Hae tästä blogista

Bepancare emulsiovoide testattavana.

Hei, Olen Viltsu ja olen Hopottaja. ;)

Hopottaja on tuotetestaaja, joka itse valitsee tarjotuista tuotteista, mitä tuotteita tahtoisi kokeilla. Jos pääsee testaamaan kyseistä tuotetta, saa tuotteen kotiin ja selkeät ohjeet sen mukana. Hopottajana saa aina etukäteen tietää tuotteesta tarkemmin. Niin tuoteselosteesta, tuotteen käytöstä, tarkoituksesta ja valmistajasta kuin hopotusraportoimisestakin. Näin ei tule ryhdyttyä turhaan "väärään" hopotukseen. Halukkaita osallistujia kuitenkin on paljon!

Niinpä myös tämän "Bepancare emulsiovointeenkin" kohdalla mietin ensin, onko tuote minulle sopiva. Onko minulla arpikudosta, josta tahtoisin pehmeämmän, sileämmän ja kimmoisamman?
Olenko allerginen jollekin tuotteen ainesosalle vai voinko kokeilla tuotetta?
Olenko valmis kuvaamaan arpijani ja julkaisemaan ne ennen ja jälkeen tuotteen käytön kanssa?
Olenko paikalla tänä ajankohtana, kun testaus on käynnissä?
Voinko todellakin raportoida tuotteen myös hopottajaan sekä ystävilleni, tuttavilleni, somessa jne?
Kun vastasin kaikkiin kohtiin KYLLÄ, annoin itselleni mahdollisuuden olla hopottaja Bepancare emulsiovoiteelle.

Tässä sitä nyt ollaan! Valmiina taistoon! 

Lisää Hopottajista "TÄÄLLÄ" ja jos kiinnostuit, käytäthän suosittelukoodia: HOP10856
Oman Bepancare emulsiovoiteesi voit ostaa esimerkiksi Apteekista tai verkkoapteekista. Bepancareemulsiovoide maksaa n. 22,90 €.

Minä olin yksi onnekkaista, joka pääsi testaamaan kyseistä arpikudosvoidetta.
Paketin hain postista ja aloin tutustua vielä kerran niin "Hopottajan" kirjeeseen, kuin "Bepancaren" tuoteselosteeseenkin. Innoissani olen ollutkin!



Ennenkuin jatkat lukemista, pyydän: 

Sinä, joka et tahdo nähdä arpia tai muuten tyylisi on arvostella toisten ulkonäköä, voit poistua jatkamatta eteenpäin. KIITOS! 
Tämä on tuotetestaus ja yritykseni saada venymäjäljet ja arvet vaalenemaan, ihoni pehmenemään ja kimmoisammaksi! Tämän tarkoitus ei ole järkyttää tai inhottaa sinua! 

Tiedän varsin hyvin kantavani vartaloa, joka ei muistuta missien vartaloa. En ole sileä ja hehkeä kuten Voguen kansikuvatyttöset. Vartalollani on oma tarinansa ja olen siitä ylpeä! 

Ylpeänä voin kertoa antaneeni sisältäni kodin lapselleni, eli olleeni kotelona pienelle toukalleni! Olen saanut aikaan jotain uskomattoman kaunista ja ainutlaatuista! 
ELÄMÄN TOISELLE IHMISELLE! 

Olen myös läpikäynyt hyvin vaikeita ja haasteellisia sairauksia yksi toisensa jälkeen, joista ihmekyllä, olen joka kerta selvinnyt hengissä! Voittajana! Kohtalolla oli sormensa pelissä. 
Muistot seuraavat niistäkin yhä arpina ja venymäjälkinä. 

Painoni on jojoillut ja sitä ON. Painoa siis. Mutta muistan ikuisesti myös ajat, jolloin olin tiedottomassa tilassa alipainoisena! Teinityttö, joka oli koulukiusattu ja anorektikko lopulta. Tyttö, joka oli kaunis, nuori ja elämä edessä. Ja se samainen tyttö lopetti ykskaks hengittämästä ja hänen sydämensä pysähtyi. Hämmästyttävää, että yhä olen tässä kirjoittamassa sinulle. 
Että selvisin sairaudesta,  sain ruuan pysymään sisälläni jatkossa, painon nousemaan...
Olen äärettömän onnekas, että siitä(kin) jäljelle jäi vain venymäjälkiä! 
Että pystyin toteuttamaan unelmani perheestä! 

En siis tahdo arvosteluja siitä, kuinka rumia arpeni ovat tai kuinka kehtaan niitä esitellä. Minähän kehtaan! Tämäkin bloggaus on osa MINUN elämääni ja minun matkaani! 
Arpeni eivät tule koskaan millään voiteella tai jumpalla katoamaan, mutta voin yrittää lieventää niitä! Muuttaa hieman siedettävämmän näköisiksi myös muiden silmissä. Voidakseni kulkea rannalla biksuissa ilman tuijotuksia. 
Ja vaikka kävisi kuinka tahansa, kannan vartaloani edelleen ylpeänä! 
Tee sinä samoin oman sieluntemppelisi kanssa! 

Jos nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettet tahdo arpiani katsella, klikkaa itsesi pois tästä bloggauksesta. Kiitos. 
Jos taas kykenet asialliseen keskusteluun tai olemaan hiljaa ja tutustumaan kauttani Bepancareen, tervetuloa katsomaan ja kuulemaan, miten minun kävikään! 

Ja kiitos rakkaalleni, joka on aikamme alusta saakka tehnyt selväksi minulle sen, että olen kaunis ja rakastettava arvista ja venymäjäljistäni huolimatta ja että ne myös ovat osa minua ja elämääni arvokkaasti! 



Huomioithan myös sen seikan, että jokainen tuote, niin myös Bepancare emulsiovoide, toimii jokaisella ihmisellä yksilöllisesti. Se mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi samoin jollakin toisella. Vastaavasti se, mikä ei minulle sovi, sopii toiselle erinomaisesti! Kerron siis OMAN kokemukseni, enkä kenenkään toisen ennusteita. Tuotetestauksellani saat osviittaa siitä, minkälaisesta aineesta on kyse ja mitä minä siitä ajattelen. 

Tuli aika ottaa kuvia kehostani.
Vaikka saankin vaatteilla peitettyä kehoni, paljas vartaloni kielii elämästä ja sen jälkeen jättämistä muistoista. Osa kauniita muistoja, osa pelottaviakin.
Jännitti kuvata, jännitti ajatus julkaista ne, mutta niinhän se on, että valinta oli jo tehty. Nyt en pakittaisi! Minulla ei vaan ole pokkaa luovuttaa, jos johonkin lähden. Sitäpaitsi tuolla jossain on liuta heitä, jotka myös halusivat mukaan testaamaan tätäkin tuotetta eivätkä päässeet. Koen velvollisuutenani myös heille kertoa tuotteesta tätä kautta.

Heti alkuun jo pääsin esittelemään muutamalle tuttavalleni sekä voidetta että arpiani. Palaute oli kannustavaa ja rohkaisevaa. Tottakai arpeni ovat syviä ja tummia, eikä kenenkään puheet niitä siloita, mutta jospa se tämä Emulsiovoide senkin tekisi. ;) Ilman kokeilua ei varmasti tulisi tulosta!
Ilokseni huomasin yhden ystävistäni innostuneen jo testaamaan tuotetta selluliittiinkin. Jes!
Lisäksi useampi odottaa mielenkiinnolla tuloksiani ja vain yksi kaikista etukäteen testauksesta kuulleista meinasi, ettei voide voi olla avuksi. Hänkin tosin toivoi saavansa kuulla tulokseni. ;)

MITÄ BEPANCARE EMULSIOVOIDE OIKEIN ON?

Bepancare ehkäisee ja vähentää jo muodostuneita raskausarpia.
Se sopii myös painonnoususta tai lihasten kasvusta tulleisiin venymäarpiin niin naisille, kuin miehillekin iästä riippumatta! Myös siis nuorille kasvupyrähdyksistä aiheutuneisiin venymäjälkiin! Parhaan tuloksen raskausaikana saat, kun jo ennaltaehkäiset arpien muodostumista kyseisellä emulsiolla. 

  • Bepancare sopii erinomaisesti koko keholle
  • kevyt koostumus on helppo ja nopea levittää
  • imeytyy nopeasti, eikä jätä ihoa tahmean tuntuiseksi
  • mieto tuoksu on käytössä miellyttävä
  • sopii myös synnytyksen jälkeen parantamaan ihon palautumista
  • hypoallergeeninen
  • dermatologisesti testattu
  • ei sisällä säilöntäaineita, parabeeneja tai väriaineita
  • rasvaa ihoasi päivittäin, aamuin ja illoin
  1. Centella Asiatica -uute stimuloi kollageenin tuotantoa ja vahvistaa venynyttä ihoa – auttaa ehkäisemään raskausarpien muodostumista ja vähentämään jo muodostuneita arpijuovia.
  2. Dekspantenoli ja glyseroli ravitsevat ja kosteuttavat ihoa sekä edistävät ihon toipumista – ihosta tulee pehmeä, joustava ja kimmoisa.
  3. Oliiviöljy ja ihon omat lipidit vahvistavat ihon suojakerrosta.

