Hae tästä blogista



Olipa kerran lasipallo, jonka sisään muutti asumaan pienen pieni mummo. 



Mummon pieni tupa sijaitsi kauniin luonnon keskellä.  Valkoisten kivien rannan välittömässä läheisyydessä. 


Mummon paras ystävä oli lammessa uiva sinisorsa. 


Aurinko paistoi korkealla Taivaan kannella ja pikkukivet kiljahtelivat Mummon astuessa niiden päälle  polkua tallustaessaan. Pikkukiville oli kunnia saada tulla osaksi tätä keijupuutarhan polkua. 


Niin mummo, sinisorsa kuin pikkukivetkin viihtyivät tuon kaukaisen kesän ajan paikallaan. Sitten tuli kolme jättiä ja pudottivat lasipallon alas lattialle. Kuului kolme kertaa miau. Sitä seurasi kopsahdus. Kuului rapsahdus. Kuului pirstaleiden lempeä kirmailu. Lasipallo oli rikkoutunut. Niinpä mummo keräsi kimpsut ja kivet ja kampsut, sinisorsa lennähti Mummon olkapäälle ja niin he muuttivat takaisin pahvilaatikkoon. 


Runo Suloinen - Vittumainen

VAROITUS. 
Tämä runo on k-16 kielellisen rujoutensa vuoksi. 



Olipa kerran keijukainen Suloinen.
Kultakutrinen ja siro.
Hän eli elämäänsä kukkia poimien,
Hymysuin, laulellen.
Mutta oli yksinäinen.

Suloinen koetti terälehtiä arpoa
Rakastaako vai ei 
Kyseli myös Ollakko vai eikö olla. 
Klisee kenties, mutta toi lohtua
Yksinäiseen sydämeen. 


Olipa toisaalla  prinsessa Vittumainen. 
Siilitukkainen ja rujo.
Karanteenista karkasi ja 
koronan puoleenkymmentä kaveriaan tartutti. 
Viinanhuuruiset viikonloput, 
Suussa tuhkis ja kissankusi. 
Polvista kuluneet nahkahousut, 
Jaloissa maiharit.
Tatuoitu, 
kotikonstein lävistetty, barrikaadeilla uhmakas, 
Kotona isin pikkutyttö-kultarakas

Suloinen keijukainen 
Kukkaketojen kaunotar
Tapasi prinsessa Vittumaisen, 
Jonka sydämestä avasi sisäisen sateenkaarilapsen.  
Nämä vastakohdat rakastuivat, 
Täydensivät, samaistuivat. 


Nyt keijun yllä nahkahame ja verkkosukat. 
Prinsessalla kukkaseppele kaulassa, kynnet punatut, hymy huulilla.

Vittumainen raitistui kokonaan. 
Suloinen kosi polvillaan. 
Niinpä hääkellot soivat, 
Onnesta nuoret karkeloivat
Yön lapsi ja päivänsäde. 


Ja kun ilta hämärtyy, 
Saatat nähdä sen, 
Taianomaisen parin 
Vittumaisen-Suloisen. 

-Viltsumari-

Mitä tämä runo sinulle kertoo? 
Onko siinä sanomaa vai vain omituiset sanat,  joista ei ota tolkkua? 

Petetty itsensä pettäjä

Niin paljon olisi asioita, joista haluaisin kirjoittaa ja kertoa sinulle. Niin monta postaus-ideaakin odottamassa vuoroaan. Tuleeko vuoro kaikelle koskaan? Täytyy kuitenkin kasvattaa omaa kärsivällisyyttäni, ja potkia pois olkapäältä sitä pienen pientä pirpanaa, joka kitisee ja natisee korvaani, että olen huono ihminen, jos en tee kaikkea heti ja kerralla.


Eikö ihminen olekin mielenkiintoinen pakkaus, kun kykenee pohtimaan vuoroin huonommuuttaan ja vuoroin sitä, kuinka hyvin on hoitanut asiansa.

Veikkaampa, että vaikka jätänkin osan postaus-ideoista tuonnemmaksi, olen silti tai juurikin siksi tarpeeksi hyvä ja riittävän aktiivinen bloggaaja mahdollisuuksieni mukaan. Olipa postausmäärä sitten nolla tai 30 kuukaudessa. Kirjoitan parhaani ja kivut sanelkoot määrän.

Ei tekstiä ja kuvia synny kiinnostaviksi aiheiksi, jos hutiloiden työstää ja väkisin yrittää. Silloinhan se olkapään pikkupirpana vasta olisikin sähäkkä, jos saisi stressaamaan niin minut, kuin tylsistymään sinut. Kunpa saisimmekin pidettyä ne sarvipäät poissa kyydistämme, jottemme tuntisi alemmuutta ja huonommuutta turhaan.
Kunpa.


Minulla tuollaiset ajatukset tulevat helpoimmin silloin, kun olen kaikkein kivuliaimmillani.
Heikko.
Itsetuntoni kaivaa siitä limoittuneesta purosta, mitä elämä itsessään kaivoi menneisyydessäni sieluuni. Traumoista, yksinäisyydestä, peloista.. Siitä, kun mikään ei riittänyt ja vaadittiin enemmän ja parempaa. Kun minä en ollut joillekin yhtikäs mitään tai sitten olin heille täys paska, uhka, keino paeta omaa todellisuuttaan. Luotin ihmisiin naiivisti.

Kerron sinulle tarinan, mikä tapahtui kauan sitten. Nimiä tms en halua tuoda julki. Tarinassa kertoo osaltaan siitä, mikä on tehnyt minusta toisaalta heikon ja toisaalta hurjan vahvan. Avannut silmäni ja kasvattanut naiiviudesta pois. Tarinaa on muokattu vain sen verran, ettei tarinan henkilöt ole tunnistettavissa.


Olin nuori. Rakastuin erääseen poikaan. Saatoimme kulkea käsi kädessä auringonlaskuun ja puhua kaikesta. Olin hänelle rehellinen ja kerroin kaiken. Niin tunteeni, kuin kaiken muunkin Hänkin lupasi olla avoin ja uskollinen. Nuorina tällaisesta sovittiin eikä pidetty itsestäänselvyytenä. Meillä oli hyvä olla yhdessä. Niin ainakin luulin.

Sain tietää totuuden vahingossa, kun halusin yllättää nuorukaisen. Saavuin paikalle 3 tuntia aiemmin iloisena ja onnellisena. Kuulin kuitenkin keskustelua, joten tiesin ystävättäreni olevan hänen kanssaan. Ihmettelin kuitenkin, kun kumpikaan ei kuullut tuloani vaikka normaalisti ulko-ovi sekä tervehdykseni olisi kuultu.

Näin poikakaverini sylissä sohvalla makaamassa nuorehkon naisen. Luotin kumpaankin täysin. He eivät nähneet minua, vaikka kävelin oviaukkoon. Kun näin heidät, pakitin ja jäin nurkan taakse miettimään, näinkö mitä näin vai ajattelinko liikaa. Kurkistin uudestaan. Silloin he löivät kättä päälle yhteisen salaisuutensa merkiksi. "Viltsulle ei kerrota. Tämä on meidän yhteinen salaisuutemme ikuisesti".
Minä olinkin se, joka koki yllätyksen.


Jouduin keräämään itseäni pirstoutuneista sirpaleista jotenkuten kasaan. Löytämään vahvuuteni, jota en tiennyt olemassa olevaksi. Vedin kasvojeni eteen kulissinaamion ja ylleni seitin ohuen näkymättömyysviitan.
Tämä ystävättäreni kävi kertaalleen jopa ulko-ovella asti katsomassa, etten olisi varmasti vielä tulossa. Sen ajan seisoin ulkovaatemytty sylissäni välioven takana ja itkin. Kun nainen palasi poikakaverini syliin, minä hiivin oven takaa takaisin kuuntelemaan paljastuksia. He olivat maanneet keskenään ja kumpikaan ei katunut. Asiassa ei siis ollut mitään epäselvää enää.


