Valvon yksin pimeyden keskellä.
Hiljaisuus.
Sydämeni syke kuuluu korvissani tasaisena rummutuksena,
Sydänrumpuna.
Minulla on ikävä sinua!
Lennä enkelin siivin,
lennä.
Nouse pilvien päälle,
korkeuksiin.
Löydä itsesi,
rauha sisimmässäs.
Löydä tiesi sun
Unelmiin.
Nainen tietää,
kuinka lannetta keinutetaan.
Nainen tietää,
kuinka peppua heilutetaan.
Nainen tietää,
kuinka suuta mutristetaan
Ja nainen tietää,
kuinka puskurit pullistetaan.
Mies tietää,
naisen tekevän tuon kaiken
häntä varten.
Nainen tietää,
kuinka mies kiertyy ympäri
pikkusormen varren.
Nainen on,
lujatekoinen ja vahva
Sama se, onko nainen
laiha ja luinen
Vai pursuaako kehosta
selluliitti ja rasva.
Pitkä tai pätkä
Vaalea tai tumma
Nainen on huikea
ihanuuksien summa.
Haikeus.
Värisevän sieluni kaipaus.
Riehakas ilo vain muistonani.
Syövyttävä Fyysisen kehoni kipu.
Suljen silmäni samalla
kun ensimmäinen kyynel vierähtää
ja katoaa kaukaisuuksiin.
Muistoissani niityllä juoksu,
Lasten kanssa naruhyppely,
Kesäinen metsän tuoksu.
Aika pysähtyy.
Hengitän yrttihauteen lämmintä tuoksua
Tunnen kaartani vasten painautuvan kylmän hauteen.
Tyhjennän mieleni ajatuksista.
Vaikeaa, mutta siten voitan kipuni.
Voitan sen edes hetkeksi.
Eteerinen ja mystinen maailma avautuu mielessäni.
Enkelten maailma.
Sielun eläimen kutsu.
Tahdon sen luokse
Sen pehmeään syliin.
Rentous keskeytyy.
Kipu palaa luokseni.
Energia virtaa pois
kyynelvirran kanssa.
Lyhistyn sängyn laidalle.
Silmissäni vilistävät enkelit.
Ojennan käteni ja
pyydän sieluuni lisää valoa.
Äärettömyyden vapauttavaa, värähtelevää voimaa.
Kivuttomuutta.
Ei. En saa sitä.
Hämmästyn.
Miksi en? Auttakaa minua!
Energiani nousee taas
pikkuhiljaa.
Sieluni on matkalla kotiin.
Kehoni kipu saa jäädä taka-alalle.
Taivaassa kipu on poissa.
Vuodet menneet on mua kovettanu.
Oon todellisen itseni peittänyt ja vaan somettanut.
Äiti, joka lastaan kaipaa.
Ei ikävä millään helpotu,
itkee sit silmät päästään,
kädet ristiin laittaa
tai loitsii taikaa.
Voimat ehtyneet,
oon tullu sairaammaks.
Samal photoshoppaan naamani nauravaks.
kun liian pitkään yksin taistelin
Karvas maku suussa laiffii haistelin
Mielialat ylösalaisin ja
Kysyttäessä hiljaa vaikenin.
Teinpä mitä vain, niin sua aattelin.
Niil tiedoilla, jotka mulle annettiin.
Virheet silti vainoo mua,
Parhaani vaik kuinka tarkoitin.
Mut on rajansa myös naisilla,
Siin mis jokaisel, meist kaikilla.
Sillo nainenkin puhki palaa,
ku itsensä unohtaa ja silmät punasina tyynyyn halaa.
Tottako vai vanhaa karmaa,
Elämä ei oo vain mustavalkost, vaan myös harmaa.
-Runot ovat omiani-
