Seneca -Elämän lyhyydestä

Seneca: pr-samples Otava

Ystäväni oli lukenut teoksen, jota hehkutti minulle suurin sanoin. Hän halusi ehdottomasti oikeana kirjana, ei äänikirjana, tuon kirjan, jotta voisi alleviivata niitä lainauksia, joihin haluaisi palata myöhemmin uudestaan. Minulla heräsi mielenkiinto ja oli saatava käsiini tämä kirja, joka saisi pohtimaan elämääni ja minuutta kaksituhatta vuotta vanhoilla sitaateilla. Ja niin Juhana Torkin ja Otavan kustantama Seneca -Elämän lyhyydestä (suomennos teoksista De brevitate vitae, De otio ja De providentia) löysi tiensä Otavan siivittämänä luokseni. Kirja on pr-lahja.

Ystäväni sai siis minut innostumaan Senecasta. Hämmästyin alettuani lukemaan kirjaa, sillä en ollut ainoa ystävän houkuttelema.
 "Sain ystävältäni lahjan; pienen ruskean kirjan." Näin alkaa Esipuhe kirjassa Seneca -Elämän lyhyydestä. Kirja on Juhana Torkin teos, joka sisältää roomalaisen Senecan (noin 4 eKr. - 65 jKr.) elämäntaidollisista teksteistä käännöksiä suomeksi.

Alkuperäiset tekstit Senecalta on omistettu hänen appiukolle, 60 vuotiaalle Pompeius Paulinukselle. Paulinus oli korkea valtion viljavarastosta vastaava virkamies, joka harkitsi virastaan pois jäämistä. Seneca kirjoitti hänelle kirjeen auttaakseen häntä ratkaisemaan, onko eläkkeelle jääminen hyvä ratkaisu vai pitäisikö tärkeästä virasta pitää kiinni yhä. Kirje laajenee filosofiseksi tutkielmaksi siitä, mikä elämässä yleensä on arvokasta ja mihin ihmisen kannattaa käyttää aikansa. Sekä kirje, että Torkin kirjoittama kirja on jaettu kolmeen osaan; Elämän lyhyydestä, Joutilaisuudesta sekä Johdatuksesta.

"Senecan tyyli on ryöpsähtelevä. Hän on levoton, poukkoileva, hän siirtyy nopeasti esimerkistä toiseen. Seneca rappaa ja rapatessa roiskuu. Hänelle tärkeintä on, että tekstissä on imua ja lukija viihtyy. Hän käyttää kielikuvia tuhlaillen, on kuin hän ei malttaisi olla purkamatta papyrukselle jokaista mieleen tulevaa ideaa."

Suomennetut tekstit ovat kuitenkin aseteltu tämän päivän teokseen niin, ettei lukijan tarvitse poukkoilla ahdistukseen asti, vaan nimenomaan saamme Senecan ajatuksesta kiinni. Joudumme pohtimaan omaa elämäämme ja itsemne sisintä. Tämän päivän elämänmenoa ja aikaa, joka kuluu kaiken aikaa. Nyt, nyt ja nytkin sitä kuluu.
Kirja ei ole runokirja-tyyppinen, vaan ennemminkin opas itsetutkiskeluun.

Kuka oikeastaan Seneca oli? 

Seneca oli keisari Neron opettaja, joka myöhemmin eli Neron palatsissa vankina, tai kuten asia ilmaistiin,vapaasti, mutta ilman poispääsyä. Nero tunnetaan julmana hallitsijana. Lopulta hän ajoi Senecankin itsemurhaan. Seneca eli elämänsä ristiriidassa omien sanojensa suhteen, hän eli ihmisenä täydellisyyden sijaan. Hänen ohjeistuksensa ovat kuitenkin mielestäni iättömiä ja nerokkaita. Niinhän yhä on eroteltavissa viisaat opetukset kirjoissa ja käytäntö. Ihmisyys ja ydellisyys. Kukaan ei ole täydellinen nyt eikä ollut silloinkaan, kun Seneca vielä eli.

Kirjaa lukiessani auttamattomasti tuli mieleen, ettei Senecan teokset ole vain positiivista hymistelyä, vaan myös vahvaa eettistä ja sen rinnalla purevaa sarkasmia vähemmän ihailtavia yhteiskunnan ilmiöitä kohtaan. Sen vuoksi olen Torkin kanssa samaa mieltä siitä, että sitaatit tuli saattaa suomalaisten tavoitettavaksi.

"Luettuani kirjan ensimmäinen hämmästykseni oli: miten ihmeessä tätä ei ole käännetty suomeksi? Aikaa on ollut kaksituhatta vuotta. Ehkä ihmiset ovat katselleet tv-sarjoja ja lukeneet dekkareita, he eivät ole ehtineet. Minun on tehtävä se, Franceskankin muistolle." Franceska oli se ystävä  joka lahjoitti pienen, ruskeakantisen kirjan Torkille. Hetkeä myöhemmin Franceskaa ei enää ollut. Syöpä vei voiton elämänhaluisesta naisesta. Hänen perintönsä ei kuitenkaan kuole koskaan. Nyt sinäkin voit lukea tuon hentoisen naisen sisäistämän teoksen tärkeimmät sitaatit ja elämänohjeet suomenkielisenä teoksena nimeltä Seneca -Elämän lyhyydestä. Minäkin luin ja kirja tulee olemaan niiden kirjojen joukossa yhä, joista en aio luopua. Niiden kirjojen joukossa, joita kutsun sieluni kirjastoksi.

Seneca - Elämän lyhyydestä on kuin tämän päivän Selfhelp-opas, joskin siihen kootut tekstit ovat tuhansien vuosien takaa. Paluu historiallisten juuriemme luo saa pohtimaan elämää uudella tavalla - vanhalla tavalla, sillä, mitä olemme aina olleet, olemme nyt ja tulemme olemaan. Tämä teos ei vanhene.

Huomioitavaa: Kirja on pienikokoinen ja helppolukuinen. Tätä voit lukea junassa ja linja-autossa, kirja sujahtaa helposti käsilaukkuun tai yöpöydän laatikkoon ja on erinomainen itselle sekä lahjaksi.

