Siirry pääsisältöön

Viatonta fiktiivistä kerrottavaa, pervoilta kielletty

Kerron päivästäni, kerron ajatuksistani. Osa on totta, osa kuviteltua olematta totta. Voisi ollakin kokonaankin näin... Toivon, ettei asioita väänneltäisi. Viattomuuden tähden, Pervot pysykööt loitolla!

Katsoin jääkaappiin. Mitä sitä pitäisi ostaa seuraavalla kauppareissulla?
Munan tarvetta ei nyt taida olla. Ei. Munaa löytyy vielä muutamaa eri väriä ja kokoa. Otankin yhden munan käteeni ja keitän sen kovaksi. Sopivaa leivän päälle pantavaksi.

Muistin viikonlopun suunnitelmat. Jotain marjaisaa piirakkaa voisi leipoa. Samalla aloin hyrskäyttämään kapselikeittimellä kahvia. Me olemme ristineet keittimen Pirkoksi, joten sanotaan nyt suoraan, että Pirkko pani parastaan ja tipautti Grande Aromat kuppiin.
Lisäsin ostoslistaan Pirkon kapselit ja samalla kirjoitin listan jatkeeksi "piirakkavehkeet".

Luin sanaa uudestaan, sitten ääneen, ja aloin nauraa. Oliko ihan pakko vääntää viattomasta asiasta taas kaksimieliset?! Oliko?! Ihan sama, kun olisin kirjoittanut piirakkavehkeiden tilalle torttutarpeet! Yhtä härski sekin olisi ollut! Ja minähän lupasin, että tämä on viaton postaus, joten pervot vetäkääs itsenne ulos! Siis koneelta! AUrinkoa ottamaan! hus hus!

Laitoinpa sormet näppylöille ja annoin kirjoituksen piristää myös Murusen työpäivää/-iltaa tekstarin muodossa. "Ostetaan piirakkavehkeet".

Seuraava ajatukseni oli, olenko ihan aikuisten oikeasti kasvanut isoksi? Siis isolla tarkoitan AIKUISTA, sillä IIISSSOOO olen kyllä kokoluokassani. Autoilijat vertaisivat varmaankin urheiluauton sijaan johonkin tila-autoon tai maasturiin. Oikeastaan Mokkahan on aikas kaunis iso auto. Hmm.. Ja eikös maavaraakin ole paremmin ja kyyti varmempaa? Kyllä sellaiseen kärryyn mahtuisi useampikin kerralla ja mirrikin kaveriksi. Vai? Siis autoon! A-U-T-O-O-N!

Mutta asiaan! Olen keski-ikäinen heitukka ja nimeän kahvinkeittovälineenkin Pirkoksi?! Eikös se ole lasten juttuja? Ja astianpesukoneellakin on oma nimensä. Se on Rauni. Ja ei, ei se ole edes Braunin merkkiä! Mitähän muita täriseviä ja hyriseviä vehkeitä meiltä löytyykään nimettyinä? Juuri nyt en taida muistaa...

Raavin päätäni tylpillä sormenpäilläni, en kynsillä, joita ei ole enää. Jotain hyötyä kilpirauhasen petturuudesta. Ei tule arpia raapiessani ajatuksissani. Toisaalta, kun Murunen sanoo, "voitko raapia selkääni" ja kyhmyttää selkäänsä korkkiruuvin mutkalla eteeni, toivoisin kynsiä olevan. Hän ei millään saa tarpeekseen sormittelustani (ja kuka käski taas ajatella kaksimielisesti?!) vaan hihkuu: "Käytä hyvä nainen kynsiäkin"! Ja minähän yritän. Minä teen parhaani! Purenko samalla?!

Anoppi oli tulossa viettämään kesän viimeisiä hetkiä luoksemme ja ehdotimme, että ottaisi uimapuvun mukaansa, jotta voisimme viettää aikaa myös ulkona, rannalla. Voisimme ottaa aurinkoa ja anoppihan halukkaana naisena uisi kuin vesipeto. Siis uimiseen halukkaana... Ei hyvää päivää sinun kanssasi!

