Skin food tuotteet testissä

Skin food-tuotteiden käyttökokemukseni
-Pr-näytteet Ruohonjuuresta- 


Tarvitsemme ruokaa elääksemme ja voidaksemme hyvin. Myös hiuksia ravitaan ja kynsille annetaan lisää elinvoimaa. Samoin kuin edellä mainitut, myös ihomme tarvitsee ravintoa voidakseen hyvin ja ollakseen elinvoimainen ja kaunis suojelijamme.

Mikä iho oikeastaan on? 
  • Iho on  elimistömme suurin elin. 
  • Ihon ensisijaisena tehtävänä on suojata kehoamme ulkopuolisilta uhilta,  joita ovat mm. haitallinen säteily, mikrobit ja kemikaalit.
  • Iho toimii vesieristeenä. Talirauhasten erittämä tali voitelee ihomme notkeaksi ja vettä hylkiväksi. Iho on siis meidän sadepuku. 
  • Ihomme säätelee lämpöä.
  • Se suojaa tuntoaistin avulla vaaroilta.
  • Iho synnyttää meille tärkeää D-vitamiinia auringon avulla.
Että melkoinen luomus tämä ihomme on. Pidä huolta siitä, jotta se voi huolehtia sinusta.  


Weledan Skin Food -tuotesarja on tarkoitettu kuivalle iholle ravitsemaan ihoa tehokkaasti. Tuoteperheessä on 4 tuotetta, joista testasin nyt 3. Aiemmin jo olen Skin foodilta käyttänyt kevyempää perusvoidetta. Skin food-tuotteet löytyvät Ruohonjuuresta.

Ruohonjuurella on Suomessa 11 myymälää (neljä Helsingissä, kaksi Espoossa sekä myymälät Turussa, Raisiossa, Oulussa, Tampereella ja Jyväskylässä). Ensimmäinen Ruotsin myymälä Happy Food Store avattiin Tukholman ydinkeskustaan alkuvuodesta 2018. Suunnitelmissa on laajentaa neljä kauppaa lisää Ruotsiin kahden vuoden sisällä. Lisäksi netistä löytyy verkkokauppa, jonka kautta voit tilata myös Suomen lisäksi kaikkiin muihinkin EU-maihin!..


Eläinkokeita ei ole käytetty Skin food-tuotteiden valmistuksessa, mikä minulle on erittäin tärkeä asia. Suurin osa kosmetiikasta, jota käytän, on Ruohonjuuren valikoimasta, sillä Ruohonjuuressa ei ole eläinkokeilla testattuja tuotteita laisinkaan. Helppoa siis valita, mitä haluan ostaa. Myös moni ystäväni ja tuttavani on siirtyneet Ruohonjuuren asiakkaiksi eettisistä syistä. Niin kosmetiikkaa kuin naposteltavaa ja pikkutarvikkeita huomioiden.


Weleda Skin food voide ei myöskään sisällä synteettisiä hajusteita, väriaineita tai säilöntäaineita. Myöskään mineraaliöljypohjaisia raaka-aineita ei Skin foodissa ole käytetty. 

Skin foodin kasvoille ja vartalolle soveltuva voide on tämän setin monipuolisin tuote. Voide sopii koko perheelle, joten mitä ihanteellisin tuote joka kotiin vaikka lahjaksi. Skin food on luonnonmukainen kosteusvoide, joka auttaa parantamaan ihon nesteytystä, Weledan myydyin ihmevoide, joka ravitsee ihoa erittäin vahvasti.

"
Ole oman elämäsi Rihanna ja sivele iho pehmeäksi ja ravituksi tällä klassikkovoiteella! Käy myös kuivalle iholle naamioksi ja pitää jalat ja kädet pehmeinä ympäri vuoden! Paras käsi- ja kynsinauhavoide ever!
"


Rohtuuko huulesi kuivaksi koppuraksi ja halkeilee? Jotain halkeamiinkin uppoavaa voidetta olisi tarvis?  Minulla talvi on just niin tota. Perinteiset voiteet vain tekevät kalvon juonteiden päälle, mutta se itse kiristävä tunne on kohta taas takaisin. Tätä Weledan Skin food huulibalsamia käytän nimenomaan rohtumiin. Ihan kokoaikaiseen käyttöön hupenee nopeasti, mutta täsmähoitona toimii. Nopeaa kosteutusta. 

