Haasteet kasattuna

Samassa nyt muutama osallistuminen, niin ei tukita kenenkään etusivuja. :)

Laitetaan ensin T-kirjain 1234-haasteeseen.

Varmastikin tarkkasilmäiset löytävät niitä T-kirjaimia useampiakin kuvasta. 

Tässä lähdettiin henkistä tasapainoa tavoittelemaan EMM-haasteeseen. 

Vielä yksi, jossa vanhaa aikaa hyvästellään uusin tuulin. Pitsiä ja Puuteria, oleppas hyvä!

Sinulle

Kuvassa on erilaisia sanoja, joita toivon sinun kohdallesi myös ensi vuoden aikana. en niinkään sitä maallista kaikkea, mitä mainokset suoltavat postiluukuista, vaan sellaisia asioita, joista on sinulle oikeasti iloa, hyötyä ja tarvetta. 

Jokaisella teistä on omat selviytymiskeinonne, omat tarpeenne, omat halunne ja omat juttunne. toivon, että uneton saa unta, masentunut iloa ja onnea, köyhä vaurautta ja yksinäinen ystävän, jonka kanssa jakaa iloja ja murheita. 

Toivon kaikkea hyvää, mutta silti elämä riepottelee toisinaan jokaista. Toivon siis, että riepottelun aikaan jaksaisit ja olisit tarpeeksi vahva. Heikko saa olla, kunhan jaksaa silti sinnitellä ja pysyä elämässä kiinni! Ettei jää rämpimään sinne suolle... 

Lämpöä, rakkautta... 

Ja paljon INSPIRATIONia jokaiselle oman harrastuksensa, työnsä ja muun innostuksensa pariin! 

Hyvää Uutta alkavaa Vuotta!

Viltsu

Itsetutkiskelua ja uusia aiheita

Vuoden mittaan on tullut kirjoiteltua vaikka mistä eri aiheesta. On tehty kortteja, atc-kortteja, koruja, kirjoja... Vaikka ja mitä. Eikä se inspis ja into tähän bloggaamiseen, kirjoittamiseen ja askartelemiseen ota loppuakseen. siispä jatketaan!

Aiheita on paljon jo ollut ja aiheita tulee koko ajan lisää. Ammennan sitä aihetulvaa kaikkialta. Joskus idea seuraavasta postauksesta syntyy kaupan kassalta kuullessani mammojen marmatusta joulukuusien kurjuudesta ja kalleudesta, toisinaan se idea tulee telkkaria katsellessani, kun siellä näytetään jostakin vanhuksesta, jolla ei ole omaisia elossa/elämässä. Välillä musiikki taustalla innostaa uuteen aiheeseen ja välillä se voi olla vaikkapa jokin väri, uni, kokemukseni tai muistoni. Aiheita on maailma täynnä ja niitä tulee koko ajan lisää!

Joku Ruotsin elävä kammoksui hakaristi-joulutorttuja, joten siitäkös suomi-poika keksi suklaakonvehtien traumatisoivat muodot. Ok, se oli onneksi pilaa, mikä tuolla facebookissa liikkuu, mutta tällaiset ne just aiheita antavat ihmisille puhua, kirjoittaa ja kuvittaa.

On tuo oma elämänikin ollut sellaista hulabaloota, että kirjasarjaksi asti olisi ammentaa, mutta ongelmana on se, että minulla ei ole kirjailijan lahjoja niin paljoa, että kirjan sainsin pysymään mielenkiintoisena alusta loppuun saakka. Jossain vaiheessa se alkaisi junnaamaan. siisä voisin kertoa tarinani kirjailijalle, joka kirjoittaisi puolestani. Siinä sitten tulee ongelmaksi se, etten halua rakkaitteni kärsivän, joten nimettömänä se kirja pitäisi tehdä. siinä taas tulee esteeksi se, etten malttaisi olla hihkumatta innosta soikeana, että MUN KIRJA, MUN KIRJA! Eli ihan se oma intoni estänee kirjan tekemisen. Näin se on tulkittava.

Into onkin yksi vahvimmista puolistani. Liekkö se jokin perusluonteenpiirre minussa vai sitten se pahe? Into kun iskee, se vie niin totaalisesti mukanaan, että oksat pois! Ihan sama, onko intona korut ja kortit vai onko intona kirjoittaminen tai vaikkapa kodin siivoaminen putspuhtaaksi. Kaikki nyt ja heti on se kaikista pahin piirre kuitenkin!

Tuo kaikki nyt ja heti piirre ei tule ilmi kaikessa, joten tarkennan, että en kahmi täällä kasapäin herkkuja, esineitä, vaatteita... Ei mitäänsellaista maallista asiaa tai pakollistakaan. En voi ostella kaikkea, mutta en haluaisikaan hukkua paljouteen ja yltäkylläisyyteen. Se ero tässä minun kaikki nyt ja heti-asiassa on siihen tavallisesti ajateltuun vouhkaamiseen, että minulla se ilmenee siinä, että jos aloitan vaikkapa siivoamaan, on siivous tehtävä huolella ja loppuun saakka nyt ja heti. Jos päätän että haluan tehdä jonkun jutun, se on tehtävä heti ja loppuun asti! On kamalan raskasta toisinaan se, että pitää malttaa mielensä ja antaa vaikka nyt sen siivouksen olla ja maata vaan sohvalla kivuissani. Rauhoittumista, jonkinlaista luovuttamista(älä tulkitse väärin) ja sellaista itsehillintää olen joutunut kasvattamaan itsessäni vuosien mittaan. Että minun on oikeus ja kohtuskin maata sohvalla tekemättä mitään, koti voi olla epäjärjestyksessä yhden illan ja minun ei tarvitse eikä pidä tehdä kaikkea yksin aina. Onhan se helpottavaa oppia uutta itsestäänkin!

