Karkkilakkoilua


Karkkilakkohaaste loppuun käyty kunnialla. Lakkohan kohdallani loppui jo muutama päivä sitten virallisesti. Sen kunniaksi olikin huippua käydä Murusen kanssa hemmottelupäivää viettämässä. 
Hieman shoppailua, espanjalaista ruokaa punaviinin kera alkupaloineen kaikkineen ja leffaan, jossa tikkari ja cappucino-mariannet.Taisinpas syödä 2 mariannea leffan aikana, joten kotona on herkkuja vielä pitkäksi aikaa!  Suosittelen sekä Cappucino-Marianneja että tuota leffaa, "Silmäterä" ! Yllättävä, puhutteleva ja upeaa näyttelijäsuoritusta! Minä, joka EN katso suomalaisia elokuvia... En, ennen tätä leffaa. :) Seuraava suomalainen onkin jo tiedossa. 

Tällaisia hetkiä kun saa kokea joskus, jaksaa pitkälle! 

Jouluisia atc-kortteja

Lokakuu on jo huomenna. Ihan käsittämättömän vauhdilla se tämäkin vuosi on mennyt tänne asti jo. Vasta oli uusi vuosi ja Murusen kanssa söimme suklaat ja joimme glögiä keskiyöllä odotellessamme taivaalle syttyviä raketteja. Pettymykseksemme NE raketit, joiden sinne piti näkyä, jäivätkin sumun ja puiden taakse ja me ja hyvin moni muu jäimme ilman sitä valoshowta, mutta onneksi kaikkialta muualta räiskyivät vihreät, keltaiset, punertavat ja vaikka ja minlä väriset raketit. Ja nyt lähestymme jo seuraavaa vuoden vaihdetta! Huh huh!
Siispä on aika aloittaa myös atc-rintamalla joulukausi. ;) 
Kaikki kortit tosin olen lähettänyt jo Macalle, joten nämä eivät ole vapaana. 

Hieman satumaisempaa tyyliä tarjoaa tämä atc, jossa valkoinen poro-enkeli tuo joulukuusen juurelle lahjoja. 

Nostalgisempaa sitten tässä, missä joulupukki ja pieni enkeli kulkevat lumituiskussa. Huomasitkos karitsan?


Halusin Macalle tehdä ylimääräisenkin kiitos-atc:n, sillä nyt on parikin vaihtoa mennyt hänen kanssaan niin, että minä en ole kerennyt tai voinut kortteja tehdä ja toimittaa ripeästi. 
Tässä atc:ssa onkin jotain täysin erilaista! 

Tähti taivaalla kertoo Jeesus-lapsen syntymästä. 


Tähti on irroitettava magneetti! 
Näin Maca saa magneetin käyttöönsä ja kas, atc sopii keräilytaskuun ja Jeesus-lapsi saa varttua Isän sylissä. Tähden tilalla käärinliinat, jotka kuvaavat ylösnousemista sitten tulevaisuudessa. 



atc-satoa

Ihania atc-kortteja tupsahteli postin kantamana meille! Kertakaikkiaan upeita! Ihan kaikki, ihan jokaisen tekemänä! Taidokkaita, upeita, ajatuksia herättäviä ja minulle niin tärkeitä! KIITOS IHANAT!
Kaikille muille olenkin jo paluupostin lähettänyt, mutta Macalle on vielä kuori tulossa ja kerronpas sen jo, että viime yönä sain kortit valmiiksi! Kuori tulee siis heti,kun saan sen postiin! Huomenna tarkoitus laittaa tulemaan! 

Macan atc:t

Enkulin atc:t

Tiina J. n atc:t


Vielä en paljasta, mitä Macan kuoreen laitoin. ;)

Hetken kappaleet: Vahvat naiset

Näitä kuuntelen...














Asiasta toiseen... Tällaista olisi tarjolla...


Missäkö? Lisätietoja "Tuulalta"


Iloinen

Eilen oli hurjan ihana päivä yllätyksineen. Se kirja, josta kerroin, tuli kuin tulikin ihan kotiin asti ja samana päivänä, kun sen tilasin! hämmästys ja kiitollisuus oli kyllä niin voimakasta, että sen saattoi nähdä ja tuntea ulkopuolisetkin.


Tänään sama meno jatkuu ja ihania asioita tapahtuu. voisin hyvin kliseisesti sanoa "tätä se minun uneni tarkoitti", sillä ei ole montaa yötä siitä, kun näin unen, jossa kerrottiin, että elämääni tulee iloa ja kaikkea hyvää. Kirjoitin siitä facebookissakin silloin ystävilleni. Nyt se sitten on tässä hetkessä! NAUTIN! Nautin sydämeni kyllyydestä ja ammennan sitä iloa ja valoa ja voimaa pahan päivän varalle! Näitä päiviä tarvitaan, jotta jaksaa taas vastoinkäymiset, hampaan kiristykset, itkut ja kivut.

Sain sähköpostin, mikä ilahdutti minua todella paljon. En kerro siitä sen enempää, sillä se on henkilökohtaista. Sen vaan kerron, että siinä yksi syy iloita. Toinen syy iloita on tämän(kin) päivän postissa! Eräs palkkioni tulla tupsahti tänään! Tiesinkin että se on tulossa ja itsehän valitsin, mitä saisin, mutta nyt se on täällä!


Tarpeellinen, ihana, toivelahjani! Käyntikorttikotelo!


Sisällä harmaa pehmeä sametti.
Nyt saan korttini järjestykseen! Niitä kun on miljoonabiljoonaa, kuten poikani sanoi pienenä. Kirjasto, kela, liitto, pankki, apteekki, ikea... Voi hyvänen aika! Sitä niin ilahtuu, kun saa ihan omalla työllään hankittua jotakin. Kun saa jotain, mistä ei tule huonoa omaatuntoa siitä, että olet menettänyt rahaa, johon ei ole varaa. Ei sitä rahaa ole liikoja meilläkään.

Mielenkiintoisia artikkeleita

Haluatko lukea samoista asioista, kuin minäkin?
Tässä muutama linkki artikkeleihin, joita itsekin luin.

"Älä pelkää,heterorukka"

"Lasten Hiv-tartunnat puolittuneet"

"Punakhmerien vaietut naisuhrit löytävät yhteisen äänen"

"10 ancient uses of tea"


Enkulille enkeli

"Enkulin musiikkihaasteessa" soi Chisun Etsijä. Kuuntelin kappaletta hiljaa..



Minulle se toi mieleeni surullisia tunteita. Se toi mieleeni yksinäisyyden, jollain tapaa myös kuoleman. 
Mietin, kuinka sellaisen saisin kortiksi tehtyä? En halunnut alkaa kortteilemaan kuitenkaan, joten päädyin piirtämään. 

Olkoonpa tämä yksinäinen, surullinen enkeli sitten tauluksi tai jonkin kansion kanneksi. En vielä tiedä. Laitan muiden piirustusteni joukkoon sen odottamaan tehtäväänsä. Niin... sitä hetkeä, kun se vihdoin löytää etsimänsä!

