Rakkaudella, askartelulla ja lahjoilla on se yhteinen nimittäjä, että minulle kaikki kolme ovat hyvin tärkeitä. Lisäksi kaikki ovat hyvin moninaisia, eikä vain yhtä oikeaa tapaa ole missään noista. Esimerkiksi rakkaudesta kertoo ensimmäinen kuva. Meidän pienimmäinen vilkas kissa-poikamme tulee yks kaks häntä pörhöllä syliin. Hän painaa päänsä huovan tai paidan sisuksiin ja sulkee silmänsä. Sitten alkaa isoilla tassuilla tallaaminen. Voi herttileijaa, että siinä sulaa sydän kerta heitolla!
Kun saan lahjan, onhan se jännittävää ja kivaa. Kuka nyt ei lahjoista piittaisi?! Kuvan paketin sain Jaana H-V:ltä vaihdon yhteydessä. Tuo paketti suorastaan huusi tulla avatuksi! Lisäksi ihana kortti ja kukka on klemmari!
Askartelu on hyvin vaihtelevaa ja innostavaa. siitä bloginikin sai nimensä, Inspiration. Kun inspis iskee, on pakko saada kädet paperisilppuun tai maaliin. Jaanan tekemä ylläri oli kokonainen vihkonen! Rakastan kaikkea tuollaista hörhylää ja rohkeita värejä!
Kirjanen sisälsi ihanuuksia omiin askarteluihini.
Tietysti ne vaihtarikortit myös. Eiks ookkin IHANIA!!!
Ja lisää nameja askarteluun. RAKKAUTTA!
Ja koska lahjat ovat rakkautta, samoin kuin askartelukin, minun oma vastaukseni Jaanalle on tässä. So happy! Lahjat ovat siis ihania myös antaa. Se tekee minut iloiseksi.
En vielä paljasta muuta, kuin entuudestaan sopimamme asian, eli paketti sisältää ainakin 2 atc-korttia, joista toisessa aiheena on kissat ja toisessa numerot. ;) Palataan asiaan, kunhan saan paketin postiin ja Jaanalle saakka.
Kauneus on käsite, joka on jokaisella omanlaisensa. Minulla kauneus ja siihen liittyvä ovat olleet sydäntä lähellä lapsesta saakka. Hyvin monasti kuitenkin olen huomannut, ettei valtaväestön suosimat asiat ole olleet välttämättä niitä mun juttuja, kun taas jokin eksoottinen ja harvinaisempi on ollut sydämeni asia. Vasta vuosia myöhemmin ne "mun jutut" ovat rantautuneet suomalaiseen katumuotiin, koruihin tai vaikka meikkiin.
Lapsena missikisat olivat yksi tärkeimmistä tv-ohjelmista, ja valitsin usean vuoden ajan omat suosikkini. Hyvin usein valintani osuivatkin napakymppiin, tai ainakin kolmen kärkeen. Veikkaampa, että Lola Odusoga oli viimeisimpiä missejä, joista valkkasin voittajan. Jostain aikaa huomasin misseyden olevan kaukana kauneudesta ja kauneusalan olevan hurjaa bisnestä. Myöhemmin jopa missejä tajusi sen ja kruunu vaihtoi omistajaansa. Surullista!
Mutta kaikki kauneus EI kuulu bisnes-maailmaan, ja se on oman elämän kauneus. Se, miltä itse haluaa näyttää tietyissä resursseissa ja miltä sisältä tuntuu. Sekin tottakai resurssien sallimissa rajoissa. Kaikkeen emme voi vaikuttaa, mutta paljon on sitäkin, mikä ihan oikeasti tekee meistä kauniimman.
Dr.Hauschka on tehnyt ihmeitä kasvoilleni jo tovin aikaa voiteiden muodossa. Halusin kokeilla myös ihan arkikäyttöön ehostusta luomivärin muodossa. Siksi valintani Ruohonjuuresta oli Taupe, eli ruskean sävyinen luomiväri. Ruskea kun on minulle se parhaiten sopiva arkimeikki.