Viestiä anopille. "Ota uikkarit mukaan!". Laitoin kännykän pöydälle ja aloin hörppimään sumppia. Kuuma neste valuu huulilleni ja olen juuri nielaisemassa, kun viestiääni kertoo viestin saapuneeksi. Lähettäjä; Anoppi. "Ei mulla ole uikkareita! Ei ole vuosiin ollutkaan! En ole uinut uikkareissa enää vuosiin".
Kuuma laava ei valukkaan kurkkuuni, vaan on purskahtamassa pitkin puhelimen näyttöä ja sen ohi! Suoraan anopin kasvoille, sillä kasvokuvahan siinä näytöllä näyttökuvanaan oli... Mitä hittoa!? Anoppi ui alasti!? MISSÄ?!

Saan nippanappa pidettyä kahvit suussani ja nielaistua ja kunhan kakistelen kahvit ensin henkitoreestani naama punaisena, alkaa väri vaihtua valkoiseksi. Ajatus siitä, että menisimme julkiselle rannalle, jossa iäkäs anoppini alkaisi riisuutumaan ja esittelisi sulojaan edessäni paljaina...
Ei! En vaan saata edes alkaa ajattelemaan asiaa sen pidemmälle, sillä pakokauhu on valtaamassa minut totaalisesti! Jotkut asiat vaan on tehty peitettäviksi, jotkut ei. Tämä tapaus nyt olisi se peitettävä asia...
Mutta kuinka ilmoittaa anopille, että hei, olis niinku paree pistää uikkarit päälle ja sulot piiloon?! Tän kerran!
Vetoan yleiseen uimarantaan ja sen tuomaan velvoitteeseen...
Anoppi menee hiljaiseksi, eikä muuten viestittele pariin päivään...
Suuttukse?!

Pari päivää myöhemmin tulee viesti, jossa anoppi kertoo löytäneensä vintiltä vanhan uikkarinsa, jonka luuli olleen jo historiaa. Kiittelen hänen huonomuistisuuttaan, ettei ole hukannut uimapukuaan ja voisimme siis kirmata kuin nuoret tytön hupakot konsanaan rannalle. Huh huh!
Alan sovittamaan omaa uikkaani.

Kunhan se menisi ensin reisien kohdalta päälleni... Sitten takamus vuorossa. Huh huh! Jos se on kuivaharjoitteluna tätä, mitä se olisi märkänä?!
Joku sanoi, että sängyssä kaikki toimisi paremmin. Ja mitä liukkaampi olet, sen sujuvampaa on veto. Niin ylös kuin alaskin päin. Siispä tuumaan, että sopivasti jo hiostuttaa joten heittäydyn siltään sänkyyn. Uikka mukana. Ja uusi yritys. Fluuut. Uimapuku suorastaan luiskahtaa päälleni siinä asennossa! JIPPII! Sänkyhommat toimivat siis!

Nousen haarniskassani ylös ja astelen peilin äärelle. Rinnat sitä kokoluokkaa nekin, etteivät siinä petipuuhassa samaan imasuun kerenneet mukaan. Toinen sojottaa kattoa kohti kaula-aukosta, toinen kainalosta itään päin. Siispä rinnat kenkälusikalla pari numeroa liian pieneen uikkariin, flop flop. Saisikos plussapisteitä tässä samalla?!

Kun uimapuku vihdoin on ylläni, näytän mielestäni aikas sexyltä. Avaan hiukseni ja hulmuavat hiukseni heilahtavat olkapäilleni. Aikas niinku Pamela! Hymyilen peilikuvalleni ja isken silmää itselleni. ;) (ai mut eihän mulloo edes pitkiä kiharoita. :D No mutta sopi tähän tekstiin niin hyvin)

Huomaan varpaassani sukkanöyhtää, joten alan kurottaa sitä kankealla selälläni pois. Tunne kumartuessa ei ole yhtä seksikäs, mitä äskeinen peilikuvani isoine rintoineni pikkupikku-uikkareissa, saatikka se ääni, mikä lähtee takalistostani; BRUUUUT!
Ja ei, se ei ollut kaasuvaivoja vaikka munaa sainkin aiemmin! Vaan uikkarini, jotka päättivät ratketa!
ARGH! Ja nyt siis peilissä näkyy peffareikä! Siis uikkarissa peffan kohdalla reikä... Tarkennus.
Miksi emme voisi uida alasti!!!?! Kysynpähän vain!

Kirjoitan kauppalappuun piirakkavehkeen ja pirkon kapseleiden jälkeen: Uudet uikkarit, 2 numeroa isommat.




Kommentit

Susanna sanoi…
Hihhiii! Sä osaat sitten kirjoittaa hauskasti ;DDD

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…