Tunti-puolitoista myöhemmin olin kasannut itseni ja kävelin näkyviin. Tällä kertaa he huomasivat minut siinä vaiheessa kun kovaan ääneen sanoin HEI!
Se heidän säikähdyksensä oli lähes käsin kosketeltavissa. Syyllisyys näkyi läpi. Saatikka pojan hypähdys ylös ja huudahdus "Kulta, tämä ei ole sitä miltä näyttää!". Kuinka kliseistä! Naurahdin kylmästi. Sitten tämä nuori nainen kysyi minulta: "muuten, kauanko olet ollut täällä? Kuulitko mistä puhuimme?".
Ihan oikeesti hei...

Valheet jatkuivat, kumpikaan ei ole tähänkään päivään mennessä kertonut "salaisuuttaan", enkä minä heille, että tiedän. Luit oikein. Salasin kaiken muiltakin. Häpesin. Myötähäpesin. Pelkäsin. Olin shokissa ja hajalla...

Yritin totta vie elää niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Unohtaa. Yritin suojella itseäni ja läheisiäni. Yritin.. mutta pelot tekivät minusta sairaan. Paniikkihäiriö puhkesi piilosta esiin. Olin aiemmin saanut sen kuriin vuosiksi.

Ei siitä kauaa mennyt, kun ero joka tapauksessa tuli, sillä en saattanut luottaa enää kumpaankaan. Etenkään poikakaveriini, jonka kanssa oli tehty suullinen sopimus.
Ja hän syytti minua erosta! Voitko kuvitella!! Syyttää yhä.

Niin... eihän hän voi tietää sitä, miksi luottamus meni. Odotin, että tunnustaisi itse. Olisi selkärankaa kertoa kaikki heti tai edes jonkun ajan kuluttua. Puhua suunsa ja sielunsa puhtaaksi. Mutta ei. Ja minä hukuin siihen odottamisen syvään veteen, otin syyt erosta niskoilleni ja kannan yhä seuraukset joita salailu jätti kauan kauan sitten. Poikakaverini olikin lopulta uhri kaikkien silmissä. Hän hyväksyi senkin mieluummin, kuin että olisi tunnustanut. Usko pois, mieleni teki huutaa kovaäänisellä näköalatornin huipulta koko kylälle, että minut tässä on petetty ja eron todellinen syy on petturuus. Ei minun kyllästyminen häneen. Mutta olisiko se muuttanut mitään?


Miksi vaikenin ja miksi otin syyt niskoilleni?
Suojelin läheisiäni totuudelta, mutta siitä ei tämän enempää.
Olin myös shokissa. Lisäksi tuo toinen nainen vihjaili poikakaverini puhuneen erosta. Jopa siitä, ettei hän itsekään ehkä jää maisemiin enää pitkäksi aikaa. Ei sanonut mitään suoraan, mutta antoi ymmärtää. Jankutti useamman viikon tuon heidän tempauksensa jälkeen, että minun tulee tehdä päätös, jätänkö poikakaverini vai en. Syitähän häneltä kyllä löytyi siihenkin, miksi ero tulisi tai minun olisi otettava, vaan ei totuutta. Hän iski silloin, kun näki minun olevan hajalla jostakin syystä.

Menettäisinkö siis molemmat? Toisen? Kummanko? Petturipoikaystävän vai parhaan ystäväni? Petturi hänkin.

Olin myös vielä kovin nuori. Olin murroksessa oman suuntautumisenikin kanssa (silloin mietin olevani bi) ja kipuilin sitä, kuinka kertoisin senkin asian läheisilleni. Ne ystävät joille olin jo kertonut, heistä suurin osa oli lähtenyt elämästäni kovaäänisesti minut pystyyn haukkuen. "Kuinka sairasta tai epänormaalia olikaan olla homoseksuaali". Olin siis menettänyt jo paljon ja nyt menettäisin lisää!? Jäisin aivan yksin jos puhuisin. Ja se häpeä, etten ollut riittävä, kun minulle tärkeimmät tekivät niin minulle!!

Koulukiusattuna olo mursi minua taustalla entuudestaan, joten piru kaivoi sieluani likaisilla kourillaan lisää. Se sama piru joka kuiski korvaani koulussakin, kääntyili ja tunkeutui jalat edellä sieluuni ja veti kuoreni kiinni. Huusi sisältäni kovemmin kuin koskaan: "Viltsu, olet täysi nolla. Vaikene, tai menetät aivan kaiken. Odota, että he puhuvat itse. Katuvat ja anelevat anteeksiantoa. Sinä olet kaikkien naurun aihe, jos nyt heittäydyt uhriksi".


Olin ahdistunut ja masennuin. Lisäksi olin todella arka monessa asiassa muutenkin. Pelokkaan arka erityisherkkä, joka ei osannut edes kohdentaa erityisherkkyyttään voimavaraksi. Herkkyys hajotti minua vielä silloin. Jonkinlainen murrosikä samoin. Oli siis parempi myöntyä, kuin aiheuttaa yhtään suurempia riitoja, ja kun en heti saanut sanottua sanaakaan, en osannut puhua siitä myöhemminkään. Olenhan usein sanaton, jos järkytyn. Sanoisin nyt jälkikäteen, että tuolloin se nuori tyttö, naisen alku, oli vähällä hajota pirstaleiksi lopullisesti. Minun onneni oli kuitenkin se, että jo aiemmin olin aloittanut terapian koulukiusattuna olemisen takia. Olinhan koko lapsuuteni kuullut olevani riittämätön ja ruma.

Sillä hetkellä toimin juuri niin, kuin koin parhaaksi. Ei siihen auta, vaikka jälkeenpäin kuinka selvisin shokista ja peloistani ja vaikka tiedän nyt, että minun olisi pitänyt kertoa totuus myös itse
- Se, että tiesin.
Ei siihen auta moraalisaarnat, syytökset, voivottelut tai mitkään muutkaan. Sillä hetkellä kykenin vain yhteen: Työntämään mieluummin asian pois mielestäni kymmeniksi vuosiksi, ikuisesti? Tähän postaukseen saakka. Mutta sanonko mitään ko. asiaan kuuluville koskaan mitään? Vain Luoja yksin tietää sen. Enhän pidä yhteyttä heihin muutenkaan.

Halusin selviytyä päivän kerrallaan. Niinpä suljin suuni. Entä mitä tapahtui myöhemmin, kun olin eronnut poikakaveristani?


Olin tämän ystävättäreni luona. Halusin uskoa, että voisin antaa hänelle mahdollisuuden. Jo ekana iltana eromme jälkeen tämän naisen puhelin piippasi useamman kerran. Ex-poikakaverini siellä viestitteli syvää kaipuutaan hänelle ja Kuinka halusi häntä. Ei siis minua, vaan tätä naista, jonka kanssa oli pettänyt minua. Nainen valitsi selvästikin viestin, mikä ei paljastaisi heidän jo maanneen keskenään, mutta halusi osoittaa nuorukaisen olevan silti petturi. Kun nyt kysyin naiselta suoraan, miksi hän sai tältä pojalta sellaisen viestin, ilmeisesti useammankin, yhä nainen valehteli minulle silmiin katsoen. Hänen silmistään ja sanoistaan kuulsi kuitenkin läpi -ei syyllisyys, vaan valheellisuus. Hän ei muka tiennyt miksi, mutta epäili kostoa erosta minulle. Nainen vieläpä vannoi, ettei saanut kuin yhden viestin häneltä ja loput olivat väärään numeroon tulleita!! Hohhoijaa!

Niinpä tein jotain poikkeuksellista ja väärää. Luin salaa logitiedot ja nämä 6 juuri saapunutta viestiä vastauksineen. Sen yön itkin uupuneena ja jälleen petettynä ja sydän rinnassa muljahtelevana. Tämä nainen muuttui vuosien varrella häikäilemättömämmäksi valehtelijaksi, joten lopulta sanoin hyvästit. Kun jostain aikaa yritin seurustella toisten kanssa, ex-poikakaverini otti minuun yhteyttä ja hän ilmoitti, ettei tule hyväksymään sitä, että koskaan enää seurustelisin toisen miehen kanssa. Hämmentävää oli se, että hän itse oli jo silloin naimisissa toisen naisen kanssa! Siis todellinen kauniit ja rohkeat-tarina. Eikö!?


