Blogiton osallistuja toukokuu

Kiitos Marja-Riitta osallistumisestasi INSPIKSEN 2019 ATC -haasteeseen.

Ihana Erityisherkkyys - kirja

Erityisherkkä henkilö kokee ja aistii maailman voimakkaasti. Moni on saanut kuulla olevansa liian herkkä. Mutta mitä on hyvä ja ihana herkkyys? Entä millaisia elämyksiä erityisherkkä voi kokea taiteen saralla, keskustellessaan ystävän kanssa tai nauttiessaan seksuaalisuudestaan?
Näistä kerrotaan kirjassa Ihana herkkyys. Kirja on Suvi Bowellanin huippu ihana teos kauniiden värikuvien kera.

Suvi Bowellan on kouluttaja ja luontaishoitaja, joka itsekin on erityisherkkä. Hän kannustaa niin meitä erityisherkkiä kuin meidän läheisiäkin tutustumaan ja ihastumaan herkkyyden ominaispiirteisiin. Toisinaan tieto on oikeasti hyvästä, jotta voimme ymmärtää, mistä on kyse ja mitä mahdollisuuksien ovia asia voi avata meille.

Kirjan alussa kerrotaan mitä erityisherkkyys on. Näin ihan jokainen saa käsityksen siitä, mistä oikein on kyse. Sehän ei terminä ole kaikille tuttu ja muistan itsekin saaneeni tuta negatiivisesta palautteesta "erityisherkän kaapista ulos tultuani" tai jos pohdin, voisiko joku toinen olla hsp. (High sensitive person). Ajateltiin, että erityisherkkä ihminen on jokin helposti suuttuva, itseensä kaiken ottava hermoilija. Jokin loukkaus lähinnä. Voi ei.. Ei se sitä todellakaan ole! Erityisherkkyys on ennemminkin rikasta elämää kaikilla aisteilla!

Kirja pitää sisällään terveen minäkuvan, kehon kuvan ja mielen herkkyyden. Erityisherkkyyshän on kokonaisuus, eikä esim. Yksi luonteenpiirre. Lisäksi perehdytään uskomuksiin, superaisteihin, tunnepuoleen ja pääset lukemaan mm. Meidän erityisherkkien kuudennesta aistista eli intuitiosta, johon kuuluvat myös selväaistit. Selväaisteilla voimme lukea muita ihmisiä helpommin.

Teos on kattava tietopaketti erityisherkkyydestä. Sen lisäksi, että kirja käy läpi kehomme ja mielemme, kerrotaan siinä myös henkisyydestä. Saat myös runsaasti vinkkejä hyvinvointiin kaikilla osa-alueilla. Näiden vinkkien avulla voit löytää itsesi uudestaan kieltämisen ja patoutumien takaa, pystyt kuulemaan sydämesi ääntä paremmin, selviytymään arjen ärsykkeistä ja voimaan hyvin.

Ihana erityisherkkyys sisältää esimerkkejä, joiden avulla voit ymmärtää hankalammatkin aiheet helposti ja löytää itsestäsi samoja oivalluksia aiheesta. Pääset itse kokeilemaan ohjeiden mukaan läsnäoloharjoituksen, löydät ravinnon voiman ja ennenkaikkea ohjeistus saada rauha itsesi kanssa. Tiedän kokemuksesta, ettei aina ole ollut helppoa hyväksyä olevansa erityinen, erityisen herkkä. Kun ymmärsin erityisherkkyyden ja aloin rakastaa itseäni sekä loin myötätuntoisen suhteen itseni kanssa, löysin tien yksinkertaisempaan elämään. Nyt on sinun vuorosi.

Tämä teos olisi ollut minullekin  helpotus ja avain ymmärrykseen itseni kohdalla jo kauan sitten, mutta vaikka jo tiesin ennen tämän kirjan saamista olevani erityisherkkä, kirja toi silti paljon uutta ja sellaista asiaa, joiden avulla tajusin että näinhän se onkin. Näin voin sisäistää erityisherkkyyden voimavarana entistäkin vahvemmin.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja erityisherkille ja heidän läheisille sekä ihan jokaiselle herkkyyteen taipuvaiselle ja aiheesta kiinnostuneelle. Sinun ei tarvitse olla erityisherkkä vaikka lukisitkin tämän kirjan. Voithan haluta ymmärtää aihetta tai saada lisätietoa. Upea lahjaidea myös, sillä nämä Otavan ja samalla Hidasta elämää-sivuston teokset ovat todella suosittuja lahjoinakin.

