Siirry pääsisältöön

Viatonta fiktiivistä kerrottavaa, pervoilta kielletty

Kerron päivästäni, kerron ajatuksistani. Osa on totta, osa kuviteltua olematta totta. Voisi ollakin kokonaankin näin... Toivon, ettei asioita väänneltäisi. Viattomuuden tähden, Pervot pysykööt loitolla!

Katsoin jääkaappiin. Mitä sitä pitäisi ostaa seuraavalla kauppareissulla?
Munan tarvetta ei nyt taida olla. Ei. Munaa löytyy vielä muutamaa eri väriä ja kokoa. Otankin yhden munan käteeni ja keitän sen kovaksi. Sopivaa leivän päälle pantavaksi.

Muistin viikonlopun suunnitelmat. Jotain marjaisaa piirakkaa voisi leipoa. Samalla aloin hyrskäyttämään kapselikeittimellä kahvia. Me olemme ristineet keittimen Pirkoksi, joten sanotaan nyt suoraan, että Pirkko pani parastaan ja tipautti Grande Aromat kuppiin.
Lisäsin ostoslistaan Pirkon kapselit ja samalla kirjoitin listan jatkeeksi "piirakkavehkeet".

Luin sanaa uudestaan, sitten ääneen, ja aloin nauraa. Oliko ihan pakko vääntää viattomasta asiasta taas kaksimieliset?! Oliko?! Ihan sama, kun olisin kirjoittanut piirakkavehkeiden tilalle torttutarpeet! Yhtä härski sekin olisi ollut! Ja minähän lupasin, että tämä on viaton postaus, joten pervot vetäkääs itsenne ulos! Siis koneelta! AUrinkoa ottamaan! hus hus!

Laitoinpa sormet näppylöille ja annoin kirjoituksen piristää myös Murusen työpäivää/-iltaa tekstarin muodossa. "Ostetaan piirakkavehkeet".

Seuraava ajatukseni oli, olenko ihan aikuisten oikeasti kasvanut isoksi? Siis isolla tarkoitan AIKUISTA, sillä IIISSSOOO olen kyllä kokoluokassani. Autoilijat vertaisivat varmaankin urheiluauton sijaan johonkin tila-autoon tai maasturiin. Oikeastaan Mokkahan on aikas kaunis iso auto. Hmm.. Ja eikös maavaraakin ole paremmin ja kyyti varmempaa? Kyllä sellaiseen kärryyn mahtuisi useampikin kerralla ja mirrikin kaveriksi. Vai? Siis autoon! A-U-T-O-O-N!

Mutta asiaan! Olen keski-ikäinen heitukka ja nimeän kahvinkeittovälineenkin Pirkoksi?! Eikös se ole lasten juttuja? Ja astianpesukoneellakin on oma nimensä. Se on Rauni. Ja ei, ei se ole edes Braunin merkkiä! Mitähän muita täriseviä ja hyriseviä vehkeitä meiltä löytyykään nimettyinä? Juuri nyt en taida muistaa...

Raavin päätäni tylpillä sormenpäilläni, en kynsillä, joita ei ole enää. Jotain hyötyä kilpirauhasen petturuudesta. Ei tule arpia raapiessani ajatuksissani. Toisaalta, kun Murunen sanoo, "voitko raapia selkääni" ja kyhmyttää selkäänsä korkkiruuvin mutkalla eteeni, toivoisin kynsiä olevan. Hän ei millään saa tarpeekseen sormittelustani (ja kuka käski taas ajatella kaksimielisesti?!) vaan hihkuu: "Käytä hyvä nainen kynsiäkin"! Ja minähän yritän. Minä teen parhaani! Purenko samalla?!

Anoppi oli tulossa viettämään kesän viimeisiä hetkiä luoksemme ja ehdotimme, että ottaisi uimapuvun mukaansa, jotta voisimme viettää aikaa myös ulkona, rannalla. Voisimme ottaa aurinkoa ja anoppihan halukkaana naisena uisi kuin vesipeto. Siis uimiseen halukkaana... Ei hyvää päivää sinun kanssasi!

Viestiä anopille. "Ota uikkarit mukaan!". Laitoin kännykän pöydälle ja aloin hörppimään sumppia. Kuuma neste valuu huulilleni ja olen juuri nielaisemassa, kun viestiääni kertoo viestin saapuneeksi. Lähettäjä; Anoppi. "Ei mulla ole uikkareita! Ei ole vuosiin ollutkaan! En ole uinut uikkareissa enää vuosiin".
Kuuma laava ei valukkaan kurkkuuni, vaan on purskahtamassa pitkin puhelimen näyttöä ja sen ohi! Suoraan anopin kasvoille, sillä kasvokuvahan siinä näytöllä näyttökuvanaan oli... Mitä hittoa!? Anoppi ui alasti!? MISSÄ?!

