Sooo glamorous
Ihminen voi epäonnistua monta kertaa,
mutta epäonnistuja hänestä tulee vasta sitten,
kun hän alkaa syytellä muita.
Joo joo, oma moka!
Hyppelyhaaste oli ja meni, mutta koska sekin oli ajastettu bloggaus, en tietenkään enää muistanut erikseen käydä vinkkaamassa immeisille, että kurkkaavat blogiini. Nyt lisäsin aikaa ja vinkkasin ja mielestäni ihan reilua ja oikeutettua se onkin, ettei haasteista oteta pulttia. Tekee ken haluaa ja tollanen aikaraja haasteissa ON hankala. Siispä annettakoon anteeksi, vaikka hieman(?) aikataulut heittelevätkin. Nyt kuitenkin voitte käydä katsomassa "SUSSUN HYPPELYT" hänen blogistaan. Hienoa, että lähdit mukaan!
Voi mikä ihana päivä tänäänkin takana. Tai eihän se vielä loppu ole. Kohta naatiskellaan saunassa musiikista, hämytunnelmasta, hunajasta ja toisistamme. Elämä on. :)
Päivään on mahtunut paljon ihan tavallisia asioita. Sanoinkin tossa äsken Muruselle, että ajattele, mitä kaikkea olemme tehneet tänään! Meille se on niin täpöllä extraa ja upeeta kun taas monille ihan normiarkea joka kuukausi. Olemmeko onnekkaita, kun arvostamme tällaisia asioita?! Saimme autoon varaosat tilattua, ostimme ihanat suihkugeelit ja voiteen, joka on ihan lopussa. Sain synttärilahjaksi toisen voiteen Yves Rocherilta. ystävältäni tilaamat tuotteet tulivat ja voi NAM mitä kylkijäisiä! Ihana!!!! Miten voikaan netissä tapaamani ystävä tuntea minut niin täydellisesti?!?! <3
Olemme juoneet munkkikahvit ja kohta syömme kesäkurpitsapaistosta. Lisäksi haimme lääkkeet kummallekin ja vieläpä kävimme sovittamassa miljuuna asua itämaisessa putiikissa. Voi että... Rakastuin ensisilmäyksellä aivan järisyttävän ihanaan abayaan ja jilbabiin! Kokomusta, jossa kultakirjailua! Se istui päälleni TÄYDELLISESTI! Voi että... Yritimme tinkiä hintaa, mutta ei. Ei niin ei. Hinta oli 129 euroa, joten sinne se jäi... Ei tod. voi maksaa sellaista summaa vaatteesta, mitä suomalaisessa kulttuurissa ei edes katsottaisi "hyvällä" kaupungilla. Vaikka kuinka väitetään, ettei rasismia ole, niin KYLLÄ ON! PISTE! Mutta kyllä jäi kaipaus... Jos voittaisin lotossa kymmenen miljoonaa, hakisin sen asun HETI! Ihan kotiasuksi...
Koska suurin osa otsa kurtussa miettii, mistä puhun, niin nappasin netistä kuvan vastaavasta yhdistelmästä.
Tällaisia päiviä ei montaa vuodessa ole. Ei todellakaan! Niin huoletonta, helppoa, hauskaa, tavallista.... Luksusta! Kaiken tämän mahdollisti mm. se, ettei lääkkeisiini tällä hetkellä mene paljoakaan rahaa. Lääkekaton ollessa täynnä saan ne 1,50eurolla ja se on suuri etu! Lisäksi olen saanut kasaan rahat myymällä tekemiäni töitä, joten mm. passi on nyt hankittu! Jippii! Seuraavat 5 vuotta on henkkarit siis!
Kaksi miestä oli kalastamassa. Toinen heistä oli kokenut kalamies, toinen vasta-alkaja. Joka kerta kun kokenut kalamies sai ison kalan, hän laittoi sen mukanaan tuomaansa kylmälaukkuun. Aina kun kokematon kalamies sai ison kalan, hän heitti sen takaisin veteen.
Kokenut kalamies katsoi tätä aikansa ja kysyi lopulta: ”Miksi ihmeessä heität kaikki vähänkin isommat kalat takaisin?” Kaveri vastasi: ”Minulla on niin pahuksen pieni paistinpannu...”
Kuinka usein sinä heität pois isoja suunnitelmia, isoja unelmia ja isoja mahdollisuuksia. Vain siksi että uskosi omaan itseen on niin pieni?
Tarinan opetus? Hanki isompi pannu – itse asiassa hanki niitä kaksi ja ota molemmin käsin vastaan mitä elämä tuo tullessaan
mutta epäonnistuja hänestä tulee vasta sitten,
kun hän alkaa syytellä muita.
