Kerroin ennen joulua viettäneeni ihan ikiomat pikkujoulut. Se oli minun keinoni järjestää itse itselleni virkistystä ja vaihtelua elämään. Ei kukaan toinen hae minua kotoa ja sano, että nyt tehdään elämällesi jotain erilaista, vaihtelua, muutoksia. Minun se on päätettävä, että lähden ulos ovesta.
On ihan totta, että olen sairas ja liikun hitaammin ja joudun pysähtymään tauolle välillä, mutta sitä varten pitää olla AIKAA! Pitää olla aikaa pysähtyä ja pitää olla aikaa kulkea hitaammin. Sillä tavalla pikkujoulunikin onnistuivat täydellisesti.
Ihan ensin kipasin kahville, sillä kaikki kaupat olivat vielä kiinni. Entuudestaan tuntematon kahvila minulle, mutta aamunvirkkuna seikkailijana valitsin Kahvila Aamunvirkun tunnelmallisuuden ja rauhallisuuden vuoksi. Kaiken lisäksi kahvila sijaitsee keskellä keskustaa.
Katselin hinnastoa ja kauhistelin. Tuore pulla ja kahvi maksaisivat noin 5 euroa. Normaalistihan kahvi ja vastaava pulla maksavat noin 2,5-3 euroa täälläpäin. Otin kahvin ja edellispäivän pullan. Pulla näytti mehevälle edelleen. Niin, näytti. Mutta kova ja kuiva se oli. Onneksi aamun kahvihetken pelasti täysi hiljaisuus sekä maistuva kahvi .
Onkin se niin erilaista kahvilassa, kuin kotona. Hassua.
Kiertelin missä kiertelin ja katselin vähän kaikenlaista. Ihastuin upeisiin hopean ja kullan hohtoisiin laukkuihin sekä korkkareihin. Voi kun voisinkin vielä kulkea tuollaiset jalassa!
Nuo pikkulaukut olivat yllättävän edullisiakin. 10-15 euroa kappale.
Minun pikkujouluissani kuitenkin käytin lenkkareita ja olkalaukkua. :D
Nyt minulla on iha oikea Copic-kynien värikarttakin, sillä kävin meidän ainokaisessa askartelukaupassa. Siellä se tunnelma on aina yhtä.. hmm.. nopeatempoinen ja tiivistunnelmainen. ;) On siellä pari asiallistakin henkilöä töissä, mutta yleinen ilmapiiri on kaikkea muuta kuin viihtyisä. Miksihän?
Miksi eivät tee mitään sille, että ilmapiiri paranisi?
Vaikka eihän sitä itse välttämättä huomaa. ajatellaan vain, että olipa taas v-mäinen asiakas, kun vei hänen aikaansa.
Minä olin sen verran v-mäinen, että kysyin, ovatko kaikki Copicin musteet telineessä, vai onko kenties muita värejä lasivitriinissä. Lasivitriinissä kun oli sekaisin Copicin erinäisiä pakkauksia ja paketteja.
Myyjä tiuskaisi, että siinä ne on. Tilataan jos tarvis on.
Kysyin vielä jos voisin kyniä katsoa, kun mielummin ostaisin pienen pakkauksen, kuin irtokyniä, jos sävyt käyvät yksiin.
Ei siellä ollut pakkauksia niillä väreillä ja myyjä jo esittelemään 70 kpl ja suurempia paketteja. Juu ei kiitos. Pysyn 4-5 kappaleen seteissä.
Joku setti näytti "sinnepäin", mutta siinä oli yksi sama kynä, mitä jo omistin. Katsoin omaa listaani ja varmistin. sama on. Samoin kävi toisen setin kanssa. Yksi kynä oli sama. tarkistin senkin omasta ruutupaperille tekemästäni listasta.
Myyjä hermostui. sinulla pitäisi olla värikartta, jos kauppaan tulet! On niin helpompaa muistaa, mitä kyniä on ja mitä ei. Tuossa on. Oliko muuta! ?
Näytin listaani ja sanoin, että on minulla lista ja siitä tarkistin. Myyjä oli päättänyt, että listan otan ja sillä selvä. Vielä tiuskaisi, että laitat tähän ne kynäsi ja seuraavalla kerralla kun tulet, tiedät mitä sinulla jo on.
Just. Kiitos, onhan se hienompi tietysti, kuin oma listani. En kiitos tarvitse enempää apua.
Ja niin myyjä lähti kannat kopisten ja tuhina kuuluen jatkamaan hommiaan.
Kyllähän se fiilis on mennyt tuohon kauppaan, ja välillä boikotoinkin sitä juuri tuon asiakkaiden kohtelun ja ääneen haukkumisenkin takia ja tilaustuotteenkin tilaamatta jättämisen vuoksi. Nyt vaan tuli fiilis, että käynpä katsomassa. Musteita kun ei muualta saisi. No, en saanut tuoltakaan, kuin puolikkaan pullon. Copicin täyttöpullo 6,50€. Lisäksi pari kynää ja ihanan värikkään kartongin sekä 2 kuva-arkkia.