Mihin minä sitten käytän Bepancarea?

Vanhoihin, vuosien takaisiin raskausarpiin vatsassa, selässä ja rinnoissa. Kyllä !Vatsani todellakin K_A_S_V_O_I ja L_E_V_I_S_I. 

Muihin kuin raskauden aiheuttamiin venymäarpiin, kuten painonvaihteluista tai kasvupyrähdyksestä johtuviin arpiin. (Esim. anorexian jälkeen lihottuani arpia TULI! Lisääkin pitkin elämääni painon jojoillessa). 


Lantion seudulle kertyneeseen selluliittiin. Samallahan sen testaan, kuin arpenikin leikkauksesta. 

Vatsan seudulle kertyneeseen selluliittiin. Samallahan senkin testaan, kuin raskausarpienkin kohdalla. 

Selässä oleva leikkausarpi sekä poikittaiset raskausarvet. 

Leikkausarpia eri puolella kehoani. 


Älä pelkää. En sentään koko kehoani ole kuvaamassa tänne. Päädyin ottamaan kuvia vain selän leikkaus- ja raskausajan venymäarvista, raskausarvista mahasta sekä pari leikkausarpea muualta kehosta.  Vähän erilaisia kaikki, joten näette eroja eri tilanteissa. 

Yleinen mielipiteeni tuotteesta:

Tuoksu on kevyt ja miellyttävä,ihan perus voidemainen, eikä jää iholle pitemmäksi aikaa. Soveltuu siis senkin vuoksi sekä naisille että miehille. Ei myöskään sotke muiden tuoksujen käyttöä. Esim. jos suihkugeeli tai hajuvesi/partavesi on tuoksuvaa. (Kyllähän se pullosta tuoksuu, muttei enää iholla hetken kuluttua).

Tuote on riittoisa ja pullo helppo käyttää. Painallus ja saat vähän voidetta käteesi. Ei siis ylenpalttista ruippausta! Voide on tanakkaa, eli senkin ansiosta helppoa ja riittoisaa. Ei lirua, mikä hetkessä leviäisi sormien väliin. Saan juuri siihen kohtaan laitettua, kuin haluankin. Levittyy  hyvin ja imeytyy nopeasti. Ei siis pitkiä aikoja nakuiluakaan. (Ellei sitten selän puolelle voidetta levittävä Murunen niin halua. ;))

Bepancare emulsiovoidetta levitetään aamuin illoin haluttuun paikkaan. Koska voide ei ole lirua, saattoi voitelun tehdä myös vaatteet päällä, hieman "raottaessa". Näin ollen voin hyvin ajatella kiireisemmänkin uranaisen tai -miehen arkeen tuotteen sopivaksi! 


Voidetta riittää pitemmäksikin aikaa, mutta itse olen jatkanut sitä nyt kuukauden. On siis aika paljastaa tulokset ! Nostammeko kupposen Choco Caramel-kahvia iloisissa ja sileämmissä merkeissä vai aivan yhtä uurteisina kuin ennenkin? Onko tämä se minun urani? ;)


Pieni vanha leikkausarpi. 


Kuva vasemmalla ennen Bepancare-voidetta. 
Kuva oikealla säännöllisen käytön jälkeen kuukauden päästä. 

Minun mielestäni arpi on vaalentunut! Se jotenkin katoaa paremmin nyt ihoon eikä loista selkeänä kiiltävänä ja valkoisena. Lisäksi arpi on kimmoisampi ja pehmeämpi. 


Raskausarvet vatsassa


Vasemmalla ennen-kuva, oikealla Bepancaren jälkeen. 

Arpia on paljon ja ne ovat olleet vuosikausia hyvin punaisia ja syviä ja kireitä. Mitään suuren suurta muutosta ei näy kuvissa, mutta huomaan kaikista tummimpien arpien vaalentuneen hieman ja kimmoisuutta on tullut lisää. Aion jatkaa voiteen käyttöä vielä nimenomaan näille arville, jotta saisin vielä paremman lopputuloksen. Onhan alku kuitenkin jo lupaava! 

Selän venymäarvet sekä leikkausarpi


Vasemmalla ylhäällä on kaksi kuvaa ennen Bepancarea. 
Oikealla on viikon käytön jälkeen kuva. 
Vasemmalla alhaalla on kaksi kuvaa säännöllisesti käytettynä kuukauden päästä kuvat. 

Kuten kuvasta näkyy, viikossa ei ihmeitä tapahtunut. Ehkä hitusen leikkausarpi vaaleampi?
Kuukauden jälkeen venymäarvet sivuilta ovat selkeästi katoamassa! Hyvin paljon vaalentuneet. 
Leikkausarpi saattaa hieman näyttää muutoksia vaaleammaksi. 
Iho on hyvin pehmeä! 

Isompi vanha leikkausarpi 


Kuva vasemmalla on ennen-kuva. 
Kuva oikealla säännöllisesti käytettynä kuukauden päästä kuvat. 

Kuten näkyy, arpi alkanut kadota! No onhan se siinä yhä, mutta kun väri muuttuu enemmän ihon kanssa samaksi, onhan se arpi silloin huomaamattomampi! Lisäksi kireys on vähentynyt. 
Selluliittikin on tältä alueelta vähentynyt! 
Pitänee alkaa sivellä Bepancarea muuallekin selluliitti-ongelmapaikkoihin! 


VATSA


Tässä vielä kuvia vatsastani kokonaisuudessaan. 
Vasemmalla eka voitelupäivä. Kuten huomaat, voide ei lirua mihinkään! 

Oikealla on kuva 2 viikon jälkeen, eli puolivälissä testiä. Jo 2 viikossa huomaa, että tummimmanpunaiset arvet alkaneet vaalentua! 

Alhaalla kuva kuukausi Bepancarea käytettyäni. 
Ei enää kovin paljoa "punoitusta". 

Minä tyystin unohdin navan hoidon alkuvaiheessa, joten navan laparoskopia-arvet vielä selkeämpiä, mutta sitäkin jatkan edelleen voidella. Jospa napakin vaalenisi vielä. 



Tämä oli minun kokemukseni. Hämmästyttävää, että voide todellakin TOIMII! Nyt sen uskon minäkin!

"BEPANCARE EMULSIOVOIDE"

Huominen voi olla toisenlainen

Olen itkenyt elämäni aikana miljardeja kyyneleitä,
tulvavirtoja, merien suolaisia vesiä silmäkulmistani. 
Olen huutanut ääneen pahaa oloani. 
Huokaissut syvään ja yrittänyt jaksaa, selvitä. 
Päivä kerrallaan. 
Voittaa demonini. 

Nyt kyyneleet kuivuneet. Huudot lakanneet. 
Yritän kyllä, mutta mitään ei ulos asti tule. 
Ei edes ilosta. 

Ja kyllä. Nyt olen iloinen. Onnellinen. 
Sain toivon ja uskon paremmasta! 
Sain toimintakyvyn ja kivuttomuuden. 
Minä niin huudan sisälle päin ja sisääni vuodatan virran . 

Mitä sitten, että keskittyminen ja tarkkaavaisuus häiriytyi. 
Mitä sitten, vaikka huomenna voi päivä olla jotain ihan muuta. 
Mitä sitten, vaikka lääkkeisiin kasvaakin toleranssi ja kaikki päättyy. 
Mitä sitten, vaikka yhteisvaikutukset voivat tulla vasta viikossa, ei tänään...

Millään muulla ei ole nyt väliä, kuin tällä hetkellä! 
Olen vihdoin saanut sen OFF-napin, jota painaa. 
Jolla saan helpotuksen ja taakkani pois! 
Ihan sama, vaikken voisikaan kauaa käyttää tällaista lääkitystä. 
Ihan sama!!!

Tänään, tässä hetkessä. Nyt. 
Kun minä voin kokea olevani nainen ja voin olla MINÄ! 
Iloinen, liikkuvainen minä! Täynnä elämäniloa. 
Toteuttaa unelmamme! Minä pystyn siihen! 
Sen pienen hetken... Minulle suuren! 

Olemme tiedostaneet senkin, että kyseessä on kuin onkin hermovaurio, 
mikä on ollut hallitsemattomana kimpussani. 
Voi kuule, ystäväni, tämä hetki on onnen hetkeni silti.
Tiedämme nyt, että voin saada apua edes vähäksi aikaa. 
Nyt olen kohdannut valon! 
Olen vapautunut!
Puhdas. 
Keveä. 
Hyvinvoiva. 
Energinen. 
Iloinen...
Tänään minä olen ihminen! 

Huominen on toinen. Huomisesta en tiedä. 
En mieti sitä vielä. 
Kiitos lääkäri, joka toit minulle elämän takaisin! 
Annoit minulle mahdollisuuden kokea tämän hetken! 
Loit minuun toivon ja uskon siemenet. 
Saan tankata voimaa myös nukkuen syvää, hyvää unta. 

