Hae tästä blogista

Huominen voi olla toisenlainen

Olen itkenyt elämäni aikana miljardeja kyyneleitä,
tulvavirtoja, merien suolaisia vesiä silmäkulmistani. 
Olen huutanut ääneen pahaa oloani. 
Huokaissut syvään ja yrittänyt jaksaa, selvitä. 
Päivä kerrallaan. 
Voittaa demonini. 

Nyt kyyneleet kuivuneet. Huudot lakanneet. 
Yritän kyllä, mutta mitään ei ulos asti tule. 
Ei edes ilosta. 

Ja kyllä. Nyt olen iloinen. Onnellinen. 
Sain toivon ja uskon paremmasta! 
Sain toimintakyvyn ja kivuttomuuden. 
Minä niin huudan sisälle päin ja sisääni vuodatan virran . 

Mitä sitten, että keskittyminen ja tarkkaavaisuus häiriytyi. 
Mitä sitten, vaikka huomenna voi päivä olla jotain ihan muuta. 
Mitä sitten, vaikka lääkkeisiin kasvaakin toleranssi ja kaikki päättyy. 
Mitä sitten, vaikka yhteisvaikutukset voivat tulla vasta viikossa, ei tänään...

Millään muulla ei ole nyt väliä, kuin tällä hetkellä! 
Olen vihdoin saanut sen OFF-napin, jota painaa. 
Jolla saan helpotuksen ja taakkani pois! 
Ihan sama, vaikken voisikaan kauaa käyttää tällaista lääkitystä. 
Ihan sama!!!

Tänään, tässä hetkessä. Nyt. 
Kun minä voin kokea olevani nainen ja voin olla MINÄ! 
Iloinen, liikkuvainen minä! Täynnä elämäniloa. 
Toteuttaa unelmamme! Minä pystyn siihen! 
Sen pienen hetken... Minulle suuren! 

Olemme tiedostaneet senkin, että kyseessä on kuin onkin hermovaurio, 
mikä on ollut hallitsemattomana kimpussani. 
Voi kuule, ystäväni, tämä hetki on onnen hetkeni silti.
Tiedämme nyt, että voin saada apua edes vähäksi aikaa. 
Nyt olen kohdannut valon! 
Olen vapautunut!
Puhdas. 
Keveä. 
Hyvinvoiva. 
Energinen. 
Iloinen...
Tänään minä olen ihminen! 

Huominen on toinen. Huomisesta en tiedä. 
En mieti sitä vielä. 
Kiitos lääkäri, joka toit minulle elämän takaisin! 
Annoit minulle mahdollisuuden kokea tämän hetken! 
Loit minuun toivon ja uskon siemenet. 
Saan tankata voimaa myös nukkuen syvää, hyvää unta. 

En  minä parane, Enkä ole terve. 
Mitään ihmettä ei ole tapahtunut. 
Sairaus etenee ja pahenee kyllä edelleen. 
Tilanne huononee taas ennemmin tai vähän myöhemmin. 
Todennäköisesti huomenna jo on päivä erilainen. 
Mutta tänään! Tänään minä olen onnellinen!


2 kommenttia:

Anne kirjoitti...

Voi Viltsu, olen niin iloinen puolestasi! Sinun valtavan kovan kipusi tietäen ja kuinka olet joutunut kestämään sitä ja luopumaan niin paljosta,olet kyllä ansainnut kivuttomamman hetken. tämä on kyllä ihan paras uutinen vuosiin! Hermovaurio ei kuulosta helpolta ja hyvältä, mutta epätieto on pahempaa. Voimia!

Viltsu kirjoitti...

Kiitos Anne! Totta turiset. Epätieto on pahinta, mutta ei tietokaan poistaisi kipua. Auttaisi vaan ymmärtämään ja ehkä estämään jotain.

JOKO LUIT TÄMÄN?

Utuvuori sai ensimmäisen pariskunnan paratiisiinsa

 Nukkekotipäiväkirja avautuu taas.  Kertojina: Ja Ellan   alkutörinät:   Vieläkö muista, kun kerroin ostaneeni talon? Rakennustarkastajat tu...