Siirry pääsisältöön

Kuinka sanasi sattuu pieneen ihmiseen

Viikonloppu on takana. Olipas se täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Erilainen kokonaisuudessaan.
Ihana oli myös huomata, että blogiani seurasi viikonlopunakin moni teistä, vaikka ajastelinkin postaukset tulemaan olematta itse täällä.



Päällimmäisenä viikonlopusta jäi mieleeni hyvä seura, herkuttelut sekä tapahtumarikkaus. Pääsin seuraamaan mm. hevosten missikisoja, heppa-jalista, raveja ja muita hauskoja juttuja.



Olen saanut palautetta eri ihmisiltä ja eri asioista.
Koko tämän 3 vuoden bloggausajan, ja 2 vuoden Inspiksen ajan, palautetta on sadellut milloin milläkin ilmapiirillä höystettynä. Asiallinen palaute on aina kannustanut jatkamaan ja kun saan palautetta, jossa kerrotaan jopa minun olevan esikuva, voit uskoa, että sydän lyö sutia ja haukon henkeä lähes hyperventilaation partaalla.

MINÄKÖ?!
Olenko minä todella tehnyt jotain oikein blogissani?!
KIITOS!



Sama se on silloin, kun vastaani tulee jokin toisten blogi tai meili, jossa kerrotaan minun blogini tai minun itseni olevan sellainen, jolle kuuluisi kiitosta, vuoden paras-titteli tms.
Ihan käsittämätöntä, oikeesti! Eihän minulla ole kymmeniä tuhansia lukijoita!
En edes tiedä totuutta, montako siellä on rekkaamattomana lukijana. Mutta silti...
Minun blogini paras?!
Ok, ehkä yhden tai kahden mielestä, mutta minulle se yksi tai kaksi tällaista arvostusta antanutta on suunnaton ILO! Hämmennys ja ilo yhtäaikaa.



Välillä saan palautetta töistäni, välillä kirjoituksistani. Kehutaan ja kiitellään. Tuntuu hyvältä, kun ne kelpaavat muillekin, eikä vaan minulle itselleni. Ja välillä kiitetään vertaistuesta ja ystävyydestä. Siitä, että olen ihminen ihmisten joukossa. Jollekin olen ollut tukena vaikeina aikoina, jollekin tietämättäni edes sitä sillä hetkellä! Joku avannut silmänsä näkemään tarkemmin ympärilleen omaa elämäänsä. Huikeaa!



Sitten tulee yksi kommentti joka latistaa kaiken.
Haukutaan ja syytellään ja solvataan oikein sydämen kyllyydestä!
Voi apua!



Alussa se satutti tosi paljon! Itkin ja valvoin öitä, kun mietin, mitä pahaa olen tehnyt?! Miksi minun kimppuuni käydään virtuaalisesti? Mikä voi olla niin pahaa, ettei vaan ohiteta blogiani, jollei se ole mieluinen, vaan jäädään oikein asiakseen pahoittamaan minun mieltäni? Kyllä, ei sitä kommenttia vahingossa lähetetä, vaan ihan tarkoituksella!



Jos jokainen haukku tekisi haavan, olisin enemmänkin henkisesti haavoilla, kuin fyysisesti, mutta henkiset haavat eivät paranekkaan niin helposti!
 Minulle se on niin yks ja sama, onko haukkuja anonyymi vai nimimerkillinen. Joka tapauksessa kirjoittaja on ihminen ja vastaanottaja samaten. Joka tapauksessa siis solvaukset tulevat ihmiseltä suoraan ihmiselle. Henkilökohtaisuuksiin mennen.
Solvauksilla silvotaan nimenomaan minulle tärkeitä asioita palasiksi. Rumennetaan minun blogiani. Satutetaan Minua!
 Ja yleensä se tehdään vielä niin, ettei anneta edes mahdollisuutta kysyä tai puolustautua.
Kyllä, minä otan sen henkilökohtaisesti!



Aikaisemmin siis loukkasi kovastikin moinen. Nyt kun anonyymit ovat muutaman kerran heittäneet kakkaa niskaani, siihen taitaa jollain tapaa kovettua. Vaikka se loukkaa edelleen, samalla se avaa silmiäni. Näen maailmassa pahoinvoivia ihmisiä, joiden elämäntehtävä on pahoittaa toisten mieltä. Se on surullista! Turhauttavaa, kun en voikkaan auttaa jokaista heistä.



Muistelen kaikkia niitä viestejä, joissa blogikirjoituksiani on arvosteltu. Jos jokaiselle heistä antaisin marionettinarun ja sanoisin, vedä siitä, olisin melko ankea tapaus.