Äitienpäivä on jo nurkan takana. Samoin kevään valmistujaiset ym juhlat. Elämän viisaudet sopivat ajattomasti lahjaksi, ja mikä parasta, Seneca sopii miehille ja naisille iästä riippumatta. 


3 lahjavinkkiä:
Tee ihana lahja läheiselle, työkaverille, pomolle, äidille..

1. Laita Seneca yhdessä hyvän teen tai kahvin sekä suklaalevyn kanssa puukoriin ja koriin myös kimppu keltaisia tulppaaneja ja kortti.
2.  Seneca, koru ja kortti korissa tai esim. solmittuna kauniilla nauhalla. 
3. Päällystä uusi tai vanha kehys esim. napeilla tai muilla pikku esineillä. Puhdas hiekka, pikkukivet...  Laita kehykseen sinun lempparisi Senecan ajatuksista. Jaa kirjasi eteenpäin, kuten The ruskeakantinen kirja jaettiin. 

Onko Seneca sinulle tuttu kirja? 
Mitä tykkäsit? 

Kerro oma vinkkisi kirjalahjan koristeluun tai mitä kirjan kaveriksi. Voit toki kertoa myös, mikä kolmesta minun setistä olisi sinun mieleen eniten. Miksi? 

Lahjakuva on digitaalisesti tehty esimerkkikuva. Tekijä @inspirationblogi

Kirja on pr-näyte Otava kustantamolta
Seuraa Otavaa :
Facebookissa

Aikuisille päiväkodin säännöt

Päiväkodin säännöt lapsille sopivat todella mainiosti myös aikuisille. Vai mitä sanot?

1. Leiki reilusti
2. Älä lyö
3. Pane kaikki tavarat paikoilleen
4. Siivoa omat sotkusi
5. Älä ota tavaroita, jotka eivät kuulu sinulle
6. Anna muidenkin leikkiä leluillasi
7. Sano anteeksi, kun olet tehnyt jotakin väärin
8. Pese kätesi ennen ruokailua
9. Vedä vessa
10. Lämmin pulla ja maito maistuvat hyvälle
11. Elä tasapainoista elämää - opi jotain uutta, ajattele, piirrä, laula ja tanssi
12. Joka päivä tee työtä ja leiki
13. Kun menet ulos, varo autoja, pidä ystäviä kädestä ja pysy joukossa mukana
14. Ihmettele kaikkea uutta
15. Opi ja ole iloinen.

Kakku on Murusen  leipoma iltahyve, suklaa-vadelmakakku. 

Paljastuksia bloggaajasta-haaste

Paljastuksia bloggajasta. Tässä haasteessa tarkoitus on kirjoittaa pitemmät vastaukset, kuin pari riviä. Ainakin mihin voi ja haluat. 
Ota haaste mukaasi halutessasi. Haasteen alkuperäinen koti on  @inspirationblogi  . 
Kerro myös keneltä haasteen otit mukaasi: Otin haasteen mukaan ; Viltsulta Inspiration-blogista. (Linkki). Eka kuvan saa jakaa haasteessa. 
Aloitetaan 

Blogisi nimi: Inspiration
Bloggaajanimesi: Viltsumari 
Miksi bloggaat / et bloggaa oikealla nimelläsi: Aloitin bloggaamisen tavallaan terapiamuotona eron jälkeen tai oli siitä jo mennyt aikaa, mutta olin silloin valmis käymään sitä läpi. Halusin kirjoittaa nimettömänä kohdistamatta pahaa oloani keneenkään keneltäkään. Yleisesti. En vaan ole ollut valmis tuomaan julki tietojani edelleenkään. Mutta moni bloggaaja senkin jo tietää, eli mikään täysin random en ole. Sen sijaan ne postaiksrt, joista tänä päivänä voisi tunnistaa jonkun muun, on poistettu. Sen tein ajoissa ennen itseni tunnistettavuutta. Nyt blogi onkin random-asioita tai minua.

Oma kuvasi tai jos olet kasvoton, kuva, josta pidät erityisesti:

Parasta bloggaamisessa: Sinä, joka luet tätä sekä kaikki uudet ystävät tätä kautta. Olen myös saanut paljon ihania kokemuksia, mielipiteiden vaihtoa, olen ollut ja myös saanut vertaistukea ja kaikki ne brändit ja yritykset, jotka ovat halunneet joko yhteistyötä tehdä tai sitten joilta olen saanut neuvoja, kokemuksia, näytteitä, tutustua heidän toimintaansa... jopa ystävystyä joidenkin edustajien kanssa. Tuntuu oikeasti uskomattomalta unelta, että jokin ennen ihailemani yritys onkin nyt tuttu ja yrityksen keulakuva tai johto tai kuka tahansa heiltä on nyt minulle läheinen. Omg! Vähän niinkuin fanitytön unelma olisi toteutunut idolin kanssa.
Olen löytänyt itseilmaisukeinon ja olen oppinut uutta niin monelta. Askartelussa kaikki ne tekniikat, korttivaihdot, sielunsiskot... paljon kaikkea. Ja onhan tämä keino hallita kipua hetkeksi, jos vaan pysyn poissa pöytäkoneelta. Joskus on pakko käydä kameran kuvat sitä kautta laittamassa, mutta onneksi on tekniikka kehittynyt ja onneksi vaimokin osaa auttaa jo minua hieman blogin kanssa. Saan ainakin osan järkkärin kuvista ilman istumista mobiiliin.

Huonointa bloggaamisessa: Ihmiset, joilta puuttuu oma elämä. Tarkoitan ilkeitä ihmisiä. Miten kukaan edes kehtaa haukkua ja ilkeillä toisille ihmisille!? Saatikka netissä, jossa toista ei näe. Toisen taakkaa ei tiedä eikä millään muotoa voi olla varma, miltä toisesta tuntuu ja kuinka vakavasti ottaa ne iskut. Kaikki eivät ole vahvoja, vaikka blogi niin antaakin ymmärtää. Sitä paitsi mulle ei tulis mieleenkään edes kasvokkain syytellä kysymättä, haukkua toisten mielipiteitä tai  nostaa omaa itsetuntoa mollaamalla muita.

Mitkä max 5 aihetta blogissasi nousee yli muiden: kauneus, kissat, askartelu, kipupotilaan arki ja henkinen hyvinvointi. Olisi kyllä muutakin, mutta..

