Ajattelen ääneen
Kellokukkien valtaama metsä on kuin keijukaisten puutarha. Saniaisen katveesta voi löytää sinisiipisen keijukaisen paistamassa lettuja vadelmahillon seuraksi. täältä olen poiminut kukkakimpun myös meille kotiin. Keijukaispölyä saatiin samalla. ;)
Polku, mikä johtaa tuntemattomaan, voi jollekin olla pelottava tai häveliäs asia. "Emmehän me nyt voi mennä sinne, koska emme tiedä, minne se johtaa".
Samoin joku uuden asian kohtaaminen elämässämme voi olla kuin tämä tuntematon polku tai tie. Tai uuden aloittaminen, uusi ihmissuhde tms. Uskallanko ottaa riskin?
Joku voi lähteä polulle kulkemaan uteliain silmin ja tarkistaa, minne se viekään. Kokea seikkailuja tai todeta, ettei se ollut mitään sen kummempaa. Eipähän jää mieltä ainakaan vaivaamaan. Tulipahan nähtyä se matka, mitä kuljimme. Jäikö jotain mukaan?
Ei tarvitse pörhältää niska limassa ja hikeä valuvana ympäriinsä. Voi joskus istahtaa alaskin ja olla vaan. Kuunnella lintujen liverrystä ja heinäsirkan sirritystä. Se aika tulee vielä, ettet kuule heinäsirkkojenkaan soittoa! Sitten se on liian myöhäistä.
Voimme katsella maailmaa kauas ja kaukana. Voimme matkata maailman ääriin ja liihottaa joka hetki jossakin pystymättä rauhoittumaan hetkeksikään aloillemme ja ihan oikeasti nähdäksemme enemmän, kuin vain ne "nähtävyydet". Näemmekö me sumuisten silmiemme ja ajatustemme lävitse todellisuutta ympäriltämme?
Näemmekö lähelle?
Uskallammeko pysähtyä kotiin sohvalle makaamaan ja aloittaa sieltä tutkimusmatkamme ajatuksiimme?
Voitko olla hetken itsesi kanssa hiljaa tekemättä mitään ja antaa ajatusten tulla mieleesi?
Mitä ne kertovat sinulle? Hiljaisuudessa, ilman taustahälyä.
Joku minua parempi ihminen sanoi, että jokaisen pitäisi kehittää tapojaan ja tervehtiä automaattisesti ihan aina, kun saavutaan jonnekin paikanpäälle. Vaikkapa sitten hammaslääkärin odotusaulaan. Olen sen verran jäyhä ihminen, etten odotusaulassa ala ovelta huutelemaan, "HYVÄÄ PÄIVÄÄ". En, vaikka tämä minua fiksumpi kirjoittikin, että niin pitäisi tehdä siitäkin huolimatta, että sinua aletaan tuijottaa tai ollaan muuten vaan vastaamatta. Tervehtiminen ei ole koskaan (poikkeuksena arvovaltaiset vieraat, joissa nokkimisjärjestys on erilainen) väärä asia.
Minä tervehdin kyllä naapureita, kaupan kassaa, lääkärin vastaanotolla lääkäriä ja hoitajaa, kirjaston tätiä... Mutta en tosiaankaan odotusauloissa koko kansaa. Olenpas töykeä, kun en jokaista moikkaa...
On osattava ajatella sitäkin, että jotkut ovat tarkkoja reviiristään ja ahdistuvat siitä, että heitä puhutellaan tuollaisessa tilanteessa tai heitä katsotaan, heihin ottaa vieras ihminen kontaktia... Jokainen ihminen ei ole avoin ja puhelias ja sosiaalinen! Ei, vaikka sinä kuinka olisit.
Ostamme ympärillemme kalliita asioita. vähättelemme sitten käänteisesti ajatellen ostamisiamme. "Sain niin halvalla tämän tonnin vaatteen. Maksoin vain 500 euroa...". Samalla ajattelemme, että toivottavasti ihmiset nyt tajuavat piiloviestimme, että olenpa rikas, kun minulla on varaa. Samalla lepyttelemme itsemme omaatuntoa ja annamme itsellemme syyn olla tällaisia. "Sehän oli niin halpakin, että olen hyvä ihminen, kun en ostanut kalliilla".