Näitä kirjoittamisen aiheita syntyy välillä sillaikin, että alan kirjoittaa vaan päivän kuulumisia pikaiseen ja mietin, että josko se siinä hissukseen tulisi aihekin mieleen. Sitten huomaan kirjoittaneeni pitkänkin postauksen. Mutta on niitäkin hetkiä, ettei tule juttua ollenkaan! Ei vaikka kuinka kääntelisin lehtien sivuja, tutkisin itseäni tai avaisin telkkarin. Mistään ei kuulu mitään mielenkiintoista, ei näy uusia asioita... On kuin kaikki olisi vaan harmaata ja tyhjää. Sitten jätän väkisin kirjoittamisen pois ja laitan vaikkapa yhden kuvan tai runon tai jotain muuta sellaista. Ei aina tarvitse olla luova.

Mutta jotain minä nyt tarvitsen ja sitä lähden kaupasta hakemaan! Siispä kenties huomispäivän postauksen aiheet saan kohta matkallani. Ei sitä tiedä. Avoimin mielin lähden matkaan.

Avointa mieltä ja itsetutkiskelua toivon sinullekin tähän viikkoon!

Kalenterista kortiksi

"Arjen ilon kortistossa" leikellään kalenterista atc-kortteja. Minun korttini ovat tässä:

Tammikuusta jouluun, niinkuin kalenterissa on kuukaudet, päivät ja koko se kirjo nimipäivien ja muiden merkintöjen kanssa. ajatuksena se, että "ihminen ehtii mitä hyvänsä, kunhan ei vaan liikaa kiirehdi. Pisteet kerää kotiin kokonaan se, joka sekoittaa yhteen hyödyn ja huvin". 

Tämä koko seikkailumme on Elämän mittainen taival. 

"Mitä auringonpaiste on kukkasille, sitä on hymy ihmisyydelle. Pikkuseikkoja, se on totta, mutta elämäntaipaleella niistä koituva hyöty on kiistaton". 

Miksi me käyttäisimme energiamme ja elämämme riitelyyn, motkottamiseen, nyrpistelyyn ja kaikesta valittamiseen, kun voisimme hymyilläkin? Antaa lahjaksi sen ilmaisen, mutta tärkeän asian: Ystävällisyyden! 

"Paljon enemmän saa aikaan sillä, että avaa oven, kuin sillä, että ajaa Alfa Romeolla pihaan". Näiden Samuli Putron sanoin toivon teillekin avoimia ovia onneen! Onnen avoimet ovet!

Haasteeni kuulumisia

Pian se selviää, kuinka joku DT "kukitetaan" Inspis-haasteessa! Nimittäin eka DT-arvonta on tulossa!

Tammikuussa jatketaan Inspiksessä samaa haastetta, kuin joulukuussakin, joten yhä kerkeät mukaan!
Käy myös ihastelemassa DT-töitä ja ihana sponsoroitu palkintokin luvassa... hmm.. KAKSIKIN PALKINTOA! Toisena sponsorina nimetön askartelija! Ihan huigee palkinto! Toisena, extra-palkintona Riinan uniikki setti! Magee sekin!

Helppo aihe, aikaakin annettu 2 kuukautta... Kerrassaan loistavaa! Nyt kipin kapin askartelemaan! ;)

"INSPIKSEEN"

Kaaostunut elämäni

Mikä meistä ihmisistä tekee hyvän ihmisen? Mikä pahan? Onko hyvyys tai pahuus synnynnäistä vai opittua? Voiko siihen altistua tai saada "tartunnan"? 

Jos olen nyt hyvä, tuleeko minusta joskus paha tai toistepäin? Voiko vanha koira oppia uusia temppuja?

Kysymystulvaa... Itsepohdiskelua tai kysymyksiä ilmaan. 

Vastausten etsintää ja miettimistä syvemmältä. 

Mielestäni kukaan ei synny pahaksi. Kaikki me olemme pohjimmiltamme hyviä. Ja jos on paha nyt, voi siitä oppia hyväksikin. Tulla hyväksi. 

Aivan samalla tavalla, kuin opimme ajan kanssa tekemään kauniimpia ja kauniimpia kortteja, voimme oppia tekemään kauniimpia ja kauniimpia hyviä tekojakin. Eikö totta?!

(tein eilen)

Kun aamulla katsomme peilistä itseämme, onko kampaus hyvin, onko meikki hyvin, voisimme katsoa pinnan allekin ja kysyä itseltämme, onko asenteemmekin hyvin? 