En  minä parane, Enkä ole terve. 
Mitään ihmettä ei ole tapahtunut. 
Sairaus etenee ja pahenee kyllä edelleen. 
Tilanne huononee taas ennemmin tai vähän myöhemmin. 
Todennäköisesti huomenna jo on päivä erilainen. 
Mutta tänään! Tänään minä olen onnellinen!


Hiljaa hyvä tulee

Antakaa mun olla hiljaa.
Antakaa mun olla vaan.
Kuunnella hiljaisuutta, Koskettaa tyhjyyttä ympärilläni.
Antakaa mun leijua ilmakehässä ilman painovoimaa.
Kokea mitä on pohjaton avaruus.
Antakaa mun hengittää valoa ja raitista ilmaa. Sulkea silmäni ja kadota pois.
Antakaa mun mennä puhdistavaan suihkuun. Vettä valuttaa päälleni. Saippuaa... Puhtaus... Täydellinen puhtaus.
tyhjyys.
Täysin kevyt olo.
Antakaa, mä itken hiljaa sisältäni kaiken ulos. Kymmenten vuosien tuskan pois.
Mä huudan ääneti. Huudan...
Ja leijun ilmassa, tyhjässä, kevyenä höyhenenä. Puhtaan valkoisena läpikuultavana, valossa. Täydellisen paratiisin portailla...
Täysin kivuttomana ja toiveikkaana. Onnellisena!

Oma runoni, ethän kopsi.

Ei enää kateutta

En tiedä, onko kateus suomalaisten perusvaivoja vai onko se ihan laajemmin ympäri maapalloa yhtä voimakkaasti esillä, mutta kaikissa yhteiskuntaluokissa sitä on. Suomalaisena tiedän Suomen tilanteen ja mielestäni se Suomessa rehottaa kuin flunssa konsanaan! Kaikissa piireissä, uskontoryhmissä, kulttuureissa.... Myös "niissä paremmissa perheissä".
Se on sairaus, joka ei katso ihonväriä tai tilin saldoa. Se on sairaus, mikä tekee ihmisen mielestä äärettömän kivuliaan ja pahoinvoivan. Se myös kertoo paljon sairastuneesta itsestään. Siitäkin huolimatta, ettei sairastunut sairauttaan itse huomaisikaan...



Kateus on hyvin arkipäiväistä ja yleistä. Se on varmasti jokaisen meistä kohdalle tullut vastaan joskus. Joko lievänä oireiluna tai vakavana kohtauksena.
Varmaan jokainen on joskus elämänsä vaiheessa tuntenut sellaista lievempää oiretta itsekin, jossa huokaa syvään ihastuksesta ja tuumaa; "Hitsi, että oon kade sulle! Ihana paita!". Se lievä oire saa nauramaan päälle ja vilpittömästi ihastelemaan toisen uutta paitaa. Kenties ostamaan samanlaisen itselleenkin. Tai kysymään, saisiko sitä lainata joskus.

Vakavimmillaan sairaus nimeltä Kateus, voi johtaa hyvinkin ikäviin asioihin. Jopa oman elämänsä elämättä jättämiseen vain siksi, että pitää seurata toisten elämää silmä tarkkana. Kun samaan aikaan voisi elää omaa elämäänsäkin ja tehdä siitä samanlaisen tai paremman... Siinä ei kysellä kauppaa mistä paita ostettu. Siinä haukutaan paita ja ostaja, kauppa ja valmistaja. Tai keksitään tarinoita, kuinka paita valmistettu laittomasti jostain laittomasta valmisteesta laittomalla työvoimalla ja laittomasti salakuljetettu maahan ja laittomasti varastettu laittomasta kaupasta... MIELIKUVITUS ei ole kadonnut ainakaan sairauden puhjettua! Päinvastoin!




Kerron tarinan...

Alvar ja Hilja asuivat omassa yhteisessä kodissaan. He eivät sisustaneet kotiaan sisustuslehtien mukaisesti, mutta heillä oli kaikki tarvittava silti. Heillä oli kodikasta ja kaunista. Heillä oli omanlaisensa koti kasassa. Oli Alvarin harrastukseen kalastusvälineitä vaikka ja kuinka. Oli Hiljan harrastukseen kudontavälineitä ja kangaspuutkin. Oli kissa ja koira. Oli lehmäkin jopa! Oli siinä kodissa huonekaluja, tekstiilejä ja astioita ihan tarpeeksi. Ei mitään kalliita design-tuotteita ehkä, eikä sävy sävyynkään välttämättä, mutta se oli silti lämmin, rakastava koti. Turvallinen pesä. 

Joka aamu Alvar hoiti navetta-asiat. Lypsi lehmän. Ruokki... Hilja teki itse maitojuustot, voit ja kermat. Alvar rakasti Hiljaa, Hilja Alvaria. He huolehtivat lemmikeistään ja kiusoittelivat toisiaan. Heillä oli iloa ja naurua. Oli heillä myös omat huolensa. Hiljan vakava sairaus vei hänen voimiaan ihan niinkuin Alvarinkin voimia. Lisäksi talous oli heikolla kantimilla, mutta ruokaa he saivat silti joka päivälle syödä. Ei mitään kermakaakkuja tai pistaaseja, mutta ruokaa kuitenkin. Ja omatekemänä sitä riitti aina pakastimeen asti pahan päivän varalle. 



He yhdessä menivät torille myymään tuotteitaan ja saivat aina sen verran rahaa, että saivat ostettua jotain pientä ja ylläpidettyä elintasonsa jotenkuten. Ei rikkauksia, mutta ruokaa ja vaatteita. Laskut maksettua. Hiljan lääkkeet ja Alvarin auton bensat,  vanhaan autonrähjään, jolla kulkivat asioille. Hilja ei olisi jaksanut kävellen. Toisaalta ei Alvarkaan olisi kerennyt kaikkialle ilman autoaan. 

Hilja myös leipoi parhaina päivinään  ja antoi ihmisille lahjaksi pullaa, leipää, piiraita.. Tai kudottuja mattoja. Samoin Alvarin kaloja savustettuina tai kalakukkoina.
 Eivät he pyytäjille antaneet. Ei kateellisille panettelijoille! He antoivat juuri heille, joille halusivat. Jotka olivat sen arvoisia. Hyville ihmisille. Ystävällisille ihmisille. Avun tarvitsijoille. Sellaisille, jotka olivat vaatimattomia ja lahjansa ansainneet. 
Vähästään antoivat, mutta antoivat! Ja monipa antoi sitten heillekin! 



Saivat silkkivaatteita, huonekaluja, liinoja, astioita, hiusharjoja... Ihan mitä vaan kaikkea kenelläkin oli antaa! Hyvää hyvyyttään, sillä kyllä Alvarin ja Hiljan hyvyys tiedettiin ja huomattiin! Hyvä saa, paha ei! Kukin antoi siis oman mahdollisuutensa mukaan. Vaihtokauppaa ehkä, joku sanoisi, mutta Hilja ja Alvar sanoivat saaneensa kaiken ja olivat kiitollisia. Eivät he tehneet numeroa omista anneistaan. Eivät, vaikka se olikin suurta heidän mittakaavassaan. Niin monet tuskanillat Hiljalta kutoessa mattoa tai pimenevät illat Alvarilta kalastamassa kuhia...Jotta antaisivat ne toisille lahjaksi. Erikseen sovittiin vaihtokaupat etukäteen. Ei niitä jälkeenpäin alettu vääntämään enää. Ei se kunnon ihmisten tapoihin sopinut moinen vehtuu. Mutta niin se vaan meni. Yksi antoi, ja sai. Vaihtamattakin. 

Lisäksi markkinoilla Hiljalla oli tapana laittaa aina yksi killinki arpaan. Toivoa, että se tuottaisi heille yllätyksellistä hyvää mieltä. Monesti se vei Hiljan lantin, mutta myös monesti toi jotain pientä tai isompaakin. Hilja voitti markkinoilta joskus käkikellon, joskus kirjan ja joskus hedelmiä korillisen. Ei hän mitään suuria voittoja saanut, kuin kerran. Se kerta olikin sitten Hiljan ja Alvarin kohdalla onnenkyynelten aikaa! Mutta montako kolikkoa oli mennyt, ettei ollut mitään saaneet?



Se kaikki ei kuitenkaan ollut mieleen jokaiselle! 
Kateus oli kamala sairaus. Alvar ja Hilja saivat osakseen kateutta millo mistäkin syystä. Milloin kadehdittiin sitä, että taas oli pullan tuoksua heillä tai tuoretta maitoa tai uusia vaatteita. Eihän sellaista voinut olla köyhällä parilla! Ei nähty lehmää navetassa tai työpanosta navetasta ruokapöytään saakka. 

