Taidenäyttely kolmasluokkalaisilta

Tapahtui niinä päivinä, kun lääkärini Kysistä antoi piikkejä päästä nilkkaan asti. Tarkemmin sanottuna akupunktiota, puudutusta ja kortisonia kuukausi sitten.
Minulla allani pyörätuoli ja kehossa hyvä olo ja hyvä mieli. Lähdimme käymään Matkus shopping centerissä ja siellä vastaan tuli taidenäyttely. Tämän näyttelyn teemana oli kierrätys roskista ja omakuva. Taiteilijat ovat kolmasluokkalaisia lapsia. Taitavia lapsia minun mielestäni. Vai mitä sanot? 


Paperilinnut ovat saaneet mallikseen Suomen luonnon omat linnut. Ihastuin näihin niin,  että haaveilin niiden kotiuttamista meille. Valitettavasti linnut tai mitkään muutkaan eivät olleet kaupan. Lisäksi nämä Suomen luonnon linnut pääsivät hetkeksi luontoon ja siellä valokuviin. Kts. Ylhäällä.


Lintuja ihasteltiin muiden näyttelyssä olleiden kanssa kilvan. Ostajia olisi ollut muitakin ja nimesimme taiteilijat tulevaisuuden Oiva Toikaksi. Ehkä hyvä, etteivät linnut tai muutkaan taide-esineet olleet myynnissä, sillä minkä näistä ostaisin? Kaikki niin upeita.


Minun suosikeiksi nousivat mm. Punatulkut, sinitiainen ja talitintit. Toisaalta kotka ja joutsenetkin olisivat ihania.. vaikea sanoa vain yhtä parasta.


Hauska idea oli viedä itsetehdyt linnut valokuviin paperi-minän kanssa. 


Omakuvat olivat näyttelyn yksi kohokohdista. Tyylikkäitä 9 vuotiaita. Itse en osaisi tehdä näin näyttäviä muotokuvia vieläkään. En, vaikka 10 olikin kuvis silloin kauan sitten päättötodistuksessa.


Jos linnut olisivat päässeet meille, niin niin olisi kissatkin. Nämä kissat ja ihmiset on tehty luonnosta löytyneistä muovipulloista. Ei uskoisi.

Luontoon heitellään roskia ja pilataan ympäristöämme, vaikka ne roskat voisi laittaa roskikseen. Parempi toki, jos on yhtä idearikas kuin tämä luokka.


Tämä polku jatkui pitkälle ja vaihtoi väriä. Polku, jota pitkin tahdoin lähteä kulkemaan. 


Meri/järvi oli minun suosikkini värimaailman vuoksi. Sinisenä haluaisin nähdä jatkossakin niin purot kuin järvetkin. Samaa toivon meriin. Ja ettei ihanat korallit, kalat ja muut eliöt kuolisi sukupuuttoon. Uskon, että viimeiset merenneidot pelkäävät henkensä puolesta myöskin. 


Päivämme kruunasi Coffee Housessa nauttimamme bagelsit, kahvit ja luomu mustikkapiirakka.  

Mitä ajatuksia näyttely sinussa herätti? 

HYGGE BRO & HYGGE LAB. RESTAURANT, KUOPIO, FINLAND


Olemme päässeet käymään ulkona  tänä keväänä pitkästä aikaa rakkaani kanssa. Kiitos  sairaalassa saatavan kuukausittaisen hoidon Seran  suhteen sekä pyörätuolini, että se on ollut mahdollista. ❤

Olemme jo kauan halunneet tutustua Kuopioon asettuneeseen ravintolaan, Hygge bro:on. Nyt se on ollut mahdollista.


Menimme eka kerralla kiireiseen lounaan alun aikaan, toka kerralla hiljaisempaan aikaan. Sitä hiljaisempaa hetkeä jäinkin kaipaamaan  eka kerran lounaalla.  Molempina päivinä  asiakkaita riitti kauempaakin. Kyllä, juttelimme pöytäämme saapuneen herrasmiehen kanssa juuri ennen lähtöämme, ja hän kertoi käyvänsä aina Hyggessä, kun Kuopiossa käy. Samaten seurattuani muitakin ryhmiä, Hygge näyttäisi olevan palaverien taukopaikkana tai lopetettua se, mihin tullaan vielä viimeiset kommentit vaihtamaan. Olemme nyt kolmesti käyneet Hyggessä syömässä, eikä mauissa ole valittamista. Päinvastoin.