Jos et bloggaisi tätä blogia, aloittaisitko jonkun muun genren blogin: Olen tätä miettinyt ennenkin. Minulla on niin laaja aihepiiri josta haluan kertoa, ettei yksi blogi riittäisi. Ehkä lifestyle, askartelu ja kauneus pitäisi erottaa omiksi blogeiksi, mutta ei minusta taida olla usean blogin pitämiseen. Sitäpaitsi siirtäisinkö täältä askartelut omaansa ja kauneuden omaansa vai mitä? Eli en ole valmis moiseen. Tämä näyttää minulta ja se on hyvä niin.

Ovatko bloggauksesi aina ajankohtaisia vai kirjoitatko vanhoista tapahtumista tai aiemmin jo käyttämistäsi tuotteista: Ei todellakaan ole eilen hankittuja tuotteita kaikki, mitä esittelen. Tapahtumat, kuten messut tms. ovat tuoreita, ellen toisin mainitse. Vaikka esittelenkin vain minulle mieluisat asiat, kertyy esiteltävää pitkälle ajalle. Enhän voi blogata säännöllisesti kipujen takia. Jaan ostamani ja tilaamani tuotteet koko vuodelle, sillä eihän joka kuukausi ole rahaa extraan ja näin ollen blogattavaan. Lisäksi saan paljon näytteitä pr-toimistoilta, yrityksiltä, ostosten yhteydessä, testiryhmistä, ystävieni kautta  testaamme toistemme lemppareita ja löydämme  uusia ihastuksia kosmetiikan saralta jne joista ei todellakaan tarvitsisi edes postata, mutkumähaluun!!! Nämä kaikki löytyvät pr-samplesin viitteellä. Yhteistyöt teen niin pian kuin voin tai kun testi tehty.  Yhteistyöstä on mainintana sana yhteistyössä.
Joskus kerron muistoista esim. Lapsuuteni mummolassa tai koululaisena.

Oletko tavannut blogin kautta muita bloggajia:  Olen. Ihania ovat kaikki olleet.

Lukevatko sukulaisesi blogiasi: juu. Kyllä lukevat. Puoliso, poika, äiti... en edes ole varma, kuinka moni.

Onko blogiasi tai sinua sotkettu johonkin toiseen: En tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että ensin oli minun blogi, sen jälkeen on tullut useampi hyvin lähellä blogini nimeä olevaa blogia. Niissä on joko yksi kirjain vaihdettu tai lisää tai esim viiva. Sen sijaan huomasin jälkeenpäin Viltsumarin kaimana olleen aiemmin jonkun.. nyt en kyllä muista enää, oliko heppa vai joku muu lemmikki. Eli ennemminkin blogin nimi menisi sekaisin jos menisi. Tuskin kuitenkaan, sillä blogimme ovat tyyliltään tyystin erilaisia.

Onko blogiasi kutsuttu väärällä nimellä:
On. Koska blogini osoite on somanyinspiration-alkuinen, luulevat tai luulivat jotkut blogini nimen olevan somanyinspiration tai so many inspiration tai somany inspiration. Taisipa s-kirjainkin joskus vilahtaa inspirationin  perässä. Sillä somany-alulla ei siis ole mitään muuta tekemistä blogini kanssa, kuin osoite. Yritin pelkkää inspirationia ja inspistä ja oli jotain muitakin, mutta osoitteet olivat jo käytössä. Kaksi mainitsemaani ovat ulkomailla ja nähtävästi lopettaneetkin  mutta silti osoite on ja pysyy heillä. Kokeilin ja kokeilin, kunnes yksi osui ja tallentui. Ja kun kerran tallennat jonkun, on se pysyvästi siinä. Muutenhan vaihtaisin osoitteen entistä osuvammaksi. Esim Inspirationviltsumari tai inspirationblogi.

Mitä muuttaisit blogistasi jos voisit: 
Osoitteen. Toisaalta, hyvä näinkin. Johan tässä on yli 6 vuotta  samaa osoitetta käytetty.

Mikä saa sinut jatkamaan: 
Sinä 😘 ja kaikki se ilo, mitä blogin ansiosta saan ja saan annettua. Oikeastaan alussa kertomani hyvät asiat. Ja kyllä tämä ison avun tuo kivun hallintaankin, kun ajatukset kanavoin muuhun, kuin omaan vointiini. Intohimo sitä kohtaan, mitä rakastan nyt. Aiemmin se oli liikkumiseen liittyvät asiat, joita halusin tehdä, mutta vaakatasossa bloggaus on monipuolisinta ja oikeiden ihmisten kanssa tehtyä.

Kiitos kun jaksoit lukea loppuun. Heräsikö kysymyksiä tai ajatuksia? 

Jos haluat haasteen mukaasi ottaa tai haastaa jonkun, ole hyvä vain! Kiitos!

Aikuisen naisen päiväkirja os 5 : Sera ja uni -vaarallinen mafiarinki

Taidan jättää tuon otsikossa olevan osa 5, osa 100, osa ihan just niin mones kuin on menossa, kokonaan pois. Se turhaan pitkittää otsikkoa ja ketä kiinnostaa, monesko osa on menossa, kun kyseessä on päiväkirja, eikä jatkotarina? Eikä päiväkirjsssa ole osia, vaan sivuja. Sitä paitsi mä en kohta enää muista, missä mennään. Sama kai tuo nyt on, onko se viides vai sadas viides päiväkirjapostaus. Eihän muissakaan postauksissa lue askartelu osa tuhat, ruoka osa 2...

Mä yritän opetella nyt käyttämään kivun ja yleensäkin sairauteni nimenä SERA-nimeä. Se kun kuulostaa niin paljon ihanemmalta, kuin olla kipupotilas tai muuta sellaista. Mä kun oon potilas kerran kuussa, kun käyn sairaalassa hoidoissa. En kotona, en, vaikka kuinka olen vuoteessa. Toisaalta taas kaunista tästä ei saa millään muotoa, eikä hyvää elämänkumppania. On vain itsellä oltava ohjat ja kuunneltava mihin kohtaa tyynyä päänsä laittaa päivän mittaan. Tai milloin otan sen yhden extraliikunnan, minkä lääkäri sanoi mun kuntoutukseksi. Eli vessareissujen lisäksi kerran  päivässä samanmoinen lenkki, JOS voin. Toki saan liikkua kahdestikin, jos kykenen. Vuosi sitten kuntoutus oli käydä mahalleen ja nostaa 3 kertaa pää ylös. Olen mä siis voimistunut, vaikka mikä olisi.