Koostumukseltaan runsaan täyteläinen huulivoide hoitaa pahaankin kuntoon päässeitä huulia varsin tehokkaasti. Korkealaatuinen luonnonkosmetikan  huulivoide ylläpitää huulten ihon kosteutta ja suojaa huulten ohutta ihoa ulkoisilta rasituksilta, kuten tuulelta, tuiverrukselta ja pakkaselta. 


Talvi tulossa, iho hilseilee, kutiaa, punoittaa.. haluaisin raapia ihoa vaikka karhunkielellä. Tai jos ihoni onkin herkkä, eikä luontoa kuormittavat kemikaalitkaan houkuttele. Sheivauksen jälkeen iho laulaa täysillä :

"Mun jalkoja polttaa ja selkä palaa
Kun unohdin laittaa aurinkorasvaa".

Skin foodin Body butter, eli vartalovoi,  on luotettava ja hellävarainen elämänkumppani. Vartalovoi sopii ihanteellisesti erittäin kuivalle iholle. Tämä luonnonkosmetiikkalaatuinen, erittäin riittoisa vartalovoi hoitaa ja ravitsee tehokkaasti suojaten herkkääkin ihoa kuivumiselta. Tästä on tullut minulle vakiokumppani yöpöydälle  josta sipaisen tätä pehmeää, silkkistä voita  niin kuiviin kyynärpäihin, ikääntyvälle decolteelle kuin kosteutta kaipaaville jaloillekin. Loput tietenkin hieron käsiini just Deloitten tai kyynärpäiden jälkeen. Kädetkin tykkäävät.

Weledan Skin Food Body Butter sisältää kahmalokaupalla arvokkaita luonnon raaka-aineita kuten
  • kaakaovoita 
  • shea- eli karitevoita
  • keto-orvokin uutetta
  • kamomillan uutetta
  • kehäkukan uutetta
Huomaathan Ruohiksessa myös Joululahjaksi sopivan lahjasetin, jossa näistä tuotteista yleisvoide ja huulibalmi. 

Toisessa setissä taas ihanat kevyt voide ja vartalovoi. Kumpi setti sinusta houkuttelee enemmän ? Vai keräisitkö mielummin oman setin irtotuotteista?


.
.
.
.
Kaulakoru itse ostettu
Skin food-tuotteet Ruohonjuuri (pr-samples)
Ei postausvelvoitteita tai maksettua mainontaa.  
Linkkien klikkaus ei kerrytä minkäänlaisia pisteitä tai muita hyödykkeitä minulle. 

Villi puutarha -kirja

Esittelyssä Villi puutarha-siirtokuvakirja, jonka sain arviointikappaleena Otavalta. 


Tänään tutustutaan kirjaan, jota ei lueta  vaan sen tarina tehdään itse kukka kukalta, lintu linnulta jne.  Tähän kirjaan et tarvitse olla kirjailija, taitava piirtäjä etkä edes tarvitse osata askarrella. Riittää, kun sinulla on esim. Kynä tai jätskitikku, pieni kolikko tms millä voit raaputtaa samoin, kuin arpojakin raaputtaisit. Värikynät, joilla värität vasemman puoleiset sivut. Lisäksi tarvitset juuri sen tunnetilan, joka sinut saa astumaan puutarhaan ja pohtimaan, kuinka kivaa olisi laittaa se kauniiksi. 


Kesä meni jo, mutta silti kesä on lämmön, värien ja kaiken sen elämänsä vuoksi oikeaa laatuaikaa.  Odotankin kesää takaisin. Olen innoissani siitä, ettei kesään enää ole pitkä aika. Ainoastaan seitsemisen  kuukautta. Kyllä aika menee nopeasti. Etenkin, jos tekee kesän itse jo etukäteen edes hetkittäin. 


Villi puutarha-siirtokuvakirja on ihana lahjaidea aikuiseen makuun tai vaikka lasten kanssa yhdessä puuhailuun. Minulle tämä on terapiaa ja hetki käsillä tekemistä ilman liian suurta kuormitusta kipukroonikolle. Hetki olla lähempänä kesää. Eri tunnetilojen tasaamiista. Jos olen hermostunut, jännittynyt, suuttunut, ahdistunut kivuista tai pursuan intoa, mutta kroppa ei anna puuhastella sen suurempia.  Kirjassa luodaan itse omat villit puutarhamme sivu ja aukeama kerrallaan. 