Kyseessähän on laadukas, mutta suht edullinen Luomuväri-luomiväri, eli luonnonkosmetiikkaa, jossa ruusunterälehtien ja silkin yhdistelmä yhdessä mineraalipigmenttien kanssa saa silmät loistamaan.
En käytä voimakkaasti kimaltavia luomivärejä, sillä yläluomeni on raskas. Siksi tämä Dr. Hauschkan luomiväri toimiikin minulla. Se levittyy helposti, pigmenttiä voi joko häivyttää lähes olemattomiin tai lisätä reilusti näkyväksi. Silti mitään pakkeliprinsessaa tällä ei tule. Silmät avautuvat kauniisti ja kevyt säihke luo aikuismaista valoisuutta.
Ulkoisen kauneuden lisäksi tärkeää on sisäinen hehku. Oma hyvinvointi ja asenne yhdessä itsevarmuuden kanssa saavat uskomattoman paljon aikaan. Meistä ihan jokainen on kaunis, kun uskoo itsekin siihen.
Mutta on tärkeää myös huolehtia sisäisesti hyvinvoinnista ja tavallaan meikata sisältä käsinkin itseään. Tai no, meikata ja meikata... Natural balance -kapselit Pukkalta ovat minun tämän syksyn salaisuuteni. Nämäkin Ruohonjuuren valikoimaa.
Natural Balance on tasapainottava ja kokonaisvaltaisesti ravitseva kapseli, jossa tehoaineina ovat mm. triphala, merilevä, vihreä tee ja kaneli.
Päivittäinen altistus prosessoiduille sokereille, rasvoille, korkealle stressitasolle ja passiivisille elämäntavoille asettavat haasteita luonnollisesti toimivalle aineenvaihduntaprosesseille. Jopa 35% länsimaisesta väestöstä arvellaan sairastavan jonkinasteisesta insuliiniresistenssistä. Mikäli elimistö ei pysty käsittelemään sokereita ja rasvoja luonnollisella tavalla, ne varastoituvat rasvaksi. Tämä johtaa painonnousuun ja siitä johtuviin terveysongelmiin, kuten insuliiniresistenssiin, kohonneisiin kolesteroliarvoihin, munasarjojen monirakkulaoireyhtymään tai ennenaikaiseen ikääntymiseen.
Ongelma:
Painonhallinta, insuliiniresistenssi, leptiiniresistenssi, kilpirauhasen vajaatoiminta, verensokeriarvojen epätasapaino, vaillinaisesti toimiva aineenvaihdunta, kolesteroliarvojen epätasapaino sekä munasarjojen monirakkulaoireyhtymä.
Mihin Natural balancea sitten käytetään?
ravitsemaan ja tukemaan kilpirauhasta ja helpottamaan painonpudotusta
tehostamaan ravintoaineiden imeytymistä suolistossa pitäen huolen siitä, että saat ravinnostasi parhaat mahdolliset hyödyt
puhdistamaan kudoksia syvällä tasolla ja auttamaan poistamaan kudoksiin kerääntynyttä kuonaa
auttamaan tasapainottamaan verensokeria, helpottamaan insuliiniresistenssiä ja auttamaan vähentämään rasvaa.
alentamaan kolesterolia ja tehostamaan aineenvaihduntaa
parantamaan ruuansulatusta
Parhaimpia, eettisesti viljeltyjä luomuyrttejä sisältävä sekoitus auttaa sinua löytämään itsesi - ja rauhan maailman kanssa. Kapselit eivät sisällä liivatetta, ja kapseleita otetaan tarpeen mukaan 1-4 kappaletta päivässä. Soveltuu täysin myös vegaaneille.
Sekä luomiväri että Natural balance-kapselit saatu Ruohonjuuresta blogiin
Olen käynyt raveissa vain pari kolme kertaa aiemmin. Kerran totonnut sen mukaan, mikä oli hienoin nimi. Se päättyi huonosti,yllätys yllätys . hih.