Mutta negatiivisilla asioilla on päätepysäkkinsä. Lopulta minä voitin. Tänä päivänähän olen naimisissa maailman ihanimman Muruseni kanssa, enkä jatkanut elämäni rakentamista petturi poikakaverini kanssa. Tosin tähän väliin mahtuu monen monta muuta tarinaa. Petturinainenkin on ollut jo kauan poissa elämästäni. Hän poltti sillat takanaan monen muunkin kanssa. Minä en jäänyt kuitenkaan yksin. Päinvastoin. Ystäviä on useampia ja samoin kavereita. On tosiaan ihana puoliso ja upea aikuinen poika. Olen saanut elämäni raiteilleen. Kasvanut ja antanut itselleni anteeksi, oppinut arvostamaan itseäni ja enää ei onneni riipu toisista. Se on minussa. Piru sisältäni sai siis kenkää ja tilalle jäi viattomampi, pieni pirpana joka kipujen kautta  yrittää harppiä. Turhaahan se on. Inhimillistä. 


Tarinan ajoista on jo ikuisuus. En hyväksy heidän tekojaan, mutta enää en pelkää.  Olin askeleen edellä koko ajan. Minä tiesin. En ole missään vaiheessa halunnut kostaa tai aiheuttaa pahaa kummallekaan. Egoni ei ole ohjannut minua. Se on tärkeintä ja siitä olen todella ylpeä. 
 Nuo erilaiset suhteet muovasivat minua osaltaan, niinkuin kaikki tässä elämässä muovaa. Joskus olin katkera, joskus pettynyt, heikko mutta olin niitä hiljaa. Nyt olen riittävä itselleni. Ainakin suurimmaksi osaksi. 

Kun tiedostamme oman rajallisuutemme ja kuolevaisuutemme, avautuu tietoisuuden portti näkemään mahdollisuuden heikkouden tai  tyhjänpäiväisyyden sijaan. Opimme luomaan uutta menetyksestä huolimatta ja alamme kirjoittaa mielenkiintoisempaa tarinaa toisten löydettäväksi. Omaa elämänkertaamme. 

Meillä on tarve näyttää vahvemmilta, kuin olemme ja se suistaa helposti vääriin uriin elämän vuoristoradassa. Olemme kuitenkin jokainen rajallisia. Haavoittuvaisia. 
Meidän on opittava myöntämään oma rajallisuuttamme ja aloitettava se itsestämme. Kun raja tulee vastaan, sen on riitettävä. Sen yli ei ole enää tarve päästä. Kun oman heikkoutensa peittely päättyy, se muuttuu itselle sekä myös muille ymmärrettäväksi. Rajat tulevat näkyviksi ja ymmärrys kasvaa. Asia hyväksytään paremmin. Mutta vaikka peittelisimmekin, voivat silti kaikki muut nähdä sen ja tehdä omanlaisia johtopäätöksiä, eikä suinkaan aina oikeita.


Minun tai sinun ei tarvitse sopia muottiin, eikä olla niinkuin "kaikki muut". Minä olen minä ja sinä olet sinä. Meissä on paljon enemmän kuin ulkopuolisen silmin kukaan toinen näkee koskaan, vaikka kuinka avaisimme ovet auki sisimpäämme. Olemme yksilöitä joille on tapahtunut liuta asioita, olemme kasvaneet tietyn kasvatuksen mukaan, kompuroineet ja nousseet ylös... Kukaan muu ei voi määrittää rajaa sille, mitä vaikkapa minä jaksan tai mihin sinä pystyt. Sitä on yksilöllisyys.

Kun minä aloin tiedostaa todella sen, etten enää kykene postaus per päivä tai edes viikko tahtiin blogini kanssa, iski ensin paniikki. Menetänkö lukijani? Onko blogin aika lopettaa ? Entä kaikki suunnitelmani!? Siinä jupakassa numerot vilistivät silmissäni, sotkeuduin tilastoissani ja unohdin tärkeimmän.

Sitten rauhoituin ja näin asiat kirkkain mielin. Rajallisuuteni ja mahdollisuuteni. Niiden keskinäisen sinfonian. Blogini elää ja kukoistaa edelleen, muu sosiaalinen media on tullut vahvemmin mukaan blogin tueksi ja vapauden tunne on vyörynyt ylleni sellaisena lohdullisena hyökynä, että voin vain hymyillä tyytyväisenä. Itseni pettämisen sijaan keskityn luomiseen.

Sinäkin pystyt siihen.


Kun minulla oli vaikeaa, 
eikä kukaan jaksanut kuunnella, 
mietin, miksi minun täytyy yksin taistella?

Kun kohtasin suuren menetyksen elämässäni, 
mietin jälleen, miksi?

Miksi? Kysyin silloinkin, 
kun olin sairas ja myös töissä stressasin. 
Miksi? 
Ei mitään tolkkua missään!

Olen kysynyt miksi niin haudalla, kuin tuijottaessani liian suurta laskupinoa. 

Miksi, kun kiusataan tai asiat menevät päin prinkkalan vesipostia. 

Joku tuli luokseni ja sanoi ne naurettavat sanat: 
Kaikella on tarkoitus. 
Just joo! Ajattelin. 

Miten voi tarkoitus olla kärsiä tai menettää rakkaimpansa, 
lapsensa tai työpaikkansa? 

Miten voi olla tarkoitus sairastua liian nuorena vakavasti
tai menettää koko omaisuus talousongelmissa?

Kun aikaa oli mennyt vuosi tai useampikin, muistin sen hetken, jolloin olin kysynyt Miksi. 

Muistin sen tunteiden myrskyn ja mietin, ettei tätä päivää olisi näin hyvänä ja kauniina, jollei asiat olisi silloin menneet niin. 

Ja menetys, se sattuu yhä, mutta toisaalta, olen oppinut arvostamaan kaikkia, 
jotka yhä ovat tässä ja nyt. 
Lähellä. 

Entä elämä sairauden kanssa?
Onko se oikein tai hyvä?

Niin, onhan siinä ne huonot puolet tottakai, 
mutta kuinka moni on oppinut minulta hiljentymään, 
olemaan stressaamatta liikaa
tai kiittämään terveydestä. 
Tekemään asioita, joita voivat tehdä, minä en.  

Ja minä, minä olen avannut silmäni näkemään ja kuulemaan. 
Ottamaan ilon irti arkisista asioista ja pienistä hetkistä. 
Olen paljon parempi ihminen nyt, kuin olisin ollut terveenä..
Myönnän! 

Olisinko pysähtynyt näkemään rakkauden tai maailman kauneuden? 
Olisinko ymmärtänyt erityisherkkyyteni tuoman mahdollisuuden vai olisinko nähnyt vain mahdottomuuden? 

Minä uskon vahvasti siihen, 
että olisin terveenä ollut liian pintaliitonainen. 
Olisin sulkenut silmäni osittain, jotten näkisi kärsimystä universumissamme, niinkuin näen nyt.
Etten olisi osannut auttaa 
tai kasvaa ulos omasta pinkistä kuplastani. 
Parantua peloistani. 

Muistan hänen sanat: 
Kaikella on tarkoitus. 

Niin...
 hyvässä kuin pahassakin.

-Viltsu-


Ethän kopioi runoani julkiseen levitykseen. Kiitos.  

Uusi laskuri tuo ravintola-annosten ilmastopäästöt näkyviksi

Tiedote. Julkaistu: 14.09.2021, 12:32
Clonet Oy



Tulevaisuudessa ravintolan asiakas voi lukea ruokalistalta ravintolakäyntinsä vaikutuksen ilmastoon. Ravintoloiden käyttöön tarjotaan OpenCO2.net-pohjainen Aterian Ilmastolaskuri, jolla ravintolat voivat määrittää annostensa ilmastopäästöt. Laskuri huomioi kaikki aterian valmistuksesta syntyvät päästöt pellolta lautaselle. Laskuri on kehitetty yhteistyössä suomalaisten ravintola- ja kahvilatoimijoiden kanssa.