Tein myös atc:n, mikä myös kuvaa tuota samaa kappaletta. Tässä atc:ssa perhonen nousee lentoon, korkeuteen. Yksin, kauas pois. Löytääkseen sen, mitä etsii...
Fly butterfly two. (Varattu jo)

JOULUKALENTERI 2013

Tänä vuonna joulukalenteristani tulette löytämään fiktiivisiä tarinoita, take away-asioita, joulukalenteriluukkuja sekä kenties jotakin muuta.
Joudutte nyt kuitenkin odottamaan vielä muutaman kuukauden, joten malttia!
Minulla työt alkoivat ja teen kalenterin luukkuja valmiiksi yksi kerrallaan. Tai en kokonaan, sillä pitäähän minun odottaa vielä kalenterin luukkujakin ajallaan, mutta osittain. Urakka on valatava, joten tehdessä kalenteria, tämä pari kuukautta menee VAUHDILLA!

siispä hyvää tulevaa joulua, mutta hei... Nautitaan nyt ensin ihan kaikessa rauhassa syksystä!


Rakkaalleni

Sä sanot; "Älä murehdi, olen turvassa".
"Juu, enhän minä...", Mutta kuitenkin.
Kuinka voisin olla murehtimatta?!
Tiedän, että olet hyvässä hoidossa,
tiedän, että apu on lähellä,
mutta silti!
Minähän rakastan sinua!
On niin vaikeaa olla vaan ja odottaa,
odottaa, että voisit taas paremmin,
että palaisit takaisin,
että kaikki olisi niinkuin ennenkin.
Minua itkettää se ajatuskin, että
sinulla on vaikeaa, paha olla, sairautta.
Enkä minä voi tehdä, en niin yhtikäs mitään!

Tule pian terveenä takaisin!


Kuulumisia


Tällä hetkellä karkkilakko, tai sanotaanko sokerilakko, tulee kestämään 12 päivää. Eli 16.9-27.9.


Joulukalenterikin alkaa olla täynnä! Huikean nopeasti! Enää 2 vapaata paikkaa, joten 1-2 nopeinta ne saa. Arvontahan suoritetaan sitten joulun tienoilla ja palkinto tulee olemaan jotain kivaa. Käyn sen shoppailemassa sitten lähempänä joulua, joten vielä en tiedä tarkalleen, minkälainen se tulee olemaan, mutta toki ideoita on mielessä ja mikään euron lahja se ei tule olemaan! 

Joulukalenterin luukuista sen verran, että niiden ei tarvitse olla mitään kalliita ja suuria. En tietenkään rajoita, jos haluat luukusta tehdä ison pahvilaatikollisen kokoisen :D mutta uskokaa pois vaan, etten pety, jos luukusta löytyy vaikkapa 2 teepussia ja tuikku tai leimattuja kuvia, stanssattuja koukeroita tai vaikka tekemäsi koru tai mitä nyt keksitkään pientä ja kivaa. Ilahdun ihan tavallisista, pienistäkin asioista. Nautin auringonpaisteesta, linnun laulusta, kupposesta teetä, villasukista, askartelusta, kynttilän valosta, siitä, että avaimet ovat järjestyksessä avainkaapissa, puhtaasta kodista, ihanista tuoksuista, suihkugeelien aistillisista hajuista, kauneudesta, romantiikasta,... 

Auttoiko yhtään? 



Karamelli vai koru?



Niin herkulliset helmet, jotta mieli tekisi maistaa! En kuitenkaan suosittele, sillä lasihelmistä kyse. 

Kaulakorussa on joustava nauha sisällä. Helmet eri kokoisia ja ruskeaa ja punaista.

Rannekoru samaten ruskeaa ja joustavaa.

Saman sarjan korvakoruissa säkenöivät lasihelmet ruskeissa sävyissä. 

Mieleeni tuli karpalo-kinuski. Entäpä sinulle?

Kuoleva Suomi -tulevaisuuden kehitysmaa

Tällä kertaa julkaisen kopioidun tekstin jonka bongasin UUSI SUOMI-verkkolehdestä 22.9.2013.
Teksti ei siis ole omani, mutta löydän kyllä asioita, joista voisin itsekin omakohtaisesti kertoa. Ja ei, en ole rasisti, en väitä, että olisin KAIKESSA samaa mieltä tai että juuri samoin kaikesta kirjoittaisin. Nappasin tämän teille luettavaksi, koska asiaa on paljon!

Julkisia tämän vuoden ja viime vuosien uutisia Suomestamme:

  • Suomen vesi- ja viemäriverkosto on rappiokunnossa. netistä on voinut ällistellä kuvia umpikarstoittuneista putkista, joita ei ole enää ollut Suomessa varaa kunnostaa.
  • Suomen tiet ovat vaarallisen huonossa "kehitysmaakunnossa", koska määrärahoja niiden kunnostamiseen ei muka enää ole, vaikka verorasite per työssäkäyvä kansalainen on huipussaan ja maksamme myös ylimäräisenä rasitteena kiinteistöveroa, joka on joka vuosi noussut. Vaikka ennen ei ollut kiinteistöveroa, uusiakin teitä oli varaa rakentaa ja entisiä pitää kunnossa, koska omat verovaramme käytettiin omien kansalaistemme hyvinvointiin. 
  • Osa kunnista ja seurakunnista on taloudellisesti "kuilun partaalla".
  • Opettajia lomautetaan ja osa kouluista peruuttaa jopa lasten joulujuhlat varojen puutteessa. 
  • Useat koulut ja julkiset rakennukset ovat homehtuneet, koska niiden kunnossapitoon ei ole ollut varaa. Oppilaita, opettajia ym. kuitenkin tekee työtäänkin näissä homerakennuksissa remontteja odotellessa.
  • Sairaanhoitajat nääntyvät työtaakkansa alle.
  • Konkurssien ja loppuunmyyntien määrä kasvaa eivätkä pienet kivijalkayrittäjät enää voi jatkaa, koska se ei kannata.
  • Tavarakauppa ei vedä, vienti ei vedä, tehtaita suljetaan ja Nokia on pääosin myyty ulkomaille Elopin projektina, joka näyttää ikävästi nk. Troijan hevosprojektilta. 
  • Leipäjonot kasvavat ja niissä jonottavat kantaväestön ihmiset.
  • Lasten huostaanottojen määrä on räjähtänyt ja perheväkivaltaotsikot ovat arkipäivää.
  • Suomalaisille kantaväestön nuorille opiskelijoille ja työntekijöille ei enää riitä vuokra-asuntoja ja he päätyvät epämääräisiksi vuosiksi asuntojonoihin, koska hienoimmille ja kalliimmille asunto-alueille pääkaupunkiseudulle ovat päässeet runsain joukoin maahanmuuttaja- ja pakolaisstatuksella asumaan ilman jonottamista ja verovaroin kustannettuna ne, joiden ei edes esim. työn vuoksi olisi lainkaan välttämätöntä ja tarpeellista asua pahimmilla asuntopula-alueilla, koska iso osa heistä elää sosiaalituilla ja käymättä töissä.
  • Suomalaisen nuoren korkeakouluopiskelijan voi pakottaa ottamaan asuntolainaa (jolloin he eivät voi saada vaihtoehtona toimeentulotukea). Sen sijaan Kelan/STM:n tulkintaohjeen (2013:4) ja "oikeuskäytäntömme mukaan mm. maahanmuuttajataustaisuus oikeuttaa kieltäytymään lainanotosta ja valtiontakauksesta. Maahanmuuttajataustaisuus siis oikeuttaa kantaväestöä parempaan kohteluun ja siihen, että kantaväestö velkaantuu jo nuoruudessa, jos viitsii kouluttautua.
  • Maahanmuuttajanainen nosteli Kelalta väärin perustein sosiaalietuuksia 40.000 eurolla, mutta häntä ei oikeuden päätöksellä velvoitettu palauttamaan väärin perustein saamaansa summaa. Jos kantaväestön henkilö tekisi esim. petosrikoksen, jo 10.000 euroa on katsottu toteuttavan törkeän petoksen tunnusmerkistön (ei siis vain "tavallisen" petoksen).
  • Vanhukset ja nuoremmatkin joutuvat muuttamaan pois omakotitaloistaan eli omista kodeistaan, koska heillä ei enää ole varaa maksaa kohonneita lämmityskustannuksia eikä järjettömiä energiaveroja, joita hyvätuloiset päättäjämme mielivaltaisesti määräävät. Heillä ei myöskään ole varaa vaihtaa talojensa lämmitysjärjestelmää.
  • Kun mummot, papat ja muut omakotiasukit yrittävät säästää lämmityskuluissa lämmittämällä puilla, EU yrittää kieltää myös puun myynnin polttopuiksi salaa valmistellulla hankkeella.
  • Maahanmuuttajien osuus esim. Suomen raiskausrikoksista on väestömäärään suhteutettuna huomattavasti korkeampi kuin kantaväestöllä. Lehtiuutisen mukaan eräissä ulkomaisissa "kulttuureissa" joka neljäs mies on raiskannut naisen ainakin kerran. Eli sitä pidettäneen ilmeisesti "normaalina" miehisenä oikeutena. 
  • Eräissä Suomen maahanmuuttajaryhmissä nk. huoltosuhde (työssä käyvien suhde niihin, jotka elävät toisten työllä) on 1/10. Toisin sanoen jokaisen työssäkäyvän olkapäällä istuu taakkana 9 ylimääräistä ruokittavaa ja elätettävää. Lisäksi näistäkin osa on töissä, joita ei edes tarvittaisi ilman maahanmuuttoa, kuten maahanmuuttajia varten tarvittavina ylimääräisinä tulkkeina, erityisopettajina ja nk. monitoimikeskuksissa.
  • Maahanmuuttoa puolustellaan sillä, että Suomi muka tarvitsee ulkomaisen työvoiman "moniosaajia". Tosiasiassa kantaväestössäkin on työttömyyttä liikaa, ylisuuri osa maahanmuuttajista päätyy työttömiksi ja nostelemaan runsaasti verovaroin kustannettuja sosiaalietuuksia mm. suurille lapsimäärille, joiden sukulaisuussuhteen dokumentaatiokin on monissa tapauksissa puutteellinen. Maahanmuuttajaväestön työttömyysaste on todistettavasti korkeampi. Tätä on tutkittu mm. STM:n tutkimuksessa, jossa selvitettiin kuntien maksuvajeen syitä. Joidenkin maahanmuuttajien osaamistaso on niin heikko, että heille on pitänyt kädestä pitäen opettaa jopa se, että Suomessa laskut pitää maksaa ja koti siivota itse. Osa ei osaa lukea eikä kirjoittaa, ainakaan suomea. Kuka työnantaja tällaisen työntekijän palkkaisi ja mihin työhön?
  • Virallinen Suomi on jo kahden vuosikymmenen ajan vaiennut edellisen talouslaman todellisista syyllisistä ja väärinkäytöksistä, joiden avulla suomalaisia velkuutettiin ja syistä, joiden vuoksi osa pienyrittäjistä ja muista velkuutetuista teki itsemurhan.
  • Suomi kantaväestöineen velkaantuu järjetöntä vauhtia. Järjettömän maahanmuuttopolitiikan ja muun järjettömän "laskutaidottoman" päätöksenteon seurauksena kestävyysvaje kasvaa.
  • Osa tästä kestävyysvajeesta johtuu selvästikin siitä, että päättäjämme päättivät velkuuttaa Suomen jakamalla Kreikalle rahaa ns. pohjattoman kuilun periaatteella ja osa johtuu mm. epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta. Eräiden lehtitietojen mukaan Suomi elää kuin "hullu mies Huittisista", joka syö enemmän kuin tienaa. Silti tästä rahantuhlaamisesta ei haluta puhuttavan, vaan järkevä faktapuhe yritetään vaientaa väittämällä kritiikkiä "rasismiksi".
  • Kehitysministeri Hautala jäi kiinni muunnellusta totuudesta ja nk. harmaasta taloudesta oman perheensä remonttihankkeissa. Sama Hautala kuului irvokkaasti harmaantalouden vastaiseen työryhmään. Hieman tämän jälkeen Hautala myönsi julkisesti senkin, että kehitysapurahoja on päätynyt väärinkäytetyiksi mm. krokotiilinmetsästysretkiin ja paikallisen eliitin luksusmatkoihin eikä Hautala jatkossakaan osaa näitä väärinkäytöksiä kokonaan estää.
  • Tässä edellä kuvatussa tilanteessa kehitysministeri Hautala esitteli viime viikolla ylpeänä, että hänellä on matkatuomisinaan "iloinen yllätys" Somalialle. Hän aikoo kuulemma tuplata kehitysavun Somalialle. Lisäksi hän junailee tänne Suomeen satoja uusia pakolaisia Syyriasta ja kehottaa "kuilun partaalla" sinnitteleviä kuntia jopa ottamaan heidät avokäsin vastaan. Siis samaan aikaan, kun koko Suomen oma infrastruktuuri ja hyvinvointivaltio on kovaa vauhtia siirtymässä kehitysmaakuntoon Hautalan ja muiden päättäjiemme ohjatessa meidän suomalaisten vaivalla ansaitsemia verovaroja Kreikkaan, Portugaliin, Afrikkaan, Syyriaan ja muihin osoitteisiin, jotka eivät ole hyvinvointimme luomiseen osallistuneet. Samaan aikaan oma kantaväestö kurjistuu, Suomi elää jo nyt velkarahalla eikä mihinkään oman maamme kansalaisten perushyvinvointiin liittyviin kohteisiin ole muka varaa. 
Itse käväisin viime viikolla Helsingissä ja Espoossa ja näin mm. seuraavaa: Kaikissa heseissä, mäkkäreissä, kahviloissa ja ostoskeskuksissa maleksi kiireettöminä varsin hyvinvoivan näköisiä (osa jopa selvästi ylipainoisia) maahanmuuttajia, joista pääosa vaikutti olevan Afrikasta.  Kukaan heistä ei ainakaan näyttänyt "hätää kärsivältä pakolaiselta": Naisilla oli uusinta mallia olevat kalliit lastenvaunut ja suurin osa oli tyylikkäästi meikattuja. Koruja, kelloja ja hienoja laukkuja kanniskeltiin ylpeinä ostoskeskusten aleissa shoppailtaessa. Nuorilla miehillä oli muodikkaita merkkivaatteita ja he tuoksuivat vahvasti parfyymille. Kenelläkään heistä ei näyttänyt olevan parhaaseen työaikaan kiire minnekään. Kelassa oli 8 maahanmuuttajaa ja 2 kantaväestöön kuuluvaa.
Lisäksi oma 9 -vuotias lapseni kertoi koulunsa samanikäisen maahanmuuttajalapsen kehuskelleen, kuinka hänellä on oma pankkikortti, ja että hänen maahanmuuttajaäitinsä tallettaa hänelle kuulemma 100 euroa kuussa. Tämä maanahmuuttajaäiti ei kuitenkaan käy töissä, vaan "on vaan kotona", koska ei ole viitsinyt opetella Suomea. Samaan aikaan yhä useampi kurjistuva kantaväestön aikuinen yrittää tulla toimeen 300-500 euron toimeentulotuella kuussa ja osa pätkätyöläisistä joutuu tekemään kahta työtä eikä silloinkaan jää yhtään mitään säästöön itselle saati alaikäisille lapsille talletettavaksi "ylimääräisenä".
Niinhän sitä sanotaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen, mutta tämä sananlasku ei enää koske meitä kantaväestön edustajia.
Edellä mainituista kielteisistä faktoista puhuminen yritetään Suomessa väkisin estää ja vaientaa väittämällä jokaista maahanmuuttokriitikkoa "rasistiksi". Se, että rahaa jaetaan todella epäoikeudenmukaisesti ja sen seurauksena kantaväestö kurjistuu, on fakta. Lisäksi tätä epäoikeudenmukaista rahanjakoa toteuttaa nykyisellään kehitysministeri, joka ei edes omissa kotihankkeissaan vaikuta kykenevän pysymään totuudessa. Se, että epäoikeudenmukaisuudesta puhutaan ja tuleekin pitää ääntä, ei johdu kenenkään ihonväristä eikä "rasistisista" syistä, vaanyksinkertaisesti siitä, että edellä kuvaamani kantaväestön ahdinko ja epäoikeudenmukainen Suomen varojen "uusjako" on väärin. Entä miksi ei kysytä,  onko meidän kantaväestön ihmisten syrjintää eli "rasismia" syntyperämme ja ihonvärimme perusteella se, että olemme syntyperäisiä suomalaisia ja ihonvärimme on valkoinen, ja emme siksi pääse tästä "helpon rahan" jaosta osallisiksi?
Hautalan, Kataisen, Urpilaisen ja muiden kantaväestön kurjistumiseen syyllisten päättäjien tulisi joutua vastuuseen oman kansansa tahallisesta velkuuttamisesta, kurjistamisesta ja eriarvoistamisesta. Miksi meillä kantaväestöön kuuluvilla ei olisi syytä pitää heidän tekoaan "maanpetoksena"? Vai mitä muuta on omalle kansalle valehtelu ja se, että oman työmme hedelmät annetaan pois muiden syötäviksi, oma kansa velkuutetaan ja kurjistetaan?
Jaana Pedersen
lakimies, OTK