Nyt oli aika harjoitella oikeaa totoamista. Miksikö nyt? Koska hevosia kohdellaan hyvin (toisin kuin eka toto-kerrallani) ja koska uuden oppiminen on kivaa ja koska samalla pääsimme Hyvänolon messuille.
Yllätyin, kuinka hyvin pärjäsimme Murusen kanssa. Voittoa tuli , joskaan ei panoksillamme paljoakaan.
Ystävien kanssa kävimme kuohuvalla. Elämästä pitää nauttia.
Huvit vaativat jälkeenpäin kuitenkin veronsa(kuten aina tämän sairauden kanssa. Ei siis mitään ihmeellistä. Lääkäreiden luvalla ja jopa kehotuksesta sekä omalla sisulla nautin elämästä), joten nyt sairasvuoteella lihastulehduksen kourissa toivun kivasta ja tapahtumarikkaasta alkuviikosta.
Puhutaan vaihteeksi puhtaudesta, Silkkisaippuasta ja Merisuola-saippuasta sekä puhistaan ja puhkutaan valokuvien kanssa. Valokuvien, joiden kuuluisi olla henkilökohtaista omaisuutta, jota voi halutessaan siirtää kansiosta toiseen. Virtuaalisesti se on toisinaan haaste.
Kuvassa meidän Luis E.H.
Olen harjoitellut valokuvaamista muutaman vuoden ja nyt vähälle aikaa löytänyt niin järkkäri-rakkauden, kuin myös kuvan muokkaus-rakkauden. Siitä kertoo yläkuva enemmän. Ei siis kaksareita pois selfieistä, ei silmäpussien paikkailua tai hampaiden leikkivalkaisua. Itseasiassa en ymmärrä, miksi omaa kuvaa pitäisi parannella niinkin suurelta osin, kuin vaikka se kaksari pois.
Onko se jotain itselleen valehtelua vai mitä?
Eihän totuus muutu kuvaa leikkelemällä. Mitä, kun näkeekin henkilön ja kauhuissaan parahtaa, että mitä sulle on tapahtunut, kun naama roikkuu noin!? Ja selviääkin, että eikun se on se kaksari...
Ei jei jei... vain kissakuvan kaltaista digiartia.
Pari vuotta tulee siitä, kun aikaisemman puhelimen ostin ja laitoin siihen kaikki bloggerin kuvat Picasasta synkronoituna albumiin. Nyt uudessa puhelimessa ei vaan toimi ja olen kauan jo hakannut päätäni ja kännykkää vuorotellen pöydän pintaan, että mikä mättää! Tänään sitten löytyi pöytäkoneen kautta ilmoitus, ettei atc-kansiotani enää ole, ettei picasaa ole, ettei synkronointi kännykkään enää toimi.... WHAAAT!?
Onko nyt todellakin niin, ettei yksinkertaisesti bloggerin eli blogini kuvia saa androidiin, ei vanhoja eikä sitä mukaa, kun bloggaan, uusiakaan?!
Jos tiedät, kerro. Ohjeista en tajunnut mitään, vaikka yritin tavata ja lukea. Enhän minä nyt kaikkia tietokoneelle lataa! ?
Jos valokuvat ovat tuottaneet minulle muhkuja (ylä-)päähän, niin Bona Valere on tuottanut arkeeni ihanuutta ja puhtautta. Nimittäin tuo ihastuttava Viron lahja Suomelle on myös luonnonkosmeettisen palasaippuan aatelistoa. Ja jos sanot, että "hyi, palasaippuat ovat niin last season", niin lue nyt edes. Ehkä muutat mielesi...
On totta, että minunkin lapsuudessani (kamalaa... Noin sanovat vain vanhukset!) opettaja pesi suun saippualla joka kerta, kun sanoimme ruman sanan. aluksi se oli hauskaa, sillä pääsimme kesken tunnin suun pesu-jonoon ja pois tunnilta. Sitten se muuttui ällöksi, sillä eräs äiti sai kuulla tästä ja syytti koulua ja varmaan koko yhteiskuntaa lapsensa bakterisoinnista. Siihen loppui P-sanan (kakan synonyymi) käyttö. Siihen loppui pitkäksi aikaa muutenkin palasaippuan käyttö. Mielummin sitä pisaran muotoista käsienpesusaippuaa, kuin likaista palasta.
