalla haluttaisiin se pahalta maistuva kinkkumakkara leipä innolla syödä. Tai se ikivanha, muodista poistunut vaate. Kengät, joissa väri ei miellytä, Ne sopisivat juuri täydellisesti hänelle, joka tähän asti on kulkenut kaatopaikoilla paljasjaloin etsimässä aarteita. Ruokaa. Jotain myytävää. Pelastaakseen samalla itsensä, sisaruksensa ja vanhempansa! He, joilla edessä on varma nälkäkuolema tai kuolla kylmyyteen tai johonkin sairauteen.

Katson peiliin... Meikkasin taas aamulla kasvoni. Kampasin kauniisti hiukseni. Puin ehyet vaatteet päälleni. Sanon silti, ettei minulla ole varaa. Tämä yhteiskunta vaatii niin erilailla elämään, kuin vaikkapa jossain slummissa ulkomailla. Jollen maksa laskujani, joudun ulosottoon ja olen ties kuinka pitkään, ehkä ikuisuuden työttömänä, velkahelvetissä. En voi käydä teatterissa, en ostaa uusia vaatteita,... Mutta joskus saan sen verran kasaan, että voin ostaa ulkona kahvin ja sen kanssa leivän. Mutta missään nimessä en voi väittää olevani samalla viivalla niiden nälkäisten slummilasten kanssa! Tai Afrikan nälkäisten kanssa. Tai missä ikinä onkaan niitä, joille riisi tai leipä ei riitä jokapäiväksi. Minä olen rikas heihin verrattuna! Minulla on ruokaa nyt ja minulla on koti! Ei pahvilaatikko. 

Minulla on kengät! Ja vaikka vaatteeni ovatkin suurimmaksi osaksi saatuja, on minulla silti vaatteita!

Kun olet heittämässä vanhoja vaatteitasi tai leluja, jotain turhaa roskiin, teeppä sellainen temppu, että kasaat ne kassiin tai laatikkoon ja etsit paikkakuntaasi lähinnä olevan pisteen, joka ottaa ne tarvikkeet vastaan ja toimittaa ne eteenpäin! Tai jollain tavalla se tuotto niistä menisi köyhille! Koskaan et voi tietää, milloin itse olet kuvan miehen asemassa!

Itse olen saanut myös vaateapua ja liinavaatteita diakoniatoimiston kautta! Siihen tarvittiin kaikki tulotiedot ja menot ja sossun päätökset. Niistä näki, olenko oikeasti varaton. Samalla sain myös sitä kautta ruokaan avustusta, mutta vain muutaman kerran, koska se ei ole jatkuvaan hätään tarkoitettu paikka. Silti kaikista eniten apua sain sitä kautta. 

ViliMarika

helmiäistä kaulaan

Herkkää säihkettä, helmiäisvärejä, ihanaa trendikästä lilaa yhdistettynä huurteisen valkeisiin helmiin. Houkutteleva, pitkä helminauha.

Ketjua ja helmiä

"Mervin namuhaasteen" kolmas työni. Tällä kertaa helmiä ja ketjua.

Pitkä ketju tummanlila helmin.

Korvakorut tummanlila helmin

R-vaijerikoru

"Mervin namihaasteen" toinen korutyöni on tässä:

R-vaijerikaulakoru

Inka-koru

"Mervin namuhaaste" tuli kuin taivaalta, tipahti eteeni ja eikun tekemään korua. Ja niinpäs tekasin tällaisen namulin:

Inka-vaijerikaulakoru

korujen taikaa

Tällaisia koruja syntyi tänään.

Ja lapsonenkin toi synttärilahjan äipälle. :) Valkosuklaata ja askarteluun pikkupusseja. :) Ihana lahja!

Kohta alamme nauttimaan suklaakakkua ja kahvia. :)

Hedelmällinen toteutuminen

Oli hetki, jolloin vain haaveilin hedelmistä. Haaveilin siitäkin, että saisin jokapäiväisen leipäni. Haaveilin lämpimästä ruuasta, perunasta, jogurtista...
Suuria unelmiani olivat kermaleivokset, karkit ja sipsit.