Inspis-haaste numero 17 lopuillaan!

Joko sinä olet osallistunut paperiaskarteluhaasteeseen, jossa tämän kertainen teema on Vintage ja/tai tunnetila?

"Inspis-haasteeseen" tällä kertaa DT-työn teki "Tuula" sekä "MerjaHannele" ja tietysti minäkin. Käythän katsomassa, mitä saimme kukin aikaiseksi!

Kaikki saavat osallistua haasteeseen, kunhan kyseessä on paperityö jollakin tavalla. tuunausta, kortteja, atc:ta, rasioita, tauluja, origamia, vaikka sitten paperista rullaverhoja! Rajoituksia ei ole!

Mutta jos osallistut haasteessa olevaan arvontaan, sitten rajataan arvontaan osallistuminen kotimaahan, eli Suomeen (Sponsoreiden pyynnöstä!!!) ja kappalemäärä yhteen työhön! Luethan ohjeet ensin!

Tällä kertaa sponsorina toimii MerjaHannele, joka lahjoitti tällaisen palkinnon, jossa mukana myös yllärimomentti!


Hus pois lannistavat sanat

Kuuntele vain heitä, jotka kertovat sinulle, kuinka hyväksi voit tulla. 
Älä heitä, jotka sanovat, ettei sinusta ole mihinkään!

Meistä jokaisesta on ihan varmasti johonkin! Eikä kaikkea tarvitse osata. Ei kaikessa olla paras. Voitto ei ole tärkeintä eikä se, että olet ekana joka paikassa. Tärkeintä on se, että niissä asioissa, joissa sinun pitää parhaasi tehdä, teet parhaasi. Annat kaikkesi. Et suoriltaan kumoa yrittämistä sanoin; en mä osaa, en mä edes viitsi.

Se on niin taivahan tosi, että jos päätän, etten osaa, en taatusti osaa! Mutta jos päätän tehdä parhaani, tulen yllättymään positiivisesti! Olkoon se sitten urheilusuoritus, askartelu, opiskelu, työn teko, runoilu... Ihan mitä tahansa. Vaikkapa se, että kuinka kohtaan työkaverit tai sen henkilön, joka aina tulee kiukuttelemaan minulle. Päätänkö, että tänään hän ei muuten suututa minua!Pysy päätöksessäsi! Muista, että päätöksessä pysyminen ja kaikkesi antaminen saattaakin muuttaa sen kiukkuisenkin nopeasti iloiseksi! Ehkä hän on itsekin ajatellut sinusta samoin ja siksi ollut jo valmiiksi kireä?!


Pikkupoika söi ahnaasti pikkuveljensä hedelmäsosetta ja tuumasi äidilleen; Äiti äiti, mä olen punainen risti! 
Äiti ihmeissään kysymään, jotta mitä sä sillä tarkoitat?! Kuinka niin?
Poika siihen: No koska mä autan nälkää näkevää!

Lapset ovat lapsia. He eivät vielä kaikkea ymmärrä.
Aikuisen kuitenkin pitäisi jo se ymmärtää, ettei toisen kustannuksella voi saavuttaa hyvää. Avaa silmäsi ja mieti, mikä olisi sinulle parasta siinä samassa tilanteessa, missä se toinen nyt on. Miten haluaisit itseäsi kohdeltavan. Sen jälkeen toimi niin! Onnellisuutta ei vaan voi saada niin, että vie sen pois toiselta!

Mummi oli yökylässä lapsensa luona. Lapsenlapset näkivät mummin alusvaatteisillaan ja toinen lapsista tuumasi: Onpas mummilla pulleat pikkarit! 

Lasten suusta kuultuna tuollaisetkin asiat saavat nauramaan. Viattomuudessaan lapset osaavat olla niin ihania! Mutta entäpä, kun aikuinen ihminen avaa suunsa ja sanoo toiselle jotain halventavaa tai puuttuu ulkonäköön haukkuen? Viattomuus on niin kaukana. Kuinka suuren tuskan saatatkaan saada sanoillasi aikaan toiselle, vaikket kenties uskoisikaan, että se just niin paljon loukkaa. Saatat sanoa: "No, suutuspäissään tai humalassa tuli sanottua ajattelemattomasti, sori, kyl se siitä".