Millon kadehdittiin uusia tarvikkeita tai sitä, että Hilja osti itse  jotain uutta. Puhuttiin pahaa. Varkaaksi ja huijariksi haukuttiin. Eihän tuollainen vähävarainen pariskunta voi saada rahaa mistään ostaakseen uutta lankaa tai kahvia! Saatikka voittaa markkinoilta yhtenään... 
Eihän heille saa antaa lahjoja! Eivät he voi voittaa mitään!  Eivät he tarvitse mitään!
He ovat huijareita! 
ei, ei nähty niitä kertoja, kun Hilja menetti killinkinsä. Ei nähty vaihtokauppoja, ei annettuja ja saatuja lahjoja. Ei arvan ostoja tai mitään muutakaan. nähtiin vain, että taas sai, taas sai, taas sai... Ja sekös kateellista suututti! 



Hilja ja Alvar miettivät, mistä moinen kauna oli peräisin. 
Hehän tekivät töitä kaiken saamansa eteen! Auttoivat toisia töissään. Pyytämättäkin! Hoisivat toisten lapsia, tekivät pihatöitä, kuljettivat tarvikkeita torille autollaan...  Antoivat heille omastaan. Olivat rehellisiä ja avoimia. Olivat aina läsnä kun tarvittiin apua. Säästivät jokaisesta maitolitrasta saamansa kolikon, jotta voisivat lopulta hankkia jotain tarpeellista.

Ja heillehän antoivat vain heidät tuntevat ihmiset lahjoja. Ei ketään oltu pyydetty antamaan! Ihmiset näkivät heidän rahallisen tiukkuutensa. Mutta myös hyvyytensä! Hehän kertoivat avoimesti, mistä mitäkin oli saaneet ja mitä kukanenkin oli tuonut tullessaan! Olivat kiitollisia! Osoittivat kiitollisuutensa! Vaikka kuinka olivat itsekin antaneet... Eivät he olleet koskaan keneltäkään varastaneet! Eivätkä tulisi varastamaankaan! 



Hiljan lääkityskin oli kallista. Sitten, kun maksukatto tuli täyteen ja rahaa jäi kuussa enemmän käteen, Hilja ja Alvar saattoivat säästää tai laittaa sen johonkin täysin ylimääräiseen. Mennä vaikkapa tansseihin tai ostaa Hiljalle mekon! Tai kihlat tai koirankopin tai valaisimen... 

Alvar mietti. Hilja mietti. Eivät he koskaan saaneet muuta vastausta, kuin että kateus oli sairautta ja mustensi ihmisten mielen niin, etteivät nähneet totuutta. Vain osan siitä. Loput kuvittivat itse mielessään omanlaisekseen. Sitä sen täytyi olla...

Ja Hilja sekä Alvar tiesivät senkin, ettei kaikkea saanut rahalla.Heillä oli niin paljon asioita, rikkauksia, mitä ei kukaan voisi rahalla ostaa kaupasta tai torilta! Ja ne asiat eivät olleet maallisia...

Minäkään en ole keksinyt syytä vielä, miksei peruskateelliset ihmiset ota itseään niskasta kiinni ja ala toimia itse!?  Tai miksi edes kaikilla pitää olla kaikkia samoja asioita!?  Ihan varmasti jokaisella on jotain hyvää elämässä ja saisi lisää jos tekisi asialle jotain. Ilman toisen kustannusta! Mutta ei. Nähdään vain se, mitä toisella on. Totuus kuitenkin on se, ettei mikään koskaan muutu omassa elämässä, ellei tee päätöstä muuttaa sitä. Ja toimi! 
Olen niin monta kertaa kateudesta kirjoittanut jo, etten ala uudestaan puimaan tuntojani tässä pitemmän päälle. Jokainen voi halutessaan lukea vanhempia kirjoituksiani aiheesta. Niitä kun riittää.



Joskus aikaisemmin ihmettelin, kuinka kukaan voi oikeasti olla kateellinen minulle ja elämästäni. Vasta äskettäin ymmärsin sen... Kaikkea kun ei saa rahalla. Niinkuin Hilja ja Alvar sanoivatkin.
En tietenkään toivoisi kateutta saavani osakseni, koska ei siihen ole aihetta, mutta tottahan se on, että olen paljon onnekkaampi monessa asiassa, mitä joku sellainen, joka on kateutensa antanut näkyä ja kuulua. Minä kun en ole vaipunut itsesääliin voivottelemaan kohtaloani, vaan teen asioita, jotta surkean elämäni lisäksi olisi hyvääkin oloa. Iloa. Asennetta. Se on minun valintani!  Minunkin elämässäni on kuitenkin se nurjakin puoli, kuten jokaisella. Sitähän kateellisena ei huomata. :(

Esimerkiksi ulkoilu, kotona oleminen, elämästä nauttiminen ja asenne, rakkaus, toimiva parisuhde,toistemme tukeminen,  KOTI, hyväksytyksitulemisen tunne...  Asioita, joita ei kaupasta osteta kilohinnalla. Näistä osasta voit lukea tarkemmin näistä kirjoituksistani:

"KATEELLISTEN PANETTELUA"
"KOSTEIKKO, JOSSA KARVAISEN PATUKAT VIIHTYVÄT"



Kateutta aiheuttaa sekin, kun ei ymmärretä sitä, etten  ilmoittele silloin ympäriinsä, kun makaan kotona kivuissa, että Hei, nyt olen kotona ja sairaana! Ja kun olen kotona sairaana, ei minua silloin näy ulkona! Tottakai minä mielummin kerron ne hyvät asiat, kuin huonot. Minä en ole valittaja!

Valittajan erottanee siitä, että ne hyvät asiat jäävät kertomatta ja kerrotaan vain sitä mikä on vialla. Mutta kertooko se samalla siitä, ettei "valittaja" näe hyviä asioitaan elämässä, vaikka niitä on ihan varmasti jokaisella? Vai kertooko se siitä, että on niin ahdistunut ja pahoinvoipa, ettei kykene edes siihen? Rypeekö hän itsesäälissä? Onko luovuttanut? Ei edes yritä nähdä hyviä asioita?

On täysin tarpeetonta vertailla ihmisten välisiä asioita. Olipa kyseessä sitten omaisuus tai terveyden tilanne tai mitä tahansa. Se mitä SINULLA on on SINUN. Ja mitä MINULLA on, on MINUN. Niin hyvässä kuin pahassakin. Jos sinä et vaikkapa pysty kävelemään ja olet pyörätuolissa, ei minun tarvitse siksi pyörätuolia kaivaa alleni! Ei hyvänen aika! Vastaavasti sinun jääkaapissasi saattaa olla yksi juustokimpale enemmän, kuin minulla. Eihän se ole sama asia, mutta jokaisella on jotain hyvää! Enemmän, kuin toisella! Parempaa. Avaa silmäsi näkemään SINUN elämäsi hyvät asiat!


Lahjoja, lahjoja, anna anna... Jos yhdelle annat, on annettava kaikille. Jos annat yhden, halutaan toinen, kolmas, neljäs... Jos annat pirulle pikkusormen, se vie koko käden...
Ja jollet huutele julkisesti, mitä annat, kenelle annat, miksi annat.. Olet saita ja huono ihminen? Jos taas huutelet julkisesti antamisesi, olet jälleen huono ihminen. Leuhka ja itseäsi julki tuova?
Olemmeko edes tilivelvollisia kenellekkään?
Koskaan emme voi miellyttää kaikkia! 

Itse annan ylläreitä, kun vähiten odottaa tai tilausten yhteydessä extraa ja atc-vaihtojen yhteydessä. Teen myös vaihtokauppoja välillä. Mutta sellaisille en anna, jotka kiukuttelevat siitä, ettei lahjoja ole tarpeeksi tai pyytävät niitä muuten lisää.


Ja kuten aikaisemminkin kirjoitin "Salaperäinen salaisuus"-kirjoituksessani, eihän ihan jokainen sukulainen edes tiedä, että bloggaan. Kuinka he voisivat edes ymmärtää, että lahjoja lähtee arpavoittoina, blogikamuille, atc-vaihdoissa,...


mm. tämä paketti on tässä kuussa lähtenyt jollekin. Ilmaiseksi! Yllärinä! 

Ja jos olet vähävarainen tai varaton, et ikinä saisi saada mitään. Et ostaa mitään. Miksi?!
Eikö nimenomaan sellaiselle soisi jotain extraa!?
Eikä tässä yhteiskunnassa kukaan elä ilman ostamista ja rahaa. Kyllä köyhempikin käy kaupassa joka viikko! Asia erikseen, ostaako pullakransseja, olutta ja karkkia vai leipää, lihaa ja kahvia!

Onneksi kaikki eivät ole sairastuneet kateuteen. Kun on tietoa todellisuudesta kaikkine varjoineenkin, ymmärretään sen valoisuuden merkitys ja ettei positiivisuus ole koko totuus elämästämme.
"Anteeksipyyntö ja armeliaisuus"-kirjoitukseni kertookin tällaisesta KUN ON TIETOA JA ARMELIAISUUTTA-aiheesta myös.