Kirjan mukana tulee jokaiseen aukeamaan kuuluvat siirtokuva-arkit. Arkit ovat runsaita ja isoja, joten puutarhoista saat halutessasi tehtyä runsaskukkaisia, eloisia ja just sun näköisiä.  Kirjan kuvat ovat taidokkaan Bethan Janinen käsialaa. Hänen luomuksiaan voit maailmalla nähdä niin kankaisssa kuin tarroinakin ja kaikkea siltä väliltä. 


Kirja kertoo sinulle kuvin ja tekstein ohjeet, kuinka homma toimii käytännössä. Ihanaa, kun voi istuttaa kukkia ja kutsua lintuja puutarhaan ilman, että pitää mullassa myllätä liaten kädet tai että joutuisi miettimään mikä siemen sopii mihinkin ja mikä mukula on just paras tähän maaperään. Eikä tämän kirjan kukkia tarvitse lannoittaa eikä kastella! Linnutkin tulevat paikalle kunhan saan vain puutarhan alulle ja ulkona voi ihan yhtälailla olla lumisade tai paahtava helle. 


Jokaisella aukeamalla on sekä värityskuva että valmiiksi väritetty kuva. Kuvat ovat pareittain samaa teemaa. Värikkäästä puuttuu jotain. Aivan oikein! Sinä täydennät kuvan oman mieltymyksesi mukaisesti. 


Kirja pitää sisällään kaikenkaikkiaan 11 upeaa puutarhamaisema-aukeamaa. Eli 11 isoa värityskuvaa ja 11 isoa siirtokuvasivua. Mukana ovat mm. Kesäniitty, japanilainen puutarha, lammenranta sekä  kaktustarha. 


Lisäksi mukana on seitsemän isoa siirtokuva-arkkia, joissa yhteensä satoja kuvia kukista, lehdistä, linnuista ja perhosista. 


Sinun ei tarvitse itse tietää eikä etsiä netistä googlaamaalla mikä kukka käy mihinkin puuhun tai pensaaseen, sillä jokaisen kuva-arkin yläreunassa on eri värinen lehti. Sama lehti ja väri löytyy siltä aukeamalta alareunasta, johon juuri se arkki on tarkoitettu. Jollain arkilla on kahdelle sivulle kuvat. Silloin nekin on eroteltu. Loppupelissä se olet kuitenkin sinä, joka tämän kirjan kukittaa, joten vain mielikuvituksesi on rajana.  


NÄIN SIIRRÄT SIIRTOKUVAT VILLI PUUTARHA-SIIRTOKUVAKIRJAAN:


1. Avaa se sivu, johon haluat siirtää kuvat.


-Mallikuvassa näet vain sivun alanurkan, et koko sivua. Näin sain kuvattua parhaiten koko kuvasarjan vaiheet läheltä. 


2. Ota se siirtokuva-arkki, joka vastaa lehden sävyltään kirjan sivun alanurkassa olevaa  lehteä. 

3. Hahmottele arkkia sivun päällä siirrellen ja käännellen, minkä kuvan haluat ja mihin siirtää. 


4. Pidä toisella kädellä arkki sivua vasten paikoillaan kevyesti tai käytä vaikka helposti irroitettava washi- eli paperiteippiä apuna. 
Toisella kädellä raaputa tai piirrä esim. tylppäpäisellä lyijykynällä kuvan päältä, jonka haluat kirjan siihen kohtaan siirtää. Paina hieman kovempaa, kuin jos normaalisti kirjoittaisit. Kuva irtoaa ja liimautuu  vain, kun käyt sen kohta kohdalta läpi reunoja myöten ja tarpeeksi kovaa painaen. 




-Älä käytä tavallista teippipalaa arkin kiinni pitämiseen, sillä se saattaa repiä kirjasta pinnan pois. Washi ei sitä tee. Washiteippejä löydät esim. Askartelukaupoista, joistakin marketeista, joistakin kirjakaupoista jne. 

-Älä paina kädellä liikaa kuvien päältä, sillä kuvat irtoavat arkista liikaa painaen ja vioittuvat. Myös liian terävä esine rikkoo arkin ja kuvan. 


5. Kun olet raaputtanut kuvan kauttaaltaan, kurkkaa vähitellen arkin alle, onko kuva kokonaan irronnut ja liimautunut kirjaan. Jos on, voit nostaa arkin pois. Jos taas jokin kohta on vielä irti kirjan pinnasta, paina arkki takaisin alas ja raaputa kuvaa lisää.