Aterian ilmastolaskurilla ravintolat ja kahvilat voivat pureutua merkittävimpiin ilmastoa haittaaviin päästölähteisiinsä. Laskurilla ravintoloitsijat voivat hakea ilmastoystävällisiä vaihtoehtoja esimerkiksi raaka-aineisiin tai sähköön ja nähdä konkreettisesti valintojen vaikutukset tuloksiin. Annosten suunnittelussa voidaan hyödyntää laskuria vertailemalla eri raaka-aineita ja energialähteitä sekä seurata miten annosten kuljetukset asiakkaalle vaikuttavat annoksen päästöihin.



”Ilmastolaskurin avulla saimme hyvän ymmärryksen toimintamme vaikutuksista ympäristöön.” sanovat Pizzeria Via Tribunalin toimitusjohtaja Sami Benamed ja ravintolatoimen johtaja Antti Kuitunen. ”Huomasimme sen kautta ruokalistan suunnittelun tärkeyden ja aloimmekin kiinnittää enemmän huomiota ruokalistan suunnitteluun ympäristönäkökulma huomioiden.”

Laskuri kehitettiin osana Forum Viriumin Mission Zero Foodprint -hanketta, jossa pilotoidaan uusia älykkäitä ratkaisuja ja työkaluja ravintoloille ja ruokapalvelualan toimijoille. Pilottiravintolat olivat oleellisessa osassa laskurin kehittämisessä.

”Saimme pilottiin mukaan kahdeksan innostunutta ravintola-alan yritystä, joilla kaikilla oli hieman erilainen näkökulma asiaan. Jokaisen pilottiyrityksen kanssa pohdimme heidän tarpeitaan ja näiden kaikkien keskusteluiden pohjalta syntyi Aterian ilmastolaskuri. Tietojen oikeellisuus on aivan keskeisessä osassa ilmastovaikutuksia laskettaessa, mutta sen lisäksi halusimme varmistua siitä, että laskuri on helppokäyttöinen ja vastaa aidosti yritysten tarpeisiin.” kertoo Roosa Jaakkola, Clonetin hiilijalanjälkipalveluien päällikkö. ”Yhdessä kehittäminen on antoisaa. En voisi kuvitellakaan, että olisimme saaneet Aterian Ilmastolaskurista näin hyvää ilman yhdessä kehittämistä.” Jaakkola jatkaa.

Aterian ilmastolaskuri julkaistiin tiistaina 14. Syyskuuta. Lisätietoja Ilmastolaskurista löytyy Aterian ilmastolaskurin sivuilta.

Laskurin on kehittänyt Clonet Oy, joka on hiilijalanjäljen mittaamiseen sekä ilmastomyönteisen liiketoiminnan kehittämiseen keskittynyt asiantuntijayritys. Clonet on kehittänyt OpenCO2.net-hiilijalanjälkialustan, joka tarjoaa standardeihin pohjautuvat työkalut organisaatioiden ja tuotteiden hiilijalanjälkien mittaamiseen ja päästöseurantaan. Clonet hallinnoi Hiilijalanjälkimerkkiä, joka kertoo luotettavasta ja standardeihin pohjautuvasta hiilijalanjälkilaskennasta.

OpenCO2.net on Clonetin kehittämä hiilijalanjälkialusta, josta löytyy Suomen kattavin päästökerrointietokanta ja standardipohjaiset työkalut tukemaan yritysten hiilineutraaliusmatkaa. Clonet tarjoaa yrityksille OpenCO2.net käyttöoikeuksia, rajapintaa ajantasaisiin päästökerrointietoihin sekä yritysten tarpeisiin räätälöityjä hiilijalanjälkilaskureita. Varmennetuille laskennoille myönnämme Hiilijalanjälkimerkin.




Lisätietoja:

Sari Siitonen, toimitusjohtaja, Clonet Oy, p. +358 50 761 5221, sari@clonet.fi.


Clonet Oy lyhyesti

Clonet on vuonna 2016 perustettu kestävän kehityksen ja ilmastobisneksen asiantuntijayritys. Clonet tarjoaa yrityksille ja julkisen sektorin toimijoille ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen liittyviä liikkeenjohdon konsultointipalveluita. Palvelut kattavat ilmastonmyönteisten liiketoimintakonseptien kehittämistä, päästövähennyspotentiaalin ja hiilijalanjäljen määrittämistä sekä näihin liittyvää yhteiskehittämistoimintaa.



Lähde: 
Clonet oy
EPressi

Nuhanenä


Kesä helli meitä ja suosi upeilla hellepäivillä. Nyt on syksyisten auringonsäteiden aika. Välillä luontoa elvyttävä vesisade lankeaa maahan ja saa sienet nostamaan päänsä pystyyn. Värien huikea ruskatanssi on alkamassa ja kynttilöiden valo tulvahtaa koteihin.


Lämpö ja auringon valo tuntuvat hyvältä meistä useimmista, joten vielä kannattaa nauttia myös viime säteistä ennen pimeää kaamosta. Villasukat jalassa ja neuletakkiin kääriytyneenäkin nuha silti saattaa yllättää. Minä koen nuhan melko rasittavana vieraana, enkä ole edes allergikko. Luultavimmin tiedät mitä tarkoitan. Poskiontelot täyttyvät, puhe on hönöttävää, päähän koskee ja vilu värisyttää kehossa. Nenä muuttuu punaiseksi niistäessä ja iho rikkoutuu. Väsyttää. Makaan sängyssä kasvot turvonneina ja hiukset pörröisiä. Juuri silloin en haluaisi tavata ketään, ettei kukaan näe sitä kalpeaa hönöttäjää. Toivon vain lepoa ja lämmintä juomaa ja että tukkoinen nenä aukeaisi. Astmaatikkona tukkoisuus tuntuu entistäkin kurjemmalta. Ja mieti, minä en edes sairasta miesflunssaa! 

Mikä tahansa, pienikin vinkki, jolla saisi oloa korjatuksi, olisi tervetullutta. Siitä ajatus sitten syntyi tämän päivän postaukseen. 


Kuinka lievitän flunssan oireita: 

Jos nenä on tukkoinen tai vuotaa solkenaan, apteekista saa erilaisia nenäsumutteita ja -tippoja. Kannattaa tutustua ohjeisiin, sillä se mikä auttaa yhden tyyppiseen nuhaan ei toisenlaisessa nuhassa ole paras vaihtoehto. Niistä nenäsi täysin tyhjäksi joka kerta ennen nenäsumutteen tai -tippojen laittoa. Pyyhkäise nenän pieliin ja alle esim. Bepanthenia tai Bacibactia rohtumien hoitoon. 

Minä käytän niistämisessä Akron Bambunenäliinoja, sillä ne ovat 100% biohajoavia ja niitä löytyy esim. Prismasta tms hyvin varustelluista kaupoista.

 Pandaboo-nenäliinat ovat valkaisemattomia, kemikaalittomia, tuoksuttomia,  allergiaystävällisiä ja niillä on kansainvälinen FSC-sertifikaatti. Nämä nenäliinat ovat myös antibakteerisia ja hellävaraisia sekä erittäin imukykyisiä. Hintakaan ei ole kuin himpun yli 2€ paketti ja plussaa on myös kotimainen valmistaja.  


Suosittelen myös käyttämään  nenähuuhtelukannua päivittäin flunssan aikana. Kuitenkin enintään 2-4 viikkoa kerrallaan. Terveenä huuhtelulle ei ole tarvetta. 

Huuhtelu saattaa kuulostaa epämiellyttävältä ajatukselta, mutta kun toimit kuten nenäkannun ohjeissa sanotaan, poskiontelosi rakastuvat siihen. Huuhtelu kosteuttaa nenän limakalvoja, poistaa epäpuhtauksia ja eritteitä sekä parantaa nenän sisäpintaa peittävien värekarvojen omaa puhdistustoimintaa. Flunssan oireet todellakin helpottuvat ja flunssan kesto lyhenee. Tarvitset nenäkannun lisäksi vain vettä ja suolaa. 