Kehunko? EN!
Itken ilonkyyneleitä, olen kiitollinen! Meillä on kaunis koti kaikenlaisine asioineen. Meidän oma koti. Ja meillä on ihmisiä, jotka TIETÄVÄT JA LUOTTAVAT JA NÄKEVÄT! Ja he saavat meiltä kaikkea mitä voimme antaa heille!!! Täysin pyytämättä! Voisin siis sanoa olevani RIKAS! Rahallisesti en, mutta henkisesti TODELLA RIKAS! 
Mutta kateellisia on myös... 
Ja he eivät selvitä totuutta. He keksivät oman totuutensa itse. 



Minä elän omaa elämääni. Ihan kuin sinäkin siellä omaasi. Sallittakoon jokaiselle se ikioma elämänsä. Tehdään siitä sellainen, mitä itse halutaan sen olevankin. Ihan sama se on minulle, haluatko sinä nauttia elämästäsi hiljaisuudessa tai huudella ääneen blogissa. Iloitaan siitä, että toisella on hyvä olla! Iloitaan siitäkin, että itsellä on hyvä olla! Ja jollei ole, tehdään se hyvä olo jotenkin! Ei oma kynttiläsi syty liekkiin sillä, että sammutat toiselta kynttilän liekin. 


"TYÖLLE EI MITÄÄN ARVOA"
"TEKASTUA JA KUULUMISIA"
"OLENKO MAKSULLINEN NAINEN VAI ILMAISEKSIKO ANTELEN?"
"RIKKAAN OIKEUS OSTOKSIIN"


Esimerkiksi Elokuun ajan voit SINÄ saada nämä ihanat asiat itsellesi.  Minä EN voi tätä saada!  En, vaikka ison työn teenkin joka kuukausi Inspishaasteenkin eteen! Myös sitä näkymätöntä työtä. Ja teen kaiken ihan sinua varten. Saamatta itse mitään. Valitanko?! EN! Kadehdinko? EN! 
 Kiitos Korttisirkuksen sponsoroinnista! 

Minua niin sieppaa se, että täysin viattomia ihmisiä syytetään suotta tai haukutaan heille tärkeitä asioita. Olipa sitten ulkonäkö, vaatetus, sisustusmaku, lasten nimet,.. Jokaisella on oma makunsa ja jokaisella oma elämänsä.  Ei toisten mieleinen! Ja ne haukkujat ja kateelliset panettelijat, eipä heidän elämänsäkkään ole täydellinen.... En silti lähtisi heitäkään haukkumaan tai heille tärkeitä asioita mollaamaan.Olen itsekin saanut kakkaa niskaani, kun asenteeni ei kaikkia miellytä. Positiivisuuttahan ei saa olla... Toisella ei saa mennä paremmin, kuin itsellä. Onko se peilaamista vai mitä? Kuten esimerkissäkin tuossa linkin takana kirjoitin, niin upeita kotejakin arvostellaan ja haukutaan! KOTI! Se mikä on intiimein paikka jokaiselle! Kuinka kukaan kehtaa?!

"KAKSINAAMAISUUTTA"
"KUINKA SANASI SATTUU PIENEEN IHMISEEN"



Älä vihaa ihmisiä jotka ovat kateellisia sinulle. Arvosta heidän kateuttaan. He ovat ihmisiä, jotka ajattelevat sinun olevan parempia kuin he itse. 


Jätän nyt aiheen tähän. Ihan tarpeeksi on jo kateutta ilmassa ilman lisämateriaaliakin.
Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö jatkaisi edelleenkin positiivisella asenteella ja toisia puolustaen.
Se ei ketään helpota ja paranna, että muuttuisin itsekkääksi, saidaksi, rumaksi, laiskaksi, huonommaksi ja ilkeäksi ihmiseksi. Elämäni elämättä jättäminen ei toisi toisille yhtään enemmän harrastuksia tai mielekkyyttä elää omaa elämäänsä. Kenenkään oma elämä ei paranisi sillä, että minun elämänlaatuni huononisi.

Sanotaan, että paha saa palkkansa. Olen aivan varma siitä! Olen myös varma siitä, että hyvä palkitaan! Ole siis sinäkin sen arvoinen, minkälaisen palkan haluat saada. Huolehditaan jokainen nimenomaan omasta panoksestamme elämäämme kohtaan. Ihan varmasti lahjojakin satelee heille, jotka sen ansaitsevat. Niin henkistä lahjaa kuin sitä materiaakin.



Ja kun näen ympärilläni ihmisiä, jotka joutuvat kateuden kohteeksi, olen jokaiselle sanonut samoin. ELÄ ELÄMÄÄSI!  Anna koirien haukkua!
Nauttikaa edelleenkin elämästänne tuntematta huonoa omaatuntoa!
Olette töitä tehneet sen eteen, että saatte, mitä saatte tai olette, mitä olette. Ei saavutuksia tarvitse vähätellä! Ei omaa hyvää elämää huonontaa toisten takia. Ystäville nimenomaan se HYVÄ on iloinen asia. Ja jollei halua sinulle hyvää, ei ole ystäväsi, vaan joku katkeroitunut..

Se, että joku kadehtii teitä, tarkoittaa sitä, että olet onnistunut jossakin niin hyvin, että elämäsi on parempi, kuin kadehtijalla. Sinä et voi elää toisten puolesta. Et muuttaa kenenkään toisen elämää. Et myöskään ole kenellekkään tilivelvollinen elämästäsi. Olipa kyse menoista, tulemisista, rahoistasi, vioistasi, iloistasi tai mistä tahansa!

Voimme toki auttaa toinen toistamme ja tukea ja kannustaa hyvässä, mutta pahassa pilaat vain oman elämäsi. Sääli on sairautta sekin.

Sovitaanko, ettei enää yhtään kateutta!

Love is in the AIR ja tulista tex mex ruokaa

Mietin rakkautta ja sitä, kuinka erilaista rakkautta onkaan olemassa. Ihan jokaisella meistä yksilöinä ja laajasti ottaen kaikilla. Rakkaudettomuuttakin on olemassa, mutta sitä en tiedä, voiko kukaan maanpäällinen Luojan luoma elävä olento, jolla on sydän ja aivot, olla tuntematta koskaan mitään rakkautta?

Sanotaan, että rakkaus on kaunein sana maailmassa. Rakkaus on kaunein tunne maailmassa. Rakkaus voittaisi kaikki sodat ja kaiken pahan, jos vaan rakkaus olisi ohjastamassa maailmaa eteenpäin... Suuria asioita... Suuri on tunnekin nimeltä rakkaus. 


Nyt en kuitenkaan ala syvältä kaivaa rakkauden pauloja ja intohimon tyrskyjä tai äidin rakkautta, ystävän rakkautta jne. vaan pohdiskelen rakkautta materiaan, harrastuksiin, ruokaan... Sellaista intohimoa, mikä on tyystin eriä ja silti voimakasta. 

Mietin, mitkä asiat minulle ovat rakkautta, tai mistä tykkään niin kovasti, että voisin sanoa kuten puhekielessä sanotaan; "vitsi, mä rakastan tota väriä/vaatetta/musaa/näkymää". 

Musiikki on ainakin yksi minulle rakas asia. Sellainen musiikki, jossa on sanomaa. Sanoilla ON merkitystä. Musiikista riippuen, fiiliksestä riippuen, esittäjästä ja tulkinnasta samaten. En minä mitä tahansa kuuntele ja liikutu. Ei tietenkään. Ja fiilistelyä ei pidä sotkea myöskään fanittamiseen. Mikään fanaatikko en ketään artistia kohtaan ole. Ihailen kylläkin erästä laulajaa suuresti rohkeudestaan ja taidoistaan. 
Musiikki myös saa tanssimaan ja vaikken voisikaan jokaista liikettä tehdä, tanssin ajatuksissani paljonkin. :) Baila baila! 
Onnenkyyneleitä vuodatin talvellakin siksi, että sain erään liikesarjan suoritettua, vaikka se olikin vaikeaa ja kivuliasta. Sen yhden kerran, mitä onnistuin, oli IHANAA!


Rakastan hyvää ruokaa! Makuelämyksiä. 
Riisiä, mausteita ja Naan-leipää. 
Rakastan Herkkuja. Mitä pehmeämpää herkkua, sen parempaa. 
Esimerkiksi mousset, vanukkaat, vaahdot... 

Rakastan myös kauneutta. 
Kauneus on tottakai katsojan silmissä, mutta se, mitä itse pidän kauniina, on luonto ja kukat, upeat värit, kimallus, taide, linjakkuus (esim. minkä muotoinen vaasi on), aurinko, eläimet,.. 

Myös harrastuksissa on rakkautta mukana. Samoin kiinnostuksen kohteissa, joista yksikin aihealue ollut minulle tärkeä viimeiset 26 vuotta! Silti en tiedä kuin pintaraapaisun aiheesta. Ei siitä sen enempää. 

Onhan tuota, rakkautta! 
Sinullakin varmasti monta kohdetta.. Vai onko? 


Rakkautta on siis ilmassa erilaisin asioin. Rakkaus ei kuitenkaan tuoksu tai maistu, mutta keltainen kesäkurpitsapa maistuu ja tuoksuu, kun siitä ruokaa vääntää. 


