Elämän puutarha


Vesisade ropisee katolle ja ikkunalaudoille. Taivaalla jyrähtelevät suihkarit välillä kovastikin lentäessään talomme yli. Katson ikkunasta ulos, mutten näe tällä kertaa sadepilvien lävitse niistä yhtään. 
Hörppään kupista kahvia ja puraisen palan naan-leivästä. 
Olen levollinen ja rauhallinen. 


Vaikka viikonloppu olikin kiva ja erilainen, vei se myös voimani tyystin. 
Tiedätkö sen tunteen, kun valvot 24tuntia tai kauemmin putkeen, teet koko sen ajan fyysistä työtä lepäämättä hetkeäkään ja sitten saat nukkua puolisen tuntia. Sitten sama homma jatkuu taas uudelleen? 
Siltä se tuntui minusta. 

Vaikken teekään työtä ja vaikka kuinka "huilaisin", vaikean kivun kanssa ei ole taukoa ja lomaa. Ja kun se kipu pahenee jostain kivastakin tekemisestä, voimat ovat hyvin suurella koetuksella. Siinä tuntee sinnittelevänsä ja tekevänsä paljon töitä sen eteen, ettei purskahtaisi itkemään, huutamaan, raivoisasti viskomaan tavaroita päin seiniä tai vaan romahtaisi polvilleen maahan ja makaamaan, kun ei vaan jaksaisi enää! 

Viikonloppu meni kivasti, mutta myös sinnitellessä. Eilen illalla olin jo niin uupunut kaikkeen, että makasin vain hiljaa kyynelten valuessa poskilleni ja välillä aloin kakomaan oksennusrefleksin nostaessa päätään. Kaiken lisäksi koko päivän oli astmakohtaus lievänä päällä ja väsyin siitäkin vähästä niin, että silmät painuivat välillä kiinni väkisin. 

Viime yön nukuin sikeästi ja vaikka unissani koko avaruus räjähtikin tuleen ja nippanappa selvisimme ihmiskuntana siitä elävinä, olen silti pirteämpi nyt. 


Lähetin aikaisemmin jo kuvaamani rannekorun eräälle blogiystävälleni. Keräilin siihen värejä, joista tiesin hänen pitävän. Tiesin, että hänellä olisi samaa sävyä muitakin koruja. 
Tämä kuorikin, joka kuvissa vilahtelee, on mennyt jo toiselle blogiystävälleni. 
sopineekohan tämä Kotilaiskan surutyöhaasteeseen? atc:n kuori?


Tämänkuoren ajatushan on uuden elämän puutarhan kukoistus. 
Mikään ei kuki ja kukoista, ellei puutarhaa hoideta. 
Puutarhan saa kukoistamaan vain ottamalla asian kerrallaan työn alle. Ensin on kitkettävä maasta kaikki vanha. Sitten maa muokattava, lannoitettava ja istutettava uudet kukat. Kasteltava, ruokittava, hoidettava...
Mutta kun asian kerrallaan tekee ja näkee vaivaa, pikkuhiljaa se puutarha alkaa kukkimaan. Kukka kerrallaan. Ja sitten sinne lentävät perhosetkin ihastelemaan kättesi töitä. 


Puutarha voi olla hyvinkin kaunis yhden kukan voimin. Se voi olla täynnä sitä tuttua ja turvallista yhtä ja samaa kukkaa. Tai puutarhuri voi olla rohkeampi ja kokeilla, voisiko toinen viihtyä siinä samassa mullassa. Voiko ottaa riskin ja alkaa viljellä myös vaikkapa porkkanoita?! Ottaa kanoja ja kerätä munasatoa!? 
Jollei porkkanat kasva, tietää ainakin, että kokeiltu on. 


Uudessa elämän puutarhassa on haastetta. Se ei missään nimessä ole ruusuilla tanssimista. Ruusuillakin on piikit ja ohdakkeilla kanssa. Mutta se hetki, kun voit tanssia kukkapellollasi, se on sitä palkitsevinta aikaa! Suojelusenkeleitä puutarhaasi, ystävä rakas. 


Nyt lepään tämän päivän. 
kuuntelen sadetta. 

Ehkäpä askartelen hieman, ehkä en. 