Näin teet suolavesiliuoksen: 

Keitä litra vettä.
Jäähdytä vesi kädenlämpöiseksi. 
Lisää veteen yksi ruokalusikallinen suolaa. 

Huom. Jos suolan määrä on väärä, voi liuos tuntua kirvelynä limakalvoilla. 

Täältä löydät postaukseni nenäkannun käytöstä ohjeineen: KLIKKAA TÄSTÄ

Muita keinoja lievittää nuhaa tai jopa estää pölystä johtuvan nuhan saantia on huolehtia säännöllisestä viikkosiivouksesta ja vuodevaatteiden vaihtamisesta. Vältä myös hankkimasta pölyä kerääviä sisustusmateriaaleja ja vaihda jo olemassa olevat helppohoitoisiin materiaaleihin. Esim. Jaloille ihanat karvalankamatot keräävät hurjasti pölyä ja muita roskia. 


Kannattaa myös pitää  makuuhuoneen lämpötila alle 21 asteessa, sillä se saattaa helpottaa nenän tukkoisuutta.  Tupakoinnin lopettaminen on  myös tärkeää nuhaiselle(-kin). Tupakoinnin lopettaminen nimittäin ennaltaehkäisee allergisen nuhan kehittymistä.

Mitä muita keinoja sinä tiedät flunssan hoitoon? 

Nenäliinat ovat pr-näyte

Geenitestin tulokset saapuivat

Tein Evogenomilta Yhteistyössä saamani geenitestin jokin aika sitten. Nyt tulokset ovat tulleet ja olen niitä tutkinut. Testistä voit lukea lisää TÄÄLTÄ


Tulokset ovat mielenkiintoisia ja laajoja. En millään saa kaikkea mahtumaan postaukseen, joten kerron tuloksista pintaraapaisun vain. Testinihän oli Premium, mikä on aktiivisen ihmisen laaja tietopaketti itsestään. Sain huikeat 83 sivua materiaalia Premiumia ja Raakadata siihen päälle.  Premium sisältää kaikki perustiedot laajennettuna sekä lisäksi hauskoja yksityiskohtia mm. hajuaistini toiminnasta. Saatat kenties miettiä, mikä koira tähän on haudattu, koska liikuntarajoitteinen puhuu aktiivisen ihmisen geenitestistä, mutta jatka silti lukemista. 

En ole kenenkään koiraa haudannut yhtään mihinkään. Tai no, jotain 25 vuotta sitten hautasimme oman koiramme ja hänen haudallaan käyn kyllä edelleen. (Nuku rauhassa Anu-rakas). 
Tämän geenitestin kohdalla suosittelen lukemaan edellisen postaukseni, jossa kerroin jo, miksi tähän testiin päädyin. (Linkki tämän postauksen alussa) Minun liikkumisen määrällä ei ole merkitystä tuloksiin. 


Aiemmin luulin, että yksityisille  ihmisille myytävillä geenitesteillä tutkitaan sukujuuria tai perinnöllisten tautien riskitekijöitä, muttei mitään muuta. Mielessäni oli muiden geenitestien suhteen  ennemminkin vaikeaselkoiset numerot ja kirjaimet hulvattomassa jonoissa, joita valkoisiin takkiin ja hanskoihin pukeutuneet älyköt lukevat ja joiden puheesta ei maallikko saa mitään tolkkua. Elokuvien kauhuskenaarioiden hulluja tiedemiehiä unohtamatta. 

Geenitestejä voi käyttää moneen muuhunkin tarkoitukseen kuin sukututkimukset.  Esimerkiksi ruoan suhteen geenit vaikuttavat niin perusaineenvaihduntaamme, energian varastoitumiseen kuin ruokahaluunkin. Geenit voivat säädellä jopa ruoasta saatavan mielihyvän määrää sekä makeanhimoamme. 

Kerron ensin raakadatasta, sillä se on lyhyemmin kuvattu. Itse premiumin tulokset, joita voit heti lukea, tulevat postauksessa raakadatan esittelyn jälkeen. 


Raakadata

Raakadata on pakkaamaton, yleensä muotoilematon data,  bittivirta, jota ei ole suodatettu komennoiksi tai erikoismerkeiksi.
Yleisemmin se on tietoa, joka on koottu, mutta ei käsitelty.

Käytännössä laboratoriossa on ensin erotettu DNAni, sitä on monistettu ja sitten vielä käännetty biologiset tiedot digitaaliseksi raakadataksi. Kun DNAni on muutettu digitaaliseen muotoon, on siitä muodostettu raportti tietokoneohjelmiston avulla, joka on yksinomaan luotu
laajan tutkimustiedon pohjalta Evogenomin raporttia varten.  Genomidata säilytetään erillisellä tietokoneella vartioidussa tilassa. Tietoturvaan liittyvistä syistä geneettistä dataani ei ole analysoitu tietokoneella, joka on kytkettynä internetiin. Hakkerointi ei siis ole mahdollista. 

 Toisinsanoen mitään evästeitä ei ole jaettu, eikä tule mainospostia yhteistyökumppaneilta, Posti ei kanna jatkossakaan ostovelvotteita eikä salaliittoteorioiden Dr. MIKÄLIE  vakoile minua ja liikkeitäni nurkan takana. Minuun ei myöskään ole asennettu mikrosirua, Stasi ei saa vihiä liikkeistäni eikä sylkinäytteestäni gloonata sataa uutta Viltsua. Se olisikin järkytys.. en jaksaisi edes yhtä ylimääräistä Viltsumaria, saati sataa. Riittää kun yksi minä on olemassa. *puistatus*


Raakadataa en ymmärrä itse lukea, joten se jää tiedostona jemmaan. Koskaanhan en voi tietää, jos vaikka tämä laaja geenidata antaisi vastauksia johonkin sairauteeni tai terveydentilaani tulevaisuuden lääketieteessä. Testi itsessään ei ole virallinen lääketieteellinen testi, eikä sitä täten tule käyttää sellaisenaan diagnostisena keinona. Raakadatassa on kuitenkin vielä paljon hyödyntämätöntä tietoa. Tietoa, joita ei siis ole kirjattu selkokielellä tuloksiin. 

Raakadatan hyödyntämismahdollisuudet ovat moninaiset – esimerkiksi tutkimustiedon karttuessa näihin rakennuspiirrustuksiin on mahdollista palata tarkastamaan, millaista tietoa jostain kohdasta löytyy, vaikka aiemmin kyseinen kohta ei olekaan ollut tärkeältä vaikuttava. Lisäksi asiantunteva henkilö voi omasta raakadatastaan selvittää useita asioita, joita Evogenomin raporttiin ei ole sisällytetty, kuten esimerkiksi harvinaisia perinnöllisiä sairauksia tai ikääntymiseen vaikuttavia pistemutaatioita. 

Raakadata on siis valitsemasi analyysin (minulla premium) kokonainen, satoja tuhansia datapisteitä sisältävä jalostamaton analyysikohtainen datapaketti DNA:stasi. Jos säilytät oman raakadatasi, voit myöhemmin hyödyntää tätä omaa henkilökohtaista tietoasi esim. tulevaisuudessa lääkärin kanssa terveydenhuollossa. Aion siis todellakin säilyttää omani. 



Tulokset

Premium- testin tulokset saapuivat yllättävän nopeasti, sillä olin varautunut odottamaan tuloksia kuukausia. Yks kaks sähköpostissani olikin salattu tiedosto niin raakadatasta, kuin testin tuloksista tekstinäkin. Avasin heti viestin ja aloin lukea pelon sekavin tuntein tuloksiani. 

Mitä minusta on löydetty? 

Olenko mutaatio tai elääkö minussa loinen, mikä kasvattaa minulle toisen pään ja kolmannen silmän? (Enkä tarkoita otsachakraa)

Onko geenini täynnä outoja muunnoksia? 