Ei se hyvältä näytä kuvassa ainakaan, mutta maistui kyllä hyvältä. Laitan tähän ohjeen sinullekin. 

TEX MEX-JAUHELIHA-KESÄKURPITSA VUOKA

1-2 kesäkurpitsaa
400g jauhelihaa
texmex maustepussi ( tortillamauste )
tomaattimurskaa
juustoraastetta

Viipaloi kesäkurpitsa pyöreiksi viipaleiksi. Paista Jauheliha ja lisää sekaan texmex mausteseos ja tomaattimurska. Lado vuokaan pohjalle n. puolet kesäkurpitsan viipaleista ja kaada päälle jauhelihaseos. Lado jauhelihan päälle loput kesäkurpitsan viipaleet ja ripottele päälle juustoraastetta makusi mukaan.

200 astetta ja 20-30 min.

Viime kuulumiset lääkärikäynniltä

Että semmonen päivä sitten.
Aamulla migreeni, mutta koska aika oli varattu lääkäriin, piti lähteä bussilla hurauttamaan kaupunkiin. Yllättävän paljon porukkaa oli päiväsaikaankin bussissa! Liekkö vesisade syynä sitten?
Päätepysäkillä nousin lähteäkseni pois kyydistä, mutta olipa siellä niin paljon muitakin, joten odotin penkkien välissä sopivaa väliä, mihin hypätä. Samaan aikaan alkoi virrata bussiinkin uutta porukkaa, joten jono kasvoi ja kasvoi.. Kuka menisi vielä ulos, kuka istumaan...
Toiset vaan vilkaisivat minua kyynärsauvani kera ja nopeuttivat askeleensa niin, etten pääsisi heidän eteensä, jos vaikka olisin hyppäämässä siihen. Kun seisoo penkkien välissä, asento on aika hankala, joten alkoi hieman vapisuttaa jo siinä. Ajattelin kuitenkin, että kyllä se virtaus jostain aikaa loppuu... Jonossa tuli etnistä verta oleva mies vuorossa kohdalleni. Pysähtyi sopivan välimatkan kohdalle ja tarjosi minulle paikan ulospääsyyn hänen edellään. Kiitin!


Kipitin hiljalleen TK:lle ja pääsin ihan ajallaan sisälle. Ihan ekana katsottiin tutkimustulokset ja sain kuin sainkin diagnoosin astmalle sekä lääkkeet jatkuvaan käyttöön, koska happea en saa niin paljoa normaalistikkaan, mitä pitäisi. Eli hapensaannin normalisoimiseksi piippu. Saisi arvot nousemaan ja jospa tämän jälkeen en enää tarvitsisi avaavaakaan ottaa...
7 vuoden diagnosoimaton hengitystiesairauteni siis sai nyt päätöksensä paperille. 


Seuraavaksi aloimme keskustella selkäni tilanteesta. Enpä ole ihan äskettäin nähnytkään yhtä järkyttynyttä lääkäriä. Painoi päänsä käsiinsä, vaihtoi kasvoillaan väriä ja selvästi järkyttyneenä painoi päänsä alas. Myöhemmin turhautuneena kysyi, miksi sairaalan lääkäri, joka erikoistunut,  lähettää minut TK:hon, vaikka erikoistuneellahan se tietämys tämän asteen sairauksista on, eikä TK:ssa!? 
Vastaukseni;  Tilanteessani ei ole mitään tehtävissä, joten lääkkeet ja sairasloman voi kirjoittaa TK:ssakin, sai taas lääkärin painamaan päänsä käsiinsä. Välittömästi lisälääkitystä etsimään ja löytyikin. Kokeillaan. Tuumasi, että jollei se auta, kokeillaan toista. 
Etsitään sopivaa ja jollei löydetä, sairaalaan takaisin. 


Eli kahdet uudet lääkkeet sain joka päivälle ja yhden diagnoosin. Ei siis hassumpaa. Lähtiessäni pois oli kova vapina jo päällä kivuista ja kyllä se lääkäri katsoi huolissaan vielä silloinkin, että "ei hyvää päivää! TK:hon vaan tuolla oireistolla?!". 

Nyt lepoa ja lepoa ja vähän lepoa...


Asukuvista sen verran,e ttä paljon muuttuu pelkillä asusteilla. Esim. vyö ja koru. Vai mitä sanot? Leijona-rintakoru on ekaa kertaa kokeilussa ja siirsin sen nyt odottelemaan arvoisaansa tilaisuutta. Ihanaa, kun syksyn ja talven aikanakin on juhlia, niin ei pelkkää pimeää ja loskaa ole luvassa. 

Lääkekokeiluni aloitan viikonloppuna, kun en niitä nyt jaksanut hakea. Samalla selviää, kuinka kestän sivuvaikutukset. Aika näyttää. Lisätutkimuksia ei vielä ole tiedossa, koska eihän tiedekkään ole kehittynyt tässä ajassa mitenkään. Lääkäri tuumasi sen saman, mitä aiemmatkin, että toimenpiteitä voi tehdä vain, jos jalat tunnottomat tai uloste/virtsa housuun menisi. Hoiperteluni ja muu vapina liittyy kivun voimakkuuteen ilmeisemmin.

Näillä eväillä kohti parempaa... 

Kerran elämässä yllärivaihdossa mukana ja tämäkin jouti korttiin samalla

Mikä sinulle tuottaa iloa läpi elämän? 

Jos jotain omalla kohdallani muistelen ja mietin, niin askartelu on tavalla tai toisella seurannut mukanani aina. Ihan pienenä lapsena jo ekaluokalla piirsin kuvia lehtiin ja voitinkin piirustuksillani jotain pientä. Elämäni eka voitto taisi olla sellainen pyöreähkö mustekynä, joka muistutti kuvaltaan Harlekiininukkea. Muistaakseni vihko tuli mukana. Muistan sen siksi, koska siihen aikaan ei oikeastaan muita kisoja ollutkaan. Seuraava oli myöhemmin vasta. Säilytin kyseistä kynää kauan vielä senkin jälkeen kun siitä muste loppui. Aarteeni. :) 

Olen askarrellut kaikenlaista pientä, piirtänyt ja maalannut tauluja, väkertänyt pöytäkoristeita, virkannut patalappuja... Vähän sitä sun tätä. Nuo ompelu ja neulomishommat ovat olleet minulle mysteereitä. Nippanappa ne patalaput olen tehnyt, kun opettaja katsoi vieressä. :D 
Suurin työni on, kun  ompelin kastemekon lapselleni. Siihen meni vuosi! Joo-o... Minun taidoillani. 
Mutta nostan hattua itse itselleni, etten luovuttant koskaan ja sain tehtyä kaiken valmiiksi! Ja jatkan näpertelyä edelleenkin! 


Kerran elämässä tulisi suoda itselleen viikonloppu vailla suunnitelmia. Unohtaa kello ja seurata omaa rytmiään. 

Tätä noudatan ja erityisesti loma-aikoina! Silloin, kun Murunenkin on kaverina kotona siivoilemassa ja ruuan laitossa. Ettei ole aikatauluja. Ajatellaan vaikka jokin teltta- ja mökkireissu. Ei sellasiin kelloa tarvita! Riittää, kun taivaalle syttyy aurinko ja se sammuu iltasella. ;) 


Jos saan käsiini aikakauslehtiä, selaan ne hyvin tarkasti läpi ja talletan. Niistä saa monet kerrat vielä lisää ja lisää hyvää matskua askarteluun. Sanoja, lauseita, kuvia, taustoja... 
Toisinaan taas leikkaan esitteistä vain ne jännimmät kuvat tai tekstit irti jemmaan. 
Nyt minulla on paljon lehtiä jemmassa, kun naapuri oli tyhjentänyt kaappinsa. ;) 
Kiitos vaan! 

Minulle tarjottiin lisääkin lehtiä, mutta kieltäydyin, sillä nyt tällä hetkellä niitä on tarpeeseeni asti. Myöhemmin taas, kunhan oma varastoni ensin hupenee.
Ei siis makiaa mahan täydeltä! 

Aloin tuhoamaan lehti- ja esitepinoani. 
Syntyi tämä atc-kortti. 

Taustapaperina käytin jonkin teatterin esitteestä leikkaamaa "aarrekarttaa". 
Hieman tussilla väritin lisää sitä. 

Erään muovi-tarvikekaupan mainos houkuttelee minua erityisesti ja sielläpä oli jälleen ihana keijukais-koriste. Leikkasin irti. Tulostin sille uuden pään, jota fiksasin kynällä. 
Lehtileikkeestä kukka hiuksiksi. 

Sitten on sellaisia papereita ja 3D-arkkeja, joissa on välillä pieniä kuvia, joille ei meinaa keksiä käyttöä. Leikkelin niitä tähän korttiin. Ruusu, lintuhäkki ja rusetti. 
Rusetin kiinnitin haaraniitillä lintuhäkin kanssa heiluvaksi. 

Iloiseksi tulin korttia tehdessäni ja siitä lähti idea tekstiinkin. Löytyikin sopiva lehdestä vielä. 