Me jokainen olemme niin yksilöllisiä ja meillä jokaisella on omat salaisuutemme, tunteemme, herkkyytemme ja huolemme. Joku "läski ja lihava" saattaa sairastaa jotain vakavaa sairautta ja kärsii suunnattomasti ulkonäkönsä takia, jolle ei mahda mitään. Joku saattaa syödä suruunsa ja pahaan oloonsa ja erakoituu siksi, että aina häntä nimitellään. Jollekin jokin arpi saattaa olla muisto jostakin pelottavasta, jollakin voi olla taustalla perheväkivaltaa, itsetuhoisuutta, vihaa koko maailmaa kohtaan... Me emme voi tietää, kuka on oikeasti sen naamionsa takana hajalla! Kuka siinä rajalla! Kuka vahva ja kuka unohtaa, kuka ei. Jokainen kerta, kun tulee jokin riita vaikkapa...


Riita. Itse en kestä sitä enää juuri lainkaan! Olen joutunut kokemaan riitaa niin paljon elämässäni ja lähes aina se on päätynyt väkivaltaan! Jopa sairaalaan! Olen nähnyt sivusta ja olen kokenut itse. Minulle ei ole yhdentekevää, mitä joku sanoo minulle! En voi vain ohittaa ja jatkaa elämääni, kuin kaikki olisi hyvin! Minä haluan selvittää asiat heti, ennenkuin aurinko laskee riitojen päälle. Haluan sopia, haluan pyytää anteeksi, antaa anteeksi... Jos vaan mahdollista. Valitettavastikaikkien kanssa se ei niin vain onnistu ja ne asiat jäävät ikuiseksi ajaksi tahoillemme.

Kun sellaisia käsittelemättömiä, sovittamattomia riitoja kasaantuu yhteen nippuun, yhteen sydämeen tarpeeksi, henkilöstä tulee kävelevä aikapommi. Onko sinun kanssasi käyty riita se, mikä jää rajalle vai räjäyttää koko pomminilmaan?! Seuraukset... Oletko valmis ottamaan ne vastaan?


Mitä sitten olet valmis ottamaan vastaan? Tai mitä sinun tulisi ottaa vastaan?
Kauniita asioita, kannustusta, iloa, hyvyyttä... Sellaista, mikä vahvistaa sinua, tekee sinulle hyvää, ilahduttaa. Ei toisten kustannuksella, vaan puhtaasti, vilpittömästi.

Ole rohkeasti oma itsesi ja tee asioita, joista saat sitä iloa päivääsi.
Olkoon se sitten vaikka kuinka hullua tahansa!

Laita eripari sukat jalkaasi a saa kanssaihmisetkin hyvälle tuulelle tarkoituksella!
Hemmottele itseäsi vaikkapa jalkakylvyllä, suihkauttamalla ihanaa parfyymiä, tekemällä kynttiläillallinen tai vaikkapa syö se suklaalevy, josta haaveilet. Juo kuppi kaakaota ja lue kirja, puhu kukille ja odota vastausta, halaa puita, juttele ventovieraille hississä tai pysäkillä, soita hänelle, josta et ole kuullut vuoteen, leiki ja naura, rakastele sängyn sijaan keittiön pöydällä tai vaikka metsässä huovalla, riko rutiineja, juo auringonpaistetta, anna sateen huuhtoa murheesi pois, ulvo kuulle, ajattele, että oletkin aina lomalla ja työpaikkasi on vapaaehtoista jossa käyt huviksesi, usko unelmiisi, usko tulevaisuuteesi, usko maailmankaikkeuteen, usko parempaan huomiseen!


Ihminen on siinä mielessä hassu tapaus, että se uskoo ihan kaiken sen, mitä se itse itselleen toistelee tarpeeksi usein. Olkoon se sitten hyvästä tai pahasta. toistele siis itsellesi jatkossa sitä, kuinka hyvä sinä olet, sinä osaat, sinä onnistut, sinä pystyt koettamaan ja antamaan parhaasi! Hus pois ne lannistavat sanat kokonaan!

Tähän loppuun vielä pari kysymystä, joihin en tiedä vastausta.
Kun kukkakimppu on maljakossa, missä ihmisessä on se kimppu, jota vastaan hyökätään?
Ja kun on hyökätty ihmisen kimppuun, sanotaan, ota pilleri kolmesti päivässä kipuun. Kuinka sen saman pillerin voi ottaa kolmesti päivässä?!

Riidatonta alkanutta viikkoa sinulle, ihana, osaava ja voiva blogini lukija!

Laukkukoru

Tarvitsin itselleni laukkukorun ja olihan sellainen jo minulla ennestäänkin, mutta niin ruma! Ruman siitä teki se, että siinä oli kuvan tilalla erään firman mainoslogo. Todella mauton, tyylitön ja ankea. Valkea pohja, jossa kirkkaanpunaisella teksti ja se logo. Kuulostaako houkuttelevalta?! 


Koska askartelu on intohimoni ja koska erilaiset tarvikkeet pysyvät kädessäni, arvatenkaan en mennyt ostoksille, vaan istahdin verstaan tuolille ja otin eteeni sen rumiluksen. 
Lopputulos on tässä!
Ihan ekana peitin logon, sitten aloin peittää peittojälkiä ja "rakentaa" haluamaani kuvaa ja taustaa.


Tokihan ruusuja! Kaunis kuin ruusu, mutta ne piikit ruusun varressa... Sillä on merkitystä minulle. 
Tietysti perhonen! Hento, herkkä olento, joka nousee siivilleen. Vapauteen! Korkeuksiin! Taivaaseen!
Ehdottomasti kultaa, blingiä ja timantteja! Luksusta täytyy olla! 


Laukkukoruissa on se hyvä puoli, että tuohan kääntyy puolelle jos toisellekin, eli kätevä peli ottaa käsilaukkuun mukaan ja käyttää missä tahansa, missä on pöydän nurkka. Ei enää laukkua sylissä, tuolilla tai karmeaa! LATTIALLA! 


Tässä vielä se idea, jollet tiennyt, kuinka tällaiset toimivat. 


Nyt kelpaa! 


Tällaiset atc:t sain tehtyä...
Enkuli-ystävä

Happy cat




Eilispäivänä oli ihania asioita taas. Teimme hunajanaamioita koko kropalle ja kävimme terva-hunajasaunassa. Ihanan rentouttavaa ja nukuin pitkät unet ilman heräämisiä kertaakaan! 

Eilen myös sain Tuulan paketin, mikä sai hiljaiseksi minut. Se on harvinaista, että minä hiljaiseksi menen, mutta sanat, jotka kortissa olivat, olivat niin sydämestä ja niin ihania... KIITOS! 

Lisäksi oli kaikenlaista kivaa matskua ja synttärilahjaksi ihana kaulahuivi, jollaista olen toivonutkin, mutten todellakaan uskonut, että saan sen lahjaksi! IHANA! 
Tarpeeseen tuli myös tarra-kansio. Saan lisätilaa tuollakin ja toivomaani järjestystä! 
Lisäksi saimme kauniit ruusupyyhkeet! Minulle pinkki, Muruselle sininen. 

KIITOS TUULA!


