Mitään henkilökuvaa ei ole kirjoitettu loukatakseni tai yleistääkseni ketään!
Ariella:
45vuotias uranainen. Sulavalinjainen, jakkupukuun pukeutuva hienohelma, joka käy manikyyrissä, pedikyyrissä ja kampaajalla kahdesti kuussa. Työmatkat ovat kiireisiä palavereita, mutta ne taittuvat lennokkaasti hienolla luksusluokan Lexuksella.
Ariella nautiskelee vain ja ainoastaan laatukahvia, croisantteja, kallista punaviiniä ja shampanjaa sekä ruokailee hienoimmissa ravintoloissa. Hänellä on varaa! Ariellan kehoa koristavat vain ja ainoastaan laadukkaat vaatteet, hienoimmat merkkikengät ja -käsilaukut sekä aito kulta ja timantit.
Huolia ovat krooninen stressi ja ajanpuute/näyttääkö kaikki edustavalta koko ajan.
Onnea onkin menestys ja sen tuoma etuus.
Ariellan mottoja ovat:
-rihkamakorut ovat roskaa! ei kannata pilata decolten ihoa rihkamilla.
-Kakkosluokan meetwurstit ja jogurtit ovat koirien ruokaa! Ihmisen tulisi syödä joka viikko kalaa, hummeria, kaviaaria tmv.
-Miksi liata omia käsiä ruuanlaittoon tai kuluttaa omaa aikaansa turhaan ruokakaupoissa, kun sen voi delegoida muiden tehtäväksi!? Saman ajan voi viettää laatuaikaa ystävättärien seurassa. On tärkeää luoda suhteita.
-Arvo mitataan rahassa ja urassa
Emmastiina:
22vuotias sporttinen ikiliikkuja. Viimeisen päälle trimmattu vartalo. Lihaksia. Laskee kaloreita, laskee suupaloja. Laskee rasvaprosenttinsa. Laskee painoindeksin ja laskee.. No ihan kaiken.
Emmastiinan opiskelut tähtäävät fitness-malliksi ja kuntosaliohjaajaksi. Kenties jumppamaikaksi.
Emmastiinan ainoa kulkuväline jalkojen lisäksi on polkupyörä. Nippanappa pitemmille matkoille julkiset.
Emmastiinan ruokavalio on tiukka ja niukka. Hyvin vihreä, proteiinia ja paljon nestettä. alkoholia ei tipan tippaa. Myös mahdolliset tulevat lapset joutuvat kokemaan kalorinlaskennan heti rintaruokinnasta alkaen, sillä "kuka äiti nyt lapselleen syöttäisi liikaa kaloreita ja tietoisesti kasvattaisi lapsestaan ylipainoisen?!
Emmastiinan vaatekaapista löytyy vain trikoita, toppeja, lenkkareita, sisäpelikenkiä... Juhliin hän pukee tiukkaakin tiukempaan iltapukuun, joka saa kaikki muut näyttämään auttamattomasti ylipainoisilta. -No mutta, sehän on FAKTA!
Huoliakin on, kuten synnynnäisesti liian leveä lantio sekä ainainen kiire.
Onnea on piukka peppu ja tiukka linja.
Emmastiina mottoja ovat:
-itsekuri on tärkeintä
-Säälin ihmisiä, jotka syövät itsensä lihaviksi.
-Kauneus on lihasta
Onerva:
30vuotias rastahiuksinen luonnonlapsi. Pukeutuu maanläheisiin väreihin ja luonnonkuitukankaisiin. Tärkeintä on sielun hyvinvointi, Äiti Maan kunnioittaminen ja omavaraisuus.
Onervan tapaa luontaistuotekaupoista ja etnisistä puodeista.
Onerva ei suuhunsa laita lisäaineita, jalostettua ravintoa tai edes purkkimaitoa. Hän syö vain sitä, mitä itse kasvattaa, itse kerää luonnosta ja valmistaa. Joskus Onerva vielä saattoi kasvattaa ruuaksi lihakarjaakin, mutta siirtyi sittemmin vegaaniksi.
Paljaat varpaat vilkahtelevat ja jooga-asennot ovat tuttuja. Työnkuva on joko vapaaehtoistyötä tai työttömyyskortistossa.
Huoliksi Onerva luokittelee maailman tuhoutumisen ja sen, ettei kaikkialta saa raakakakkuja.
Onervan onnen tuo sisäinen rauha.