On niin totta se asia, että jos haluamme elämässämme saavuttaa sitä samaa, mitä ennenkin, teemme juuri sitä samaa kuin ennenkin. Jos taas haluamme jotain muuta, vaikka sitä parempaa, pitää se asenne saada ensin kohdalleen ja sitten alkaa tehdä asioita, joilla se hyvä saadaan kaivettua esille! Ei mikäänhetkessä muutu. Tarvitaan kärsivällisyyttä. Aikaa. Pysyvä muutos! Kirkastuminen sisältäpäin. VALO!

(saimme joululahjaksi)

Kun saamme sen tietynlaisen valon sisällemme, voimme alkaa ammentaa sitä ulospäin. Pieniä säteitä ensin. Kutkutella ympäristöämme varovasti. Kutkutella itsestämme ihan ekana se rohkeus esiin! Hyvyyteen! Kuika uskallan olla hyvä, kun tähän asti olen tehnyt asioita itsekkäästi tai loukannut toisia tahallisesti tai tehnyt muuten väärin?! 

Anna mieleesi tulla se sama valo, puhdistava kirkas valo, joka ohjaa sinua eteenpäin. anna sen herättää sinut uuteen mahdollisuuteen. Uuteen elämään. Pois ahdistuksesta tai ainaisesta pahasta olosta. Pois kiukusta ja vihasta. Pois toisten kustannuksella elämisestä. Pois itsesäälistä, itseinhosta, pahasta. 

Kokeile hetki päivässä. Huomenna hetki pitempään. 

Se sekamelska, jota aiemmin vaalit tarkoin, josta aiemmin ajattelit, että tämä on minun elämääni eikä sille vaan voi mitään tehdä... Kun jokainen lokerosi on jo tupaten täynnä. Umpisolmussa. Missään ei vaan ole tilaa ja liika on liikaa! Ihan kuin minullakin ennen oli kaikki askartelutarvikkeeni yhdessä pienessä muovirasiassa sekaisin. Kaikki hukassa! Ryttyisenä. Pimennossa! Unohduksissa!

Otin askeleen eteenpäin. aloin lajitella asioita. Otin sen pienen muovirasian eteeni, kumosin kaiken siihen ja aloin tutkailla niitä yksi kerrallaan. Mikä oli tärkeää, mikä roskaa. Mikä sotkussa ja avattava, mikä rytyssä ja oiottava, mikä etsi paria ja mikä kaipasi jotain kunnostusta. Kun olin lajitellut asiat edessäni itselleni, olin valmis tarttumaan yhteen pinoon kerrallaan. Etsimään ratkaisun sille yhdelle asialle kerrallaan. Jos laitan kiiltokuvat toiseen lokeroon, teipit teippilaatikkoon, koristeet omaan lokeroonsa ja narut kerin kauniiksi vyyhdiksi ja narulaatikkoon... 

Kamalan suurelta ja turhauttavalta, pimeältä ja raskaalta tuntuva urakka alkoi ihan itsestään purkautua ja loksahtaa oikeaan paikkaansa. Kohta se pieni ja ahdas muovikuppi olikin tyhjä ja ilman huolia. Minulla oli monta selvitettyä asiaa oikeilla paikoillaan! 

Tästä on hyvä jatkaa! Yksi asia aina pois kerrallaan! Enää en anna suurenkaaoksen tulla! En rasiaan, enkä sisällenikään muhimaan ja paisumaan. 

Tuo rasian kuva oli sitä, mitä entisessä kodissamme oli. Ei ollut tilaa verstaalleni. Nyt, kun minulla on verstas, hämmästelen itsekin, kuinka olen pärjännyt niin pienellä tilalla, niin ahtaasti, niin täydellä rasialla!? Kuinka muka sellaisessa kaaoksessa voisikaan Inspiraatio iskeä samoin kuin nyt?! Kuinka siellä voikaan jaksaa ja voida hyvin?! 

Minun oli otettava askeleeni ja tehtävä ratkaisuni. Tehtävä siivous ja järjestely. Vaihdettava vanhat asiat uusiin. Nyt minä voin hyvin! 

Inspiraatioita ja iloa teillekin! 

Verkko näkymättömyyteen

Runokirjani sai uuden sivun pitkästä aikaa. 

Tällä hetkellä Inspis iskee ihan yhtenään eikä malttaisi nukkumaan mennä, mutta pakko on kerätä välillä voimia. Katsotaan, mitä kaikkea syntyy vielä tämän inspiksen ollessä vauhdissa. 

Atc on Riinan käsialaa. Se ei siis ole omani. Tässä(kin) runokirjasessa kaikki atc:t ovat nimenomaan saatuja. Pääsevät esille näin. 

Lisäsin sivulle muitakin kuvituksia. värejä, Pelokkaan katseen ja elämäniloisen naisen. 

Kirjoitin runon näiden kuvien inspiroimana.

Runo on omani, ethän kopsaa sitä!

Verkko näkymättömyyteen

On hetkiä, jolloin toivon olevani

näkymätön olento.

Pysyn hiljaa paikoillani.

En uskalla puhua, 
sormeakaan liikauttaa.

Tahtoisin kadota kokonaan.

Maa nielaisisi minut jalkojeni alta.

Jokin näkymätön verkko laskeutuisi

ylleni ja tekisi minusta näkymättömän.