Eli siis Sera jatkossa.Mun täytynee laittaa sivupalkkiin tai esittelysivullekin maininta Serasta, niin uudet lukijat eivät mieti, mistä se nyt puhuu. Teenkin sen heti. Noniin, tässä virallinen Sera-kuva.

Me puhuttiin Murusen kans, ett Sera on nyt ollut kylässä kauemmin ja raivokkaampana, kuin pitkään aikaan. Tämä kuukausi on ollut Seran kuukausi. Noh, yleensä Sera tykkää saunoa, koska se lämpö on jotain maagista. Pari päivää sitten menin saunaan ja mä olinkin sen jälkeen tosi tuskainen. Mietin, onko jokin lääke jäänyt ottamatta, mut ei ole. Kaikki oli niinkuin pitää. Sain onneksi nukuttua muutaman tunnin. Joo, ja uneni oli jälleen kerran kuin jostakin elokuvasta.

Unessa olin seksikäs, mustaan nahka-asuun pukeutunut, tummat hiukset hulmuten liikkuva ja askeleet hiljaisemmat, kuin keijukaisen, vakooja, jolla oli 2 apulaista. Apulaiset olivat sivuroolissa tai oikeastaan ne, jotka minuakin ketterämpinä menivät ahtaimmista paikoista kuin luoti sisään ja nopeampina selvittivät vapaan etenemisen, missä pahikset ovat, pitääkö olla varovainen... Minä olin uneni päähenkilö, vaikka olinkin se, joka istui ja odotti, tuleeko pahikset perästä. Suojasin kahden ammattilais kolleegani selustan ja samalla myös mahdollisten tulevien uhrien selustan. Olimme salaisesta palvelusta ja meidän pomomme oli meitäkin salaisempi , suuren näppäimiä täynnä olevan laatikon sisällä, jonka ääni oli tietokonemainen, metallinen ääni, monitori oli valtava, kuin 55" tv, josta saimme ohjeita, emme nähneet pomoa ja jollain tapaa laatikko muistutti valtavan ruskean pahvilaatikon, nelikulmaisen kiven ja sivusta täytettävän pyykkikoneen risteytystä.

Me yritettiin saada vaarallinen venäläinen  pedofiilirinki kiinni. Rinki oli laajahko eikä he kaihtaneet keinoja iskeä vastustajansa hengiltä ensin leikitellen venäläismafian oppien kidutuskeinoilla.

Se oli todellista seikkailua se (lue: muistan että jännitystä oli, mutten muista unta siltä osin selkeästi), mutta lopussa istuin kirkon takariviin vahtiin. Mun apurit menivät kyljeellään kömpien urkuharmoonin salaluukusta johonkin takahuoneeseen tutkimaan paikkoja. Mä olin sillä välin kuin mitään ei olis meneillään ja yritin laulaa toisten mukana normiäänellä sitä jotain... öö.. gospelia?

Mun edessä istui mies, oikein charmantti herra, mutta hän ei yhtään tykännyt mun epävireisestä lauluäänestä, saatikka siitä, ettei tällainen ateistipakana osannut sanoja ensinkään. Tiedäthän, kuinka yrittää pysyä mukana arvuutellen alkukirjaimista sanan? Niinkuin "taivas varjele mitä sieltä PIIP" . jatkaisin tuohon piipin tilalle "...tulee". Mutta kun se laulu oli minulle niin vieras, en edes arvannut sanoja oikein. Se, minkä luulin olevan oikein, olikin väärin. Eli tuokin lause olisi mennyt unessani näin: "Taivas varjele mitä sieltä annetaan meille".

Yritin siinä samaan aikaan pyydellä etupenkin herralta anteeksi, miettiä seuraavia sanoja, tarkkailla ulko-ovea ja pihaa ikkunoiden kautta, tarkkailla sivuovea sekä urkuharmoonia, jos agenttiystäväni sieltä kohta jo tulisivat. Minun olisi pitänyt kuitenkin olla sekunti nopeampi ja hälyyttää kamut paikalle NYT, sillä lasiovi kilahti, kolme rotevaa venäläisgangsteria seisahtui ovelle tekemään arvion yleisöstään ja kuin minussa olisi lukenut neon valoin TÄÄLLÄ, pahikset astelivat sivulleni, yksi heistä otti olkapäästäni kovakouraisesti kiinni toisten kopaistessa asevyötään, kuin varmistaakseen aseen olevan yhä paikallaan. Sydämeni pomppasi kurkkuun, silmäilin päätäni liikuttamatta urkuharmoonia ja yritin olla rento. Rento!? Pahisten pidellessä minusta kiinni!!

Minua kiinni pitelevä kysyi kovaan ääneen: "missä ne rotta-kaksosesi ovat!?". Olin aivan että "anteeksi herra, en nyt yhtään tiedä mistä puhut". Aivan kuin se nyt menisi edes läpi. Olivathan he jo tunnistaneet minut. "Sanakin vielä tuota potaskaasi niin ammun pääsi hajalle tämän yleisön läsnäollessa! Yleisön, joka tasan tietää, ettet ole yksin täällä ja että aion löytää ne elukat!". Hän heilutti pistooliaan tehosteeksi. Änkytin kauhuissani olevani yksin. Pelkäsin  vähintäänkin etupenkin herran paljastavan urkuharmoonin salat ellei sitten joku arka pelännyt henkensä puolesta niin, että kerkeisi ennemmin jo osoittaa pahaa aavistamattomien ystävieni piilon. Ja he luottivat minuun  että ilmoittaisin, jos jotain tapahtuisi...  mä niin petin heidät..