Saan nippanappa pidettyä kahvit suussani ja nielaistua ja kunhan kakistelen kahvit ensin henkitoreestani naama punaisena, alkaa väri vaihtua valkoiseksi. Ajatus siitä, että menisimme julkiselle rannalle, jossa iäkäs anoppini alkaisi riisuutumaan ja esittelisi sulojaan edessäni paljaina...
Ei! En vaan saata edes alkaa ajattelemaan asiaa sen pidemmälle, sillä pakokauhu on valtaamassa minut totaalisesti! Jotkut asiat vaan on tehty peitettäviksi, jotkut ei. Tämä tapaus nyt olisi se peitettävä asia...
Mutta kuinka ilmoittaa anopille, että hei, olis niinku paree pistää uikkarit päälle ja sulot piiloon?! Tän kerran!
Vetoan yleiseen uimarantaan ja sen tuomaan velvoitteeseen...
Anoppi menee hiljaiseksi, eikä muuten viestittele pariin päivään...
Suuttukse?!

Pari päivää myöhemmin tulee viesti, jossa anoppi kertoo löytäneensä vintiltä vanhan uikkarinsa, jonka luuli olleen jo historiaa. Kiittelen hänen huonomuistisuuttaan, ettei ole hukannut uimapukuaan ja voisimme siis kirmata kuin nuoret tytön hupakot konsanaan rannalle. Huh huh!
Alan sovittamaan omaa uikkaani.

Kunhan se menisi ensin reisien kohdalta päälleni... Sitten takamus vuorossa. Huh huh! Jos se on kuivaharjoitteluna tätä, mitä se olisi märkänä?!
Joku sanoi, että sängyssä kaikki toimisi paremmin. Ja mitä liukkaampi olet, sen sujuvampaa on veto. Niin ylös kuin alaskin päin. Siispä tuumaan, että sopivasti jo hiostuttaa joten heittäydyn siltään sänkyyn. Uikka mukana. Ja uusi yritys. Fluuut. Uimapuku suorastaan luiskahtaa päälleni siinä asennossa! JIPPII! Sänkyhommat toimivat siis!

Nousen haarniskassani ylös ja astelen peilin äärelle. Rinnat sitä kokoluokkaa nekin, etteivät siinä petipuuhassa samaan imasuun kerenneet mukaan. Toinen sojottaa kattoa kohti kaula-aukosta, toinen kainalosta itään päin. Siispä rinnat kenkälusikalla pari numeroa liian pieneen uikkariin, flop flop. Saisikos plussapisteitä tässä samalla?!

Kun uimapuku vihdoin on ylläni, näytän mielestäni aikas sexyltä. Avaan hiukseni ja hulmuavat hiukseni heilahtavat olkapäilleni. Aikas niinku Pamela! Hymyilen peilikuvalleni ja isken silmää itselleni. ;) (ai mut eihän mulloo edes pitkiä kiharoita. :D No mutta sopi tähän tekstiin niin hyvin)

Huomaan varpaassani sukkanöyhtää, joten alan kurottaa sitä kankealla selälläni pois. Tunne kumartuessa ei ole yhtä seksikäs, mitä äskeinen peilikuvani isoine rintoineni pikkupikku-uikkareissa, saatikka se ääni, mikä lähtee takalistostani; BRUUUUT!
Ja ei, se ei ollut kaasuvaivoja vaikka munaa sainkin aiemmin! Vaan uikkarini, jotka päättivät ratketa!
ARGH! Ja nyt siis peilissä näkyy peffareikä! Siis uikkarissa peffan kohdalla reikä... Tarkennus.
Miksi emme voisi uida alasti!!!?! Kysynpähän vain!

Kirjoitan kauppalappuun piirakkavehkeen ja pirkon kapseleiden jälkeen: Uudet uikkarit, 2 numeroa isommat.




Kommentit

Lähetä kommentti

Hei, lukijani! Ihana, kun olet siinä!
Mitä mieltä olet tämän postauksen sisällöstä?
Jätä minulle kommentti.
Myös moikkaus riittää.
Silloin tiedän sinun käyneen täällä.
Tulethan toistekin!

KUUKAUDEN SUOSITUIN POSTAUS :

Hampaiden hoito ja herkkä suu vaahdossa

"Hammas on kova kalkkipitoinen suussa sijaitseva muodostelma, jollaisia on monilla selkärankaisilla. Hampaiden pääasiallinen tarkoitus on ruoan mekaaninen hienontaminen." Näin Wikipedia aloittaa kuvaamaan hampaita. Lisään vielä, että terveet hampaat nostavat itsetuntoa ja vähentävät riskiä sairastua. Kyllä. Vialliset hampaat aiheuttavat mm. Kipua, hermokipua, tulehdusta, mätimistä...  Pitkälle edennyt karies voi tuhota hampaan täysin. Hoitamaton leukaluun tulehdus voi johtaa jopa yleistulehduksen kautta kuolemaan.

Laitoin aamukahvin tekeille ja laittauduin valmiiksi tätä päivää varten. Nätit ja mukavat vaatteet korvaavat trendikkyyden, mutta laveran voiteilla ja meikeillä saan tehtyä itsestäni mielestäni kauniin, niinkuin nyt näillä avuillani tehdä voi. Mietin lukemaani hampaista ja muistan aiemmin käydyt blogikeskustelut herkkäsuisista lukijoista.


Hampaistani tahdon pitää huolta ja säilyttää omani niin kauan kuin voin. Hampaat ovat osa minua ja hyvinvointiani. Hampaat ovat …