Siihen aikaan paastosin joka ikinen kuukausi. Se paasto kesti 1-7 päivää ja paastoa oli kerran tai kolmestikin kuukaudessa. Kaiken kaikkiaan sitä kesti kolmisen vuotta.

Kaikki se johtui varattomuudestani. Olin sairastunut kovemmin, pois työelämästä ja odottelin päätöksiä, yritin maksaa laskuja, olin velkakierteessä. Otin velkaa, jolla saisin maksettua entisiä velan lyhennyksiä.
Oli pakko yrittää selviytyä ilman rahaa, ilman ruokaa.

Joo, lähes kaikki, joilta pyysin lopulta apua, tuumasivat, etteivät ole pankki. Ehdottivat, että hae sossusta, diakoniatoimistolta, velkasaneerauksesta... Minulle kannettiin paperi toisensa jälkeen, muttei rahaa.
Minä tiesin jo ne paperiasiat! Olin kiertänyt luukulta toiselle ja täyttänyt uudestaan ja uudestaan samat lanketit! Se selittely, että tiedän jo, olen jo hakenut, kerroin jo, näytin jo, en voi säästää, en voi tinkiä... Kaikki se oli niin turhauttavaa! En minä ole tyhmä! Enkä huvikseni pyytäisi apua! en huvikseni olisi nälissäni ja itkisi itseäni kipeäksi! Vanhempani auttoivat toisinaan, mutten voinut heillekkään kertoa kokonaista totuutta. Olinhan jo aikuinen, minun pitäisi tulla toimeen itsenäisesti. Heidän ei enää kuulunut elättää minua. Ja toisinaan kuitenkin oli sieltäkin apua pyydettävä. Nöyrryttävä palaamaan vanhempieni ovelle hattu kourassa.

Masennus alkoi tulla ahdistuksen kanssa pikkuhiljaa vieraakseni. Osaksi minua. Nälkä, unettomuus, stressi, pelko, häpeä, suru,.. Kaikki se, kun olin jo ennestäänkin sairas ja menettänyt mm. työpaikan ja toimeentulon. Samaan aikaan yritin taistella ja samaan aikaan vajosin syvemmälle pohjaa kohti. Vai oliko pohjaa olemassakaan?!

Selvisin yksin jotenkin. Juuri sillä, etten syönyt, vaan laitoin ruokarahanikin laskuihin. Myin kaiken mahdollisen ns. tarpeettoman pois, huonekaluja, astioita, mattoja, vaatteitani... Kaiken sen, mitä ilman selviytyisin jotenkin. Kaikki menivät laskuihin. Kerrottakoon sen verran esimerkiksi, ettei velat kuulu menoihin tai puhelinlasku, tv... Ja puhelinlaskuni kasvoi ja kasvoi, kun piti selvitellä tulojani, soittaa sairaalaan ja lääkäriin, siirrellä eräpäivät... Jonottaminen maksoi, jonottamatta et päässyt läpi...

Kävin myös lääkärissä, jossa tilaani arvioitiin ilman verikokeita. Painoni oli alkanut nousta hiljalleen ja minua kehotettiin syömään vähemmän! Yritin selittää, etten syönyt nytkään tarpeeksi. Eivät uskoneet minua. Pyysin lopulta ajan ravitsemusterapeutille. Hän teki testit, jutteli ja kyseli, täytin papereita ja lopputulos oli, että hän oli kauhuissaan, kuinka niukalla ravinnolla olin elänyt jo niin kauan! 0-700kcal päivässä. Hän ymmärsi nyt, miksi lihoin. Elimistöni oli sekaisin ja oli alkanut kasvattaa varastoa. Menin veri- ja virtsakokeisiin. Elimistöni oli puutostiloissa ja sairastunut ravinnon puutteesta. Erilaisia puutoksia, kilpirauhasen vajaatoiminta ja arvot pompanneet pilviin. Minulle tuli uudet ohjeet: sokeria, rasvaa, kuituja, rautaa, kalsiumia, vitamiinejä.....
Mitä kaikkea plus lääkitys päälle. Mutta kuinka saisin ruuan edelleenkään? KERRAN olen saanut diakoniatoimistolta ruokakassin! Vajaa kassi, jossa oli vehnäjauhoja, tonnikapurkki, 2 pussia makaronia, näkkileipäpaketti ja maitojauhepakkaus. Noista maitojauhe oli laktoosipitoista.(Olen laktoosi-intolerantikko).