Kirja on Otavalta saatu arvostelukappale

Pocket letter USASTA aiheella Kahvi ja tee

Minulla oli pocket letter vaihto tässä keväällä erään Usalaisen ystäväni kanssa. Aiheenamme oli tehdä kahvin ja teen mukaan 9 atc-korttia yhtenä kaksipuoleisena sivuna. Toisin sanoen pocket letterinä eli taskukirjeenä. Ideanahan on kortit laittaa keräilykorttitaskusivuun ja korttien taakse jotain pientä kivaa.

Laitan ensin huikean setin, minkä minä sain, myöhemmin sitten omani  eri postauksena.

@ycatsa lähetti minulle tämän upean kahvipaketin. Mainittakoon, että kaikki on kuvissa juuri niinkuin sainkin. Paitsi kahvin pavut, jotka olivat valahtaneet kirjekuoreen. Uskotko, että kuoren tultua säikähdin rapinaa. Mietin, mikä on mennyt rikki ja kuinka teräviä muruja kuoresta tulee ulos. Onneksi ne olivatkkn kahvinpapuja! Ja mikä ihana tuoksu!! 

Takapuolelta setti näyttää tältä. Tuossa keskellä on yllätys, jonka näytän kohta. Sitä ennen nämä näkyvät herkut. 

3 upeaa tagia. 

Klemmari. 

Taiteellinen tagi. 

Pieni kaunis maalaus kortin muodossa. 

3 nippua pieniä muistilapputarroja. 

4 kahviaiheista askaftelukuviota. 

3 stanssattua purkkia, vaikkapa sokeripurkkia tai hunajaa. 

Siinä yllärikuoressa oli 2 kahvin makuista karkkia! Nämä jaoin rakkaani kanssa. 

Pocket letterin lisäksi kuoressa oli pussi, joka oli täynnä kahvia ja teetä! 

Tämä yllätys oli todella kiva ja nautin todella, että pääsemme myös maistelemaan Usan herkkuja.

THANK YOU STACY!

I loved this all. Especially when we can taste the delicacies from the world with my loved one while looking at the pocket letter. All the best for you.

Xoxo, Viltsumari 

Taidenäyttely kolmasluokkalaisilta

Tapahtui niinä päivinä, kun lääkärini Kysistä antoi piikkejä päästä nilkkaan asti. Tarkemmin sanottuna akupunktiota, puudutusta ja kortisonia kuukausi sitten.

Minulla allani pyörätuoli ja kehossa hyvä olo ja hyvä mieli. Lähdimme käymään Matkus shopping centerissä ja siellä vastaan tuli taidenäyttely. Tämän näyttelyn teemana oli kierrätys roskista ja omakuva. Taiteilijat ovat kolmasluokkalaisia lapsia. Taitavia lapsia minun mielestäni. Vai mitä sanot? 

Paperilinnut ovat saaneet mallikseen Suomen luonnon omat linnut. Ihastuin näihin niin,  että haaveilin niiden kotiuttamista meille. Valitettavasti linnut tai mitkään muutkaan eivät olleet kaupan. Lisäksi nämä Suomen luonnon linnut pääsivät hetkeksi luontoon ja siellä valokuviin. Kts. Ylhäällä.

Lintuja ihasteltiin muiden näyttelyssä olleiden kanssa kilvan. Ostajia olisi ollut muitakin ja nimesimme taiteilijat tulevaisuuden Oiva Toikaksi. Ehkä hyvä, etteivät linnut tai muutkaan taide-esineet olleet myynnissä, sillä minkä näistä ostaisin? Kaikki niin upeita.

Minun suosikeiksi nousivat mm. Punatulkut, sinitiainen ja talitintit. Toisaalta kotka ja joutsenetkin olisivat ihania.. vaikea sanoa vain yhtä parasta.

Hauska idea oli viedä itsetehdyt linnut valokuviin paperi-minän kanssa. 

Omakuvat olivat näyttelyn yksi kohokohdista. Tyylikkäitä 9 vuotiaita. Itse en osaisi tehdä näin näyttäviä muotokuvia vieläkään. En, vaikka 10 olikin kuvis silloin kauan sitten päättötodistuksessa.