6. Voilá! Sinulla on nyt ikioman kirjan aloitus valmis. Jätkä samaan malliin muidenkin kuvien ja sivujen kanssa. 

Mitäs tykkäät? 

Laittaisitko tällaisen kirjapaketin nimikorttiin oman vai jonkun toisen nimen? 

Onko sinulla raaputuskuvista kokemusta? 

Kerro vaikka kuulumisesi, ruusuja tai risuja, toivepostausideoita, voittiko sun mielestä oikea henkilö Big brotherin  tms. 
Muistetaan asiallisuus. 



Kirja on Otavalta saatu arvostelukappale

Marraskuun atc haaste ja kuukausiARVONNAN VOITTAJA


Tähän voit jättää marraskuun atc-haasteen korttilinkkisi. Teemakuva on tässä postauksessa oleva ylempi kuva.

Lokakuussa ei arvontaa ollut, koska vain yksi osallistui tälläkin kertaa.

Ja muistin virkistykseksi jo vuodrn viimeinenkin teema, joka ilmestyy joulukuussa.


LOKAKUUN ARVONNAN VOITTAJA:
Hän on Kaija. Onnea! Sinulle lähtee 2 rannekorua sekä 3 hiuslenksua. Lähetäthän osoitteesi 18.11. Mennessä, kiitos.
Palkinnon postitus Postitse niin pian kun se on mahdollista.

Uusi arvonta on tulossa, joten olehan valppaana  koska ja mitä voit voittaa.


Lokakuun pika-ARVONTA


Kuka väittää, ettei marraskuussa voisi olla lokakuun arvonta? Se ei ehkä ole tyypillistä eikä nimensä mukaista, mutta on ainakin arvontaa jokaisen kuukauden arvosta. 
Totuushan on kuitenkin niinkin tylsä, kuin voimattomuus ja paljon kirjoitettavaa täällä taka-alalla kaiken muun lisäksi. Esim joulukalenterin teko vaihtoon. Lisäksi näpertää atc-kortteja, jos voimat sallivat sen. Onpa yksi joulukorttikin jo tiedossa. Hihhii.  Sen enempää häpöttämättä  arvontaa.   


LOKAKUUN PALKINTO ON SUOSION SAAVUTTANUT HIUSKUMPPARISETTI JA 2 RANNEKORUA. Olen ostanut palkinnon itse eikä Blogger, Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter tai kukaan ja mikään muukaan ole osallisena millään muotoa arvontaan. Vain minä, Viltsumari. 

Nämä hiuskuminauhalenksut ovat venyvää matskua ja syksyn suosimissa sävyissä, Meksikon kuumissa väriyhdistelmissä. Nämä sopivat aikuiselle ja paksumpaankin ponnariin. 

Lisäksi 2 eri kokoista rannehelminnauhaa,  jotka istuvat ranteeseen yksin tai kaksin. Itselle tai esim. Kaveruksille. Toinen on sopiva paksuunkin ranteeseen, ja myös venyvät kumpikin. Tupsu on vain toisessa korussa. Helmet ovat pääosin luonnonmateriaaleja, mutta joukossa on muutama korumetalliosa. Minä olen pystynyt vastaavia käyttämään nikkeliallergiasta huolimatta, mutta vastuuta en voi näistä ottaa, koska en ole itse näitä tehnyt. Toimi siis näiden kanssa samoin, kuin aina muutenkin, eli JOS jostain syystä iho reagoisi näihin, lopeta käyttö. Värimaailma näissäkin on Meksikon pinjatasta syysbileissä.  Baila Baila! 

Näin osallistut arvontaan: 
  • Kommentti BLOGISSA: Kerro, mikä sinun syksyn värisi on? Muista nimimerkkisi. = 1 arpa
Kaikki seuraamiset ja jaot ovat vapaaehtoisia, mutta jos huomaan voittajan jakaneen blogiani ja kommentoivan  blogipostauksiani eli jakavan blogilleni rakkautta, sujautan palkinnon mukaan vielä extrakorun.  

Onnea arvontaan! 

Arvonta päättyy 07.11.2019. Ilmoitan voittajan sen jälkeen blogissa. Voittajalla on viikko aikaa laittaa osoitetiedot minulle. Muussa tapauksessa arvon uuden voittajan. 