Odottaisin…

Ja kun sinä taas rauhoittuisit,

voisin raottaa verkkoani.

Tulisin hiljaa esiin.

Silloin olisin taas näkyvä,
oma itseni.

Täynnä elinvoimaa ja värejä.

Mutta samalla aina varpaillani,

verkko näkymättömyyteen taskussani.

Aina valmiina piilottamaan minut vihaltasi. 

Palava tuli. 

Se voi olla hyvä tuli tai se voi olla paha tuli. Meillä Murusen kanssa tuli kuvastaa roihuavaa rakkautta, luonnon kauneutta ja voimaa. Tuli on kauneutta, elävyyttä ja tunnelmaa. Se on ilo ja se on lämpö. Se antaa rauhan ja kas, paistaa makkarat. ;)

Mitä tuli sinulle merkitsee?

Puut ovat runoja

Valkoista ja kermaa..

.
"Puut ovat runoja, joita maa kirjoittaa taivaalle". 

En halunnut korttiin mitään liikaa. Sanoma on se tärkein osanen.
Tähän korttiin inspiksen sain Korttisirkuksen haasteen teemasta.

Life is...

Elämä on ja saa ollakin. Lupaan itselleni, että ensi vuonna jatkan samalla tavalla blogini pitämistä. Kirjoitan ihan niitä asioita,mitä elämä tuo tullessaan. Olkoon menneisyyden muistoja tai tätä hetkeä tai tulevaisuuden suunnitelmia. Se, että olen vuoden tai toistakin metakkaa pitänyt siitä, ettei nämä kirjoitukseni ole teistä, vaan minusta, saa riittää. Jatkossa en siis enää pyytele anteeksi sitä, että kirjoitan omasta elämästäni, kun se ei kuitenkaan ole teistä! Jos joku omakohtainen kokemukseni jotain toistakin koskettaa, se on vaan hyvä asia. sinun itsesi hetki kohdata luurankosi kaapissa ja tutkiskella itseäsi ja omaa minuuttasi. Mutta minun ei tarvitse enää todistella syyttömyyttäni tai sitä, ettei minulla ole kaikkitietävää kristallipalloa. Ei junnata paikallaan. Sen aika olkoon ohi! 

Elämä on täynnä ihmetystä ja hämmennystä. Välillä törmään ihmisiin, jotka ovat täynnä puhtautta, vilpittömyyttä, hyvyyttä ja lähimmäisenrakkautta. Välillä törmään ihmisiin, joilla on kaikessa takana jokin syy. "Jos teen näin, se antaa minulle tätä. Hyödyn noin". Joillekin kaikki on todella vaikeaa ja vaikeasti ajateltavaa. Hyvinkin selkeä asia voidaan pyöritellä niin solmuun ihan vain siksi, että entä jos se ei olekkaan niin, kuin sanotaan?! Ja sitten on ihmisiä, joilla tärkein on se oma napa. Hyvin tärkeää oma status, oma maine. Se miltä näyttää ja mitä heistä puhutaan. Se, ettei tee virheitä ja on täydellistä hipova minäkuva. Ja että hyöty on vain itselle. Mitä enemmän, sen parempaa! Loppupelissä ne jutut vaan tuppaa kääntymään päälaelleen! 

Se, joka on hyvä, rakastettava ja auttava, hän saa arvoistaan kohtelua. Hän saa ystäviä, tukea ja lahjoja. Hänestä pidetään huolta ja kysytään kuulumisia. Hänen ei edes tarvitse ostaa ystäviä tai olla sellaisten kanssa, jotka käyttävät hänen hyvyyttään hyväksi. 

Se, joka pyörittelee kaiken tuhat kertaa ympäri, pyörittää itsensä siihen omaan näkymättömään solmuunsa myöskin. Entä jos vielä kerran pyörähtäisin, olisinko sitten umpisolmussa!? Entäpä, jos lakkaisitkin pyörittelemästä kaikkea ja antaisit kerrankin mennä! Uskoisit toisten kehuihin ja sanoihin. Et ihan kaikkea vatvoisi, vaan tarttuisit tilaisuuteen? Voisikohan se olla vaikka niinkin, että saisit jotain hyvää aikaiseksi. Olisit sittenkin hyvä itsekin! Kaikki ei ole pahaa, valhetta, rivien väliä, vastaan sinua... Sinun ei tarvitse ostaa ystäviä! Eihän kukaan ole ostanut sinuakaan! sinun pitää olla se haluttu ja ihana sinun itsesi takia! SINÄ olet se, jota halutaan ystäväksi, eikä sinun ostamasi lahjat!

Ja se, joka ammentaa täydellisyyttä itselleen... toistenkin kustannuksella. Onko ystävät todellisia vai pelosta? Oletko kuullut sanontaa: Pidä ystävät lähellä, vihamiehet vieläkin lähempänä?

