Hae tästä blogista

Runo

Seuraavan runon kirjoitin vuonna 2019 joulukuussa. Sinä saat lukea sen nyt.


Suolaiset kyyneleet 
valuvat vuolaina 
pitkin kalpeita poskiani.
Onnen kyyneleet.
Ne saavat tummat silmien alueet näyttämään entistäkin tummemmilta 
kimmeltävyytensä vuoksi.
Se ei haittaa minua enää, 
sillä mikään ei voi enää tukahduttaa sitä onnea, 
joka on puskenut tiensä 
paksun kuoreni läpi 
viimeiset 45 vuotta. 
Jo joskus 
kauan sitten 
sain maistaa tilkan 
Jumalallisesta maljasta 
pyhyyden makua,
mutta silloin 
en ollut vielä valmis
juopumaan siitä kokonaan. 
Minun täytyi ensin nähdä elämää. Nähdä elämän raadollisuus. Kurjuus. 
Syntisyys. 
Minun täytyi oppia rakastamaan vilpittömästi 
niin muita kuin ennenkaikkea itseäni 
sellaisena kuin minut on tänne luotu. 
Lahjana, 
jota täytyy kunnioittaa, 
ei halveksia. 
Se vaati minulta töitä 
enemmän kuin arvasinkaan. 

~ Viltsumari 




JOKO LUIT TÄMÄN?

Sitku-Isistä to doksi

Karantteenitehtäviin oivallinen postaus. Tämä jokaisen kannattaa tehdä nyt. Ei sitku sinulla olisi sellainen fiilis. Laitamme sinun sitku-is...