Minä en saisi:

-Tehdä postikortteja
- tehdä koruja
- blogata
- blogata suruista
- antaa kenellekkään lahjoja
- Osallistua anna hyvän kiertää-haasteisiin
- ottaa rahaa korteistani ja koruistani
- ostaa keneltäkään mitään niillä hinnoilla, jotka minulle sanotaan
- ostaa mitään, ruokaakaan
- ottaa lahjana mitään vastaan
- ulkoilla
- liikkua
- veneillä
- Kertoa olevani sairas ja vähävarainen
- nauttia kesästä
- nauttia talvesta
- Rakastaa häntä, jota rakastan
- Kehua muita bloggaajia
- mainita blogissani, mitä sain keneltäkin
- olla onnellinen
- ym ym



Tuossa nyt äkkiä muistamani muutama asia. Mitä minä sitten saisin blogata? Ai niin, en mitään! Unohdin...
Miksi? Ketä tämä loukkaa?
Kerron omasta elämästäni, joten jos tämän kaiken pitäisi jotakuta loukata, niin ihan itseäni! Tämä on hyvänen aika minun elämääni! Ja entä kaikki he, jotka myös joutuvat samaan tilanteeseen?! Enhän minä ole tosiaankaan yksin asian kanssa!



Lähes jokainen, joka kertoo vähääkään enemmän itsestään tai elämästään tai kiinnostuksenkohteistaan, joutuu jossain vaiheessa blogikiusaamisen kohteeksi. Aiheesta olen jo kirjoittanut aikaisemminkin, mutta eihän tämä asia vanhene milloinkaan. Ei se liity hetkeen tai tilanteeseen. Se on jatkuvaa! Jossakin, jollekin.



Mietin, eikö helpompaa ole siirtyä sellaista blogia lukemaan, mikä kiinnostaa enemmän, kuin alkaa seurata blogia, mikä ei kiinnosta ja sitten solvata siellä?
Olen lueskellut muiden blogien kommentteja ja seurannut niitä anonyymejä, joilta olen saanut itsekin haukkuja. He ovat muillekin kommentoineet hyvin ilkeästi. Esimerkiksi eräs aivan ihana sisustusblogi, jossa kaikki oli niin kaunista, hienosti blogattua, asiallista... Siellä haukuttiin bloggaajan oma koti! APUA!



Minulle ei tulisi mieleenkään mennä arvostelemaan toisten kotia ja haukkumaan sisustusmakua, vaikka kuinka olisi kirppis-ostettuja tai kuten meillä, suurin osa saatuja huonekaluja.
En moittisi siivottomuuttakaan. Jokainen asuu OMASSA KODISSAAN niinkuin haluaa!
Saatikka vimpan päälle trendikäs sisustusbloggaaja, jolla kuulemma on ruma maku ja vääränlaiset huonekalut!!!  MITÄ???!



Tiedän bloggaajia, jotka ovat joko lopettaneet bloginsa kokonaan, sulkeneet toviksi, vaihtaneet uuteen blogiin tai vaihtaneet kokonaan tyylinsä, etteivät enää kirjoita mitään, jottei tulisi sanomista. Osa ei edes uskalla aloittaa omien mielipiteidensä kirjoittamista, koska nämä negatiiviset anonyymikommentit pelottavat. Surullista!
Sanotaankin, että ihminen on ihmiselle susi...



Voin hyvin arvata, että tämmöinenkin avautuminen saa jollakin veret kiehumaan ja kohta saan taas niskaani viestiä, missä haukutaan tapani ottaa esille tällainen asia. "miksi arvostelet toisten kommentteja, jos itse kirjoitat noin pahasti haukkuen anonyymit". Joopa joo...
Anteeksi en ala pyytämään sitä, että sanon asioista suoraan. En hauku ketään, vaan tuon julki sen tosiasian, että monella bloggaajalla on sama murhe! Kuka näistä puhuu ääneen, jos kaikki vaikenevat?! Ja hei, anonyymiys ei itsessään tee kenestäkään ilkeää eikä nimimerkki hyveellistä! Siihen ei siis nyt ole tarkoitus yleistellä ketään! Hyviäkin ihmisiä kirjoittelee anonyymisti ja valitettavasti myös nimimerkein tulee kakkaa toisinaan bloggaajille.



Minun mielestäni bloggaajan oikeus on blogata juuri niistä asioista, joista haluaa. (Hyvien tapojen mukaisesti toista loukkaamatta) Lukijat valitsevat ne blogit, joita haluavat seurata.



 Ja he, joilla oikeasti on niin paha olla, että pitää haukkua muita, pitäisi kyllä ihan ekaksi miettiä, sanoisitko samat asiat kasvotustenkin?
Jokin siinä mättää, että kääriydytään anonyymiyden huntuun ja sitten heitetään solvausta. Tai paetaan tilanteesta, ettei ole mahdollisuutta selvittää asioita. Osoitetaan sormella kuulematta, mistä on oikeasti kyse. Onko kenties jokin väärinymmärrys tai muu ihan selkeä selitys?
Tai jos saakin selvitettyä asian, ei edes pyydetä anteeksi tai myönnetä omaa virhettä, erehdystä, mokaa, pahaa sanaa...
Silloin ei vaan ole kaikki murot kupissa.