Jos linnut olisivat päässeet meille, niin niin olisi kissatkin. Nämä kissat ja ihmiset on tehty luonnosta löytyneistä muovipulloista. Ei uskoisi.

Luontoon heitellään roskia ja pilataan ympäristöämme, vaikka ne roskat voisi laittaa roskikseen. Parempi toki, jos on yhtä idearikas kuin tämä luokka.

Tämä polku jatkui pitkälle ja vaihtoi väriä. Polku, jota pitkin tahdoin lähteä kulkemaan. 

Meri/järvi oli minun suosikkini värimaailman vuoksi. Sinisenä haluaisin nähdä jatkossakin niin purot kuin järvetkin. Samaa toivon meriin. Ja ettei ihanat korallit, kalat ja muut eliöt kuolisi sukupuuttoon. Uskon, että viimeiset merenneidot pelkäävät henkensä puolesta myöskin. 

Päivämme kruunasi Coffee Housessa nauttimamme bagelsit, kahvit ja luomu mustikkapiirakka.  

Mitä ajatuksia näyttely sinussa herätti? 

HYGGE BRO & HYGGE LAB. RESTAURANT, KUOPIO, FINLAND

Olemme päässeet käymään ulkona  tänä keväänä pitkästä aikaa rakkaani kanssa. Kiitos  sairaalassa saatavan kuukausittaisen hoidon Seran  suhteen sekä pyörätuolini, että se on ollut mahdollista. ❤

Olemme jo kauan halunneet tutustua Kuopioon asettuneeseen ravintolaan, Hygge bro:on. Nyt se on ollut mahdollista.

Menimme eka kerralla kiireiseen lounaan alun aikaan, toka kerralla hiljaisempaan aikaan. Sitä hiljaisempaa hetkeä jäinkin kaipaamaan  eka kerran lounaalla.  Molempina päivinä  asiakkaita riitti kauempaakin. Kyllä, juttelimme pöytäämme saapuneen herrasmiehen kanssa juuri ennen lähtöämme, ja hän kertoi käyvänsä aina Hyggessä, kun Kuopiossa käy. Samaten seurattuani muitakin ryhmiä, Hygge näyttäisi olevan palaverien taukopaikkana tai lopetettua se, mihin tullaan vielä viimeiset kommentit vaihtamaan. Olemme nyt kolmesti käyneet Hyggessä syömässä, eikä mauissa ole valittamista. Päinvastoin.

Ruoka oli tuoretta, maukasta, maut tulivat esiin hyvin ja vaikka makua olikin, ruoka oli silti useamman suuhun sopivaa. Parasta savuporoa ja skågenia mitä missään olen saanut. Aiemmin inhosin poroa, nyt en.
Kahvikaan ei ollut perus "aamukahvia", vaan siinäkin oli oma twistinsä. Mielettömän hyvää kaikki! 😋 Ainoa negatiivinen asia on ollut vähälaktoosisten tuotteiden laktoosin määrä, mikä edelleenkään ei ole minulle  sopiva. Tämä lähinnä uuniperunoiden täytteen 
vuoksi, vaikkei sitä ollut järin paljoa. Edes 16000 FCC-yksikköä laktaasientsyymiä sisältävillä laktoosin pilkkojilla en ole saanut laktoosia riittävän alas. Jos siis Hyggeen menemme uudelleen, pysyn visusti salaattipöydän antimissa, mikä ei sekään ole hassumpi idea.

Pöytä on täydellisesti mitoitettu, jotta myös kelaamalla pääsee kunnolla pöydän äärelle. Tilaa on, on erilaisia istumapaikkoja, joista valita mieluisensa ruoka-tai hyggeilytilansa. Esim. Pöydän äärelle, riippuvaan pesään tai vaikka istahtaa ikkunan vierelle kirjaa lukemaan. Huopiakin on tarjolla, joten sieluni silmin näin itseni jo huopaan kääriytyneenä kirjaa lukemassa siellä.

Mulle tuli heti mieleen lautapelipäivät ystävien kanssa, hsp.n jäsentapaamiset tai vaikka atc-vaihto ryhmän kera. Toimii! Etenkin, kun Hygge sijaitsee torin laidassa. Yläkertaan pääsee hissillä tai portaita pitkin.