Matka jatkui ja tuuletin pikkupakkasessa tunteitani tuon kokemuksen jälkeen. Ei se vaan kivalta tunnu, kun asialliseen kysymykseen tulee tuhinaa ja äänen korotusta.
Äkkiä se harmitus vaihtui kuitenkin parempaan suuntaan, sillä ihastelin erilaisia näyteikkunoiden joulukoristeita. Kuinka vähällä saakin isoa ja kaunista!
Toisessa liikkeessä joulukoristelu oli omanlaatuista. Huomaa, että polkupyörähuolto kyseessä. :)
Tämä sai naurahtamaan jo.
Harmikseni ei onnistunut nämä katu-jouluvalokuvat, mutta niistä pidän kovasti. Pienistä tuikkivista kynttilöistä ja suuremmista valaisevista koristeista. Joulu on täällä !
Ja kenkiä! Korkokenkiä! Ihanat punaiset rusettikorkkarit.
Näillä olisi kelvannut pikkujouluja viettää.
Myös tämä koristelu sai ihailujani. Koko yläparvi oli koristeltu ja vaikkei kuvassa näykkään, niin lahjapakettejakin oli paljon katossakin. Tuli niin epätodellinen olo, että olenko saapunut joulumaahan! Upea!
Vielä päivällä tämäkin katos oli tyhjä. Peurat hiljaa katselivat ohikiitäviä kiireisiä ihmisiä. Torilta katselin hedelmäkakkua, mutta sitä ei ollut tarjolla. Ei ainakaan hinnaltaan kohdallaan.
Joulukakkua sain sitten eilen, kun rakkaani toi palan töistä minullekin. <3 Rakastaa...
Silmiini pisti kaunis tuotesarja Sokkarilla. Tällä voisi koristella kylppärin.
Joulukuuset kaupungeissa ja kauppojen pihoilla on aina niin massiivisia ja näyttäviä, että onhan ne komeita. Samalla myös pelottavia. Entä jos tuollainen kaatuisi päälle?! Onpa muuten palokunta joutunut turvaamaankin ihmisiä joulukuusivaaralta männä vuosina.
Näyttäviä ovat iltapuvutkin ja jälleen kerran löysin itseni hiplaamasta satiinikankaita, rusetteja ja miehustan paljetteja. Ihania! Sisälläni asuu prinsessa.
Oli aika mennä kirppikselle. Sepä se olikin metka paikka.
Prinsessoille tai vintage-henkisille rohkeille mimmeille oli tarjolla puhelin-laukkuja. Hauskoja, muttei ollenkaan minun tyyliä.
Seuraava hämmästys tuli kahvipusseista. tiedän kyllä, että niitä myydään ja ostetaan ja niistä askarrellaan, mutta euro on kyllä liikaa!
Jos tuote on ruosteessa, se on silloin vanha. Ja koska tuote on WANHA, se on myös arvotavaraa. Wanha raastinrauta, eli anoppi, hintaan 9 euroa.
Itse suosin mielummin uutta raastinta 4 eurolla Ikeasta.
Kerrottakoon tähän väliin, että kirppikseltä löytyi paperia ja kartonkia halvalla. Joku on askarrellut ja myi pois isot kasat pakkauksia. Ostin pari.
Tämä erikoinen koriste-esine oli myös kuvauksellinen. Jos ajattelet, että no jopas joku onkin hajottanut nuken, mutta kun ei. Hintalapussakin lukee, päätön. Eli jo myyjä on tiennyt pään olleen poissa.
Karmivan surkuhupaisa koristus maksoi vain 20 senttiä, josta plussaa. Tosin oma 20 senttiseni menisi mieluummin säästöön, kuin tuollaiseen.
Suuri pyöreä silmä katseli menoani. On se nähnyt varmasti jos jonkinlaista vipeltäjää matkallaam.
Toiset lukevat lehdet asiallisesti julkisissa tiloissa, mutta toisilla tuntuu olevan sananvapaus mielessä.
Tapa se on tämäkin antaa äänen kuulua.
Vielä pyrähdys katselemassa Viivin tuotteita. Ihania. Monikin tuote olisi matkaani lähtenyt, jos olisi varaa. En ole kuitenkaan valmis maksamaan paidasta 100 euroa. Vinkkejä kyllä sain ilmaiseksi.
Samoin Ärrä tarjosi ilmaisenkahvi, Hyvää1 Kelpasi hörppiä pihalla.
Olin jo pois lähdössä, kunhuomasin jotain... Onko tuo punainen nuttu tuo tuolla?!
Olihan se! Joulupukki!
Linja-auto odotti.
Rannettani katsoin ensin, että MiTÄ!? Sitten tajuisn, että rannekoru se oli vain syyllinen.
Kotona huilausta ja sitten pientä verstaan lajittelua. Sabluunat pääsivät omaan telineeseesä. Tuon telineen tein aikaisemmin koruille.
Ensi vuonna uudelleen!