Mitä menettäisit siinä, että ojentaisit leivän toiselle? sinulla sitä on jo, eikä se sinulta pois ole, jos loput söisi joku toinen mielummin, kuin heität sen roskiin homeisena, kun et itse kerkeä kaikkea syömään?! Miten sinusta tekee paremmaksi se, että kontrolloit kaikkea ja olet jäykkä, kuin että antaisit mennä, irrottelisit ja et olisikaan niin kireä?! Tai se, että hymyileisit spontaanisti, tuntemattomalle. Onko se muka väärin? Se, kun kaikkea pitää varoa, vaalia täydellisyyttä, mitä ei ole olemassakaan, se kaikki on vain pintaa. Kulissia. Romahtamassa hyvin pian, hyvin helposti! Entä kun niin käy? Olet yksin! Sinulle nauretaan! Sinulle ei jää mitään! sinä sinisilmäinen narri! Ei maallinen ja tiukka itsekuri ja itsehillintä kaikessa tuo onnea! Se kääntyy helposti ylimielisyydeksi, liiaksi itserakkaudeksi, naurettavuudeksi, ja kuinka usein sorrutaankaan siihen, että aletaan pilkata muita. Heikompia. Rasismia. itsensä nolaamista... 

Ja kun aikamme tulee päätepysäkille, katsomme bussin takaikkunaan. Näemmekö siellä joukon ihmisiä vilkuttamassa, toiset vastassamme iloisina? 

Näemmekö ihmisiä, joista mietimme, ovatko ne oikeita kyyneleitä vai sittenkin tekaistuja? Menenkö taivaaseen vai onko taivasta olemassakaan? Voiko sittenkin kuolemani olla feikkausta? PUFF... Ei hyvästijättöä. 

Vai voiko se tausta olla tyhjä ihmisistä ja vain vene, auto ja motskari siellä tien penkalla ruostumassa... Kuka niistä pitää huolta? Ei kukaan! Vastassasi... Ei ketään! Ei mitään! 

Kun loppumme tulee, olet samalla viivalla köyhän ja rikkaan kanssa. Olet samalla viivalla tumman ja vaalean kanssa. Olet samalla viivalla ihan jokaisen kanssa! Olkoon suuntasi mikä tahansa. 

Oli muutamia tarvikkeita, joita etsiskelin ja kyselin. Sain vastauksia, että hep, täällä olisi. Lupauduin sitten vaihtokauppaan ja kysymään, mitä vaihtariksi. Vastaus tuli, jotta 5 postikorttia. Tässä olen nyt yhtä niistä näyttänytkin teille. :) Pari oli jo olemassa entuudestaan ja niitä tuunailin sopiviksi ja sitten pari muutakin... Tätä korttia oli vaan hankala kuvata. Jotenkin se valotus aina osui väärin. Varjoja, epätarkkaa kuvaa, liian tumma kuva... No, saa tosta selvän edes. 

Ja lopuksi vielä joulun ajan ruokakuva. 

Lohihan se siinä pötköttää. Tuo mötkäle meni uuniin ja sitten se kolmistaan syötiin. Oli hyvä joulu! 

tosin lohen kannalta pahin mahdollinen... Hmm. Tasan ei käy onnenlahjat. 

What ever... Naattikaa viikonlopusta, ihanat immeiset! 

Viltsu

Koru ja kortti

Askartelutaivaan haasteeseen tehtyjä töitä. 

Koru ystävälle

Samaten kortti ystävälle.

Kortissa useita leimattuja kuvia, stanssattuja numeroita ja väritys copiceilla ja pro markereilla. Kimalleliimaa mukana antamassa oman viehätyksensä. Numerot tarkoituksella "vinksallaan" koska halusin korttiin jotain huomiota herättävää. 

Kiitollisuutta

Mielestäni tämä vuosi on ollut yksi kaikkien aikojen parhaista vuosista elämässäni. Olen kerta toisensa jälkeen pysähtynyt huokaisemaan syvään ja pohtimaan kiitollisena sitä kaikkea hyvää, mitä minulla on elämässäni. Tänään viimeksi lenkkipolulla sanoin ääneen, että ihmettelen, kuinka olen jaksanut selviytyä yksin kaikesta aikaisemmin. Kuinka hyvä minun on olla nyt. tässä hetkessä!

En minä kiellä, etteikö jotain hyvää olisi ollut menneisyydessäkin, joskus, mutta kaikki se paha ja kokemani tuska ja paha olo sisälläni, ne vain ovat olleet vahvempia muistojani. syy siihen, miksi menneisyys ei ole tulevaisuuttani. Miksi tulevaisuuteni on jotain paljon kauniimpaa ja parempaa!

Olen kiittänyt lapseni tilanteen paranemista. Tilanne hänellä on parantunut tämän vuoden aikana niin suurella harppauksella, että ei voi kuin hymyillä! Olen kertonut omasta tilanteestanikin täällä. Kodistamme jne. Eikä ollenkaan pidä vähätellä niitä asioita, jotka tuovat mielihyvää ns. maallisemmalla puolella!

