Joulukalenteri, luukku 11

Hörpin kylmää maitokahvia kupista, ja söin viimeisen suklaavohvelin sen kanssa. Kissa-vauvamme oli aiemmin nukkunut sylissäni pikkupäikkärit. Kun yritin nukuttaa tuota villikissaamme, mietin, ettei se lajista ole kiinni, minkälaisia lapset ovat. 

Ihan samalla tavalla kissavauvani ja ihmisvauvani samassa iässä kiukuttelivat ja vehtasivat väsyneinä ja äidin piti ottaa syliin rauhoittumaan ja yrittää nukuttaa poika päikkäreille. Sylissäkin vielä kuului kitinää, mutta äiti ei antanut periksi. Kun nyt nukutaan, niin silloin nukutaan. Kyllä äitinä tiesin, milloin lapseni oli unta vailla -karvaton tai karvainen lapseni. 

Siinä se leijonanpoika lopulta nukahti syliini ja minä odotin. Katsoin nukkuvaa lastani, joka tuhisi ja nytkähteli unessa sylissäni. Kahvini kerkeäisin juoda sitten myöhemminkin.

Tämä suloinen ihastuttava vauvamme osaa olla myös oikea velikulta, joka leikkii milloin tappaja-rusakkoa, milloin rannassa suu auki vaanivaa hai-kalaa. Ja minun jalkani ovat usein vaaravyöhykkeellä, tahtomattanikin. 

Ehkä poika on oivaltanut, etten taivu lattiatasoon, vaan leikin jaloillaankin, tai sitten se on sitä, kun tietää, että kutian jalkapohjista. ;)

Se tunne, kun salamannopea hai-kala hyökkää paljaaseen jalkaasi ja alkaa nuolla jalkapohjaa pitäen samalla kaksin tassuin jalkaterästä kiinni! Ja minä hytkyn ja kikatan hurjasti.

Näiden jalka-leikkien vuoksi olen ristinyt vauvamme uudestaan. Hänen nimensä on HELE. Ja koska kyseessä katti, niin loogisesti hyvin usein kajahtaa suustani ilmoille lause; "HELEKATTI! IRTI JALASTANI!" Näissä mietteissä tänään.

Pieni vauvani. Jellona tiikerin raidoissa.

SINULLE: 

Todella helppo letti! 

On aika avata yhdestoista luukku. 

Luukun lähetti KIPA-78. 

Jälleen kerran kiitos Kipalle! 

Enpäs olekkaan kovin usein saanut pehmeää pakettia tässä koossa!

 Jännittävää! Onko paketissa yksi vanupallo? :D 

Eipäs ollutkaan, vaan... 

Arvaatkos sinä, mikä kuvassa on?! 

Sileä neulos, kauniit pehmeät värit. 18 cm pitkä ja 8 cm leveä. 

Heitäppä villi veikkaus!