Kun kissa sairastaa

Vieraskynäilijä, Luis Ernest Hamilton, kertoo sairaalakokemuksestaan.  Minä, Viltsumari, toimin kirjaavana yksilönä. Jos minun  tarvitsee  kommentoida, teen omat kommenttini punaisella värillä
Ole hyvä, Luis


Moi.
Oon Luis ja oon oksennustauti-potilas. Lääkärissä asiakkaat katso ihailevasti mua, kun olen iso ja reipas poika. (10,4 kiloa ehtaa kissaa). Moni koira jäis kakkoseks. Mä oonki syöny ruokani kupista vaikka en ahmikaan.  (Niin ja sä haaveilet ja mietiskelet syödessäsi). Nii-iin, mitä sitten? Mut nyt kävi sit silleen, etten mä enää voinu syödä enkä juoda, vaikka yritin pari kertaa. Mä oksensin kaiken pois ja enemmänkin.

Eilen  mä kävin lääkärin päivystyksessä kun oon oksentanu rajusti enkä saanu ees vettä pysymään sisälläni. Sit mä läähätin ja kuolasin enkä halunnu ketään kissaa lähelleni. Se vaan alkoi niinku än yy tee NYT. Ihan ykskaks ja vaikka ensin luultiinkin sen olevan karvapallo-oksua, niin aika nopeesti mun olo heikkeni ja sit yön mä vaa valvoin Emon kaa. (Se oli kyl pelottavaa)


Emo ja Mamma sano, ett nyt ei oo hyvin asiat ja sit he soitti ihan kaikkiin Kuopion eläinlääkäreihin, ett mistä saan ajan nopeiten. Vain yhdessä oli aika, kun se oli eläinsairaala. (Ja päivystys) Sit mä pääsin sairaalaan.

Siellä sairaalassa eka multa yritettiin ottaa verta, mut mä sanoin, ett "hitot, sano Vatanen". Sit mua piikitettiin peppuun SALAA ja se oli ihan pyllykakka homma. Mä kuitenki ajattelin, ett Emokin käy sairaalassa, joten en mäkään itke.  (Vaikka kyllä sä saisit itkeä).
Mua alko nukuttaa hirveesti ja sit ku heräsin, tuntu vähän siltä  ku olis verta imetty musta. (Laajat verikokeet, mut et sä sitä voinu tuntea)
Mut tunsin mä! Varppina tunsin! Sit sain juomaa tassun kautta. Se helpotti hieman oloani. Aika hassua, ett tassun kautta voi juoda. Kotona se ei ole onnistunut vesikupin kautta. (Kulta, se juoma meni tiputuksessa sellaisen letkun kautta, mikä oli laitettu sun tassun. Vesikupissa tassun kiittäminen on eri asia, eikä se toimi samoin.)


Lääkärisetä oli eri värinen, kuin Emo tai Mamma tai isoveikka tai mummot tai... no ihan kuka vaan jonka olen tavannut. Tai oikeestaan joskus Emolla on kasvoilla jotain pois kestävää saman väristä. Kerran mä katsoin Emoa tosi kummissani ja yritin kauempaa pestä kielelläni sen mustan tahnan pois, mut onneks Emo pesi sen sit vedellä pois ja sen jälkeen näytti tosi puhtaalta ja kauniilta. (Kiitos rakas. Ja se oli mutakasvonaamio, mikä minulla silloin oli)

Niin, se lääkärisetäkin taitaa käyttää semmosta  kasvomuta-ainetta, koska oli ihan musta mies. (Eikä käytä. Me ollaan eri värisiä ihan niinkuin kissoissakin on punaisia, mustia, valkoisia ja vaikka mitä). Ai jaa. Sit hänen kädet tuoksu samalta hyvältä, kuin meillä sillon, kun Mamma tai Emo suihkuttaa kissojen hajuvettä. Se saa meidät rentoutuun ja Lellan käymään pissalla lattia-hiekkiksellä, eikä vehtaa sen hiekkiksen kaa. Se hajuvesi oli jotai juuthepärfyymferomoneeforunisexmiau. (O-kee-i heh)


Nyt mä oon levänny jo paremmin, enkä oksenna enää. Se johtuu mun lääkkeistä. Mä sain kolmet masulääkkeet. Mamma autto mua ton hassun tassujuomasiteen kaa. Mamma aukas sitä vähän ja mä sit revin ja riuhdoin ite sen irti. Se on oikeaoppista tiimityötä. Oon mä yhä kipee ja haluun olla rauhassa, mut kuitenki sillai, että näen perheeni. Emo toi myös mun lempparilelun, mato-ongen, mulle. Se on kiva juttu. Tykkään purra sitä ja hautoa sitä ja pitää tassuissakin.
Nyt oon sit ihan oikee kovis ja iso poika, kun oon ollu sairaalassa.  Eiks miau.