Tällä iloisella ATC-lla Silpputehtaan laajennusosan TJK-haasteeseen. 

Osallistuin myös Pirittan yllärivaihtoon, jossa lähetimme toisillemme noin 20 euron arvoisen tuotteen, jonka itse teemme. Minä jo omani laitoinkin menemään hänelle. 


Setti sisälsi tuplarannekorun, jota voi toki käyttää kaulakorunakin...


Korvakorut...


Sekä kaulakorun ruusuriipuksella. 
Oikeastaan arvo olisi 36 euroa, mutta ajattelin, että teen koko setin silti. 
On niin kivempi. 


Riipuksessa myös pieni ruskea helmi. 
Jännityksellä odotan, mitä minä saan.  Tiedän vain, että Piritta tekee erilaisia juttuja, mitä en itse osaa tehdä. 


Muutos on aina mahdollisuus

Miksi pelkäisit muutosta, kantaisit huolta siitä mikä on otettu pois? Käytä sen sijaan aikasi etsimällä mitä löytäisit tilalle. Muutos on aina mahdollisuus.

Muistatko, kun aikaisemmin kirjoitin "varaton yhtä kuin alkoholisti"-kirjoitukseni? Mietin silloin(-kin) asiaa, miksi niin usein ajatellaan, että varaton tai vähävarainen on sama asia kuin alkoholisti. Eihän jokainen köyhä ryyppää viimeisiä rahojaan! Ei edes vähällä toimeen tuleva! 

Niin monesti ajatellaan, että vähävarainenkin on pahvilaatikossa asuva, hielle ja kakalle haiseva risuparta tai luiseva nainen, joka kantaa vauvaansa likaisissa rääsyissä ja piikittävät toisiaan selvitäkseen arjesta. Ajatellaan, ettei vähävaraisella ole mitään eikä saa näyttää hyvältä eikä voi olla kotia. 

On tottakai olemassa ne ääripäät, jotka asuvatkin lehtilaatikoissa ja osa heistä todellakin elää huumeilla ja viinalla, mutta voisinpa väittää, että yhteiskunnassamme suurin osa vähävaraisista on kuitenkin ihan normi-asukkaita kuten kaikki muutkin. 

Vähävaraisen rahat menevät elämiseen. Ne menevät ruokaan, laskuihin, lapsiin,.. Sellaiseen mikä on pakollista. Lapsista kyllä huolehditaan mahdollisuuksien mukaan, mutta itse aikuinen saattaa jäädä vähemmälle. 

Se, ettei sinulla ole rahaa kovin usein mihinkään ylimääräiseen, ei tarkoita sitä, ettetkö koskaan ostaisi mitään tai kävisi kaupassa tai ettet saisi mitään tai ettet voittaisi. Ettet näyttäisi hyvältä tai ettei kotisi olisi kaunis. 

Jokaikinen käy kaupassa joskus! Ruokaa on pakko ostaa. Samoin kakkapaperia, pesuaineita... 
Rahat menevät perusasioihin. Kun kysytään, mitä haluat lahjaksi tai vaikka kiitokseksi tekemästäsi työstä, raha tai tarpeellinen tavara on vastaus. Ei niinkään hömpänpömppä rihkama, vaikka kauniita esineitä olisikin koristeosastot täynnä. On myös läheisiä, joilla vaatekaapin siivous tai sisustusbuumi saa aikaan lahjoitusvietin. Jonnekinhan ne vanhat tavarat laitetaan. Jollei kirppikselle halua viedä, voi lahjoittaa ne sille läheiselle varattomalle. Ihan varmasti kelpaa pahvilaatikon tilalle oikea ruokapöytä vaikka olisi 10 vuotta vanha! Ihan varmasti kelpaa rikkinäisten vaatteiden tilalle ehjät! Tai jos kahvikupista puuttuu sanka, ehjä kuppi on luksusta! Ja kun näitä läheisiä on useita, voi hyvinkin varattoman kodista tulla kaunis ja viihtyisä! Voi varaton kulkea kauniissa, ehjissä vaatteissa! Mitä sitten, jos ei olekkaan viimeisintä huutoa ja dolceja tai gabbanoita!?

Ja jos on sairauksia ja lääkityksiä, tulee joskus ehkä maksukattokin täyteen ja lääkkeet halvemmiksi. Taas jää rahaa enemmän käyttää vaikka herkkuihin tai johonkin muuhun ylimääräiseen. Voi olla, että on saanut myytyä jotain tai voi olla että käy hoitamassa lapsia kavereille ja saa sieltä rahaa. Joku voittaa arvonnassa polkupyörän, myy sen ja saa rahaa. ... Onhan niitä vaihtoehtoja Ja keinoja samalla kasata pikkuhiljaa kaunis koti ja kauniit vaatteet. 

Mutta kuinka sitten vähävaraisen koti ja vaatekaapin sisältö eroaa varakkaammasta? Elämä itsessään? 
Vähävaraisella on vanhempaa tavaraa. On naarmuisempia huonekaluja. Vaatteet kuluneempia ja muoti menneiltä vuosilta. Kampaajalla ei käydä yhtenään eikä laiteta rakennekynsiä. Ei ole kuntosalijäsenyyttä tai oteta äkkilähtöjä. Jos harrastetaan jotain, harrastusvälineet ovat vanhempia tai kuluneempia. Voi olla, että puuttuu jotain vähempiarvoista. Varakas voi ostaa hienoja tarvikkeita, lisämatskuja. Varaton soveltaa ja säveltää. Tekee itsekinpaljon enemmän. 

Kierrätys, tarjoukset, arvonnat, läheiset, mielikuvitus, tuunaus, soveltaminen... Sitä listaa voisi jatkaa, kuinka vähävarainen rakentaa elämästään mahdollisimman viihtyisän ja kauniin. Ja kun ei voi mässäillä yltäkylläisyydessä (mikä itseasiassa on ihan hyväkin asia), todellakin keksii keinot nauttia elämän pienistä asioista. Kauneudesta. Se on sitä just, kun kampaa hiukset kauniisti, meikkaa arkena tai kiillottaa pöytähopeat arkiruualle eikä säilö niitä kaapin perukoilla! 

Seuraavan kerran kun mieleesi tulee, ettei vähävaraisella saa olla mitään tai ettei hän saa saada mitään tai edes ostaa mitään, mieti, miksi ei?! Miten se on sinulta pois? Entä jos tilanne kääntyisi päälaelleen ja sinä olisit tyystin omillasi eikä kukaan auttaisi sinua!? Toivoisitko, että joku lahjoittaisi sinulle kattilan, milllä keittää ruokaa tai kauniit verhot, ettei naapurit näe sisälle kotiisi?! Jos näkisit arvonnan, jossa voit voittaa kahvinkeittimen ja vuoden kahvit, osallistuisitko vai ajattelisitko, ettet voita kuitenkaan? Voitko voittaa, ellet osallistu!? Ja entä jos voittaisitkin!? VUODEN KAHVIT! Varattomalla! Ja sitten joku tulisi sanomaan, että sullahan on vuoden kahvit! Sähän oot rikas kun sulla on ollu vara ostaa vuoden kahvit ja uusi keitin... Miltä se tuntuisi sinusta, kun sinun sanaasi ei uskottaisi!? Syytettäisiin huijariksi siksi, ettet sä sitä ole voinut voittaa! KUKAAN EI VOITA VUODEN KAHVEJA! SAATIKKA KEITTIMEN KANSSA! Niin... Heittäisitkö tyypin ulos vai keittäisitkö kahvit ja sanoisit, että istuppa nyt alas ja jutellaan! Kertoisitko, että joskus voi oikeasti käydä varattomallekin mäihä, kun yrittää kaikkensa! Ja että on niistä kahvista todella kiitollinen! Sehän mahdollistaa sen kahvin hinnan käytettäväksi vaikka voihin! JUHLAA! Tai kun muutaman paketin hinnan säästäisi, voisi ostaa t-paidan tai shortsit... UUTENA! (Ihan sama, onko syksyllä -70% alekorista, mutta ne on UUDET!) Kertoisitko samalla epäröivälle, ettei kaikki mitä hän näkee ole OSTETTUA KALLIILLA. Se, että saa jotain uutta, vaikka kahvileipää, ei tarkoita, että ostanpa tässä kalliit kahvileivät. Voihan se olla, että kaapista löytyi tarvikkeet ja teki niistä tai naapuri toi tai jäi kummilapsen ristiäisistä... Aina ei elämä ole mustavalkoista! 

Lähimmäisenrakkautta viikkoosi! 

Strudeleita.. Mansikka-raparperihillolla, omenalla sekä unikolla. 
Kippis! 


TEIDÄN KIRJOITTAMAA

Ah, mikä ihana yö! On vällyjen alla vipinää riittänyt. On peittoa peuhuutettu ja lakanoita kulutettu. On tyyny ollut sopivalla kohdalla ja patja saanut painaumansa. Kelpaa meikäläisen autuaan onnellisena ja raukeana hehkuttaa yön puuhasteluja! Olen nimittään kaksi yötä  peräkkäin nukkunut äärettömän hyvin ja pitkät unet! Kaikki on ollut siis niin nappiin kohdallaan. On tehnyt hyvää! 