Minun unelmani olivat ruoka. Unelmani on nyt toteutunut ja saan ruokaa joka päivä! Minut pelasti kaksi asiaa: Sain säännöllisesti tuloja, vaikkakin pieniä, vihdoinkin. Ja välillä tuli takautuvastikin, jolloin sain maksettua rästit pois. Toinen asia, mikä auttoi, oli rakkaus. Ei, en elä rakkaudella, mutta saimme laitettua kahden ihmisen tulot yhteen. Ei tässä edelleenkään juhlita hienoilla gourmet-aterioilla, mutta minulle suuri unelma on se, että saan joka päivä ruokaa! Enää en näe nälkää ja nyt on hedelmiäkin! Välillä jopa jäätelöä tai karkkiakin. :)

Kyllä! Jatkossakin aion ostaa hedelmärasian joskus mielummin, kuin laittaisin sen vaikkapa 3D-arkkiin tai uusiin vaatteisiin.

Kurnimattoman mahan päivää!

Viltsu

Ei roskia luontoon!

                                                      "Pidä maailma raikkaana ja siistinä"


Tällaista tänään ja viikonlopun puuhat perheen kera olemista ja mahdollisesti alan suunnitella korvakoruja lisää valikoimiin. Katsotaan, sanoi lääkäri.

Minä rakastan minua!

On yllättävää, miten moni ihminen kulkee läpi elämänsä ymmärtämättä sitä, että heidän tunteensa muita kohtaan ovat seurausta heidän tunteistaan itseään kohtaan. Jos et ole sinut itsesi kanssa, et ole sinut toistenkaan kanssa.
-Sydney J. Harris




Pystytkö katsomaan peiliin ja sanomaan kuvallesi, että minä rakastan minua? Ja pystytkö sanomaan sen niin, ettei siinä ole mukana hitustakaan ylimielisyyttä ja muiden alentamista?

On tärkeää saada se kohtuus tähänkin asiaan mukaan. Ei liikaa eikä liian vähän.


Minulla sen rakkauden määrä oli hukassa joskus. Yli äyräiden ei ole mennyt kyllä koskaan. Ja yleensähän se niin onkin, että itseään ei arvosteta niin paljoa, kuin pitäisi. Se vaan, että miksi olettaa, että kukaan muukaan tykkää sinusta, saatikka rakastaa, jos et tunne niin edes itse?!


Miksi sitten on tärkeää rakastaa itseään?

Se tunne, kun joudut elämään itsesi kanssa koko ikäsi ja tajuat sen!

Se, että voit nostaa pääsi pystyyn ja hymyillä, säteillä sisäistä kauneuttasi, joka samalla saa sinun ulkoisen kauneutesi esille! totta! On paljon kauniimpaa kulkea pää suorana ja hymyillen ja säteillen, kuin hartiat ja pää lytyssä, naama norsun vi... nkuralla ja murjottaa ja mököttää omaa huonouttaan.


Kun huomaat olevasi ihan hyvä tyyppi, rakastettava ja kiva, alat toimia huomaamattasi sen mukaisesti ja kappas vaan, kohta sinulla on jo uusi kaveri, tuttava, ystävä. Sitten huomaat olevasi entistäkin iloisempi ja kohta saat toisenkin ystävän... :)

Itse peittelin itseäni nuorempana. Kuljin säkki päällä ja paperipussi päässä kuvainnollisesti. Olin harmaa hiiri, joka kulki hartiat lytyssä. Pelotti ajatuskin siitä, että joku huomaisi minut ja jos katseet kohtasivat, olin varma, ettei tuo ainakaan minusta hyvää ajattele. Ja jos sanoikin jotain kaunista, olin aivan varma, että hän puhuu potaskaa ja valehtelee! Haluaa vain ivata kustannuksellani...

PIR PIR PIR! Hälytyskellot hohoi! Itsetunto-ongelmia! NYT ON HÄTÄ KORJATA TILANNE!