Mottoihin kuuluu:
-Jollet voi katsoa teurastamista, et voi syödä lihaakaan!
-Kaikki lähtee maasta, sisimmästä ja tasapainosta. Kiire ja työpaineet syövät ihmistä.
-Auttaminen ja omavaraisuus kunniaan
-Ihmiset tuhoavat itsensä ja maapallon itsekkäistä syistä
Aira:
50vuotias nainen. Käy töissä osa-aikaisena siivoushommissa, osa-aikaa on töissä vaatekaupassa. Kotona mies ja tyttö ja poika. Lapset jo murrosiässä reipasta vauhtia.
Aira ostaa perheelleen tarjoustuotteita, olipa kyse ruuasta tai vaatteista. Heräteostoksina saattaa kotiin tulla possumunkit koko perheelle tai uudet tarjouskorin kumiset puutarhakengät. Näppärät!
Työt tulee tehtyä huolella, rehellisyys on tärkeää ja se, ettei anna pomon pompotella liikoja. Aira on kiltti siitäkin huolimatta. Liian usein sanoo Kyllä, vaikka tarkoittaa EI, mutta hän ei vaan tahdo loukata toista.
Aira nauttii suunnattomasti perheilloista tv:n äärellä, kupollisesta sipsejä ja limukkaa lasissa. Kyllähän Airalle on kertynyt elokiloja kymmenet kilot liikaa ihannepainoon nähden, mutta itsehän Aira kilonsa kantaa! Ja itsevarmana.
Airan huolena on asuntolaina ja kulumat polvissa.
Onnea Airalle tuo viikonloppuna olut saunan jälkeen sekä jalkakylpy.
Mottoja ovat:
-Elämässä on liikaa murheita, joten kyllä kaloreista saa nauttia
-Yheiskunta on aivan liian ulkonäkökeskeinen
-emme me niin paljoa lisäaineita syö, ettäkö siitä pitää alkaa tinkimään ruuassa!
-Kaikilla ei vaan ole varaa terveysruokiin. On ihan turhaa sanoa, että kilo tomaattia on yhtä edullista kuin lenkkimakkara! Pelkillä tomaateilla ei perhettä ruokita, lenkillä kyllä!
29vuotias neitokainen, joka tuskailee ikäkriisin kanssa. Häntä kohdellaan kuin nuorta naista, vaikka hän on jo melkein 30. Hän itse kokee tosin kolmenkympin olevan lähestulkoon kuin kuolemantuomio. Ikäloppu. Vanhuus. Silti hän haluaa häntä kohdeltavan kuin aikuisia kohdellaan, keski-iässä tai vanhempiakin jopa.
Emilia on ollut muutaman vuoden töissä päiväkodissa, mutta haaveilee maskeeraajan urasta.
Hän harrastaa blogaamista ja nauttii suuresti kosmetiikkamaailman tarjonnasta. Hänen huulillaan nähdäänkin joka päivä eri sävyinen huulipuna tai -kiilto. Hänessä on tyyliä!
Kotona Emilia on "tavallinen nainen", "tavallisten haaveiden ja harrastusten kera", mutta julkisesti hän käy blogitapahtumissa, sponsorien tapahtumissa, näyttelyissä ja lanseerauksissa. Emilia laihduttaa jatkuvasti ja etsii keinoja saada merkkivaatteita ja kauniimpaa muotikampausta. Hänen TÄYTYY näyttää muodikkaalta ja hyvältä, sillä itsetunto ei salli olla massasta erottuva. Hän uskaltaa käyttää värejä ja myöntää kuuntelevansa massamusiikkia. Koska Emilialle maistuu perjantaipulla työpaikalla ja maanantain kakkukahvit, hän stressaa lisää vaikka toisaalta saakin niistä kuvattavaa blogiinsa. Kamera onkin kaikkialla mukana ja kuvat vimpan päälle laadukkaita ja monipuolisia.
Emilia alkoi vastikää ostella kirjoja, joissa kerrotaan "kuinka tulla ammattiblogaajaksi". huom: yhdellä g.llä, sillä se kuulostaa paremmalta. Tällainen "ammattimainen blogaaminen" Emilian puolelta on jo aiheuttanut myös alkavan vatsahaavan ja virtsaputken tulehduksen, mutta niistä ei sovi kertoa.
Emilia on hyvin aktiivinen persoona niin tapahtumien kuin virtuaalisen maailmankin kanssa.