Mutta koko kirkkoväki oli hiljaa katse maahan, kuin peläten menettävänsä päänsä, jos liikahtaisikaan.  Samalla, kun mua riuhdottiin penkistä gangstereiden hoteisiin, mä olin kiitollinen heille, ja mietin, tulevatko pahaa-aavistamattomat agentit kohta haaviin myös vai kuinka saisin heille viestin. Kello raksutti, joten oli aika toimia. Pääjehu kysyi jälleen, missä agentit olivat. Aloin  huutamaan kuuluvaan ääneen: "Mä OLEN yksin! Tajuatko! Mä olen kirkossa sovittamassa syntejäni! Niin pitäisi sinunkin olla, veli Venäjä. Näethän, ei kukaan täällä tiennyt mitään minusta, saati veljistäni." Ja se toimi! Gangsterit uskoivat, agenttitoverini kuulivat aivan viime hetkellä.
Minut vietiin niskaotteella ulos samaan aikaan, kun ystäväni tulivat saliin sivuovesta ja lähtivät perääni. Pihalla syntyi taistelu, jonka loppuessa poliiseille oli kahleissa 3 ronskia kaljupäistä mafiamiestä Venäjältä.

Me agentit menimme tapaamaan pomoamne suureen utuiseen halliin. Näytölle syttyi valot. Laatikko tarkkaili meitä, minua. Kerroin koko tarinan ja olin luopumassa oikeuksistani, sillä petinhän toverini. Asetin virkamerkkini ja aseeni laatikon.. anteeksi, ylhäisen johtajani kaukaloon. Silloin johtajamme alkoi puhua lempeästi; " ystäväni, sinä et pettänyt heitä. Sinä pelastit kirkkoväen ja toverisi. Sinä uhrasit itsesi , jotta toiset saisivat elää. Otit riskin. Ja lopputuloshan on, että demonit ovat poissa". Katsoin hämilläni jokaista vuorotellen. Pomo jatkoi:" ota virkamerkkisi ja aseesi takaisin. Ne kuuluvat sinulle. Menkää. Teitä odottaa jo uusi tehtävä. Kartta löytyy faxistani". Valot sammuivat. Kartta oli pitkä ja aloimme lukemaan sitä. Ja minä olin yhä yksi heistä.

Hyvää pääsiäistä

Viime yönä eteisessä 
tuli noita-akka kohti. 
Ulkomuoto kammottava 
pimeässä hohti.
Tihrusilmät, takkutukka, 
naamakin kuin nauris. 
Pattipolvi, villasukka 
-No, eipä ollut kaunis! 
Silmilleni kädet nostin 
ja sen teki myös noita ruma. 
Silloin sen mä tajusin, 
peilistä mua katsoi 
vain aika tuttu kuva... 
Hauskaa Pääsiäistä!



Lähde: runo Birgit-mummulta

Negatiivisuuden kiroissa

Negatiivisuus syö mieliä huomaamattamme. Se iskee salakavalasti kuin flunssakin, aiheuttaa omaa tuhoaan samoin, mutta siitä voit myös toipua ihan niinkuin flunssastakin. Ainoa ero näissä kahdessa vintiössä on se, että flunssa lähtee itsestään ajan myötä, mutta negatiivisuus ei ilman sinun itsesi päätöstä toipua. Itseasiassa se vain saastuttaa mielesi ja sitä kautta kehosi, jos annat sen vain jatkaa mielesi mussuttamista.  Lopulta kehossa voi havaita kireyttä, kipua,  lyhistymistä, ennenaikaisesti vanheneva iho, itkuisuus, vihan tunteet, kateus, kauna, pelot, väsymys, ....

Minä en tiedä yhtään syytä, miksi tulisi ajatella negatiivisesti positiivisen ajattelun sijasta. Silti liian moni tämän päivän ihmisistä kärsii kielteisestä elämänasenteesta. Toinen, vakava ero flunssaan negatiivisuudessa on se, että negatiivisuus on äärimmäisen vaarallinen, kun se on edennyt tarpeeksi pitkälle. Se tuhoaa maailmassamme  miljoonia unelmia joka vuosi. Sen sijaan flunssan en ole kuullut aiheuttaneen avioeroja, työpaikan menettämistä, ystävyyden päättymistä tai niin valtavaa katkeroitumista, ettei henkilö saata toimia enää itselle normaalilla tavalla. Negatiivisuudessa normaaliksi on kääntynyt epänormaali toimintamalli, jossa saatetaan käydä taistoon toisia ihmisiä vastaan sanallisesti, syytetään muita omasta epäonnellisuuden tunteesta ja käännetään ajatusmallia niin, että toisen loukkaaminen on sallittua, yritetään pönkittää omaa minää tehden muista huonompia omissa silmissään,  lamaannutaan paikoilleen... yksinkertaisesti tehdään pahaa niin itselle, kuin muillekin huomaamatta, kuinka oma elämänlaatu siinä kärsii samalla.

Negatiivinen asenne piiloutuu erinäköisten naamioiden taakse. Henkilö selittää, kuinka hänen negatiivinen palaute on realismia.  Toisella kertaa naamion takaa kuuluu käytännöllisyys. Jälleen uusi selitys, laiskuus. Tai eihän henkilö itse kerro olevansa laiska, muttei vaan kykene toimimaan, jos pitäisi tehdä jotain. Mielummin solvataan toista vaikkapa siitä, kun tämä käy puistossa, vaikka yhtälailla voisi itsekin mennä puistoon. Aina löytyy nippu tekosyitä.

Myönteisen asenteen hyödyt ja mahdollisuudet ovat aivan eri painisarjassa ikävän serkkunsa kanssa. Tarvinneeko edes mainita, mitä positiivisuudella saa aikaan?
Mieti vaikka itse vastakkain negatiivinen ja positiivinen henkilö. Kumman palkkaisit alaiseksesi mieluummin? Kumpaa toivot unelmiesi puolisolta? Entä itsestäsi?

Se minua hämmentää, että vaikka myönteisellä ajattelutavalla on niin paljon etuja kielteiseen verrattuna, miksi niin monet  ihmiset edelleenkin kietoutuvat mustaan viittaan, vaikka käden ulottuvilla on myös auringon keltainen ja sateenkaaren värein koristeltu onnen huivi!? Tee sinä elämästäsi parempi ja antoisampi riisumalla naamiot ja musta viitta. Näytä itsellesi kuka sinä olet oikeasti. Näytä meille muille, millainen sinä olet juuriltasi.