Sokerittomuus jatkuu yhä. Tai tuleehan sitä sokeria väkisinkin, jos syö vaikkapa jogurtin, muta en lisää mihinkään sokeria enkä syö karkkia, pullaa jne. Mutta kun mieli teki jotain hyvää eilen! 

Enpäs langennutkaan, vaan laitoin banaanin, mandariinit ja viinirypäleet tehariin ja brum brum bruuuum! 


Ihana hedelmälihaa sisältävä hedelmäpommi-juoma oli siinä! sokeria ei todellakaan tarvinnut lisätä, koska hedelmissä sokeria on itsessään jo niin paljon. Tällä tavoin sain tyydytettyä makeanhimoni ja samalla vitamiinejä ja energiaa. Lisäksi kulhosta pois hedelmien rippeet. Eivätpäs menneetkään pahaksi. Liian usein, liian moni heittää hedelmiä pois, koska ne homehtuvat tai muuten happanevat. Tällainen juoma on hyvä keino saada isompikin määrä pois kerralla. Tai sitten jos pilkkoo hedelmäsalaatiksi tai vaikka sitten jokin sekahedelmäpiirakka. Vaihtoehtoja riittää!

Mukavaa viikonloppua!

Viltsu




Tarinani, minusta palanen

Tänään olen miettinyt varattomuutta ja sitä, miten sen kanssa selviää. Olen miettinyt elämääni ja kuinka se on muuttunut elämäni aikana. Omia valintoja osa, osa sairautta ja byrokratiaa. Haluan kertoa teille koosteen elämästäni tältä kantilta.

(kuva lainattu)

Synnyin perheeseen, jossa oli perusasiat rahallisesti ajatellen kunnossa. Vanhempani kävivät töissä ja saimme leluja ja ruokaa. Emme me rikkaita olleet. Ihan tavallinen perhe. Minä tosin sain yleensä veljeni vanhat vaatteet, mitkä hänelle kävi pieniksi, mutta sain minä joskus uusiakin, kuten mekon, hameen tai sukkahousuja.

Lapsuudessani sairastelin paljon, vakavastikin. Sairaala-ja lääkekustannukset olivat varmasti isoja, muttei vanhempani niistä ole koskaan puhuneet. Asuimme pienessä kaksiossa koko perhe, eikä meillä ollut sisävessaa tai edes vesiä tullut sisälle... Muuten kuin kantamalla. Koulussa ollessani minua kiusattiin myös sen takia, että meillä oli huussi ja minulla mm. poikien toppahousut tai -kalsarit. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kun kerran jouduin kiusatuksi, kaikki kelpasi aiheiksi.

(kuva lainattu)

Kun olin teini-ikäinen, muutin kotoa pois erinäisten syiden vuoksi. Sain opintotukea ja viikkorahaa. Otin opintolainaa. Söin niukasti, joten rahaakin säästyi. Olihan minulla anorexia nervosa. Silloin tunsin olevani varakkaampikin, sillä saatoinhan ostaa itse omilla rahoillani vaikkapa vaatteita, koruja tai hajuveden. En mikään rikas, mutta kuitenkin. Tutustuin myös mieheen, josta tuli lapseni isä myöhemmin.

(kuva lainattu)

Kun tulin täysi-ikäiseksi ja olin opiskellut ammatin opintolainan turvin, jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle. Silloinen mieheni oli töissä ja varamme riitti kaikkeen oleelliseen just ja just. Lapsihan vei oman osansa. Hankin paljon lastenvaatteita ja tarvikkeita kirpputoreilta. Periaatteessa minun tuloni/tuet menivät lapseen; Vaippoihin, vaatteisiin, ruokiin,vaunut ja rattaat... Lasten tarvikkeita emme saaneet sukulaisilta tai ystäviltä, koska olin ainoa pienen lapsen äiti.

Kun lapseni täytti 3 vuotta, lähdin jatkamaan opintojani, opintolainan turvin, ja erikoistumaan alalleni. Sain paperit hyvinkin nopeasti ja pääsin aloittamaan työt seuraavan vuoden puolella. Silloin alkoi rahaakin virrata sen verran, että kaikkea ei tarvinnut laskea.

(kuva lainattu)

Jonkun vuoden siinä katselin ja mietin asioita ja huomasin, että shoppailusta oli tullut minulle välttämätön paha. En ollut onnellinen. Jokin oli vialla. Minun oli pakko tukahduttaa pahaa oloani ostamalla kaikkea. Vaatteita, kosmetiikkaa, cd:tä, kirjoja, leluja,... Ostin ihan ostamisen ilosta tai lähinnä tukahduttaakseni masennuksen tuomaa pahaa oloa . Niiltä ajoiltahan minulla on yhä esim. cd-hankinnat, kirjoja, kaikkea sellaista, mikä on säilynyt ehjänä ja toimivana. Shoppailuterapia vaikeaa masennusta helpottamaan oli ehkä sillä hetkellä keinoni jaksaa ja selvitä. Lapseni tottakai oli yksi hyvin oleellinen asia, mikä piti minut hengissä, mutta tuo shoppailu taisi olla niitä ainoita "harrastuksiani" sillä hetkellä.

(kuva lainattu)


Kun huomasin tavarapaljouden kasaantuvan, piti jostain alkaa luopumaankin. Niinpä aloin käymään kirpputoreilla myymässä pois turhaa. Hmm.. Sitä riitti! Ja rahaa tuli ihan kivasti niistäkin. Fiksua! Paha oloni ei kuitenkaan hellittänyt, joten hain apua ja sain apua! Shoppailuhalut alkoivat pikkuhiljaa hellittää, ja sain elämääni järkeä. Syitä kaikelle ja sen myötä suuria elämänmuutoksia. Selvyyden, mikä oli vialla! Tuli päätöksen aika: Raha ja masennus vai rahattomuus ja uusi mahdollisuus?

Erotessani poikani isästä menetin asunnon ja paljon huonekaluja, astioita jne. En kuitenkaan ihan kaikkea, mutta paljon kuitenkin. Sain kuitenkin opintovelat pois harteiltani, joten saatoin aloittaa elämäni normaalilta viivalta, ilman suuria taloudellisia huolia.


(kuva lainattu)


Normaalin?! Kaikkea muuta! Talous romahti hyvin pian! Siinä romahti niin paljon muutakin, kuin vain talous! Tein töitä ylitöiden kera, mutta ei minulle rahaa jäänyt mihinkään! Rahani katosivat kuin tuhka tuuleen ja vasta nyt jälkeenpäin ymmärrän, miksi. Minä typerä sinisilmä!

Elämäni oli sellaista myllerrystä ja sinnittelyä, etten tajunnut talousasioiden perisyitä. Lisäksi sairauteni oli alkanut edetä ja tarvitsin lääkityksen.  Tein kaikkeni kuitenkin, etten itse joutunut ulosottoon nimissäni olleiden laskujen vuoksi. Kumppanillani nimi oli mennyt jo aikaisemmin, ennen tapaamistamme jo.  Tein kaikkeni ja valvoin öitä laskien laskujeni summia, tulojani ja niitä summia, joita hän kertoi, yritin jaksaa, yritin näyttää terveeltä, yritin pitää kulissia yllä... Ja samaan aikaan kuulin, että tarvitsin talousasioihin holhoojan: Hänet! 