Ei se hetkessä tapahtunut, muutos. En edes osaa sanoa, miten se tapahtui ja miksi, milloin ja mitä temppuja piti tehdä, mutta kuitenkin se oli varmaa, että jollain tavalla se minä-kuva piti saada muuttumaan! MINÄ OLEN HYVÄ IHMINEN! (käyttäydy toisia kohtaan niin, kuin haluaisit heidän käyttäytyvän!). Vaikka minua jotkut tai joku yrittivätkin polkea maahan ja onnistuivatkin siinä, silti itse en lyönyt, potkinut, sylkenyt tai lytännyt heitä maahan. Ajattelin, että jokainen isku tai potku, jokainen sana on tehty, jos ne oikeasti tekee ja sanoo. Haluan pitää itsetuntoni puhtaana. Ei ihan kaikkeen tarvitse suostua ja nöyrtyä. Minun periaatteellisuus meni ehkä liiallisuuksiin, koska makasin sairaalassakin letkuissa välillä pahoinpideltynä, enkä ollut silloinkaan pistänyt vastaan. Niin pitkälle ei tarvitsisi mennä, mutta silloinkin ajattelin, että minä en lyö! Minun omatuntoni tulee olemaan puhdas! Ei, en esittänyt marttyyriä sittenkään, vaan ihan omassa päässäni näitä asioita kelasin. Olin sen velkaa itselleni! Itsetunnottomalle ihmiselle. Ehkä se sieltä itselläni kuitenkin lähti... ylös nousu. Aloin katsella peiliin joka aamu ja hokea, että olen kaikesta huolimatta vahva ja hyvä!

Päätin jossain vaiheessa, yksin eläessäni, itsenäisenä naisena, että leikkuutan hiukset haluamalleni mallille, meikkaan joka aamu, vaikken lähtisi ovesta ulos ja katsoisin peiliin! Sanoisin itselleni, että olen kaunis nainen! Ulkoisesti JA sisäisesti. Aloin uskoa siihen itsekin myöhemmin! Ja nyt, kun itsetuntoni on tullut takaisin, hauraana mutta kuitenkin, voin sanoa edelleen olevani kaunis ja rakastettava ihminen. enkä tarkoita sillä mitään leuhkimista tai missiunelmakaunista, vaan sitä, että minulle on kuin onkin paikka tässä maailmassa ja minä olen hyvä ihminen virheineni ja puutteineni. Olen tarpeeksi rakastettava olemaan äiti, avovaimo, kissan kasvattaja, ystävä, tytär, sisko, naapuri, tuttava...

Ja ennenkaikkea elämään koko elämäni itseni kanssa ja sulassa sovussa, vihaamatta tai häpeämättä itseäni! Tai ajattelematta, etten riitä, etten kelpaa tai että olisin syypää kaikkeen maailman pahuuteen.


toivottavasti esimerkistäni olisi apua jollekulle toiselle joka kamppailee itsetunto-ongelmissaan. Ja ainahan voit olla yhteydessä minuun myös sähköpostilla!

vilimarika@gmail.com.


PÄÄ PYSTYYN KAUNOTTARET JA HURMURIT!


Viltsu, se ihanan rakastettava ja aito itsetuntonsa nostattaja. ;)

tuhkimo tuli käymään

Atc: dancing cinderella

ARVONTA 3000:sta

3000 kävijän raja on ylittymässä! Senpä vuoksi haluan taas arvonnan järjestää!
Tällä kertaa arvonnan säännöt ovatkin erilaiset:

* Ryhdy lukijakseni

*Keksi Inspirationiin "mainoskyltti". Eli sellainen mitä voin käyttää blogissani esimerkiksi mainosnappina tms. Kuva ja teksti. 
Siihen tarkoitukseen voit ottaa kuvan blogini kuvista. Mutta vain yksi kuva, yksi kyltti per osallistuja ja vain tähän tarkoitukseen! Toki voit tehdä kuvattomankin napin tai muita kuvia käyttäen, mutta kuvan tulee olla luvallinen, ei muiden blogista tms "varastettu".

