Kommentti

Olen tehnyt parin bloggeri-vuoden aikana toista tuhatta blogikirjoitusta.
Monta ikivanhaa olen poistanutkin, joissa käsittelin ihan liian arkoja asioita. Te, jotka olitte alusta asti, toki tiedätte nekin asiat. Myös verstaan ajoilta.. Jotkut postaukset olivat muuten vaan liian tylsiä tai lähinnä sitä "muista arvontani"-juttua.
Eipähän lopu tila kesken...
Ja koko ajan tulee lisää uusia kirjoituksia. En siis ole lopettamassa. En todellakaan, sillä mitä enemmän saan kommentteja ruusuin tai risuin, sitä varmemmin tiedän, että blogiani seurataan. ;)


Kaikista suosituimmaksi kautta aikojen on noussut "Super Salt balanse testissä"-kirjoitukseni yli 2400 katselukerralla! Enpä olisi arvannut! Käytän muutes tuotetta edelleen ja olen tyytyväinen yhä! Turvotukset ovat pysyneet kurissa. (Ellei lasketa kesän kilppari-arvojen sekoilua ja sen seurauksena tullutta turvotusta, mikä sekin laski lääkityksen korjaannuttua).



Paljon on kommenttejakin tullut. Niin hyvässä kuin pahassakin siis. Ihana huomata, että olette aktiivisia ja teitä kiinnostaa ihan tavallinen elämäni. Se, mitä minulle kuuluu tai mitä minä täällä puuhastelen. täytyy minun olla sitten melko mielenkiintoinen. :D :D No ei sentäs. Ihan tavallista arkea, kun jokaisellahan meistä on omat haasteensa. Pohdintojani on kehuttu ehkä eniten nyt tuolla 2vuotis-arvonnassa. Tokana taitaa olla askarteluni. Aika jännää... Askarteluille aloitin blogini, mutta pohdiskelut auttoivat terapioimaan ainakin aluksi. Enää ei menneisyyteni kummittele onneksi.



Paljon on kuitenkin myös kirjoituksiani täällä tyystin kommentoimatta.
Esimerkiksi "Salaperäinen salaisuus", jossa kerron salaisuuksia liittyen bloggaukseeni on tyystin tyhjää täysi. Ei kommentin kommenttia.

Vastaavasti "Näytän sulle missä mullon vaalennusraidat" oli yksi suosikeistanne tämän  kesän aikana.


Normisettiä yleensä on pari kommenttia, kuten tässä "Uuvuttava kipu ja sen lievitys"-bloggauksessani.


Tähän tahdon myös nostaa esille vanhoista kirjoituksistani yhden oman suosikkini. "Enkelilleni".
Muistuttaakseni siitä, ettei elämäni ole pelkästään kipua ja lääkkeitä, vaan myös rakkautta, perhe-elämää, kodin pyörittämistä arjessa, harrastuksia... Ihan samoja asioita kuin sinullakin. en minä mikään ihmeellinen otus ole.







Kommentit

Tuula sanoi…
Joskus pohtinut myös että lukeeko blogejani enää kukaan. Kommentointi on vähentynyt FB:n myötä. No, tietenkin vaikuttaa toisen blogin "uinuvuus" ja toisen hyvin rajattu lukijakunta :)
PS. Melkein joka postauksen luen, vaikka syötteenlukijan kautta. Poikkeuksena jos en ole ehtinyt moneen päivään lukijalle, niin saatan tyhjentää sen kertaklikkauksella, koska satoja postauksia olisi luettavana :)
Vilimarika sanoi…
Samoin. Luen kaikkien uudet viittaukset, mutta millon ja millään en nouda kommentoimaan kaikkia.