Joo joo, oma moka!
Hyppelyhaaste oli ja meni, mutta koska sekin oli ajastettu bloggaus, en tietenkään enää muistanut erikseen käydä vinkkaamassa immeisille, että kurkkaavat blogiini. Nyt lisäsin aikaa ja vinkkasin ja mielestäni ihan reilua ja oikeutettua se onkin, ettei haasteista oteta pulttia. Tekee ken haluaa ja tollanen aikaraja haasteissa ON hankala. Siispä annettakoon anteeksi, vaikka hieman(?) aikataulut heittelevätkin. Nyt kuitenkin voitte käydä katsomassa "SUSSUN HYPPELYT" hänen blogistaan. Hienoa, että lähdit mukaan!
Kuvan kortit sain jo aikaisemmin Sussulta "keijunmökistä".
Sussu tietää, mistä pidän! Olisin ehdottomasti halunnutkin mm. tuon mustavalkoiset enkelit kortin. <3
Voi mikä ihana päivä tänäänkin takana. Tai eihän se vielä loppu ole. Kohta naatiskellaan saunassa musiikista, hämytunnelmasta, hunajasta ja toisistamme. Elämä on. :)
Päivään on mahtunut paljon ihan tavallisia asioita. Sanoinkin tossa äsken Muruselle, että ajattele, mitä kaikkea olemme tehneet tänään! Meille se on niin täpöllä extraa ja upeeta kun taas monille ihan normiarkea joka kuukausi. Olemmeko onnekkaita, kun arvostamme tällaisia asioita?! Saimme autoon varaosat tilattua, ostimme ihanat suihkugeelit ja voiteen, joka on ihan lopussa. Sain synttärilahjaksi toisen voiteen Yves Rocherilta. ystävältäni tilaamat tuotteet tulivat ja voi NAM mitä kylkijäisiä! Ihana!!!! Miten voikaan netissä tapaamani ystävä tuntea minut niin täydellisesti?!?! <3
Olemme juoneet munkkikahvit ja kohta syömme kesäkurpitsapaistosta. Lisäksi haimme lääkkeet kummallekin ja vieläpä kävimme sovittamassa miljuuna asua itämaisessa putiikissa. Voi että... Rakastuin ensisilmäyksellä aivan järisyttävän ihanaan abayaan ja jilbabiin! Kokomusta, jossa kultakirjailua! Se istui päälleni TÄYDELLISESTI! Voi että... Yritimme tinkiä hintaa, mutta ei. Ei niin ei. Hinta oli 129 euroa, joten sinne se jäi... Ei tod. voi maksaa sellaista summaa vaatteesta, mitä suomalaisessa kulttuurissa ei edes katsottaisi "hyvällä" kaupungilla. Vaikka kuinka väitetään, ettei rasismia ole, niin KYLLÄ ON! PISTE! Mutta kyllä jäi kaipaus... Jos voittaisin lotossa kymmenen miljoonaa, hakisin sen asun HETI! Ihan kotiasuksi...
Koska suurin osa otsa kurtussa miettii, mistä puhun, niin nappasin netistä kuvan vastaavasta yhdistelmästä.
Tällaisia päiviä ei montaa vuodessa ole. Ei todellakaan! Niin huoletonta, helppoa, hauskaa, tavallista.... Luksusta! Kaiken tämän mahdollisti mm. se, ettei lääkkeisiini tällä hetkellä mene paljoakaan rahaa. Lääkekaton ollessa täynnä saan ne 1,50eurolla ja se on suuri etu! Lisäksi olen saanut kasaan rahat myymällä tekemiäni töitä, joten mm. passi on nyt hankittu! Jippii! Seuraavat 5 vuotta on henkkarit siis!
Kaksi miestä oli kalastamassa. Toinen heistä oli kokenut kalamies, toinen vasta-alkaja. Joka kerta kun kokenut kalamies sai ison kalan, hän laittoi sen mukanaan tuomaansa kylmälaukkuun. Aina kun kokematon kalamies sai ison kalan, hän heitti sen takaisin veteen.
Kokenut kalamies katsoi tätä aikansa ja kysyi lopulta: ”Miksi ihmeessä heität kaikki vähänkin isommat kalat takaisin?” Kaveri vastasi: ”Minulla on niin pahuksen pieni paistinpannu...”
Kuinka usein sinä heität pois isoja suunnitelmia, isoja unelmia ja isoja mahdollisuuksia. Vain siksi että uskosi omaan itseen on niin pieni?
Tarinan opetus? Hanki isompi pannu – itse asiassa hanki niitä kaksi ja ota molemmin käsin vastaan mitä elämä tuo tullessaan
Kommentit