Nimittäin vaikkapa kaikki lahjoitukset, lahjat, sponsoroinnit, yllätykset... Kysyin Muruseltakin tässä eräänä päivänä, että mitä on tapahtunut?! Kuinka on mahdollista, että postitse tulee villasukat tai vaatteita? Onko hiljainen avunhuutoni kuultu?! Onko nyt palkkiomme aika?! Että kun aikansa taistelee pimeydessä ja ahdingossa, pääsee lopulta maaliin ja saa hyvää?! Tähän uskoin silloin, kun minulla oli kaikista vaikeinta. Uskoin, että jos nyt jaksan, minut palkitaan vielä! Nyt olen tuntenut täysin sen, että palkintomatkani on alkanut!

tätä samaa on sekin, kun valitsitte blogini, Inspirationin, blog awardiin kisaamaan. Sitä on sekin, että sain tänään kuulla päässeeni vuoden mittaiselle matkalle askartelun ihanaan maailmaan DT:n muodossa! Tästä lisää ajallaan! ;)

Mitähän ensi vuosi tuo tullessaan? Ainakin paljon uusia inspiksiä ja haasteita, uusia kokemuksia, iloa ja rakkautta. Uskoisin, että lisää itsevarmuutta ja rohkeutta. Josko vaikka saisin hieman hellitettyä myös omaa päättäväisyyttäni/täydellisyyteen kurkottelua joissakin asioissa. Yllätyksiä. Seikkailua. Uusia ihmisiä, ihania tuttuja! Vanhoja ja uusia juttuja. Inspiksenkin varalle on pohjustus tehty, joten enempiä hupattamatta taidanpa alkaa töihin... ;) Tsirp.

Tapaninpäivä laskeutuu yöksi aivan kohta. Hyvää yötä kaikille!

Tässä vielä lisäkuvia tekemästäni kirjatyöstä. :)

Joulukalenteri, luukku 25

Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella... Joulu itseasiassa on tässä hetkessä. Tänään.
Yöllä seurasin Italiasta lähetettyä joulumessua. Katselin tekemääni joulukuusta. Laitoin valkoisen tähden sen latvaan. Olen kiitollinen siitä, kuka olen, missä olen ja kuinka hyvä minun on olla. Kaikista murheista, sairauksista ja kivuista, rahattomuudesta huolimatta.

 Katsoin lahjoja, joita olimme availleet illalla. Niin sydämellisiä ihmisiä paljon, jotka ajatelleet meitä! Luoneet meillekin joulun. Kultaisten nauhojen ja värikkäiden paperikääreiden sisältä tuli esiin kirjoja, korttipeli, kahveja ja kahvilaseja, tuoksuöljyä, viiniä, saunahunajaa, askartelutarvikkeita... osa tarkoin kaupoista valittu, osa itse tehty. Olipa joukossa stanssikin, joka ulkomailta saakka minulle ostettu ja toimitettu!

Kävimme joulusaunassa. Kaipaus ja ikävä puristi rinnasta. Vielä syksyn menetys sattuu liikaa. Mutta minä itken, jos minua itkettää. Minä nauran, jos minua naurattaa! Toivotin hyvää joulua tähtitaivaan taa.
Rakkaimmat ovat sydämessämme ja muistoissamme läsnä jokaisessa hetkessä, vaikkei konkreettisesti olisikaan elämässä enää.

Joulukorttien kirjo telineessä on itsessään jo koriste. Kauniiden korttien viuhka. Omatekoisia ja ostettuja. Jokainen tunteella kirjoitettu. Ajatuksella postiin laitettu.

 Ja omien lahjojenkin kanssa se ilo, kun tarvitsin apua niiden tekoon ja niin vain kuului: Minä voin auttaa! Sain kuin sainkin meille kummalekin "Converset". ;) Ja uniikeista lahjoista puhuttaessa hämmästystä herätti myös kirja, joka omistettu meille kummallekin:

Kuinka ihana kirja, uniikki, taidokas ja näyttävä! Kirja, jossa ihania kuvia ja tarina! Ja se teema, merenneidosta! 

Tämä kirja on niin ihana! 

Merenhengetär Isabellan tarina

Kuvat itsessään jo vievät mukanaan satumaiseen maailmaan. 

Tarina on jännittävä, mystinen ja kaunis.

Kuvat mukailevat tarinaa jokaisella sivulla. Kaikki niin tarkoin valittuja tarinan mukaan. 

IHANA!

Lapseni ja rakkaani seura oli sitä parasta joululahjaa. Ja kun perheeni oli salaa minulta käyneet lahjaostoksillakin. Valinneet paketit minun toiveistani. :) Aivan niinkuin kaikki muutkin. Rakastan perhettäni, rakastan ystäviäni ja tärkeimpiä sukulaisiani! Olen myös aikonut tehdä uudenvuoden lupauksia ja nimenomaan liittyen elämääni ja ihmissuhteisiin sekä suunnitelmia Inspirationin aiheisiin. Oi, inspis on jo iskenyt niin moninkertaisesti, että toivon, ettei nyt ole jo liikaakin mielessä ideoita! Ettei tule pakokauhu lopulta ja ajanpuute ja sitä myöten mikään ei onnistu. On aika hillitä itseäni! Rauhoitu Viltsu, rauhoitu!

Rauhoittumiseen onkin valinnanvaraa kahvissa, teessä, kaakaossa ja viinissä! Nam nam nam! Meillä on suklaata, meillä on karkkikeppejä, meillä on JOULU!

Ja se joulu jatkuu pitkään!

Ja vihjaanpa sen verran, että joulu jatkuu Inspiksessäkin pitkään... Esim. tämä lahjakirja tulee olemaan osaltaan mukana tulevan uuden vuoden postauksissani. ;) Mietin vielä, kuinka ja miten ja milloin. 