Emilian suurimmat huolet ovat menestymisen puute, väsymys ja stressi. Samoin kuin se, voiko hän kutsua blogissaan "sitä huippublogaajaa" ystäväkseen, jonka kanssa vaihtoi yhden sanan blogitapaamisessa?! Tai voiko normaalin kaveritapaamisen kääntää blogitapaamiseksi, sillä kummallakin on blogi?
Onnen Emilia saa uusista lukijoista blogissa ja jojopainon näyttäessä miinusta tällä kertaa.
Motto:
-Menestys! Totuutta on kahdenlaista, ja niistä blogitotuus on nyt se oleellinen asia.
-Ihan kaikkea ei vaan kannata tuoda julki.
-Massamuoti on se oikea. Siksihän se on massamuotia, koska enemmistöstä se on sitä oikeaa!
-Itsestään välittävä ihminen pukeutuu kirppismuotiin.
Luit juuri tyystin erilaisten ihmisten tarinat. Vaikkakin kaikki on keksittyä ja tyystin tuulesta temmattua nimiä myöten, niin kyllä jotain tuon tyylistä vastaan voi hyvinkin tulla. Itseasiassa idea tähän postaukseen syntyi ajan kuluessa, kun olen törmännyt eriäviin mielipiteisiin vähän kaikesta elämän osa-alueilla niin lehtien palstoilta, tv:stä, Instasta kuin kasvottainkin jutellessa.
Kenen totuus ja tieto tai kenen onnellisuus ja elämäntapa on se oikea?
Onko oikein arvostella toisten elämäntapaa vain siksi, että itse elää juuri niin kuin elää?
Voiko ihminen, joka elää hyvin tiukkaa kuria, vaatia toisilta samaa ja väittää, ettei ylipainoinen kaloreita popsiva nainen tai mies voisi olla oikeassa?! Tai jos se Äiti Maata palvova ihminen on puhtoinen, voiko hän väittää olevansa puhtoisempi, kuin siivoustyötä tekevä henkilö, joka syö lisäaineita?
Meistä jokainen on täysin oikeassa, täysin onnekas ja täysin täysipainoinen ihminen elämään ihan omaa elämää. Meidän itsetuntomme ei tulisi tarvita toisten morkkaamista tai vähättelyä laisinkaan. Se mikä sopii sinulle, ei sovi välttämättä minulle tai jollekin toiselle. On niin paljon eri tekijöitä, jotka vaikuttavat asioihin. Esim. minä en sairauden takia voi koskaan olla liikunnallinen. En myöskään koskaan voi ostaa hienoa autoa tai opiskella ja edetä ammatissa. Vastaavasti joku toinen sairaana ei vaan näe mitään positiivista missään kohtaa! Joku vetoaa lautasmallin ruokailuun, joku sitäkin pienempään annokseen, joku raakaruokaan ja joku vartavasten tehtyyn, monia työllistäneeseen sapuskaan. Joka ikinen syö mitä parhaaksi katsoo ja mistä saa tarvittavan energiansa!
Minun tekemiseni ei pitäisi kosketaa ketään muuta! ei sinun tekemisesikään minua! Mutta silti on heitä, jotka syyllistävät keskustelupalstoilla muitten ihmisten blogityyliä, ruokavaliota, ulkonäköä, asumista, meikkausta... Jopa lastenhoitoa ja avioliittoa! Ja sitten on heitä, joiden kommentit sinkoilevat kahvilassa tai kuntosalilla. Räpsitään valokuvia nettiin ja nauretaan kilvan, kuinka "nolo" joku on. Esimerkiksi facessa kiertää valokuva ylipainoisesta naisesta alasti, tai oikeastaan läpinäkyvä sadetakki päällä. Minusta on surullista se, kuinka joku on kehdannut kuvata sairaan ihmisen ja nauraa tälle! Levittää julkisuuteen kuvan. Tai kuinka jokin aika sitten kuntosalilla otettua kuvaa naureskeltiin facessa, kun nyt sattui asu olemaan "tavallinen shortsiasu". Ei kelvannut mallipimulle katsella.
Surulliseksi tulee kuunnella ja lueskella mielipiteitä, jos ne ovat toisia kohtaan ilkeitä, loukkaavia tai arvostelevia.
Tällaisia ajatuksia kelaan tänään. Herättääkö ajatuksia?