Ihan täyttä kymppiä en voi antaa. Johtuen laktoosin määrästä sekä vessatiloista, joihin on pari askelmaa ja tilat muutenkin ahtaanoloiset. Kysyimme pyörätuolivessaa, johon vastaus oli mennä ravintolasta pois ostarin käytävälle ja jos oikein muistan, hissillä alas. Korjatkaa, jos muistan väärin. Ainakin jossakin ulkopuolella se olisi ollut. Ihan sillai pikaisesti siellä ei siis kävisi ainakaan pyörätuolin kanssa ja toivoa vain täytyy, että esim ruuan jo tilattua ja odotellessa vessasta palattua pöytä olisi yhä vapaa. Minä voisin lyhyen matkan mennäkin yksin, mutta vähänkään pitempi matka, kynnykset jne tarvitsen avustajan. Eli tavaroita ja toista henkilöä en voisi jättää pöytään. Tästä iso miinus. Suosittelen käymään vessassa jo ravintolaan mennessä, ei jo sisällä ollessa. Tervejalkaisilla ei ongelmaa tässä.

Suosittelen kyllä ruokapaikaksi, taukopaikAksi, kahvilaksi ja ryhmillekin tätä ravintolaa. Erillisessä tilassa on myös alkoholitarjontaa erikseen, joten nestepitoinen maistelu tapahtuu toisessa huoneessa, vieressä, mutta silti omassa rauhassa. Siellä puolella en ole käynyt, mutta näyttää ovelta kivalta pikku ravintolalta.

P.s  Luis odotti kovasti jo saavansa oman päikkäripetinsä takaisin. Kiitos lainasta hänelle. 😉😂

Aikuisen naisen päiväkirja: 34 vuotta odotin tätä hetkeä

Sen verran voimia on, että kävimme Matkus shopping centerissä tänään. Siellä on viikonlopun kesätapahtuma, jossa Jone Nikula juontajana, Tivoli Sariola parkkiksella ja muiden ohjelmien lisäksi mun 34 vuotta fanittamani Ressu laulamassa. Koko päivän kruunasi yhteiskuvat Ressun kanssa sekä se, kun Ressu pussasi mua! :) Iik! Fanitytön huumaa! Yksityiskohdat jääköön arvailujen varaan. Hih

 

Pöytä menneisyydestä-tarina

Olin päivällä ostanut antikvariaatista ajan patinoiman vanhan kirjoituspöydän. Liekö pöytä kuulunut aikoinaan johtajalle vai kenties isännälle, joka kotona teki töitä tai tapasi pöydän taakse linnottautuneena vieraitaan. Saatoin nähdä pulskan liivipukuisen herrasmiehen kaatamassa konjakkia tilkan vieraalleen ja tilkan päälle vielä aimo lorauksen itselleen.

Olin kävelemässä kotiin töistä pitkin ruuhkasta boulevardia, kun näin sen nuhjuisen liikkeen ikkunan ja ikkunassa tuon pöydän. Jokin siinä viehätti enkä saanut katsettani siitä irti. Ei se sopinut minun kotini moderniin pariisilaiseen sisustukseen, mutta astuin silti sisään liikkeeseen oven päälle juuttinarulla ripustettujen lehmänkellojen ja kulkusten säestämänä. Kuin taikaiskusta aika tuntui pysähtyneen ja olin keskellä menneisyyttä. Ei, kauempana kuin minun nuoruus tai lapsuus. Kauempana, kuin vanhempienkin lapsuus.

Pyysin myyjää esittelemään ikkunassa olleen pöydän minulle. Samalla vilkuilin ympärilleni korkeiden kaappien ja seinällä raksuttavien kaappikellojen suuntaan. Myyjä esitti selkeästi opittua myyntipuhettaan esitellessään tuon taianomaisesti minut hypnotisoineen pöydän. Hinta ei ollut paha, joten ostin sen.
Miksikö? En osaa Sanoa.  Liekö myyntipuhe tehonnut salakavalasti hypnotisoiden minut vai liekö  kellojen rytmikäs tasainen napsutus. Joka tapauksessa kohta pöytä olikin jo kotonani keskellä olohuoneen lattiaa.