T. Luis Ernest Hamilton

Peeässä: viimeinen kuva on vanha kuva jo. Se otettiin kauan sitten, vajaa kuukausi aiemmin.

Kolme muskettisoturia Vilkkkilästä

Vieraskynäilijä, Carlos Adi Mikael, kertoo tänään tärkeästä asiasta, mikä koskettaa koko meidän perhettämme.  Minä, Viltsumari, toimin kirjaavana yksilönä. Jos minun  tarvitsee  kommentoida, teen omat kommenttini punaisella värillä
Ole hyvä, Carlos


Miau!  Kiitti, Emo! Siis kuule, mulla on tärkeää asiaa lukijoille! Voinks mä vaan kertoa, vai mitä?? ( Kerro vaan. Sä voit kertoa niinku kertoisit kaverille. Älä jännitä. Mä oon tässä sun kanssa, pikkunen). Se tapahtui tiistaina kuukausi sitten. Ihan yllärinä, eikä edes Emo ja Mamma tienneet siitä etukäteen.


Niin, siis Emo ja Mamma ovat ihmisiä niinkuin meidän isoin velipoikakin. Sit mulla on iso isoveli myös kissana ja hän on Luis. Me näytetään kaikki eriltä, mut ollaan silti yhtä suurta perhettä. Tai no, vanhin veli asuu muualla, kun hän aikoo isona semmoseen töihin, missä voi sanoa koko Suomelle soosoo, EI Tai HYVÄ POIKA! Hmm..mielenkiintoista. Politiikassa sanotaan kylläkin vähän eri tavalla kuin jos komennan tai kehun sinua ja Luisia. 

Ai jaa.. Semmonen politiikkamies kuitenkin. Mun Emo ja Mamma eivät ole poikia, vaan tyttöjä. Luis ja mä ollaan poikia.

Luis on mua vuoden vanhempi kissaveli. Luis puhuu paljon. Hän osaa puhua hieman ihmiskieltäkin. Jotai norjalaista sukujuurta hän on. Luis sanoo ainakin Mamma, vauvva, namnam ja joooo.


Meidän nimet ovat tarkoin valittuja ja myös latino-tyylisiä. Luis Ernest Hamilton on saanut nimensä formulamaailmasta. Siellä on Emon idoli, Lewis Carl Davidson Hamilton. Vaikka Luisin Pylly onkin leveä, ei nimeksi tullut Lewis, vaan suomalaisemmin Luis. Mut kyllä Uruguaissakin sanotaan Luis ja Carlos. Mä tiedän, koska mun ihmis-täti kävi siellä töissä ja toi sellaset nimimukit Emolle ja Mammalle!  Niin, ja se Lewis on brittiläinen rata-autoilija ja Formula 1 -sarjan viisinkertainen maailmanmestari.  Meidän Luis on ainakin yhtä mestari ja mun idoli. ( aaaaw ).
Ernest-nimisiä on ainakin säveltäjiä ja yksi suomalainen näyttelijä. Luisin nimi sanotaan usein telkkarilaatikossa, kun on formulat.


Mun nimi tulee kans autoilijoista ja musiikista. Carlos-nimisiä kuskeja on Carlos Sainz ja Carlos Sainz Jr. Carlos Sainz Vázquez de Castro on espanjalainen rata-autoilija. Hän voitti formuloissa mestaruuden 2014. Hänen isänsä, Carlos hänkin, on rallin kaksinkertainen maailmanmestari.

Adi tulee räppäri Adi Haslasta ja Mikael tulee räppäri Mikael Gabrielista. Hasla on isoveikan suosikki ja ovat kaveeranneetkin ja Miklu on Emon suosikki nyt, mut aiemmin oli myös isoveikan suosikki. Siihen aikaan oli siistii ett Miklu soitti mun veikalle ja jätti videoviestin. Mäkin oon saanu kuvia ja videoita kisuilta.
( No niin. Pysyhän kultaseni asiassa )

Mamma ( Murunen ) on ollut mukana miettimässä mitkä nimet sopii yhteen ja valkkasi Ernestin Luisille. Latinot sanovat äitiä mammaksi, mut Emo ei ole latino-nimi, vaan meidän ihmis-äiti. Mä oon Emon pentu. Luis on Mamman vauvva. ( ja nimenomaan kahdella v-llä, niinkuin Luis sanoo itse).
Tämmönen meidän perhe on. Tai oli. Sit se muuttui.