Nyt en enempää kuitenkaan yöllisiä puhinoitani ja tuhinoitani ala muistella. Nukuttu on ja kylkeä käännetty, se riittäköön. Tänään lähden kelaamaan kuukauden verran taaksepäin TEIDÄN bloggauksia läpi ja kasaan tarinan TEIDÄN kirjoitusten otsikoilla. Katsotaan, mitä siitä syntyy. Saanko tarinan kasaan pelkillä otsikoilla!? Löydätkö omasi vai katoavatko ne tarinassa täysin? Voihan olla, että ideani on täys floppi ja deletoin tämän ihan itse kohta... Katsotaan. Hauskaa tästä ainakin tulee! 
Tästä se alkaa, teidän otsikkonne: 

Ihanan iso rönsylilja


"HÖRÖPLÖÖ POSTAUS!
Jos haluat nauraa, lue tämä lainattu hassutus

Mökkikirjan sivuja...
Heippa vaan! Long time no see... 
Vävylle viisastelua- aamupala yllättäjä. Eka kerta?

Hylätty puutarha kukkaniityllä kuusikymppiselle puutarhurille. Elämän puutarha. 
Rakastan vihreää! Kesäilyä! Makoisaa kesää! Mites on,
tappaako helle luovuuden?? Erikoiset kukat?
Jälkiratkaisuja ja kompromissejä elämän kanssa... Ihan vähän joulufiilistä. 
Joulu mielessä, mitä ihmettä?!

Perjantai... Baby borned!
Pentu on tullut kotiin.
Kotiäitiys on valinta ja lapset katkovat napanuoriaan. 
Elämä on yhtä sirkusta. Annetaan ilmaiseksi tylsä makuuhuone.
Tässä asiassa oon ihan aloittelija; Hääparille hauskoja kirpparilöytöjä,  jalkalamppu, Sohvapöytä, runoja, kaktuksia!

Mökkikirjan sivut kertovat viikonlopusta:
Teetuokio kukkien keskellä, yksin, skräppäystä-hääpäivä! <3 
Humoristinen vihkivalojen uusiminen. .
Voi rakkaat ystävät!
Lasteni tarina: Täällä taas! Hau hau... Kissa puussa!

Friendship, Tuolilla emalia huputtaen, jalkapallooo Muumimaailmassa! Aina ei vaan kulje, ei sitten millään. 
Onkos ittelläs kaikki murot kupissa?!
Syyslomalla Wieniin ja JW Marriott Marquis Miami telttailemaan MATKALLE!
Fly away!

Roskapostipurnausta; Atc-vaihto Vilimarikan kanssa.  ;)
Pieni lintunen toi piristyksen... Rippikortti omalle tyttärelle. <3 
Kuvainspiraatio valkoista ja hopeaa, Vintagenamunen!
Makeaa Ihanaa postia!

Täydelliset blogit pelottaa hieman ja joulun henki on taatusti käynyt meillä askartelupirtissä ensimmäistä kertaa!  
Pikkumiehen oma projekti kolmekymmentä vuotta... Paikkausta.
Puulaatikko, ideointia ja unelmia. TRIO! 
Vielä hengissä, Onnea! 

Voittajia ja häviäjiä. Rikkaan oikeus ostoksiin. 
Tuoksuvainen voittajatar kolmen parhaan joukossa..
Rantaloma Belgiassa? Julkkisristeily Miamissa? Tervetuloa! 
..Minä lähden Pohjois-Karjalaan. Matkalla soi Juha Tapio, Helsinki kutsuu. 
Myrsky... Kuutamokuu? 
Riviera Maisonin upea timanttihurrikaani! 
Eläimellistä menoa, Zissus zessus mikä autoreissu! 

Keräsin talteen Rinsessan oma ylläripaketti nuorelle goottineidolle. Salainen kätkö. Kesämekko! Kesällä kerran kukkalähetys. Haalin sitten niitä euron kahvipaketteja sumppihirviönä mekko nurinperin koko päivän.

Ällömakeat kuvat! Herkkistä väliin... 

Erilainen sunnuntai. Hääonnea! Sydämiä. 
Haaste: Nuppien uusi ilme. Hymy huulille kaksosille..
Mies tuuppasi sisään ja kosteana on pysynyt.
Taas se on alkamassa! Sur-rur-ruu...
Varjostin...
BINGO 40 vuotiaalle onkimiehelle! (kirjaimia ja numeroita)
Tekstikortti armaalle; Eikö olekkin ihanaa!? Muutoksia!
Kannuja... (ja kasveja?), Putkiremontti, Video miehelle juhlapäivänä!
Onnea paskis... uutta kotiin!

TERÄS Lyö tyhjää...

Mielenkiintoisia blogeja ei ikinä ole liikaa!
Kokeileva keittiö? Kukapa nyt ravintolaan syömistä varten tulisi!? 

Kesälomakatsaus: Keittiöön uutta. Fisuja, Naan-leipä, Muumitaidetta ja suklaakakkua. 
Minua hemmotellaan todella! 
Lunch in the sky-Lähempänä taivasta! 
Minkä rinsessa tänään valitsee?! Pumpkin Sprite!

Elokuun namunen -Vapaapäivä kaks ehtoota. Nostalgiaa...
Hiljaista köpöttelyä. 
Life is too short... 
London calling. Timanttista Mössöilyä. 

Se alkoi sitten virallisesti, Tyytyväisyyden multihuipentuma , Omppujuttu. Atshiu.
Kesän muistoja Vanhaan tyyliin Pienelle pojalle ja vähän isommallekin.
Itsekriitikolle ei näköjään mikään ole pysyvää
Karvatonta oravaa paleltaa.

Kesäloman viimeinen päivä... 
Arvontaa tarjolla! Perhelippikset?! Harmaat enkelit? 
Tontut liikkuvat helteelläkin.
Itseinhopäivän kulmakivet, ei kannata lukea...
Hyvää maanantaita vaan kaikille.  :S
Tena Ladyt tapetilla, varoitus sisältää arkaluontoista materiaalia...
Aasinsillasta rapakkoon, INTIIMIÄ VUODATUSTA KUUKAUTISISTA; Nimetön... Väriä kankaalle. Kankaanpainantaa... ?
Hampaiden kiristys. Pitäkää tunkkinne! 
Vaihto! Paperia pintaan. Terden lisäsiiveke...
Kesähousut syyssävyin... Mieletöntä!
Odotus palkitaan taas...

Ilo. 
Minun koirani. Rotunaiselle.  
Kissa tulee taloon 18 vuotiaalle neidolle. Musikaalinen kissa. 
Matkalle vaikka maailman ääriin rentoillen Pukeudun kuin prinsessa!
Selittelyn makua? Ei, vaan mustikan.
Arkeen palattu taas... Oi mikä ihana ilta!
Miehelle sementtisydämet. 
Sormet maalissa. Syötyjä sanoja, Muistan sinua.
Syksy yllätti...
Yhdessä hyvä. 

TÄMMÖISTÄ! Kivaa on ollut! vähän eri meininki.  Arki ei aina ole helppoa. 
kiireinen arki.
Se on; MOI! LOPPU"

Rönsyn kukka


Tarinani vaikuttaa vähän niinkuin päiväkirjan sivuilta. Eikö? Yllättävän hauskaa! En deletoi. Kaikki kunnia TEILLE!


Haluatko sinäkin tehdä ;TARINAN OTSIKOISTA?!
Ole hyvä vaan. 
Haastan sinut.

Basilika innostui kasvamaan! 


Vilimarikan TARINA OTSIKOISTA-haaste!
Kelaa 4 viikkoa taaksepäin blogien otsikoita.
 Kerää otsikoista tarina. 
Myös tarinasi otsikko on OTSIKOISTA OTETTU.

Älä käytä omia lisäsanoja. Ei edes ja-tai-EI, tms lyhyitäkään. Vain otsikoita! 
Pisteitä, kysymysmerkkejä jne saat tarvittaessa käyttää tai otsikoita yhdistää lauseeksi. 
Oman blogisi otsikoita voit ottaa mukaan halutessasi. 
(Esim. otsikoista KALA, VERKOSSA ja SUOLA, saat yhdistettynä KALA VERKOSSA. Tai verkossa suolakala.) 

Järjestyksellä ei ole väliä. Pyörittele otsikoista mieleisesi tarina ja ihastu! 

Otsikoilla ON merkitystä!

Haasta kenet haluat mukaan. Vaikka jokainen blogikaverisi halutessasi. 
Olisi kiva, jos vinkkaisit minulle, Viltsullekin(somanyinspiration.blogspot.fi), että haasteen teit. Voisin tulla katsomaan ja lukemaan sen. 



JOKO LUIT TÄMÄN?

Luisin kamala ötökkä invaasio

Kisuystäväni tahtoo kertoa erityisesti sinun kisukamuillesi varoittavan sanasen.  kukkuluuruu! Kamut hei, jotai ihan kamalaa tapah...