Tulokset saivat nauramaan ja nyökyttelemään päätäni. Osa oli niin täyttä minua jo siinäkin, kuinka käyttäydyn, osa hieman hämmästytti, sillä sukumme naiset ovat "tienneet" geeneissä olevan toisin ja osa oli hyvinkin mielenkiintoista uutta tietoa. Vastauksiakin sain mietteisiin, onko syy geenien vai pettäneen terveyden. Esi-isien kuvaukset kiehtovat minua ja bongasin testistä yhden maininnan siitäkin aiheesta. Onpa kiva tietää, että meitä selviytyjiä on ollut iät ajat. Kiinnostuin niin paljon tästä , että pitää alkaa katsella testejä, joissa pääsisi vielä syvemmin esi-isienkin maailmaan ja ehkä jokin toinenkin Evogenomin testi... 
Nyt tiedän itsestäni enemmän kuin koskaan aiemmin.



Tässä muutamia tuloksia minusta: 

Geenieni perusteella todennäköisyyteni päätyä vuorotyöalalle ei ole kohonnut, eli
Minulla ei siis ole erityistä geneettistä taipumusta vuorotöissä työskentelemiseen.
-Tämä selittääkin sen, miksi en ole ollut innostunut vuorotyöstä koskaan, vaikka kaksivuorotyötä olenkin tehnyt. 

Kofeiniiaineenvaihduntani on keskivertoa tehokkaampaa. Kofeiini poistuu elimistöstäni keskivertoa nopeammin, eikä täten sen vaikutus kestä niin pitkään.

Perintötekijöiden näkökulmasta katsottuna juon kofeiinipitoisia juomia, esimerkiksi
kahvia, enemmän kuin keskiverron määrän.
-Suoraan sanottuna elin kahvilla silloin, kun jäin työelämästä pois enkä 5 kuukauteen saanut mistään rahaa. Pahimmillaan kahvia meni jotain 19-20 kupillista päivässä. Tänä päivänä olen saanut kahvin kulutukseni aisoihin ja juon vain 1-3 kupillista päivässä. Olkoonkin, että kuppi on iso muki. 

Kehomme kuluttaa levossakin energiaa perustoimintojen, kuten solunjakautumisen ja lämpötilan
säätelyn ylläpitämiseen. Joillakuilla lämmöntuotanto toimii hiukan eri tavalla. Heidän elimistönsä
valmistaa vähemmän lämmöntuotosta vastaavia ruskeita rasvasoluja. Tällöin lämpöä tuotetaan
perusaineenvaihdunnassa vähemmän ja säästynyt energia varastoidaan rasvana valkoisiin rasvasoluihin.
Myös kylmä saattaa tuntua epämiellyttävämmältä pienemmän lämmöntuotannon vuoksi.

Oma tulokseni sanoo että näiden geenieni puolesta perusaineenvaihduntani on hieman keskimääräistä hitaampi.
Elimistöni siis tuottaa lämpöä vähemmän ja varastoi energiaa tehokkaammin. 

- Tämä tulos herätti ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta tiedän, ettei aineenvaihduntani ole koskaan toiminut "normaalisti", mutta toisaalta olen kuuma iholtani ja Murunenkin lämmittää kylmät jalkansa ja kätensä minua vasten. Myös kissat viihtyvät sylissäni ilman viiletessä. Ehkä lämpö johtuu jostain muusta, kuin geeneistä, tai sitten se ei vaikuta aineenvaihduntaan. Tai no, eihän se ole vaikuttanutkaan. 



Geenien ymmärrys kasvaa koko ajan tutkimuksen myötä ja tulevaisuudessa tullaan menemään yhä enemmän yksilöidympään lääketieteeseen ja sitä myöten myös hoitoon ja terveyteen. Olen tätä muutosta ollut seuraamassa jo yksistään oman kroonisen sairauteni osalta. Kun sairastuin, tuijotettiin eniten ikääni ja sitä mitä työikäinen nuori nainen pystyy yhteiskunnan hyväksi tekemään vielä. Kun valitin selkäkipuja, hyvin yleinen tyyli oli vastata, ettei ilman onnettomuutta voi olla lihakset niin huonossa kunnossa ja selkävika olisi sama asia kuin luulosairaus tai laiskuus. Se oli suuressa ristiriidassa liikunnallisuuteni kanssa. Nyt minulla on kuitenkin 2 leikkausta takana, pysyvä työkyvyttömyyseläke, diagnoosit ja lääkkeet. Ihan alkuun diagnoosin saanti oli mahdotonta, koska ei ymmärretty miksi asia on niinkuin se on. Sittemmin ymmärrys kasvoi. Tiede tekee läpimurtoja. 

Mikä sinun läpimurtosi mahtaa olla geenien osalta ja mitä geenisi sinulle kertovat? 

Nyt kannattaa hyödyntää tämä ale-kooditarjous, sillä saat Premiumtestin hintaan 149 euroon ja raakadatan kaupan päälle ilmaiseksi! (ei tarvitse erikseen verkkokaupassa klikata raakadataa ostoon). Käytä ostoskorissa koodia VILTSUPREMIUM ja hinnaksi jää tuo Evogenomin lupaama 149€. Tarjouskoodi on voimassa kuun loppuun asti (23.-31.8.2021). 

Testin voit tehdä vaikka käytössäsi olisi lääkityksiä tai vaikka olisit allerginen, sillä testiin tarvitaan vain sinulta sylkinäyte kotona ja putkilo laitetaan postiin. Postimaksu on jo maksettu puolestasi. 





Leijona-portti 2021 - uuden Maan ihmisen esiintuleminen

Tänään julkaisen poikkeuksellisesti jaetun tekstin, sillä asia, jonka halusin kertoa, on kirjoitettu jo niin loistavasti toisaalla, etten tohdi työstää sitä millään muotoa. Jako tapahtuu totta kai luvallisesti. Nyt alkaa tapahtua ja on parasta pitää kiinni tässä kyydissä, jos mukana aiot pysyä.  


"Rakkain valoperhe, lähestytte planetaarista uutta vuotta ja Leijona-portti-portaalia. Tämä on se aika pyhässä vuodessa, jolloin aloitatte uuden aika- ja luomissyklin.

Tänä aikana Sirius nousee aamutaivaalle, yhtymään Aurinkonne kanssa, ja tämän luovan hetken planeetallanne on kaksi aurinkoa, valko-kultainen aurinko ja sininen aurinko (Sirius). Tässä maagisessa energiassa planeetta on linjassa myös Leijona-portin kanssa Leijonan tähdistössä (8.8.) ja kuninkaallisen Regulus-tähden kanssa, joka tunnetaan myös "leijonan sydämenä", mikä tuo uuden syklin ja aikajanan Maalle.

Tänä vuonna teillä on ollut suurta painetta nostaa henkilökohtaista taajuuttanne ja nopeuttaa evoluutiotanne, jotta voitte aloittaa uuden syklinne uuden Maan korkeimmalla mahdollisella taajuudella. Tämä tekee mahdolliseksi teille astua uuden Maan todellisuuteen ja aktivoida täysin uuden Maan ihmisen/enkeli-ihmisen mallin DNA:ssanne. Tämä tekee teille mahdolliseksi irrottautua alemman aikajanan kaaostasoilta ja elää rauhanomaisen ja rakastavan yhteisön todellisuudessa uuden Maan ihmisenä.

Uuden Maan ihminen

Kuluneiden vuosien aikana olette nostaneet tietoisuutenne kolmannesta ulottuvuudesta viidenteen valoulottuvuuteen, päästäneet irti kumuloituneen negatiivisen energian kerroksista ja aktivoineet alkuperäisen ihmisenkelimallinne suurella menestyksellä.

Kolmannen ulottuvuuden ihminen oli olento, jolla oli seitsemän aktiivista chakraa ja jonka tarvitsi meditoida päästäkseen käsiksi sieluun ja korkeampaan itseen, jotka olivat ihmiskehon "yläpuolella". Viidennen ulottuvuuden uuden Maan ihminen on moniulotteinen olento, jolla on 13 aktiivista chakraa, ja näihin sisältyy suora yhteys sieluun/korkeampaan itseen sekä Itsen aurinko-, galaktisiin ja kosmisiin aspekteihin.