Nyt aika kömpiä saunan lämpimään syliin. 

Kiitos että olitte mukanani tänäänkin. 

Kiitos myös uudelle blogini lukijalle! 

Kiitos teille kaikille!

Joulukalenteri, luukku 24

Olemme päässeet jouluaattoon. Olen avannut kanssanne 24 luukkua. 24 aivan ihanaa, yllätyksellistä luukkua! Kiitos suuresti teille jokaiselle jotka mahdollistitte osaltanne jouluni saapumisen! Siihen ei yksistään tarvittu näitä paketteja, vaan myös ihania kortteja olemme saaneet yksin ja kaksin, kolminkin! Lisäksi joululahjoja tuli muutama ja tätä kautta lisäksi hyvän joulun toivotuksia! Ihan jokainen teistä olette kiitoksen arvoisia! Myös te, jotka olette lukijoina blogissani. Sanattomina taustalla tai kommentoineet silloin tällöin. Te jokainen olette minulle lahja! KIITOS!

Luukun 24 lahjapaketti on suloinen pieni paketti. Mikä se voi olla?! 

Oi, lahjan sisällä on oikea lahja! Tai siis leimasin, jossa lahjapaketin kuva. :) 

KIITOS "PHEDRA"!!!

Joululoma voi hyvinkin olla otollista aikaa vaikkapa askarrella tai koruilla. 

Hyvää joulua pienoisemme! 

TARINANI: 

Fiktiivisten tarinoiden loppu(ko?).

Ja tarkkakorvaiset huomanneet, ettei ihan kaikki edes fiktiivisiä olleetkaan. Hmm... Salaperäistä!

Mitenkäs tämä tarina?! 

KOLME JOULUA

Askeleita ristiin rastiin. Kiire, kiire! Kerkeänkö hankkia kaikki joululahjat lapsille? Ostaa tarvikkeet leipomuksiin? Saada kauneimmat kuusen koristeet ja kynttilät? Entä sitten joulukukka, joulusukat ja muut tarvikkeet? Elena, italialainen perheen äiti ryntäilee jouluaattona kaupoilla. Kädet venyvät ainakin kilsan kantaessaan kaikkia painavia kasseja. Unohtuuko jotain? Huh huh!

Korkokenkien kopina hukkuu toisten kenkien ja kiireisten jouluihmisten hälinään. huutoa, tungeksintaa, tönimistä... Kuka kerkeää ekana?! Lapsetkin pitää hakea tädiltä ja paketit paketoida... 

Kotona Elena ei jouda huilaamaan, vaan alkaa salaisuuksien paketointi. Ensimmäiset leivonnaiset leivottava ja koti siivottava yhdessä kodinhoitajan kanssa. Maria pääsisi joulun viettoon hieman aikaisemmin. Ja kalkkuna maustumaan... Uuniin... huh huh. Kerkeän minä! 

Yö painuu jo ylle ja Italiassa kotien ikkunoista paistaa yhä valot. Elenankin luona keittiössä täysi tohina. Samoin isä, Marco, laittaa kuusen paikoilleen ja koristelee lasten kanssa sen. Lapsilla on hauskaa valvoa yällä ja odottaa joulupukkia. Heillä on lupa valvoa niin kauan kuin haluavat, mutta aamuyön aikana pienokaiset nukahtavat. Silloin paketit viedään vauhdilla kuusen alle odottamaan joulupäivän aamua. 

aamulla varhain soi ovikellokin ja Elena hymyilee ja ottaa vieraat vastaan suuren pöydän äärelle jouluaterialle. Elenan ilo ja autuus on saada kaikki sukulaiset saman pöydän äärelle nauttimaan yöllä ja aamulla tehdyistä joulun antimista. Kalaa, kalkkunaa, omenatorttua, pullaa, bataattia, kermavaahtoa ja kiisseleitä... Ja yhdessä lauletaan joululauluja, avataan lasten kanssa lahjapaketteja, jutellaan ja nauretaan ja illan mittään Elen anukahtaa sohvalle, kun lapset leikkivät junanradoillaan ja nukeillaan. ah, ihana joulu! Marco antaa suukon vaimonsa otsalle ja peittelee väsyneen ahertajan huovalla. Hyvää joulua Elena ja koko perhe!

Lunta sataa hiljalleen. Pakkastakin hieman. Elma ja Kaarle hakevat lahjat hyvissä ajoin kaupoista. Elma leipoo torttuja ja pipareita lastenlasten kanssa. Jouluaaton aattona Kaarle hakee kuusen metsästä ja jättää sen verannalle sulamaan. Elma paketoi lahjat, myös kaikki villasukat, mitä on neulonut vuoden mittaan. 

Aatto saapuu. Elma alkaa riisipuuron keittoon. suomalaisessa perheessä tavallista jouluruokaa tänäkin vuonna. Karjalanpaistia ja perunoita, rosollia, laatikoita... Tänä vuonna Elma ajatteli päästä hieman helpommalla ja osti osan valmiina kaupasta. 