Nyt kuitenkin aikuisiällä olen kasvanut jo isoksi ajatustenikin suhteen ja tajuan sen, ettei enää 25 lasta pese samalla saippualla kuin minä, eikä remonttikätiset miehetkään Silkkisaippuallani, jolloin palaseen uurtuisi mustat syvät uomat, joissa elämää syntyisi ja kasvaisi. Nyt on kuuleppas ihan eri meininki tässä talossa!
Ensinnäkin minulla on kaksi eri tapaa käyttää palasaippuoita. Yksi niistä on
laittaa palasaippua pieneen pitsipussiin ja pestä sillä itseni. Tai kädet. Pitsi on vanhan pitsiverhon pitsiä, joten se on kierrätystä parhaimmillaan ja kaunista ja käytännöllistä. Pitsihän kuorii samalla, kun saippua pesee, muttei kuitenkaan riko ihoa. Lisäksi narun lenkistä saa saippuapussin kuivumaan, joten hygieenistä sekin. Samoin toimivat myös huovutetut saippuat.
Toinen tapa on
saippualautanen, muttei mitään tasapohjaista, jonka pohjaa vasten saippua limottuu, vaan siinä on oltava vähintäänkin urat. Minulla on lasinen kuppi, jossa erillinen levy saippualle. Siinä se ilmavasti kuivuu ja vesi tippuu vatiin. Ei saippuan pohjaan.
Nämä Bona Valeren saippuat ovat 100% luonnollisia ja käsityönä tehtyjä. Jokainen pala on siis uniikki kappale. Valmistus tehdään perinteisin menoin, jolloin kaikki iholle arvokkaat aineet säilytetään. Tuotteet eivät sisällä minkäänlaisia synteettisiä aineita ja tuoksun antavat luonnolliset eteeriset öljyt.
Bona Valeren valikoimassahan on eri tarkoituksiin ja eri tuoksuin lukuisia ihania saippuoita, mutta minun valintani on tällä kertaa Signe Seebidin Merisuola-appelsiini saippua ja Silkkisaippua. Pesuhetkiin luksusta.
Näiden ympärille saa helposti rakennettua vaikka kuinka upeita hemmottelulahjakorejakin.
Signe Seebid Merisuola-appelsiinisaippua on 100 grammainen palanen ihastuttavassa sinisessä kääreessä. Makealla appelsiinilla on mielialaa kohottava vaikutus samaan aikaan, kun hellävarainen vaaleanpunainen savi puhdistaa, kiinteyttää ja virkistää ihoa. Merisuola rentouttaa lihaksia ja estää tulehduksia. Lisäksi se auttaa ihoa palautumaan. Merisuola sopii rasvaiselle iholle, koska se vähentää rasvan muodostumista ja hikoilua. Erinomainen myös parranajoon tai sheivaukseen!
Punaisessa paketissa oleva Silkkisaippua on nimensä mukaan ylellistä ihonhoitoa silkillä ja itämaisilla aromeilla. Saippua sisältää aitoa silkkiä, jonka voi tuntea sen vaahdossa. Saippua sopii herkälle iholle ja sillä on ihoa kosteuttava vaikutus. Käytetään päivittäiseen pesuun.
Viltsun vinkkaus:
Jos itse kasaisin pienet hemmottelupaketit ystävälle, tulisi Merisuola-appelsiinisaippuan kaveriksi Signe Seebidin appelsiini vartalokuorinta sekä appelsiini-sheavoi kylpyvoide, joka pitää sisällään 7 ihanaa sydäntä.
Vastaavasti Silkkisaippuan kanssa laittaisin Laventelihoidon ja Mansikka-Vanilja kasvonaamion.