Kipukapina kipua vastaan .. ja tietämättömyyttäkin

Olen +40 v nainen. Toisaalta ujo, toisaalta lujatahtoinen ihminen, samalla erityisherkkä ja no, ihan tavallinen vaimo ja äiti.

Nuorempana liikuin paljon. Lenkkeilin 1-5km päivittäin, kävin uimassa ja salilla, kokeilin aerobiciäkin, muttei se yksin ollut kivaa. Aloitin itämaisen tanssin, kun minulla oli jo perhe. Niin, perheen perustin 20 vuotiaana. Tanssista piti tulla elämäni mittainen tauko arjen paineista.

 Ensimmäisen kipulääkkeen otin selkäkipuun 14 vuotiaana. Siitä alkoi synnynnäisen, periytyneen sairauden hoito, kivun hoito. Joku vuosi myöhemmin sanoi lääkäri, että tulen olemaan vielä pyörätuolissa. Päätin, että jos se on minusta kiinni, pyörätuolia ei tule. Päätin sinnitellä, ottaa kipulääkkeen tarvittaessa, käydä hierojalla ja fyssarilla, voittaa sairauden ja kivun. Olla itse kehoni valtiatar. Se oli kapinani kipua vastaan.

Sitten jouduin luopumaan niin kuntosalista, kuin tanssistakin. Treeneistä palattuani olin usean päivän kuumeessa. Lääkäri sanoi, etten tanssi enää koskaan. Kaikki mikä rasittaa alaselkää, kierrot, kumartelut, nostot, ... kaikki pois. Helpommin sanottu kuin tehty erityislapsien kanssa työskentelevälle.

Ensin jäi harrastukset, sitten piti muuttaa kodistani lähemmäs palveluja, sitten jäi työ, sänky piti vaihtaa, ei enää polkupyörää, lopulta yksi kerrallaan suurin osa ns. ystävistä... voimavarat ja liikkuminen ovat aina vaan enemmän ja enemmän koetuskiviäni. Tässä todentotta on nähnyt, kuka on oikea ystävä, kehen voin luottaa ja luotanko itseeni.

Nyt tänään, kun olen lähellä 45 ikävuotta, kipu on suurena osana värittämässä elämäni polkuja. Se viitoittaa suuntia ja määrää tahdin, vaan ei vie hitto vie voittoa. En anna sen tuhota kehoani kokonaan.. nimittäin mieltäni.

Nyt elämäni on vaikean kivun kanssa pysyvästi sairaana ja suurimmaksi osin vuoteessa ollen, mutta myös pyörätuolilla liikkuen parempina päivinä puolisoni avustuksella. Olen siis vaakatasossa lähes koko päivän, kävelen vessaan ja pois tukea ottaen ja sinnillä. Ulkona käyn esim. Kaupassa tai syömässä, pihalla tai vastaavaa noin 1-3x kk.

Jos 14 vuotiaana riitti yksi satunnainen särkylääke käsikaupasta, enkä sairaslomallakaan ollut kivun takia ennenkuin 12 vuotta sitten jäätyäni pysyvästi pois työelämästä kivun takia, niin tänään tilanne on toinen. Dosetissa on joka päivälle 22 eri näköistä ja kokoista tablettia ja kapselia, joista yksi on kilpirauhasen vajaatoimintaan, yksi vatsansuojalääke ja loput 20 ovat erityypin kipulääkkeitä. Tarkoin valikoitu kombo niin hermovauriokipuun, lihaskipuun kuin reumaattisiin kipuihinkin. Osa kipulääkkeistä pahentaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, joten sen lääkkeen annosta on nostettu reilusti.  Lisäksi joukko muita hyvinkin katalia haittavaikutuksia on pysyvästi, sillä lääkitykseni on perus kipulääkkeestä morfiinia vahvempaankin. Silti kipuja ei saada haltuun, kuin noin puolet. Se on kuitenkin parempi, kuin ei mitään.

Pyörätuolin aika lähestyi. En olisi millään halunnut menettää kävelyänikin, joten kamppailim  todella itseni kanssa kaupassa , istunko siihen vai en. Lopulta istuin.

Tänä päivänä pyörätuoli on osa elämääni ja sitäkin suuremmassa osassa vuode. Pyörätuoli löytyy nyt kotoakin. Mieli on ainoita  mihin vielä voin vaikuttaa käsien lisäksi. Asenteeseen ja siihen, etten luovuta itsesäälille enkä mustaakin mustemmalle masennukselle. Suurena apuna tähän on peritty sisukkuus, mutta myös tuki, jota saan ympäröivältä maailmalta. Se, että teen mitä voin, olen irselleni armollinen ja etsin niitä hyviä asioita, ihania uusia harrastuksia ja mielekkyyttä elämääni vaakatasossa.

Jos aiemmin kapinoin kipua vastaan, etten joutuisi kohtaamaan väistämätöntä, nyt kapinoin yhteiskunnan asennetta vastaan. 12 -31 vuodessa olen törmännyt asennevammaan, jossa kipu ei merkitse mitään, tai se mielletään korvien välin sairaudeksi. Lähes aina.
Missä vika, kun selvittämisen sijaan toljotetaan pintaa?? Miksi kipu on yhä niin vaikeaa mieltää vakavaksi, invalidisoivaksi asiaksi? Fyysisestä vammasta tai sairaudesta johtuvaksi?  Tietoa on liian vähän. Et sinä minua näe ulkona silloin kun vapisen ja itken kivusta. Eikä kipu tartu. Se ei pahene sillä, että menee ulos samoin kuin kuume voi nousta. Tosin lämpötilalla on merkitystä minun kohdallani. Ei kaikilla.  Nyt on aika tehdä kipu näkyväksi!


Kerro minulle sinun kipukokemuksestasi tai ajatuksia kivusta

Löysin jokin aika sitten facebookista Kipukapinan ja päätin kömpiä mukaan vertaistuen piiriin. Se kun ei maksa mitään, eikä kellään siellä ole mitään kipukroonikkoa vastaan. Saan olla siellä ihan vaan minä heikkouksineni ja joko hiljaa tai kommentoida jos haluan.  Eli jos on kipua, olipa se missä tahansa ja enempi tai vähempi  kipukapina on meitä varten. Laitankin tähän loppuun ryhmän esittelyn, niin näet, mistä on kyse. Kipukapinan julkisen sivun löydät klikkauksen päästä. KLIK

Kipukapinan kuva ja teksti luvalla lainattu facebookista.