Vanhan mahonkisen ja kuluneen pöytälaatikon kätköistä löysin laatikon pimeältä perältä kovakantisen ruskean kirjan. Joku oli sen sinne unohtanut ja siellä se oli kaikki nämä vuodet ollut. Pyyhin ensin kädellä varovasti kirjan pinnalta kirjaimet esiin. Alan yskiä raivokkaasti muutaman kimakan aivastuksen seassa. Runokirja. Kiiltokuvin koristeltu. Uteliaisuuteni heräsi, sillä pariisilaisena salonkilaulajattarena esitin itsekin runoja tavallaan iltaisin. Laulaen. Päivät tein töitä ompelimossa ansaitakseni rahat upeaan kattohuoneistoasuntooni, jota maksoin pankille vielä vuosia.

Pölykerroksen sisältä, kirjan avattuani, löysin paperin, joka oli taiteltu viimeisen päälle arvokkaasti taitokset suorina. Mikä se voi olla?  Kirje intohimoa pursuavana rakastetulta? Runo joka ei koskaan päässyt esille? Kenties jokin historiaa huokuva ikivanha leivontaohje, jonka voisin tehdä itsekin?

Olin samaan aikaan innoissani, jännittynyt ja toiveikas. Rakastin kaikkea vanhaa mystiikkaa, menneisyyden salaperäistä havinaa, esi-isiemme ja -äitiemme elämää. Saatoin vaipua tuntikausiksi historiallisten kirjojen ja esineiden pariin. Olin kuin menneisyydestä palannut aave, joka halusi imea kaiken itseensä matkaltaan tähän päivään. Kasata palapeliä pala palalta ymmärtääkseni sen, mitä HE olivat kokeneet, tehneet, eläneet. Maailmani avautuisi täydellisenä vain, jos näkisin laatikon ulkopuolelle, oman kuplani läpi ja kun koko palapeli olisi valmis. Mennyt, tämä hetki, tulevaisuuteni kuolinvuoteelle asti.  Ja nyt kässissäni oli uusi pala palapeliini. Tunsin värähtelevässä vartalossani tuon lapun olevan jotain suurta.

Avasin osittain kellastuneen paperin arvokkaasti ja varovasti kiinni pitäen. Ryhtini suoristui huomaamattani. Yskäisin.
Muste on jo tuhraantunut vuosien saatossa, mutta näen vielä tavuja, ymmärrän lauseista tarkoituksen, saan runosta selvän jos luen hitaasti ja oikein kovasti yrittäen. Se tosiaankin on runo kirjoitettuna sulkakynällä ja vanhanaikaisin kirjaimin. En tiedä mistä se voima oikein kumpusi minusta, ehkä tosiaankin olin aave tai ehkä aaveet puhuivat kauttani. Joka tapauksessa aloin laulaa ikiaikaista tekstiä, kuin se olisi tehty juuri minulle lauluksi.

Tänä päivänä, puoli vuotta tuosta hurmaavan pöydän ostamisesta, seison jälleen punainen paljetein koristeltu silkkinen iltapuku päälläni savuisessa salongissa herrasmiesten juodessa konjakkia, muutama uhmakkaampi, nykyaikainen nainen oluttuopit edessään ja tupakka huulten välissä savuten. Naiset ovat housupuvuissaan, miehet hatut päässään. Ja minä, minä kauniimpana kuin koskaan hämyvalon keilassa aloitan laulamaan hitiksi noussutta uutta lauluani. Lauluani menneisyydestä.

Ruususilla, kukkasilla, puhtoisella sydämellä, kuulen, näen kaunokaisen tanssiin käyvän hypellen.
Hiukset palmikoilla, pellavahame yllä, silkkihanskat kätten päällä. 
Raittia kulkee nuorukainen, laulain lempeä anellen. Tuota laulaa kulkijanuori, jol on katse vetinen. 
Ruusuhuulta, kaunotarta kohti tie vie nuorukaisen. 
Liekö lemmenliekin aika, liekö nuorten mittumaari taikka aamorin jousiaisen hetki. Koittaa kuitenkin rakastavaisten myötä tanssí kesäheinäin  jolla kaksi on nyt yksi. 

-Viltsumari-

Tarina on fiktiivinen 

Aikuisen naisen päiväkirja : Hymyilen, Seran voimat hiipuvat

Paljon on tapahtunut edellisten kuulumisten jälkeen. Olen joistakin asioista itsekin yllättynyt, jotkut taas loksahtivat paikoilleen niinkuin oikea palanen palapelissä. Voisin hyppiä ilmaan ja huutaa hip hip hei ellei se tekisi aivan liian kipeää. 