Palasaippuat Bona Valere teepuuöljy-eteerinen öljy Bona Valere Tuoksukivi Bona Valere
Korttiaskartelu on yksi tärkeimmistä harrastuksistani. Sitä kautta olen löytänyt myös ihania uusia ystäviä, joista yksi täytti vastikää vuosia. Ystäväni askartelee myös kortteja ja hänen persoonaansa sopii kukat, perhoset, rohkeat kirkkaat värit sekä kimalteet. Tämä kortti on hänelle tehty.
Kortti lähti syntymään pinkille, hieman kimmeltävälle pohjalle. Ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen tein pistelytyön tätä korttia varten. Lisäksi stanssatuista perhosista aloin kasaamaan omatekoista koristetta kimallusta unohtamatta.
Hyvin usein korttiin tulee vain yhtä tai kahta väriä kukissa ja ovat samaa lajiketta. Tässä kortissa kukkien ei tarvinnut olla pelkkää punaista ruusua, vaan ilon ja räiskeen saamiseksi kukkaset olivat villisti vapaana. Myös pistelykuvan kukka oli osa kimppua.
Pistelytyö on tehty läpikuultavalle arkille ja kaikki värillinen on kynistä itse piirrettyä ja väriteltyä. Samoin teksti, sillä tosiaan arkki oli tyhjä, läpikuultava valkoinen arkki. Kortin ylälaitaan laitoin folioteipin ja kukkia lisää.
Tässä kortissa kolmiuloitteisuus on monessa tasossa.
Onko pistelytyö kortissa hitti vai huti?
Kannattaako tuota käyttää jatkossakin, vai haudata sinne ala-asteen muistoihin?
Koska olen yksi Buzzadoreista, ja kaiken lisäksi buzzaukseen valituista, minulla on ollut mahdollisuus testata Schärin gluteenitonta leipää. Schär on Euroopan nro 1 gluteenittomissa tuotteissa.
Aikaisemmat kokemukseni gluteenittomista leivonnaisista ovat olleet yksittäisiä kauan sitten, ja kokemukseni olivat karmaisevia. Siihen aikaan gluteenittomuus oli sama asia, kuin mauttomuus. Tänä päivänä ruoka-allergikkojen ruokavalioissa on panostettu makuunkin, joten uskalsin lähteä testaamaan tätä leipälähetystä.
Kaikkihan lähti siitä, että Buzzador kyseli halukkaita testaamaan Schär Monivilja, Vital ja Classic
hapantaikinaleipää sekä Biscotteja con Cioccolato ja Custard Cream gluteenittomia keksejä. Buzzadorina oleminen on ilmaista (jollen tahdo osallistua maksullisiin kampanjoihin) ja jos minut valitaan, saan lähetyksen postitse tai kotiin kannettuna. Tämän paketin hain Ärrältä, jossa hiljaisena aikana myyjä kysyi, mitä tämä Buzzador oikein on. Kerroin hänelle, ja myyjänkin kiinnostus heräsi.
Tuotteet testataan ja mielellään porukalla. Sitten ne esitellään verkossa ja raportoidaan Buzzadorille. Helppoa ja hauskaa! Buzzaaminen ei vie pajon aikaa, mutta tämä riippuu myös siitä, miten haluat buzzata tuotetta/palvelua. Tuotenäytteiden jakaminen, ystävien ja tuttavien kanssa keskustelu ja loppuraporttiin vastaaminen ovat ainoat pakolliset osat. Toisinsanoen Buzzador on verkkokauppa jossa maksat mielipiteelläsi.
Jos kiinnostuit, tarvitsen vain sähköpostiosoitteesi, johon laitan kutsun tulemaan. Näin Buzzadorissakin tiedetään sinun tulleen juuri minun kauttani mukaan.
Yhä useampi ystäväni on jättänyt gluteenipitoiset leivät pois ruokavaliostaan, ja jopa kokonaan gluteenin, sillä vatsa ei vaan kestä sitä. Itsekin olen alkanut miettiä gluteenin vähentämistä muun elämäntaparemontin lisukkeena. Mutta mitä leipää ostaa, jollei tiedä, mikä maistuu hyvältä tai jopa kotona leivotun makuiselta?! Enää en halua sitä mautonta murenevaa ja KALLISTA!