Mutta entäpä, jos se maallisuus ei olisikaan hyvyytemme mittari, eikä keino esittää hienoa ihmistä? Entäpä, jos kokeilisimmekin tovin olla ostamatta mitään ylimääräistä? Siis todellakin ilman mitään! Vain ruoka ja sekin halvempaa ja vain pakollista. Ei herkkujakaan.
Mitä on elämä heillä, joilla ei ole varaa herkutella, shoppailla, olla "maallisella tavallaa hyvä ihminen"...
Tai ehkäpä huomaamme, kuinka osaamme olla vieläkin parempia ihmisiä, kun löydämme mielenrauhan ja hyvyyden ilmaiseksi!?!
Vaikkapa harrastuksena luonnossa samoaminen, nähdä vesilintujen uiskentelu ja antaa niille leivästä palanen, poimia kukkakimppu pellon laidalta....
Pieniä, ilmaisia asioita, joista tulee yllättävän hyvä mieli.
Kuka tahansa voi avata silmänsä hiljaisuudessa.
Lopuksi vielä 10 ihan pätevää ohjetta:
1. Jos on nälkä, syö jotain.
2. Jos väsyttää tai nukuttaa, mene lepäämään ja koita nukkua.
3. Jos on jano, juo vettä. Kivennäisvesikin on hyvä vaihtoehto.
4. Jos on kuuma, vähennä vaatteita ja hakeudu varjoon.
5. Jos on kylmä, lisää vaatteita ja hakeudu sisätiloihin.
6. Jos tuntuu, ettet näe kunnolla kauas tai lähelle, hanki silmälasit.
7. Jos haluat, että hiuksesi ovat puhtaat, pese ne. Sama pätee muihinkin kehonosiin.
8. Jos et halua tulla ähkyyn, älä syö liikaa.
9. Jos auton bensamittari alkaa näyttää punaista, mene tankkaamaan.
10. Jos haluat neuvoja, kysy niitä muilta.
Kommentit
Ja briljeeraus ärsyttää, että maksoi vaan tonnin, tai tämä auto vain 200 000 jne. vaikka tuokin lähtee kyllä huonosta itsetunnosta. Minä aina laihialaisena oikein töräyttelen, että maksoi vaan euron ja kirpparilta tai huutiksesta ostin, voisin toki olla salaperäinen ja kun vaikka uutta laukkua kehutaan (ostanut halvalla huutiksesta) voisin mystisesti hymyillä ja vastata "eikö olekin ihana". En olisi liian tyrkky, mutta jättäisin salaperäisyyden verhon, että minulla saattaa olla enemmänkin varoja käytössä. Ei rakastan oikein töräytellä kaikki edukkaat löydöt tiskiin. Ihan parasta on kehuskelle Lidl ostolla, monihan häpeäisi kulkea Lidlin muovipussia kantaen. Siksi kai koko pulju ei menesty muissa Pohjoismaissa ja harkitsevat kauppojen lopettamista, paitsi Suomessa. Ei olla niin fiinejä, kuin ruottalaiset... (tosin vaarini oli suomenruotsalainen, mutta hänkin oikein inhosi kaikkea snobbailua, vaikka hänen lapsuus olisi antanutkin siihen aihetta) Muuttipa etunimensäkin Erikistä Erkiksi, maailman paras vaari oli. Ja niin sielukas ja hyvä. No niin taas poukkoillaan, kaikki ylläoleva teksti kuitenkin rönsyää materiaa, en siis vielä ole niin kehittynyt... Tykkään roinasta. Mutta kenties minäkin ikää myöten rauhoitun ja jalostun ja alan joogaamaan ja kaikkea muuta ja myyn turhan. Kyllä haaveilen aina noin vapauttavasta elämästä. Roinakin on vankila!
Ehkä tekstini vain sivusi juttuasi, mutta yritystä oli. :)
Oli ihana juttu ja kauniita kuvia. Olet sielukas immeinen. <3
Tiia
http://minakokeski-ikainen.blogspot.fi/