Tärkein osoitus ylösnousemisestanne tähän tilaan on tietoisuutenne auringon liikkeistä ja energioista, kun tunnette valokehossanne ja fyysisessä kehossanne plasman ja aurinkovalokoodien virtaukset, kun ne leviävät Maan ilmakehään Auringon jatkuvassa keskustelussa Maan kanssa. Vastaanotatte timanttivalokoodeja ja integroitte ne tietoisesti ja iloisesti.

Teistä tulee tietoinen galaktisesta perinnöstänne ja henkilökohtaisesta yhteydestänne tähtiin. Tässä Leijona-porttisiirtymässä teistä tulee tietoinen valon tähti- ja galaktisista mestareista, kuten kuninkaalliset leijonat, ja enkelilennoista, kuten Elohim, jotka työskentelevät kanssanne saadaksenne synnytettyä uuden Maan.

Uusi Maa – sydänkeskeinen rakkausluominen

Uuden Maan ihmisenkeli on sydänkeskeinen olento. Toisin kuin ihmisen vanhempi versio, joka oli keskittynyt mieleen/solar plexukseen, uuden Maan ihmiset toimivat sydämestä.

Tämä merkitsee, että sydän on tasapainokeskus ja yhteyskohta sieluun ja korkeampaan itseen.

Uudessa Maassa kaikki päätökset ja valinnat tehdään sydämestä. Teette nämä valinnat tunteen, intuition ja syvän luontaisen viisauden avulla, rationaalisen mielen ohjeiden sijasta. Mieli voi hankkia informaatiota, mutta sen tarkoitus ei ole tehdä valintoja ja päätöksiä. Sydän ja sielu tekee ne syvemmällä tasolla.

Uudessa Maassa kaikkien valintojen ja päätösten perusta on rakkaus.

Uudessa Maassa ei ole pelkoa ja kontrollointia, vaan pelkästään rakkauden ja luomisen virtausta, kun kehitytte ja kasvatte jatkuvien luomustenne kautta.

Uuden Maan ihmiset ja suhteenne luontoon

Vanhan Maan kolmannen ulottuvuuden ihmisellä oli ristiriitainen ja aggressiivinen suhde luontoon. Hän näki sen resurssina, jota voi käyttää ja ryöstää mielivaltaisesti.

Uuden Maan ihminen näkee luonnon pyhänä ja arvostaa Maan alkuperäistä tarkoitusta pyhänä planeettana ja puutarhana, galaksin ja kaikkien sen olentojen iloksi.

Uuden Maan ihmisenkelit ovat pyhän planeettapuutarhan vartijoita ja myös galaktisia shamaaneja. He työskentelevät elementaalien ja luonnonhenkien kanssa luomaan paratiisikodin kaikille eläville olennoille, jotka Pääluoja ja Elohim-enkelit lähettivät tänne.

Galaktinen shamaani kunnioittaa luontoa ja työskentelee luonnon kanssa, tietäen ja tuntien samaan aikaan aurinko- ja galaktiset yhteytensä ja vastuunsa.

Leijona-portti 2021 – nouseminen

Rakas perhe, tässä vuoden 2021 Leijona-portissa monet teistä, jotka tunsitte aiemmin olevanne jumissa tai epävarma tai motivoitumaton, nousette uusiin vastuihinne planeetalla.

Teistä tulee ihmisenkeleitä ja galaktisia shamaaneja, opastatte ihmisiä ja teette seremonioita kunnioittamaan esiintulevaa uutta Maata. Teistä tulee johtajia, jotka opastavat ja tukevat lempeästi yhteisöjään, Maan muutosten ja siirtymien läpi uuden Maan tietoisuuteen.

Leijona-portti antaa korkeataajuisen energiatsunamin, joka aktivoi nämä transformaatiot ja kohottaa teidät uuden Maan korkeammalle aikajanalle.

Olkaa valmistautuneita, rakkaat ystävät, se on melkoinen kokemus!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.


Lähde: 
LEIJONA-PORTTI 2021 – UUDEN MAAN IHMISEN ESIINTULEMINEN
AE Mikaelia kanavoinut Celia Fenn (https://starchildglobal.com/)
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

10 sääntöä itselleni




XOXO...


Ruukullinen kiviä



Kuinka voit tänään, ystäväni? Saitko nukutuksi yön hyvin ja onko päivä hellinyt sinua kuin pientä lasta äitinsä käsivarsilla?

Minä olen intoa täynnä, sillä Inspiration on nyt jo 9 vuotias! Katson tuota numeroa, 9, ihmeissäni ja pyörittelen hämmentynyt ilme kasvoillani päätäni. Yhdeksän vuotta on mennyt hurjan nopeasti ja tähän aikaan on mahtunut niin paljon kaikenlaista niin blogin ääressä kuin ihmisenäkin. Olen varma, että myös sinun elämässäsi on paljon tapahtumia tälle ajalle, vaikka joku teistä ihanista lukijoista saattaakin ensin sanoa, ettei yhtään mitään ole tapahtunut, niinkuin ei koskaan. Usko pois, niin minäkin ajattelin joskus. Olenhan ihan tavallinen, keski-ikäinen nainen, joka ei käy töissä, eikä harrastuksissa ja nyt hyvä jos edes ulkona joka kuukausi. Enkä talviaikana käykään ulkona kuukausittain. Kiitos Seran, joka estää kaiken sen. (Serasta lisää Esittelysivulla )

En siis ole trendikäs bloggaaja, jonka ympärillä salamavalot räiskyvät ja yksi toisensa jälkeen hienoimmista tilaisuuksista ikuistuu blogin postauksiin ja lehtien palstoille. Mitä siis elämässäni muka voisi tapahtua? Sitä yhtä ja samaa päivästä toiseen (-ko?).
Hmmm... Niin. Sitäpä hyvinkin, tylsää ja ankeaa... jos niin haluan ajatella. Samallahan voisin pudottaa kiviä ruukkuuni (tästä lisää ihan kohta) olemalla kateellinen toisille ja vihainen kaikille muille, paitsi itselleni. Tai no olkoon, myös itselleni.
Tai sitten voin avata sieluni ja tuntea elämän virtaavan minussa. Mitä minulle siis kuuluu? 
Hyvää.  Oikein hyvää.  Tänään on kulunut 26vuotta lapseni ensi parkaisusta. Ihanaa! Käyn verkkokursseja sekä webinaareja henkisyyteen liittyen, teen valotyötä aina silloin, kun joku sitä tarvitsee kauttani ja jaan heille valoani, sisustan nukkekotia ja valokuvaan pohtien samalla kuinka ja mitä saan kerrottua tarinoina teille. Olen vain hieman solmussa sen kanssa, kun en tiedä jatkuuko tarina loogisesti vai hyppiikö nukkeja kuviin miten sattuu. Neuvoja?? Samalla mietin nukkiksen alakerran sisustusta, kun suunnitelma A leviää ja leviää.  Entä B ja eritoten C?! Olen maalannut huonekaluja, rakentanut pieniä esineitä, lajitellut tavaroita... Sitäkin mietin, haluatteko nähdä koko huoneen kerralla vai tavarat yksitellen esitellen esim. 5 tuotteen sarjoissa?  No, se nukkiksesta.


Meidän kissojen fanittajille teen videoita. Niin ja Lella täyttikin nyt 8 ja Carlos 6 vuotta. Ensi kuussa Luis täyttää 7 vuotta. Juhlimme kunhan mummo tulee reissusta. Kisut ovat saaneet myös kummitädin ja kummikoiran. Kesä on synttäreitä tulvillaan meillä. Olen myös nukkunut paljon, sillä kehoni yritti taas kovistella minua. Nyt hermokivut ja sydämeni kivut asettuneet. Väsymys vaan ottaa aikansa. Mansikat on siivottu pakkaseen. Avustajaa etsin, kun tarvitsen kaksi. Yksi on jo. Ja kaikkea muuta. Eli ei nyt sitä "ei kuulu mitään "-vastausta voi käyttää.  

Mainitsin ruukun ja kivet äsken ja nyt on sen tarinan aika. 