Schär Classic on kolmesta leivästä vaalein viipaleleipä. Se on täysin gluteeniton, vehnätön ja laktoositon, eikä sisällä maitoa tai kananmunaa. Leipä sopii hyvin monelle.
Mitään mautonta leipää tämä ei ole. Päinvastoin, minut yllätti positiivisesti leivän keveys ja maukkaus. Aivan kuin olisi itse leivottu jotain kevyempää leipää. Sellaista vehnäjauhomaista koostumusta ei löydy, vaan enemmänkin jos voisi verrata sileään riisikakkuun. Ei ehkä oikea vertauskuva, mutten nyt paremmin osaa sanoa. Koostumus on hauraampi, kuin tavallisessa vehnäleivässä, joten Schärin leivät myydään vuoassa. Viipaleet kuitenkin pysyvät ehjinä paahtaessa ja normaalissa käytössä.
En ole ollut vaalean vehnäleivän ystävä pitkään aikaan, sillä se on pullamössöä ja aiheuttaa hiivaa pitemmän päälle, mutta tällaista riisijauhosta tehtyä leipää mielellään söisin jatkossakin. Ihana saada vaihtelua leipävalikoimaan ja vieläpä vatsa kiittää!
Schär Vital on kokojyväleipä, joka on tummempi edellistä. Tästä taisi tulla suosikkini näistä kolmesta, ehkä. Aika tasavertaistahan nämä ovat maultaan, kaikki niin hyviä juurikin keveyden ja siementen takia. Ei tule ikävä vehnäleipää!
Vitalin ehkä paras juttu on siis siemenet. Vital sisältää auringonkukansiemeniä 6,5%, pellavansiemeniä 6,5% ja quinoajauhoa 2,6%. Lisäksi leivässä on kastanjajauhoa 1,0%. Kaikki testaamani leivät ovat lisäksi aivan ihanan kuohkeita ja pehmeitä. Myös reunat ja kantapalat!
Uutuudet perustuvat uuden sukupolven erittäin runsaskuituiseen hapanjuureen, joka saa leivän maistumaan aivan kuten tuore leipä suoraan uunista. Siksi leipä ei kaipaakaan välttämättä mitään lisukkeita. Voit nauttia siitä siltäänkin esimerkiksi välipalalla, aamulla tai ruuan kanssa. Unohtamatta iltateen aikaa!
Multigrain on näistä kolmesta leivästä keskimmäinen tummuusasteikolta. Maultaan samaten Vitalia miedompi, mutta Classicia vahvempi.
Tähän kohtaan on aivan pakko laittaa video Youtubesta, sillä sieltä löytyi todella hyvin kertova video. Suosittelen! Videolta näet leivän pehmeyden tuoreeltaan JA paahdettuna. Eli todellakin Schärin leivät ovat täydellisiä ihan normaaliin tyyliin. Olipa tyylisi sitten lämpimät leivät, makkaraleivät tai mitä tahansa.
Meitä ihmisiä on monenlaisia ja tyyli syödä leipää on jokaisen oma asia. Hyvinkin henkilökohtaista, antoisaa ja joka päiväistä monilla. Leipää nautiskellaan, sitä herkutellaan, syödään nälkään ja jaetaan juhlissa...
Oletpa sitten minkälainen ihminen tahansa, Schärin leivät ovat omiaan juurikin sinulle. Voit aivan huoleta kerätä useamman makkaraleivän ja keksit jälkkäriksi Schärin leipävuokaan ja viedä ne telkkarin äärelle kahvikupposen kanssa. Mikään ei maistu niin hyvältä kuin kahvi ja leipä, kun katsot Haluatko miljonääriksi-ohjelmaa.
Voit olla se henkilö, joka nopeaan paahtaa pari leipää ja ottaa niiden kanssa lasin vettä ennen töihin menoa.