(kuva lainattu)


Kun muutin yksin asumaan, jouduin ostamaan huonekaluja (kuten sängyn ja pöydän), astioita, aterimia, pyyhkeitä, peitot ja tyynyt, verhot... Kaikki mitä kotiin tarvitaan! Osan ostin lainalla, osan sain sossusta ja osan kirkosta. Minulla meni kaikki rahat ja olin velkaa entistä enemmän! Ja mitä minulla oli? Sänky, missä nukkua lapseni kanssa, peitot ja tyynyt, pakolliset kodin tarvikkeet! Palapelikoti oli rakennettu ja ystäväni toi minulle mm. imurin ja jotain ruokatarvikkeita. Toinen ystävä toi ruokaa välillä, tai jopa keksejä!

Minun talous oli sillä mallilla, etten saanut maksettua enää laskujanikaan. Hain apua velkasaneerauksesta, kirkosta, sossusta, pankilta, yms. Minulle sanottiin, että jätä laskut maksamatta ja ulosottoon! En tule mitenkään saamaan maksettua kaikkea! Piti valita: joko ruoka tai laskut. Valitsin laskut!

Minut on kasvatettu siihen, että sen mitä ostat tai mitkä ovat menosi, maksat itse. Tai jos sinulle kuuluu jokin oikeutettu tulo, toki sen saa hakea, mutta laskuja ei tehdä, jos niitä ei pysty maksamaan. Aikuisen tulee pystyä huolehtimaan omista asioistaan, eikä kenenkään tarvitse elättää aikuista ihmistä. Niin... toisten kohdallahan ajattelisin toisin ja ajattelisin, että hädässä autettava, tai jos kumppanilla ei ole rahaa, elätän... Mutta omalla kohdallahan se on niin suppea se näkökenttä, etten edes nähnyt moista vaihtoehtoa kohdalleni, kuin ulosotto tai että kerjäisin keltään yhtään mitään! Piti olla todella suuri hätä, että kysyin joltakin lainaksi rahaa. Esim. se, kun oli asunto mennä alta ja viikossa piti saada rahat kasaan, tai vaihtoehtoisesti asuisin lapseni kanssa alkoholistien asuntolassa! Siis tällainen vaihtoehto annettiin sossusta! Alkoholistien asuntola!? Minulle ja lapselleni, jos koti menee alta maksukyvyttömyyden takia?! Juu, sain kerättyä lainaksi rahat kasaan... Lainaksi! Ja velkasumma kasvoi kasvamistaan! Aloin nähdä nälkää.

(kuva lainattu)

Minun kohdallani nälkä kesti 2-3 vuotta!Lapseni sai ruokaa joka päivä, mutta kyllä meillä makaronia ja puuroja söi lapsi enemmän, kuin toisilla koskaan... Poika ei kuitenkaan valittanut koskaan. Tiesi, mikä oli tilanteeni. Onneksi isänsä ja mummonsa luona sai muutakin! Mutta minun ravintoni oli sitten eri asia. Maksoin eräpäivää siirtäen ja maksuaikojen keplottelulla laskut pois pikkuhiljaa aina kun niitä tuli. Sairastuin lisää ravinnotta ja voimani olivat tottakai huonommat.

Lopulta kaikki muttui täysin! Pääsin lopullisesti eroon hänestä muuttaessani piilopirttiini. Aloin hoitaa itseäni kuntoon ja kun "pää selkeni" aloin ymmärtää asioita toisin. Tajusin, missä meni vikaan ja lopetin itsesyytökset. Aloin korjata niitä asioita, mitä pystyin elämässäni. Taloutta en kuitenkaan saanut juurikaan kohentumaan ja nälkä piti otteessaan silti.

(kuva lainattu)


Vajaa neljä vuotta sitten olin toipunut henkisesti sille mallille, että vaikka pelkoja ja itsetunnollisia ongelmia olikin, pystyin jo nauramaan ja iloitsemaan ja nauttimaankin vaikkapa kesäpäivän kauneudesta. Silloin tapasin Muruseni. Kerroin heti hänelle tilanteeni, jottei tulisi ikäviä yllätyksiä, hyväksikäytön tunnetta tai mitään sellaista. Tiedäthän. Murunen kuunteli tarinaani ja huomasi, etten helpolla luovu periaatteestani. Hän kuitenkin päätti, että minä EN enää näe nälkää enkä yksin taistele tämän asian kanssa. Minulle se oli toisaalta äärettömän vaikeaa, mutta toisaalta taivaan lahja! Aluksi pistin vastaan siinä, että Murunen maksaisi yhtään laskuani tai ostaisi mitään, mitä tarvitsin. Jossain vaiheessa huomasin, että Murunen oli tosissaan vilpittömästi ja silkasta omasta halustaan auttamassa.

Valitettavasti sairauteni takia työelämä ei enää tule kuuloonkaan kohdallani ja kipulääkitys senkun voimistuu/kallistuu. Toisaalta kiitän Kelaa maksukatosta, toisaalta turhauttaa ikääni vetoaminen ja eläkkeeni hylkääminen. Toimeentuloni eivät voi nousta byrokratian takia.

Viimeisen n. 4 vuotta on pöydässämme ollut aina ruokaa ja tarpeeksi. Olemme saaneet maksettua yhdessä laskumme pois ja yhdessä sovitelleet asiat toimimaan tulojemme mukaisesti. Minä maksan yhä lainoja, mitkä nimissäni on tehty. Menneisyyteni tulee olemaan osa joka kuukausista elämääni tällä tavoin vielä vuosia, mutta jos se hinta piti maksaa vapaudesta, onnesta ja aidosta rakkaudesta, maksetaan sitten!

Emme me matkustele, shoppaile edes tarvittavia vaate- tai muita ostoksia, ellei jostain tupsahda tarpeeksi "ylimääräistä" rahaa. Kaikki sellainen ylimääräinen on mahdotonta yleensä. Joskus kuitenkin tulee hetkiä, että saamme kasaan pikkusumman vaikkapa lääkkeiden maksukaton tultua täyteen tai jos vaikka saan tehtyä enemmänkin kauppaa askarteluillani. Silloin voimme säästää kesälomaan tai vaikkapa ostaa jotain kivaa, tarpeellista. Kyl välillä, mutta ei läheskään joka kuukausi. Pullonpalautus on kiva tapa saada vaikka jätski tai namipussi. :) tottakai haluamme ostaa herkkuja tai jonkun vaatteen tai jotain, jos siihen on joskus varaa! Niinhän kaikki muutkin tekevät, tosin useammin. Sallittakoon se heille!

herkkua

Silloin, kun on ollut vaikein aika, huomasin, kuka on oikeasti ystävä ja auttoi ilman pyytämistäni. Sain tosiaan imurin lahjaksi, sain ruokakassin tai kahvipaketin. Sain vessapaperia ja talouspaperia (LUXUSTA!), sukat tai vaikkapa leffalipun! Oi, diakonissa osti minulle talvikengät! Pelasti varpaani varmalta paleltumiselta ballerinoissa!