Eräänä päivänä, kauan sitten, noin niinku 25 yötä sitten Mamma nosti kuljetusboxin eteisen lattialle. Vähänks meitä jännitti. Mä kurkkasin sinne sisään ja se oli tyhjä. Sit Luis kurkkas ja se oli edelleen tyhjä. Sillon alkoi pelko hiipiä meillä hännän juureen. Entä jos meistä jompikumpi joutuu jonnekin!? Me on käyty joskus lääkärissä ja ei tykätty. Niinpä Luis kiipesi boxin päälle ja sanoi, että tämä boxi ei lähde mihinkään! Emo nauroi ja.. Emo, muistatsä mitä sä sanoit? (Muistan, kultaseni. Sanoin, että meidän pitää ostaa Luis-Vauvallemme isompi koppa).

Ja sit kuulkaa Mamma otti sen tyhjän korin. Mä ja Luis hiivittiin piiloon. Mamma ei tajunnu, ett se kori oli tyhjä. Sit hän lähti ulos tyhjän korin kaa! Kyl me pojat hihiteltiin piilossa. 


Sit Mamma tuli takas. Aikaa oli menny ainakin biljoona tassun mittaa. Me luultiin jo, että Mamma olis heittäny sen kopan järveen, mut eikä mitä. (Rakas, järveen ja yleensäkään luontoon ei saa edes heittää mitään roskia). joo joo! Älä nyt höpötä, kun mä kerron tätä asiaa! (No sori) Kuulkaa! Mamma toi sen takaisin kotiin! Ja mikä oudointa! Kopassa oli KISSA! Ihan mun näkönen, mut se haisi tytölle  ja Mamma sano ett hän on vuoden vanhempi Luisia. Se tyttö on kuulemma 6 vuotta, eli mä oon 4, Luis 5 ja tyttö 6. Miten se sinne koriin oli joutunut!?


Me nuuhkittiin Luisin kaa sitä kissaa korin oven takaa ja Luis pelkäsi. Luis murisi tosi kovaa. Mä en. Sit se tyttö pääsi ulos ja Mä haistoin hänen pyllyä ja ihan eriltä tuoksui mitä Luisin pylly. Tai mun omani. Tyttö se on! 
Jotain kiehtovaa hänessä oli heti mun mielestä. Tuttua. Sit meille kerrottiin jymyuutinen! Se tyttö MUUTTI meille ja hän on MUN biologinen ÄITI! Ja ett hänen nimekseen tuli... 


...Lella Madonna Luv. Lella on sellaisen formulakuljettajan nimi, joka oli italialainen tyttö. Maria Grazia "Lella" Lombardi. Lella Lombardi on edelleen ainoa naispuolinen kuljettaja, joka on yltänyt pisteille Formula 1 -sarjan MM-osakilpailussa. Aika siistii! 

Myös Madonna on italialainen tyttö. Laulaja. Se Madonna Louise Veronica Ciccone kuulostaa myös Luisilta jotenkin toiselta nimeltään. Enempää en tiedä hänestä, kun että hän kuulemma on popin kuningatar ja se on iso asia se. Meidän Lella on ihka oikea rinpsessa. ( prin-ses-sa. Kissa-prinsessa. Ja sä ja Luis olette prinssejä ).  Primpsessa, Pimpressa, Spirsessa... äh. Liian vaikea sana! Miauuuu..  ( Niin se on. Hyvin sä pawlaat tän. Hyvä poika ). 


Kiitti Emo. Kurrr, hrrhrrhrrr... 
Helly Luv on kurdilaulaja ja Suomessa kasvanut, niinku mekin kasvetaan Suomessa isoiksi pojiksi ja tytöksi. Hän aikoo valloittaa nyt maailman. Oikeasti hänen nimi on Helan Abdulla. Hän on tosi vahva persoona ja on mm. tehnyt musavideon Isis-taistelujen aikaan siellä sodan lähellä 3 kilsan päässä pommituksista. Oliko se video Revolution? (Kyllä on). Onneksi täällä ei ole sotaa. Riittää, ku mä ja Luis otetaan välillä yhteen. 