Ruoka oli tuoretta, maukasta, maut tulivat esiin hyvin ja vaikka makua olikin, ruoka oli silti useamman suuhun sopivaa. Parasta savuporoa ja skågenia mitä missään olen saanut. Aiemmin inhosin poroa, nyt en.
Kahvikaan ei ollut perus "aamukahvia", vaan siinäkin oli oma twistinsä. Mielettömän hyvää kaikki! 😋 Ainoa negatiivinen asia on ollut vähälaktoosisten tuotteiden laktoosin määrä, mikä edelleenkään ei ole minulle  sopiva. Tämä lähinnä uuniperunoiden täytteen 
vuoksi, vaikkei sitä ollut järin paljoa. Edes 16000 FCC-yksikköä laktaasientsyymiä sisältävillä laktoosin pilkkojilla en ole saanut laktoosia riittävän alas. Jos siis Hyggeen menemme uudelleen, pysyn visusti salaattipöydän antimissa, mikä ei sekään ole hassumpi idea.


Pöytä on täydellisesti mitoitettu, jotta myös kelaamalla pääsee kunnolla pöydän äärelle. Tilaa on, on erilaisia istumapaikkoja, joista valita mieluisensa ruoka-tai hyggeilytilansa. Esim. Pöydän äärelle, riippuvaan pesään tai vaikka istahtaa ikkunan vierelle kirjaa lukemaan. Huopiakin on tarjolla, joten sieluni silmin näin itseni jo huopaan kääriytyneenä kirjaa lukemassa siellä.


Mulle tuli heti mieleen lautapelipäivät ystävien kanssa, hsp.n jäsentapaamiset tai vaikka atc-vaihto ryhmän kera. Toimii! Etenkin, kun Hygge sijaitsee torin laidassa. Yläkertaan pääsee hissillä tai portaita pitkin.


Ihan täyttä kymppiä en voi antaa. Johtuen laktoosin määrästä sekä vessatiloista, joihin on pari askelmaa ja tilat muutenkin ahtaanoloiset. Kysyimme pyörätuolivessaa, johon vastaus oli mennä ravintolasta pois ostarin käytävälle ja jos oikein muistan, hissillä alas. Korjatkaa, jos muistan väärin. Ainakin jossakin ulkopuolella se olisi ollut. Ihan sillai pikaisesti siellä ei siis kävisi ainakaan pyörätuolin kanssa ja toivoa vain täytyy, että esim ruuan jo tilattua ja odotellessa vessasta palattua pöytä olisi yhä vapaa. Minä voisin lyhyen matkan mennäkin yksin, mutta vähänkään pitempi matka, kynnykset jne tarvitsen avustajan. Eli tavaroita ja toista henkilöä en voisi jättää pöytään. Tästä iso miinus. Suosittelen käymään vessassa jo ravintolaan mennessä, ei jo sisällä ollessa. Tervejalkaisilla ei ongelmaa tässä.

Suosittelen kyllä ruokapaikaksi, taukopaikAksi, kahvilaksi ja ryhmillekin tätä ravintolaa. Erillisessä tilassa on myös alkoholitarjontaa erikseen, joten nestepitoinen maistelu tapahtuu toisessa huoneessa, vieressä, mutta silti omassa rauhassa. Siellä puolella en ole käynyt, mutta näyttää ovelta kivalta pikku ravintolalta.


P.s  Luis odotti kovasti jo saavansa oman päikkäripetinsä takaisin. Kiitos lainasta hänelle. 😉😂

Aikuisen naisen päiväkirja: 34 vuotta odotin tätä hetkeä


Sen verran voimia on, että kävimme Matkus shopping centerissä tänään. Siellä on viikonlopun kesätapahtuma, jossa Jone Nikula juontajana, Tivoli Sariola parkkiksella ja muiden ohjelmien lisäksi mun 34 vuotta fanittamani Ressu laulamassa. Koko päivän kruunasi yhteiskuvat Ressun kanssa sekä se, kun Ressu pussasi mua! :) Iik! Fanitytön huumaa! Yksityiskohdat jääköön arvailujen varaan. Hih


Nina, that moment meant me eternity, nonsense to him. 

Blogitekstisuositus

Taidenäyttely kolmasluokkalaisilta

Tapahtui niinä päivinä, kun lääkärini Kysistä antoi piikkejä päästä nilkkaan asti. Tarkemmin sanottuna akupunktiota, puudutusta ja kortison...