Äitienpäivänä olimme kaikki yhdessä, perheeni lapseni mukaan lukien. Siitä minä nautin. 

Ystäviä on käynyt kylässä myös ja erään ystävän kanssa teimme vaihtokauppaa. Vaihdoimme miehemme päittäin. Nimittäin minä en tykkää niinkään pyöreävatsaisesta hymyileväatä buddhasta, ystis ei totisesta ja laihasta. Olimme kuitenkin hankkaineet juuri päinvastaiset buddhat. Katsos, minkälaisen minä sain.

Tässä buddhassa on vesi tuolla alaosassa ja vesi kiertää käsien kautta helmaa pitkin altaaseen takaisin. Vesi pyörittää sylissä irrallaan omevaa kristallipalloa. Olen hullaantunut tähän täysin. 

Näiden lisäksi olen käynyt sairaalassa joka kuukausi ja omen saanut akuhoitoja ja puudutusta sekä kortisonia. Migreeni on kadonnut akupunktiolla j joku näistä on auttanut myös Seraan, sillä kivut levossa ovat nyt lähes poissa. Liikkua en voi sen enempää, mutta nythän minulla.on kaksi sauvaa ja lisäksi uusi pyörätuoli. Nimittäin vihdoimme ekan kevytliikkeiseen "Ottopoikaan". Tuolin selkämyksessä nimittäin lukee tuolin merkki, jonka alku on Otto. Siitä se Ottopoika sai nimensä. Nyt voin hencähtää levossa ja nukkua, useammin kenties mennä myös ulos. 

Me käytiinkin ulkona laavulla. Otin siellä valoakuvia ja nautin savun tuoksusta.ja tulen loimusta. 

Lisäksi olemme käyneet lenkillä, minä pyörätuolissa. On se sekin, kun saa olla ulkona. 

Eduskuntavaalien aikaanhan elimme hektistä aikaa jännittäen poikamme puolesta. Läpi ei vielä päässyt, eka kertalaisena, mutta harvapa eka kerralla läpi pääseekään. 

Olen löytänyt hyvin yllättävän parin kosmetiikassa, joihin ihastuin. En niinkään pakkausten enkä tuotteen tuoksuttomuuden vuoksi, vaan toimivuuden. Mullahan halkeilee niin jalkapohjat, kädet kuin huuletkin. Ostin huulivoiteen ja käsivoiteen testiin ja myös jalat voitelen tällä käsivoiteella. Älyttömän hyviä tuotteita. Hyvin maskuliinisia ja sopisi täydellisesti autotalliin tai muuhun mancaveen, mut  mitä sitten?

Me ostetaan nykyisin kerran kuussa pienpaahtimoiden kahvia herkutteluun. Eka ostos oli perulaista käsin kerättyä ja andien lähdevedellä huuhdeltua Inka paahtimon kahvia. Peru tunki organic.

Meidän keittiön ikkunan taakse teki orava pesän kuuseen. Siellä ainakin oli 2 poikasta, mutta en tiedä, onko vielä vai onko luonto julma yhdelle, ravintoa toiselle.. Rastaat vahtivat pesää hyvin tarkkaan yvden äivän ajan.

Askartelun saralla saamisia on ja tehtyäkin, mutta myös tein päätöksen vähentää lähes täysin osallistumiset haasteisiin. Stressi ei ole hauskaa ja inspiroivaa ja aikataulussa pysyminen on vaikeaa jos istuminen on hankalaa. Pyörätuolissakaan kun en istu päivittäin. Nyt on kuitenkin vielä yksi isompi työ kriittisessä vaiheessa, joten keskitän energiani ensin siihen, sitten erääseen synttärilahjaan ja sitten.. mitä ikinä mieleeni tuleekaan ilman aikatauluja. Tosin jälkimmäinen on jo tätä stressitöntä hommaa.

Carlos nauttii aurinkoisesta parvekkeesta. 

Luis nauttii viileämmässä kellotella.

Ja minä opiskelen itselleni tärkeitä asioita verkkokursseilla. Aiheet liittyvät viimeiseen kuvaan.

Tällaista täällä.

Mitä sinulle kuuluu?