* Tee nappi tai luonnos ja liitä se blogiisi. Sitten kommentoi linkin kanssa tänne. Linkki suoraan työhösi, ei etusivulle. 

Esimerkkinä laitan tähän vanhan blogini napin.

Uuden ei tarvitse olla tästä kuvasta tai edes samanlainen!

Aikaa tehdä tämä työ ja osallistua on lokakuun loppuun saakka!

Marraskuun alussa arvon kaikkien osallistuneiden kesken Inspis-romanticapaketin!

Romantica-lehti (numero 15/1986)

Julia-pokkari: Onnelta piilossa

Inspis-kaupan vihreänsävyinen puuhelmikaulakoru

Muistellaan menneitä

Kolusin vanhoja kuvia ja löysin edesmenneen Vilin verstaan aikaisiakin kuvia muutaman. Voih, niin paljon katosi bittiavaruuteen verstaan mukana... mutta muutaman sain talteen ja nythän ne on tänne sitten julkaistava. Nostalginen postaus siis tulossa tällä kertaa. ;)

No, jottei ihan maha menisi sekasin nostalgiahömpästä, otetaan ensin suolapalaa. ;)

Kinkku-kaali-porkkanawokkia.Nami nami!

Kovasti  sain kehuja eilen JA tänään verstaani siisteydestä. Kuulemma on ihme juttu se, että näinkin paljon askartelevalla ihmisellä on pöytä ja kaapit tip top kunnossa. Vastaukseni siihen on se, että haluan pitää paikat siistinä. Se on jo minun itseni takia tärkeää, sillä epäjärjestys olisi masentavaa. Ja sekin, että kun tarvitsen jotain, haluan löytää sen heti, enkä tuskailla, missä missä se on. Haluan myös muistaa kaiken, mitä minulla on, eikä niin, että jokin tarvike jää käyttämättä siksi, etten muista sen olemassaoloa. Niin ja haluan myös siivota siksi, ettei Murusen tartte "komentaa" tai ajatella, että olen pikkupossu-Viltsu. :) Otan esille mitä tartten ja sit siivoan pois jälkeni. Toimii! 

totta kuitenkin se, että minulla on tilaa, säilytystilaa ja kaiken maailman korit,purkit, lokerikot ja kulhot. Ihan yksistään joku muovinen hillopurkki käy vaikkapa "kukkapurkiksi" tai nauhoille. Myös monitoimikorit ovat ok. Paperit albumeissa ja tiimaristakin saa välillä poistohinnalla rasioita. Maksoi muistaakseni 40 senttiä jossain vaiheessa kivoja astioita tähän tarkoitukseen. 

Niin, että semmoista! 

Nyt niitä lupaamiani vanhoja kuvia, nostalgiaa. 

Tämä moniosainen taiteltava kortti on jo maailmalla.

voisinkin joskus tehdä saman tyyppisen kortin uudestaan. tuon teko oli nimittäin hauskaa puuhaa! Aikaa tosin meni tietenkin kauemmin.

Tässä sama kortti nurjalta puolelta.

Ah, yksi menneisyyden suosikeistani. Kyyhkyläiskortti!

Tuota mietin että raaskinko antaa pois, mutta raaskinpas sitten ja oli tyytyväinen saajakin. Nyt tyyli on jo toisenlainen korteissani.

voi, tämä nappipoikakin...

tosta kortista myös tykkäsin. Sekin sai uuden kodin.

Huh, urakoistani suurin! maustepurkkien tuunaus decoupage-tekniikalla!

Voin kertoa, että meillä ON paljon mausteita! kokonainen 2-ovisen kaapin alaosa täynnä mausteita. Purkkeja, jotka tuunasin, on varmaan parikymmentä. 

Ja se minun ensirakkauteni...

Vilin verstas!

snif

Kuvassa elämäni ekat korvikset, jotka tein ja niille rasia.

Pitäsköhän Inspikseenkin tehdä joku tuollainen mainoslappunen? Hmm... hyvä idea!

Koska nyt ei ole voimassa kuin haaste-arvonta ja joulukalenteri-arvonta, niin tehdääs 3000 kävijän lähestymisen kunniaksi uusi arvonta! Siitä lisää tuota pikaa! ;)

Viltsu