Kun luet blogeja, kommentointi on tosi tärkeää ja iloinen asia.
Kun kommentoit, tee se asiallisesti, kannustavasti tai niin, ettei se loukkaa.
Kehua ei tarvitse, ellei ole aihetta. Rakentavaa keskustelua on ihan kiva saada. Mieti, miten itse haluaisit asiat kuulla omalla kohdallasi. Lue lauseesi ensin itsellesi ääneen vaikka ja lähetä vasta sitten. Ihan kaiken varalta...


Yritettäisiin olla kaikki sovussa keskenämme! 


Yritetään jokainen huolehtia ihan vaan omista asioistamme! 
Ja jos on pakko puuttua toisen elämään, tehdään se asiallisesti. 
Kuinka sinä haluaisit sinua kohdeltavan?! 



Onko sinulla itselläsi kokemuksia netin varjopuolista ja siitä, että sinun blogiasi haukutaan? 
Entäpä ruusuja? 


Luetko säännöllisesti blogeja, joista et pidä, vain siksi, että tietäisit, mitä nyt kirjoitetaan siellä tai saadaksesi lisää pökköä pesään? 


Tai oletko törmännyt asiaan, että olet itse anonyymi ja sinua solvataan, koska et rekisteröidy bloggeriin?  

Sotketaanko sinua haukkuviin anonyymeihin? 


Tuleeko nettikiusaaminen koskaan loppumaan? 


Päätän päivän mietteet tähän. Otan kupposen suklaacaramel-kahvia ja mansikka-rahkapiirakkaa. Kyllä! 
Olemme aloittaneet jo juhlimisen. ;) Ekat synttärikahvit juotu ja rippeet vielä jäljellä. Hih. 


Kiitos että jaksoit lukea taas tämänkin ja katsella kanssani viikonlopun kuvia. Vaikka tätä kaunista heppaa, jota kannustin heppojen missikisoissa. 


Tai uljaita shirejä, joiden kauneus ja kookas koko saivat henkeni haukkomaan. 


Ihanaa, rauhallista ja hyvää viikkoa ilman mielipahaa toisten takia! 





Kommentit

Nanna sanoi…
Onpa teillä ollut kivan kuuloinen viikonloppu!
Harvinaisen paljon olet kyllä saanut asiatonta kakkaa niskaasi. Olet avoin persoona joka kirjoittaa paljon ja erilaisista asioista,se saa sitten ilmeisesti ilkeiden anonyymien kielenkannat laulamaan ja voi ihan niin turhasta valitetaan. Mutta sä jatkat sitkeästi ja olisi tosi kurjaa jos blogisi loppuisi tuollaisten ilkeiden kommentointien takia.
Maca sanoi…
Minä olen ajatellut, ettei todella ilkeitä ihmisiä ole olemassa, mutta kyllä heitä on. Ihan tahallaan tekevät ja sanovat ilkeästi. Mutta minä olenkin sinisilmäinen, ihan oikeasti. Tsemppiä kuitenkin, ongelmahan ei ole sinulla vaan ilkeilijöillä. Tiedän kyllä, että aiheeton sanominen sattuu, mutta sittenkin, paha saa palkkansa aina jossakin muodossa. Sinun ei tarvitse maksaa, maksu tulee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.
Viltsu sanoi…
Huomaattehan, että palaute tullut 3v aikana, ei kerralla. Ja mitään kostoja en mieti. Pyh. Kuten Macakin tuumit, kyllä luonto tasaa tilit ajallaan. Ei minun tarvitse alentua samalle tasolle katkeroituneiden kanssa.
Ihan yleisestikin asiaa tässä mietin, eikä nyt tällä hetkellä ole tullut ikävää palautetta. Joskus kuitenkin. Ihan kuten monille muillekin enemmän bloganneille, avoimemmille tai kuten esimerkkini kertoi, jopa omasta kodistaan moitteita saaneelle!! Uskomatonta, mutta totta.
Kukaan ei synny pahaksi, kukaan ei ole paha täysin. Jokaisessa on hyvyyskin. Ja jokaisella hyvällä virheensä, paha puolensakin. Kumpi puoli päästetään valloille!?
En todella ole lopettamassa blogiani. :) tämän käyttäjän olen löytänyt ihania ihmisiä ja tuonut apua ja iloa toisillekin. Molemminpuolin. katkeroituneilla ja tietämättömillä se paha olo on. Kunpa voisin auttaa heitä jotenkin.
Waude mikä viikonloppu ja upeat kuvat.

Hevosenkakkakuva on paikallaan, jos ihmisellä ei ole mitään positiivista sanottavaa - hän voi olla hiljaa.
Viltsu sanoi…
Kaikki ei osaa olla hiljaa. :( Harmi. Onneksi ruusuja tulee kuitenkin enemmän ja suurin kimpuin. :) Meille kaikille varmasti.

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…