Sitten oli niitä, jotka osoittivat sormella, että aikuinen ja sössinyt elämänsä itse. Jollekin kelpasin niin kauan, kuin oli varaa käydä bussilla kylässä. Jollekin silloin, kun pystyin antamaan kalliimpia lahjoja tai lahjoja koko perheilleen. Kovin ne kaverit vähenivät, kun en pystynytkään enää rahattomana baariin tai shoppailemaan tai maksamaan bussimatkoja tai maksamaan mitään muutakaan! Niin.. Kun minä en enää liikkunut kotoa. :(


Tiedätkö, todelliset ystävät tunnistaa! Ei pelkästään lahjoista, lahjoituksista, vaan vaikkapa siitä, että yhä pitävät yhteyttä! Ja todellista rakkautta se, kun on valmis menettämään sen normaalin elämän materioineen asettuakseen varattoman rinnalle elämään. Murunen menetti paljon kanssani, mutta kuten hän itse on sanonut, sai paljon arvokkaampaa, mitä rahalla ei voisi saada koskaan!

Olemme siis varattomia yhä, mutta emme enää näe nälkää. Tai minä en näe nälkää.
Elämä hymyilee, vaikkei rahaa sadakkaan taivaalta. Olemme tämän syksyn aikana saaneet enkeleiltä apua. Meitä on palkittu kaikesta. Jotain extraa, jotain suurta, jotain meille ihan mielettömän ihanaa! Ja silti tili näyttää samalta tyhjältä tililtä.  :)

(kuva lainattu)

Joillekinhan se "ei mulloo varaa" on sanonta ja ihan omasta asenteestakin johtuvaa. Mutta laitetaanpas se yleisin tuon sanova popula elämään meidän tuloilla, niin katsotaan, miltä sitten vaikkapa 700 euron kuukausitulot maistuvat. Tai tilillä oleva 100 euroa tai lompakon 50 euronen. Tai karkkipussit kerran viikossa tai leffa tai ne uudet kävelykengät ja siideri... ;)

Tämä oli tällainen tarina. Jos olet lukenut blogiani, niin varmaan tiedät, etten elä itsesäälissä tai epätoivon partaalla (enää). Tiedät, että varatonkin voi olla onnellinen ja iloinen. Positiivinen. Että voi tehdä, nauttia, olla ja elää ihan kivaakin elämää. Kirjoitukseni tarkoitus ei siis ole kertoa nyyhkytarinaa, vaan valaista jo olemassa olevia juttuja.

Olkaa onnellisia siitä, mitä teillä on. Nauttikaa, kun siihen on mahdollisuutta! Tavatkaa ystäviänne, olkaa armollisia heille, joilla on vähemmän. Kysykää ja jutelkaa ennen, ennenkuin tuomitsette.

Kiitos kun jaksoit lukea!

Viltsu



p.s. Aiheeseen sopivasti: KIIITOS!!!

Lahjoitus minulle tuntemattomalta ihmiseltä. 





Oletko sinä seinäruusu?


Nasti Astianpesukoneesta on tullut yksi parhaita naurun aiheita. Onkos tuo kummakaan, kun yhdistetään elektroniikka ja mielikuvitukseni samaan pakettiin. Siispä kerrottakoon nyt tässä julki sekin, että Nastilla ja minulla on sellainen suhde, että kohta se alkaa kutsuvasti houkutella minua luokseen ja ujuttamaan kantensa alle käteni. Grauh! ;) Hottishan se on! Sillai sopivasti, ei polttavasti. Ja kunhan on työnsä tehnyt loppuun, saan nostaa astiat kuivina kaappeihin. Siitä minä tykkään! Ei tarvitse kansi auki odotella tunti kaupalla, että astiat kuivuvat ja koko keittiötä siinä samalla höyryttää. Tosin siinä samallahan olis tietty tehnyt höyrykasvikset ruuan lisukkeeksi, jos se Nastia edeltänyt vanha kone olisi yhä paikallaan. 


Olen yrittänyt keksiä tauluille ja muille "seinäruusuille" paikkaa, kun haluaisin vaihtelua. Ei samat taulut aina olkkarissa ja samat kuvitukset aina samassa paikassa. Mutta jotenkin vaan tuntuu siltä, että vielä en löydä paikkaa niille. Ensin pitää saada kaikki koriste-esineet paikoilleem, kun nekin hakevat sitä omaa kolostaan. Kolonen?! Onpas hauska sana! Suomenkielessä on monia mutusteltavan hauskoja sanoja. Mmmmm... 

Tuo naamio hämmästytti minut perinpohjin! Katsos nyt sitä! OIKEASTI molemmat silmät ovat kiinni, mutta ihan selvästi tuossa kuvassa se iskee silmää minulle! Sehän alkoi kujeilla kanssani! Tuossa ei ole seinäruusu! Päinvastoin! Flirttaileva puunaamari! :D


Laitoin tehtävälistani takaisin seinälle. Pakko! Minulla on rästihommia ja aina mukamas on tehtävä jotain muuta, kuin niitä rästitehtäviä! Minä unohdankin niin nopeasti, että mitä piti tehdä. Siksi kalenterissa on tärkeät päiväykset ja tuossa listassa puuhastelut. No ok, ne puuhastelut, jotka siihen voi merkitä. ;)

Sainpas idean lisätä ylänurkkaan tarrataustaisen post it-lappunippusenkin ja mustekynän. TOIMII!
Mutta tässäkään ei seinäruusu ole, koska kukkaset eivät ole ruusuja. Voi ei...


Kävisikös seinäruususta tekemäni taulu? 
Valokuviani ja kortti rakkaudesta, rakkaalleni. 
Hmm... Vaikka aihe alkaa jo liipata läheltä, sillä rakkaani on oikea ruusun-nuppuseni, ei tuo sana käy tähänkään. 


Jipeltä sain aarteen vuosi taaksepäin. Mandalan, mikä oli toivelistallani ollutkin. Sillonhan Jipe yllätti minut (ihan siis positiivisesti!), kun luulin saavani tämän joulukalenterissa, mutta sainkin lahjoja tuplaten, ellei jopa triplatenkin. Hämmästyin kerta toisensa jälkeen(yhä vain positiivisesti!), kun tosiaan luulin saavani mandalan ja sainkin niin paljon kaikkea muutakin ihanaa! Lopulta mandala tupsahti postiluukustani ja siihenpä silmäni sitten jäivätkin kiinni. ;)

Ei, ei tämäkään seinäruusu voi olla! 

Mutta nyt minä sen keksin!!! VIHDOINKIN! 

Katsokaapas! SEINÄRUUSU!
Ystäväni maalaama ruusu, jonka vieressä minun ja Muruseni yhteisen laulun sanat. Haluatko kuulla sen? tämä on se tärkein, mutta on tuossa toinenkin, mikä sopii meille... Saat kuulla molemmat! 

Mutta entäpä sinä? Oletko sinä seinäruusu vai salin suosituin nainen/mies? 
Oletko se, jota ei kukaan huomaa, vai vetäydytkö tarkoituksella pois? 


Meidän laulumme



 Toista en saanut videona liitettyä, mutta tässä linkki siihen: "Saat syttymään"

Blogitekstisuositus

Gellikortteja ja kyniä

Löysin kuvia atc-korteista, joita en ole muistanut julkaista. Siispä jo keväällä tekemäni ATC.t, jotka tein kansainväliseen vaihtoon. Lop...