Me ollaan kolme muskettisoturia. Mä ja Lella ollaan kultasilmäisiä, valkolaikkuisia tabbyja ja Luis on tummanruskeasilmäinen punainen, jolla creme pohjavilla. Luisin turkki on mieletön! Näkisitpä! Mut nyt Luis on kipeenä ja Luis kertoo siit kohta lisää. Se ei kuitenkaan liity mitenkään tähän asiaan, mistä mä kerroin, eli Lellasta, mun omasta äidistä. 

Gellikortteja ja kyniä


Löysin kuvia atc-korteista, joita en ole muistanut julkaista. Siispä jo keväällä tekemäni ATC.t, jotka tein kansainväliseen vaihtoon. Lopuksi kynäpurkkini sisältöä.


Taustat olen tehnyt gelliplatella. Samoin nuo linnut. Linnut leikkasin leimakuvasta saksilla,  puunoksat stanssasin Big shotilla. Oksat väritin leimasinmusteilla, pikkuisen pro marker-tussia ja kimalletta. Tekstit leimasin ja leikkasin saksilla. Lisäsin nurkkiin ja reunoihin korostukset pro marker- tussilla. Väritys on leimasinmusteilla ja pesusienellä sekä musterasiaa painamalla paperia vasten. 


Korteissa on pieni washiteippi-pala, gellisilppuja, puolihelmiä sekä kimalletta hieman. Taustalla myös Zentagles-leimattua, vintage-tekstileima tai lintu-leima. 


Atc-korttien kokohan on 6,3cm x 8,9cm ja ATC tulee sanoista artist Trading card eli taiteellinen keräilykortti. Saatat joskus nähdä atc-coinsejakin, jotka ovat vastaavanlaisia pyöreitä kortteja.

Ensikosketukseni sain atc-maailmaan jo pikkutyttönä mummolassa, josta löysin muutaman enoni nuorena koululaisena tehneen kortin. Mummo kertoi niiden olleen kaverien kanssa vaihdettavia taiteellisia keräilykortteja, mutta ettei enoni kaverit olleet innostuneet sen kummemmin korteista kuin askartelustakaan. Enoni taas olisi lukenut siitä lehdestä. Muistin tämän vasta aikuisena, jokin vuosi taaksepäin mummoni jo kuoltua. Onko muistikuvani sitten täysin oikein, luulisin. En ole sata-varma  olinhan pieni vielä.


Olin itse jo aloittanut atc-harrastuksen ja vasta sittemmin saanut muistikuvan pienen Viltsu-tyttösen ihastelleen niitä. Silloin en enää tiennyt, oliko kortteja enää olemassakaan. Olen siis periaatteessa kuullut näistä eka kertaa blogeista ja saanut tietotaitoni tätä kautta, mutta todellisuudessa kipinä alkoi jo lapsena. Muistan itsekin askarrelleeni ATC.n silloin, mutta enpä saa päähäni millään, laitoinko kortin enolleni vai heitinkö uuniin.

Sellainen mielikuva on, etten innostunut moisesta silloin, koska käytössäni oli vain joku yksittäinen aikakauslehti mummolta (liekkö ollut Pirkka, Valitut palat tai jokin ET-lehden tyylinen lehti) ja eihän siitä löytynyt esteettistä lapsen silmäparia hivelevää matskua. Mummo kuitenkin kehui ja sanoi idean olleen juurikin se. Kun köyhemmillä ei ollut varaa ostaa keräilykortteja, tehtiin itse niistä tarvikkeista mitä oli kotona. Pahvit elintarvikkeiden pakkauksista, kuvat lehdistä tai mitä nyt löytyi tai itse piirsi. Mitään ei erikseen ostettu kortteja varten. Voi kunpa saisinkin ne enoni kortit vähintäänkin nähdä. Saatikka oman korttini.


Niin tai näin, nämä tämän postauksen kortit lähtivät Hollanti-Belgia-Itävalta-akselille. Yksi tosin jäi Suomeen kiitoskorttina.


Taustat ovat valmiita atc-pohjia, joiden päälle liimasin kerroksittain materiaalit. Näiden korttien teema oli ELÄIN + LEIMATTUA.


Loppuun vielä kyniä esille. Uusin ihastukseni. Kyniähän pitää aina olla, niitä tarvitsee ja niitä katoaa. Nämä muunmuassa löytyvät himalajansuola-kynäpurkistani.


Blogitekstisuositus

Skin food tuotteet testissä

Skin food-tuotteiden käyttökokemukseni -Pr-näytteet Ruohonjuuresta-  Tarvitsemme ruokaa elääksemme ja voidaksemme hyvin. Myös hiu...