Jokainen syntyvä lapsi saa syntymälahjanaan ruukullisen valoa. Mikäli hän pitää valostaan huolta, sen voima kasvaa ja hän voi tehdä kaikenlaisia asioita: uida haiden kanssa, lentää lintujen joukossa, tietää ja ymmärtää kaikenlaista. Jos hänestä kuitenkin tulee kateellinen, mustasukkainen, vihainen tai pelokas, pudottaa hän ruukkuunsa kiven, ja osa valosta sammuu.

Valo ja kivi eivät mahdu samaan tilaan. Mikäli hän jatkaa kivien laittamista ruukkuun, valo sammuu ja hän itse muuttuu kiveksi. Kivi ei kasva eikä liiku. Jos hän joskus kyllästyy olemaan kivi, tarvitsee hänen vain kääntää malja ylösalaisin, jolloin kivet putoavat pois ja valon määrä lisääntyy.

-Vanha havaijilainen kertomus-



 Voin ottaa kiven kerrallaan pois ruukusta ja vaikka kaataa kaikki pois kerralla. Niin sinäkin voit!
Äläkä yhtään jupise tekosyitä kuten "hyvähän sinun on sanoa", "olisikin se niin helppoa", "vaan kun en voi", ... Voit yhtä lailla ottaa yhden kiven kerrallaan, jos koko astian kumoaminen tuntuu liian raskaalta. Lopeta alkuun negatiivisuuden ajattelumalli ja sen sijaan, että miettisit, mitä et voi tehdä, mieti mitä voit tehdä. Näin saat huomaamattasi asennettasi kääntymään ja näet elämän mahdollisuudet voimavaranasi, etkä kivikkoa, josta kimpoaa soraa ja "lennättää leipiä" kannuusi.


Voit pitää lasin puoliksi täynnä yksisarvisten glitterpölyä, vaikket voisikaan käyttää ylimääräisiä lusikoita lusikkateoriasta, niinkuin en minäkään voi. Voit kirjoittaa paperille tai kännykkään listan niistä asioista mitkä tuntuvat lisäävän kivikuormaasi tai ainakin jo olemassa olevat kivet elämästäsi. Sitten mieti miksi se kivi on sinulla, onko siitä haittaa, jos sen poistaa, mitä poisto toisi tullessaan ja miten sen kiven saa pois. Sen jälkeen poista kivi elämästäsi.Töitä se vaatii ja itsekuria. Siihen sinä pystyt kyllä. Uskon sinuun, vaikka kuinka juuri nyt ajattelet, ettet todellakaan ole tarpeeksi vahva tai ettei aikaa ole moiseen. Höpsis! Tekosyitä kaikki! Jos muutosta tahdot, niin silloin lopeta turhat marinat! 

Alussa otetaan helpot kivet pois ja keräät voimia tulevaan. Ei kannata ahnehtia heti ja uuvuttaa itseään loppuun. Ei henkisesti eikä fyysisesti. Kun ensin poistat monta pientä kiveä, sinulla on paremmin voimia myöhemmin poistaa kiinni jääneet kiven murikat. Se, mitä tämä vaatii, niin sinä selviät yksin kaikesta tai osittain, ehkä tarvitset terapiaa tai ystävän...
Muista kuitenkin, ettet ylikuormita toista. Ainoastaan terapiassa voit puhua kaikesta ja niin paljon kuin tarve on.

Mitä nämä kivet ovat?

Kuten tuolla alussa kerrottiin, kivet ovat mm. mustasukkaisuutta, kateutta, vihaa, pelkoa, kaunaa, piikittelyä.. Kaikkea sellaista, mikä satuttaa sekä toisia, että sinua itseäsikin. Mikä pimentää sielusi valoa.

Esimerkki:



Viha - Sovitus

Vihoittelu vie voimia ja himmentää valoasi. Viha saa tekemään vääriä, vakavasti otettaviakin asioita. Tämä on asia, josta halutaan eroon, vaikka vihaisena ajatellaankin, "etten Minä anna periksi. Tuo saa katua ja kärsiä".
Toiselle halutaan pahaa.
Oikeesti!? Hirveää!
Ja kyllä, olen sortunut tähän itsekin. Kukapa ei olisi!?

Mieti mistä tämä riita ja vihanpito sai alkunsa ja miksi. Mitä pitää tapahtua, jotta vihasta pääsisit eroon? Vaikka tunnetasolla oletkin vihan keskellä, on tärkeää olla rehellinen ja realistinen. Se, että toivoisit toisen painuvan ekologiseen kavioeläimen lantalinkoon, ei ole oikea vastaus. On myös asioita, joita ei saa pois muutettua, joten on mietittävä muita ratkaisuja. Naapurisi ei todennäköisesti aio muuttaa pois. Ystäväsi meni naimisiin ihastuksesi kanssa, eikä ehkä eroa koskaan. Pomosi on luonteeltaan just sellainen hössöttäjä, joten sinun on mietittävä kuinka ja miten aikaisin sinun tulee kertoa asioista hänelle. Puolisosi ei halua enää seksiä sinun (eikä kenenkään muunkaan) kanssa ja sinun on kunnioitettava hänen tahtoaan...

Kyse on pitkästä prosessista. Asiat eivät välttämättä selviä hetkessä. Sovinnon saavuttaminen tarkoittaa kuulluksi tulemista kummaltakin taholta ja sen varmistamista, ettei vahingonteko toistu. Sovintoa ei voi pakottaa, mutta samalla sovinnon prosessi voi vapauttaa. Seuraavassa kuvassa on liuta kysymyksiä pohdittavaksi riidan sovittamisen varalle. Samalla tyylillä voit pohtia kateudenkin suhteen, mustasukkaisuutta jne. 


Sovinnon avulla saattaa hyvinkin tulla esiin myös sellaisia kipupisteitä, joille on ollut vaikeaa löytää sanoja aiemmin. Onkin hyvä miettiä myös sitä, millainen riitelijä olet? Miten sinut kasvatettiin riitelyn suhteen? Vaikuttaako vaikkapa jokin trauma riitelyysi tai erimielisyyden kokemiseen?

Sovinto ei tietenkään tarkoita omista tarpeista ja oikeuksista luopumista. Ainoastaan ratkaisua ja molemminpuolista sopua. Sovintoon tarvitaan hurjasti rohkeutta. Riidan jatkaminen on usein helpompaa, kuin oman haavoittuvuuden paljastaminen. Silti sopu kannattaa. Tulet niin olemaan ylpeä itsestäsi !

Keskustele hänen kanssaan, jonka kanssa olet riidoissa. Keskustelun vältteleminen on yksi suurimpia virheitä, joihin ihmiset sortuvat. Riidan jälkeen vaikeneva antaa viestin, että rankaisee toista, mikä taas voi vaikeuttaa tunteista puhumista tulevaisuudessa. Riitelyn kierre on valmis. Eli siis puhu ja kuuntele. Älä keskeytä toista. Huomioi, että yhtä vakavissaan kuin sinä olet, hänkin on. Totuuksia voi olla muitakin kuin omasi. Kerro totuutesi toista syyttämättä, rehellisesti ilman tekosyitä. Älä väitä ettet tarkoittanut mitä sanoit ja teit. Kerro ennemminkin miksi niin tapahtui.

Tehkää kompromissi yhdessä. Kysy mielipidettä, ehdota, tulkaa toisianne vastaan...
Sopikaa ja kätelkää tai halatkaa, älkääkä enää palatko riitaan myöhemmin. Se on sovittu, joten vaikka riita oli joskus, sitä ei enää ole. Saman riidan esiin tuominen lukitsee henkilöt menneisyyteen ja estää vain pääsemästä eteenpäin!

Oletko sinä valmis kaatamaan ruukkuun? 




Seuraamalla blogiani ja IG.ssa @Inspirationblogi tiedät ekana, mistä  puhun. Inspis,  sillä sinä ansaitset parempaa ! 

JOKO LUIT TÄMÄN?

Utuvuori sai ensimmäisen pariskunnan paratiisiinsa

 Nukkekotipäiväkirja avautuu taas.  Kertojina: Ja Ellan   alkutörinät:   Vieläkö muista, kun kerroin ostaneeni talon? Rakennustarkastajat tu...