Joulusiivous on jo tehty ja nyt voidaan alkaa nauttimaan joulusta! Käydään yhdessä kuuntelemassa joulurauhan julistus. Kuunnellaan kuoron esitystä joululauluineen. Puheita Jumalasta ja hänen poikansa syntymästä. Enkeleistä. Kaikkialla on paljon väkeä, jotka hymyilevät ja toivottavat jokaiselle hyvää joulua. Samoin on kotona korteissa sitä toivotettu. Hyvää ja rauhallista joulua. 

Rauha onkin tullut sydämeen, kun kaikki on vihdoin valmista eikä tarvitse enää hötkyillä ja tehdä muuta, kuin alkaa syödä. 

Kuusenoksat lumivalkeina ja Kaarle katsookin niitä haikeana. Katsos Elmasein, kuinka on luonto kauniina! 

Elma ja Kaarle ottavat glögiä ja piparkakkuja tarjottimelta ja seisahtuvat suuren näköalatornin juurelle niistä nauttimaan. Manteleita, rusinoita... anis ja kaneli. Kaikkia ihania makuja! Joulu on ihanaa aikaa! 

Niin myös kotona, kun pöydän äärelle päästään nauttimaan lapsien saapuessa jouluateriasta. 

Hyvää joulua Elma ja Kaarle!

Filippiineillä Alan juoksee nopeasti katua pitkin, Ruuth kintereillään. Molemmilla pienokaisilla on paljaat jalat ja resuiset vaatteet. Alan on 11 vuotias, Ruuth vasta 7. Heidän joulunsa ei eroa muista päivistä mitenkään. Heille tärkeää on tänäänkin saada hankituksi tarpeeksi roskia katujen varsilta, jotta voisivat myydä ne eteenpäin ja saada rahaa ruokaan. Sitä samaa, mitä aina joka päivä! 

Jos hyvä tuuri käy, Alan ja Ruuth eivät loukkaa itseään lasinsirpaleisiin tai huumeruiskuihin. Ja jos aivan loistava tuuri käy, he saavat iltaan mennessä hankituksi sen verran rahaa, että saavat kumpikin vatsansä puolilleen riisiä. Samoin heidän äitinsä, joka sairastaa aidsia ja ei jaksa enää kiertää kaduilla roskia etsimässä. 

Alan piilottaa sisarensa taakseen. Hän huomaa jengiläisten saapuvan. Alan suojelee sisartaan ja toivoo, että saavat olla rauhassa. Ettei Ruuth joudu kidnapatuksi ja ettei Ruuthia myydä parittajille. Onhan Ruuth kuitenkin siinä iässä vielä, että hänestä maksettaisiin neitsyenä satoja dollareita... Onneksi jengiläiset eivät ole niillä asioilla tällä kertaa. Heillä on mielessä jokin kosto tai varoitus ja etsivät jotakuta toista. 

Illalla lapset vievät ruuat kotiin. Riisipusseja kolme. Jokaiselle 100 grammaa riisiä. Lisäksi Ruuth oli löytänyt roskiksesta hieman homeisen leivän puolikkaan. Se jaetaan ja siitä syödään ahnaasti jokainen. Nukutaan hieman, äiti sanoo. aamulla on taas uusi päivä ja sama jatkuu silloinkin. 

Hyvää joulua alan, Ruuth ja heidän äitinsä!

Maisemat vaihtuivat. Olemme kuulleet kolme erilaista joulua. 

Minkä joulun sinä haluaisit kokea? 

Harmitteletko sitä, kun et saanut tänä jouluna tehtyä kaikkia leivonnaisia? Tai kun joulukuusi on liian pieni tai lahjoja ihan liian vähän lapsilla? 

Entäpä jos hiljentyisitkin hetkeksi ja kiittäisit siitä, että sinulla on koti, sinulla on rauha ja hyvä olla, sinulla on joulukukka, kinkku, piparkakut ja glögi... Sinulla on lahjoja ja perhettä ja vaatteita ja vaikka mitä yltäkylläisyyttä! 

Entä jos soittaisitkin Hanna-tädille, joka yksin asuu pirtissään, ja toivottaisit hänellekin hyvää joulua! 

Entä jos veisit linnuille lyhteen pihalle ja vaikkapa laittaisit kädet ristiin ja kiittäisit sitä kaikkea, että sinä olet sinä! Et Alan, Ruuth tai heidän äitinsä! 

Anna joulun sanoman tulla sydämeesi. Anna valon täyttää mielesi. Anna kaikkien ihanien tuoksujen tuoda joulun tunnelmaa. Katsele hiljaa joulukukkaa tai kuusta. Ulkona valkoista maata ja kynttilän valoa. Sinulla on suojelusenkeleitä! Sinulla on yltäkylläisyyttä! Sinun joulusi on täydellinen vaikka kuusi olisikin koppura ja puurostakin puuttuisi manteli. Anna joulumielen tulla tupaanne!

Meillä ei ole edes koko joulukuusta! Silti olen kiitollinen siitä, että meillekin joulu tuli! 

Joulusauna ja lämmin ruoka! Kynttilät haudoilla ja suklaakaramellit kulhossa. 

Meillä on paljon enemmän, kuin vaikkapa katulapsilla. Tai suomessakin asuvilla kodittomilla!

Meillä on kaikki! Meillä on rakkaus, koti, lämpö, ruoka ja hyvä olla

Harrasta ja hyvää joulua!