Aikuisen naisen päiväkirja

On parempi myöntää erehtyneensä, jos sellainen käy omalle kohdalle. Erehdys ei ole virhe, vaan vahvuus, jos sen myöntää ja toimii korjatakseen mahdolliset vahingot. 

Se, ettei uskalla tai pahimmassa tapauksessa edes viitsi sanoa ääneen "anteeksi erehdykseni", on moka.  

Minä olen erehtynyt. Erehtymiseni ei ole tehnyt vahinkoa, mutta harmittaa mua itseäni. Nimittäin pidin hyvänä ideana tämän päiväkirjan kirjoittamista joka päivä, ellei ole muuta postausta. Ei onnistu. On siis parempi sanoa, että kirjoitan, kun voin. Viikottain. Toivottavasti pari kolme kertaa. 

Kiitos kun ymmärrät mun kokeiluja. 

Viltsu 

Xoxo

DIY / Tee-se-itse ja minähän tein

Katso ylintä kuvaa hetki. Mitä näet siinä? Mieti, miten tuo kaikki voi liittyä toisiinsa. Vain yksi askartelu, ja kaikki tuo on tärkeitä. Annas kun luettelen tuotteet, niin sulla on kaikki oleellinen varmasti. 

Tarvikkeet:

• Tyhjä, puhdas lasipurkki
• Koristeteippiä
• Tupla-patukka
• Sakset
• Kaksipuoleinen teippi
•  Nauhaa
• Timantteja
• Tim Holzin paperinukkeja
• Pitsinauhaa
• Grillitikkuja

Kuvasta näköjään puuttuu pari asiaa: 

• Eteerinen öljy
• Tarvittaessa lisäkoristeet, esim kukkia.

Minä halusin pitkään yhtä asiaa meille kotiin. Ei meillä ole varaa ostaa, sillä olen nähnyt  noin 20 euron hintaisia pakkauksia. Vähävaraiselle (eläkkeeni on puolet köyhyysrajasta) se on iso raha, enkä halunnut käyttää sitä nimenomaan tähän. Ostin sillä rahalla Deepthin CD:n, joka tuo voimaa mantroillaan kipujen voimistuessa ja rentouttaa muulloinkin meitä molempia. Valinta oli helppo tehdä.  Silti mieli tekisi. 

Olin hautaamassa haavettani. Sitten tuli mieleen, että minähän olen käsillä tekijä. Rakastan askarrella, jos vaan voimia on. Siitä se lähti. Sängystä hihkaisin vaimolleni( jonka kanssa eilen oli 2v avioliittoa takana. Siis tasavertaista. Muutoinhan syksyllä tulee naimisissa oloa 5 vuotta): 

-Rakas, onko meillä grillitikkuja?!

 -on joitakin. 

Se riitti! 

Ensin kiepautin purkkiin washi-eli paperikuvioteippiä. (Kts. Edellinen kuva)

Sitten hahmottelin paperinuken paikkaa ja mitä kuvaa haluan käyttää. 

Pitsi purkin ympärille ja paperinukkeja sen päälle. Pitsikukkia en laittanut, koska ne olivat liian isoja ja muhkeita. Sen sijaan leveä pitsi oli täydellinen. Samaten kapea keltareunainen pitsi, jonka löysin vielä lisäksi tähän.

Kipukroonikkona voimat alkoivat huveta, joten pieni lepohetki oli tarpeen. Kävin hetkeksi sänkyyn lepäämään ja söin Tupla-patuka pois.  

Levättyäni hetken, jatkoin lasipurkin koristelua timanteilla. Minulla oli timanttinauhaa tarrataustalla.

Huom. Askartelijoilla timantti on akryylinen, eikä siis oikea jalokivi.

Seuraavaksi oli nauhan vuoro. Solmin ihanan kiiltäväpintaisen nauhan purkin kaulaan rusetille.

Tarvikkeet alkoivat loppua, mutta jotain purkki vielä kaipasi. Aikani sommiteltua eri koristeita päädyin paperikukkiin.

Paperikukat pujottelin nauhaan. Purkki oli itsessään valmis!

Jo tältäänkin voisin käyttää moneen tarkoitukseen tätä.

 Mihin kaikkeen sinä käyttäisit?

Minusta tämä voisi olla vaikkapa maljakko tai kolikkopurkki. Kynäpurkki tai kaukosäätimen teline.

Olipa koristeet mitä tahansa, kannattaa ne sommitella hyvin ennen liimaamista. Värimaailma, koot, muodot, mitä purkiltasi tahdot...

Kun lopuksi kasasin kukkakimpun, valitsin senkin värit teemaan sopien. Kauniin kimpun saat käyttäen joko 2 vaaleaa ja 1 tumma saman sävymaailman kukkaa tai toisinpäin 2 tummaa ja 1 vaalea kukka. Vihreiden lehtien sijaan valitsin punavihreän ja kultaisen lehden. Näin kimppu sai lisää vintage-tyyliä.

Paperinukeissa minulla oli ajatus. 2 naista ja yksi poika/mies. Koska naiset olivat liian isoja ja miehet liian iäkkäitä, otin artistinvapauden ja mielikuvituksen  käyttöön. 2 tyttöä ja poika saisivatkin olla leikkikavereita! Hauska idea. Nämähän kuvastavat minua, vaimoani ja poikaamme. Kissoja ei valitettavasti ollut tarjolla.

Timanteilla purkista tuli heti paljon kauniimpi mielestäni ja kirkas, hieman samea sävy sopi nappiin teemaan ja hieman kultaa hohtavaan wasiin. . Paperinukeissa tärkeää ooli saada jalat samalle tasalle.

Toinen tauko oli pidetty. Tällä kertaa ilman herkkuja. Siispä grillitikkujen pariin. Otin 3 pitkää grillitikkua, jotka sahasin poikki keskeltä. Tikkujen pituus purkkia nähden on se, että pullon suu ulottuu korkeintaan puoliväliin tikkuja.