Tai ehkä olet se, joka ei leipää syö muulloin, kuin ruuan kanssa, ja sekin mieluusti keittoruokaa. Leipä ja keitto... IHANAA!
Todentotta, Schär on tarkoitettu meille KAIKILLE!
Ja mitä tekee herkkusuu, joka ei voi juoda kahvia ilman keksiä? Tietenkin kiinnostui kertakaikkisen paljon näistä Schärin kekseistä. Pitihän ne sumpit keittää samoin tein.
Custard Cream on gluteenitonta täytekeksiä, jonka paketti kätkee sisäänsä useita pikkupakkauksia. Kaksi täytekeksiä on pakattu pussiinsa, joten paketin avattuasi ei ole pelkoa, että kaikki kuivuisivat pakkaukseen ajan myötä... Siis jollet ole samanlainen herkuttelija, kuin minä.
Tuollaiset pikkupakkaukset on kätevä ottaa käsilaukkuunkin mukaan, jos tahtoo varmistua siitä, että päiväkahvilla töissä/koulussa/kylässä tarjottava on gluteenitonta. Nämä ihanat pikkukeksit ovat täytetty vaniljakermatäytteellä.
Vaikkei yksi keksi olekaan suuren suuri, on huomioitava se, että yksi keksi sisältää oikeastaan kaksi keksiä päällekäin ja täytteen. Voisi siis periaatetta verrata domino-tyyppisiin kekseihin. Ja jos tarjolla on vieraillekin näitä, olen aivan varma, etteivät huomaa mausta sitä, ettei näissä ole vehnää eikä gluteenia. Laktoosia sisältää, muttei minulle tullut tästä oireita, kun söin.. ups.. kerralla kaksi .
Maku on vaniljaisen kermaisa ja murokeksimäinen ehkäpä. Tykkään kyllä.
Suklaakeksit eivät välttämättä ole minun juttuni ellei sitten suklaa ole murusina keksiin leivottuna. Siksi hieman arastelin tätä pakkausta. Biscotti con cioccolato on sananmukaisesti siis keksi suklaalla eli suklaakeksi.
Tämän pakkauksen keksit ovat pakattu kolmen keksin lokeroihin. Sinänsä kätevää, jotta keksit pysyvät ehjinä aina tarjoiluun saakka ja jollei muovia paketin päältä revi pois, saa loput pidettyä suojattuina. Tosin eivät kuivu suklaan ansiosta piloille. En ainakaan ole huomannut sellaista.
Ja jälleen sumpit tulille ja kupposeen. Keksi on juuri sopivankokoinen kahvitteluun. Makeutta on, mutta myös ihkaoikean TUMMAN suklaan maku. Se suorastaan yllätti minut, sillä ensin maistoin ja sitten luin, mistä on tehty. Halusin tavallaan maistaa ilman ennakkokäsityksiä. Ihanan erilainen suklaakeksi. Jopa juhlava ja hienostunut. Keksien Rolls Royce!
Tumma suklaa 30% jossa min. 60% kaakaon ainesosia.
Plussaa myös suklaakeksin ulkonäöstä, jossa suklaapuoli on vinoneliökoristeltua ja toisella puolen on auringonnousu tai -lasku. Upea yksityiskohta! Nautinto! Kahvipöydässä nämä keksit melko varmasti puhuttavat.
Facebookissa oli hauska leikki, jossa oli kysymykset valmiina ja ne tulisi esittää omalle lapselleen. Vastaukset voivat olla hauskoja. Itselläni lapsi on 21 vuotias, mutta leikki vaikutti niin hauskalta, että laitoin kysymykset pojalleni WhatsAPPina. Tovin kuluttua sain vastaukset. Jestas, että minä nauroin!
Lapseni mielestä minut tekee onnelliseksi se, kun selkääni ei koske ja lapseni ei hölmöile. Lempipuuhakseni hän sanoi korttien askartelun ja kaikkien naisten juttujen näpräilyn ja oudot pelit missä rämmin metsissä . = pokemon ja geomikälieolikaan. (Geokätköily). Lapsen mielestä näperrän koruja ja osallistun kaikenmaailman arvontoihin silloin, kun hän ei ole paikalla.
