Sieltä mistä kana pissii...

Kun talven ensimmäiset lumet satoivat, sitä ajatteli, että onpas vain ihana talvi tulossa. Oksille jääkukkaset ja maa valkoisena. teenpä lumiukon ja vien linnuille kauralyhteen. Joku hömpänpömppä nurisi, että kun on pakkasta, niin ei tykkää...

Sitten tuli nollakeli, eli loskakeli ja vähän joka vastaantulija naama nurjallaan potkivat eteenpäin. Murinaa ja nurinaa alkoi kuulua, kun ei edes pikkupakkasia pitele, jottei olisi pimeää ja loskaista. 

Mikään kun ei kelpaa! 

Mutta hei, tämä lyyli päätti startata pappatunturinsa ja lähteä kylille! Otinpas yhden blondikanankin takaritsille keikkumaan. Siinä kuulkaas tällaisen hieman omanlaisensa, positiivisuudella ja iloluonnolla siunatun friidun ei auttanut muu kuin vetää helmat korviin ja korkkarit reppuun. 

Prum prum! 

Saimme kanalinnun kanssa päähämme yhteistuumissa, että etelässähän sitä piisaa lämpöä! 

Matkaan siis ajamaan kohti Mikkelin toria! 

Siinä vilahteli maisemat silmäkulmassa samaa tahtia, kuin tarjoustuotteet Halpakauppaketjujen alelaareissa! 

Jostain aikaa kanaa alkoi pissattaa, joten tien penkalle pappa-tuna ja pusikkoa kohti! Minä levitin helmat niin leveälle, kuin olla ja saattoi, ettei ohikulkija-autot nähneet sitä, mistä kana pissii. 

ei muuten, mutta etteivät olisi ojaan ajaneet. Olisi kaksi kaunista jääny viel auton alle ennen autuuden satamaa, tai tarkemmin sanottuna Mikkelin toria. Se kuuluukin olevan legenda. Yks tyttö mikkelistä kertoi.

Mikkeliin saavuttiin aikanaan ja torin vierelle Tunturi parkkiin. Hieman siinä meikkiä piti korjata ja sitten lähiöbaariin. En tedä tosin, mikä baari se oli, sillä ovesta nippa nappa sisälle päästiin ja jo oli vastassa iso körmy. Mikä lie uroskarhu tai nallen köriläs. 

Ei hirveästi riemastuttaisi sellasen kanssa alkaa suuta soittaa... 

Tiedätkö, nenärengas sillä körmyllä oli nenässä! 

Se jo itsessään pisti peruuttamaan tiskiä päin. 

Sidukat meille kananeidin kanssa. Ja samalla alkoi baarissa soida Siideripissis alkuperäisversiona. 

olikohan se sitten kohtalon järjestämä juttu vai baarimikon källi, mutta se karhu tuli meidän luo tiskille ja alkoi jututtaa etelä-savon murretta viäntämällä. 

Koominen äijä...

Mutta loppupelissä meillä oli tosi hauskaa. 

Tanssittiin pöydällä ja juotiin itsemme pöydän alle. 

Muistan vielä, kuinka ihasteltiin pihalla minikokoista joulukuusta ja sen juurelta kaiveltiin esiin sellainen kastelupalleroinen. Tilattiin siihen palloon viskit taskumatin puuttuessa ja lähettiin jatkoille. Jostain aikaa alkoi Mikkelissäkin sataa lunta... 

Se oli oikeastaan aika kaunis hetki. Etelä vitivalkoisenaan...

Kotona maa oli myös valkoinen. Sieltä kotoahan minä heräsin aamulla enkä tiennyt oliko se kaikki ollutkin vain unta. Pissivät kanat, lävistetyt karhut ja pappatuna...