Valitsin Young livingin appelsiini-eteerisen tuoksun, koska halusin tuoksun olevan mielialaa kohottava. . Tuoksujahan voi vaihdella tai yhdistellä myöhemminkin. Muista kuitenkin se, että eri eteerisellä öljyllä on oma tehtävänsä. 

Tässä muutama eteerinen öljy tehtävineen:

• Appelsiini -mielialaa kohottava ja hermostuneisuutta vähentävä. 
• Laventeli -rentouttaa, rauhoittaa ja tasapainottaa sekä kehoa että mieltä.
• Eucalyptus -raikastaa ja puhdistaa huoneilman. Lievittää hengitysteiden tukkeumia, nuhaa ja flunssaa. Se vahvistaa ja elvyttää väsynyttä oloa. 
• Frankinsensi-syventää hengitystä ja rauhoittaa hermostoa. 
• Sitruuna -parantaa työtehoa

Kappas vain! Meillähän on valmis astia huonetuoksuille. Eikä maksanut paljoa. Minulle ei mitään, koska kaikki löytyi kotoa valmiina jo. Eteerisiä öljyjä saa edullisesti marketeista ja luonnonmukaiaia öljyjä Ruohonjuuresta. Näitä laadukkaita, puhtaita eteerisiä öljyjä mm. Ilon ja valon pisaroita kautta.  

Näin teet öljyseoksen huonetuoksuastiaan: 

Kaada hieman yli puoleenväliin purkkia vauva- tai esim. Mantelisiemenöljyä ja tipauta mukaan 3–8 tippaa haluamaasi eteeristä öljyä. Laita tikut seokseen. Kääntele tikkuja esim viikottain, mutta varmista  ettei tikuista tipahda öljyä maahan.  Voit kuivata tikut paperiin.

Mainittakoon, että paras lasipurkki olisi kapeasuinen. Meillä ei ollut sellaista, joten saisi käydä tavallinen purkki. Tämän isosuisen purkin suun päälle voi joko pingottaa folion tai kelmun, jossa pieni reikä tikuille tai kanteen tehdä reikä jotenkin. Minä en kantta edes löytänyt, joten myöhemmin laitoin kelmun, jonka kanssa olen ollut varovainen, ettei sitä tarvitsisi joka viikko vaihtaa uuteen.  

Onko sinulla ideaa, miten kansiasian voi ratkaista isosuisessa purkissa? 

Huhtihaaste ja ARVONNAN VOITTAJA

Kyseessä on "2019 ATC-HAASTE".
ATCHaaste ilmestyy kerran kuussa aina kuun eka päivä. (Ilmoitan poikkeuksesta) Ajatuksena on tehdä mallikuvan mukaan sellainen atc tai atc coin, joka sinua puhuttaa ja jonka teet juuri tätä haastetta varten . 

Atc- kortin koko on 6,4x8,9cm tai kolikko 6,3 cm (hyväksyn myös 6,4cm kokoiset kolikot)

Minä annan malliksi digikuvan ja siitä kuvasta katsot juuri ne asiat jotka sinun työhösi haluat toteuttaa. Voit käyttää esim. samoja muotoja, värejä, hahmoja tai mikä sisimmässäsi sitten tuntuukaan hyvältä. Annat sisimpäsi ohjata käsiäsi toteutukseen. Kerrot sitten julkaisussasi mitä kortissa on kuvasta. Kiva olisi kuulla myös luomistuntoja, mutta saat toki pitää ne omanakin tietona.

Lisäksi linkität julkaisusi haasteeseeni kommenttilaatikkoon ja haasteeni julkaisuusi, jotta mahdollisesti lukijasikin löytävät haasteen. Huom. Tärkeää on linkittää kyseinen postaus jossa korttisi on. Ei blogin etusivua! 

1. Annan digikuvan
2. Kuuntele sisintäsi ja tee kuvaan liittyen atc tai atcoin. 
3. Kortissa voit käyttää esim muotoja, värejä.. mitä tahansa, kunhan jotain otat mallikuvasta. Kerro blogissasi, mitä käytit mallikuvasta. Mallikkuvan saat jakaa. 
4. Kerro halutessasi luomistunnoistasi
5. Linkitä blogiisi tämä haaste. 
6. Kommentoi tähän linkki blogisi haastejulkaisuun.
7. Blogiton, lähetä kuva minulle
8. Kommentoi tähän, että osallistut
9. Yksi voittaa nyt, yksi vuoden lopussa

Atc- kortin koko on 6,4x8,9cm tai kolikko 6,3 cm (hyväksyn myös 6,4cm kokoiset kolikot)

Blogittomat saavat osallistua myös, kunhan lähetät minulle sähköpostilla kuvan työstäsi ja nimimerkkisi. Sen jälkeen kommentoit haastetta "Osallistun blogittomana". 

Kuukausiarvonta on niinä kuukausina, kun minullakin on voimavaroja osallistua askarrellen. Silloin teen atc.n itsekin ja arvon sen voittajalle. Kuoressa saattaa olla hyvinkin extraa esim. Seuraaviin töihisi. Vuosiarvonta on aktiivisimpien osallistujien kesken vuoden päästä vuoden vaihteessa. Palkinto on yllärisetti askartelutarvikkeita. Haastetöissä ei arvostella ketään eikä valita hienointa eikä kalleimmista tarvikkeista tehtyä atc-korttia.

Ennen uutta haastetta maaliskuun arvonnan voittaja:  Marja-Riitta, blogiton.
Onnea!

Uusi haaste päättyy 30.4.2019.

HUOM. Toki voit tehdä muitakin töitä aiheesta, mutta ne eivät osallistu arvontaan. Ilo on silti nähdä mitä sait aikaiseksi. 

HUHTIKUUN TEEMA:  

MALLI ATC:

Herättyäni tarvitsen aamukahvini. Jos kahvia en saa, minuun iskee jysäri eli päänsärky. Tämä atc on yksi kortti yhdeksästä. Tämä EI OLE ARVONTAPALKINTO!! 

Atc tai pocket letter on lähetetty Usaan. 

Tässä kuussa arvotaan askartelutarvikkeita pikkusetti. 

Pocket letter tulee eri postaukseen.