Yksi kysymys oli, Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän? Vastaus oli selvä: Mun äitinä tietysti. Se ei olisikaan mahdottomuus, sillä lapseni on ollut niin monen monta kertaa lehden sivuilla ja telkkarissa.
Yksi kysymys kuului näin: Mikä on äitisi lempiruokaa?Varmaan joku eksoottinen mis on kaikenmaailman mausteita ja makuja jostain ulkomaasta
Se on kyllä totta. Yläkuvassa on irakilaista Falafelia.
Samaa seutua edelleen, mutta tällä kertaa ruokana on Shawarma kanaa riisillä ja lammas köftaa (ei näy kuvassa, höh).
Ja eräänä kertana oma sävellys kesäkurpita-munakoiso-piiraasta ja uunituoreita kokojyväsämpylöitä.
Ettei kohta nosteta syytettä siitä, että aiheutan nälän tunteen ja kuolan valumisen, vaihdan puheenaihetta.
Valokuvaan paljon ja milloin milläkin kameralla. Johtoja on kolme kappaletta, kaikki niin samanlaisia. Silti jokainen käy vain omaan masinaansa. Helpottaakseni ja nopeuttaakseni johdon valintaa valokuvia ladatessani kotikoneelle, päätin tehdä jokaiseen johtoon tunnisteen. Onnekseni löytyi sopivaa kamerateippiä. Nyt erotan itse, mikä käy kännykkään, mikä pokkariin ja mikä järkkäriin. Tämä lienee sitä lapseni sanomaa "omaa hommaa". Mitä äitisi tekee työkseen? Omia hommia
Washiteipit ja kuvioteipit ovat yksi intohimoni ja niiden monikäyttöisyys koukuttaa. Olen tuunannut teipeillä niin kortteja, hyllykön ja askartelupöydän kuin lasipurkkejakin.
Livboxeja on jäänyt julkaisematta. Tässä kuitenkin yksi, elokuun paketti.
Paketti sisälsi paljon kaikenlaista ihanaa, kuten hammastahnaa, meikkituotteita ja kasvohoitoja. Extrana paketissa oli aurinkopuuteri.
Syyskuussa Livboxissa oli mm silmämeikinpoistoaine, kuivashampoo ja kynsilakka, silmänrajauskynä nude-sävynä ja vitamiinikuorinta sekä paljon muuta ihanaa. Se olikin loistava ylläripakkaus synttäreilleni.
Sen sijaan lokakuu oli pettymyys jälleen, ja tunnelma vähän niinkuin "no höh". Se, mikä ilahdutti, oli meikkisivellin silmämeikille ja micellarvesi, mutta muuten ne pienet pullot ja purnukat olivat pettymys. Palaute Livboxille olikin valtava jälleen kerran. Pahoittelut tulivat kera hyvityspisteiden. Sen verran pisteet karttuivat, että jo olemassa olevat ja nämä uudet yhdessä mahdollistivat tilaamaan seuraavan boxin ilmaiseksi. Jipii! Sitä Livbox-tiimi hehkuttaakin kovasti.
Tänään sain viestin Livboxilta, jotta tarjottiin mahdollisuutta kauneuskonsultaatioon. Innolla lähdin mukaan ja nyt odotan juhlameikkiäni varten apuvälineitä. Katsotaan, mitä posti tuo tullessaan.
Tänään tällaista.
Muistathan osallistua kuukausiarvontaan. Arvonnan löydät oikeasta sivupalkista. Lisäksi haluan vinkata Tabujen tarinoiden jatkon odottajille, että tarinan raakaversio on nyt minulla ja alan sitä työstämään blogimuotoon pikkuhiljaa. Eli Ex-narkkarin tarina saa jatkoa vielä tämän syksyn aikana.
Nyt toivotan sinulle ihanaa iltaa ja paljon suukkoja. Ah, niitä mansikan tai cappucinon makuisia. ;)