Levollista uutta viikkoa, lukijani

Kommentit

Maikki sanoi…
Sinä se kyllä jaksat aina väkertää ja taiteilla! =)
Viltsu sanoi…
Minulla on aikaa ja toisaalta saan näin ajatukseni pois kivusta hetkeksi. En jää siihen suohon vellomaan. Pointtinsa siinäkin, että näin myös tunnen olevani tärkeä,kun voin yhä tehdä jotain itse.
Kotilaiska sanoi…
Aivan upee toi ATC kortin kuori ja sopiihan se mun haasteeseen hyvinkin ja jotenkin tuo tarinakin puutarhasta sopii varsinkin mun elämäntilanteeseen. Huikeeta.
Olen viettäny aivan huikeen ihanan viikonlopun uuden rakkaani kanssa. Joo ei mitään kylpyläviikonloppuu tai hotellihemmottelureissuu eikä muutakaan mitä nyt yleensä ajatellaan huikeesta. Ihan vaan kotoiltiin urakalla, minä kun oon niin vähästä onnellinen, siitä kun joku hyvä ihminen on vierellä ja saa nauttia läheisyydestä ja hellyydestä, tehdä yhdessä ruokaa ja kattoo telkkaria ja syödä aamupalaa.Ei mitään sen merkillisempää ja mulla on olo ku lottovoittajalla.
Sulla taitaa noi olotilat aina vaan paheta, oon ihan tippunu kärryiltä kun oon märehtiny tätä omaa oloani. Kummallista on kun multa on melkeen kaikki säryt ja kivut kadonneet. Ja mähän oon laihtunu 10 kg ja oon melkosen hyvässä kunnossa vaik ainahan paremmassaki vois olla.
Mulla oli muuten eka kertaa käytössä sulta joskus ostamani turkoosi korusetti jossa on helminauha ja rannekoru. Kyl se niin on että aika tavaran kaupittee. Mun ystäväki sano että ne on taidetta
Viltsu sanoi…
Tarinani voi hyvinkin olla sopiva, sillä tokihan kerron mieluiten aiheeseen sopivia asioita. mutta en voisi kertoa tätäkään, ellen olisi itse pohtinut näitä elämäni varrella. Uskon saaneeni elää tässäkin elämässä hyvin monta eri jaksoa. Lyhyitä elämiä. Erilaisia kaikki, silti samankaltaisuutta. Tällä hetkellä kuitenkin sitä lopullista(?) parhainta elämääni. uuden puutarhan kukat kukkivat ja kukkia tulossa lisää. ;) välillä joku kukka kuihtuu. Meillähän vuosi sitten kuihtui elämästämme iso palanen kisumme myötä, ja nyt kesän alussa oli ihan liikaa surutyötä läheisten osalta, mutta sitähän se on elämä.... Ja kuolema. :'( surutyö vie aikansa... Sitten voi taas miettiä uusia kukkasia, porkkanoita, kanoja...

Sinun surutyö on niin vaikeaa varmasti, ettei ihmekkään, ettet jaksa perehtyä toisten ongelmiin. Eikä tarvitsekaan. Jokainen omien voimien mukaan. En minäkään ole jaksanut toisten taakkoja kantaa aina. Ei kukaan! Jokaisella On rajansa siinäkin.

Kyllä, sairauteni on etenevä. Se on edennyt vuodessa taas reippaasti. Toivotaan, että nyt tahti hidastuisi... Kylmä alkukesä teki hallaa sekin. Välillä tulee niitä etenemispyrähdyksiä ja sitten se itsestään hidastuu taas hetkeksi. Ei voi ennustaa milloin ja miksi. Veikkaan, että muutto osaltaan pahensi, sillä se oli iso urakka minullekin.

kilpirauhasarvojen aiempi tasaantuminen pudotti minultakin painoa n. 10kg ja sittemmin taas arvot heittivät. Lisää pillereitä.Nyt odotan uutta kontrollia, mutta huomaan itsekin niiden oireiden helpottavan ja painokin taas lähtenyt laskuun. Valitettavasti se ei auta tähän pysyvään kipuuni eikä toiminnalliseen kipuuni.
Muutoinhan olen terveempi "tässä elämässäni", mitä koskaan. Onnellisuus, pienet asiat ja turvallisuus sekä pelon puute auttavat paljon siinä. Henkinen hyvinvointi auttaa fyysisestikin, vaikkei paranna sairautta.

juuri tuollaiset pienet arjen ihanat hetket ovatkin parhaita. Toinen siinä läsnä, yhdessä puuhastelua, samaa huumoria... Ei se maallisuus onnea tuo. Kuulostaa hyvältä tuo sinun tilanteesi. Parasta lääkettä.itse sain ilahtua eilen kun rakkaani tulikin kotiin etuajassa. :)

Voisikohan (hyöty)liikunta, euforia ja painonlasku olla yhdessä olotilaasi korjaamassa? Tai sitten se on se kun ajatukset jossain ihan muualla??? Sitähän itse teen mindfullnessinä ja askarrellessa.
Toivotaan, että tilasi on pysyvästi korjaantunut.

Kiva kuulla, että korutkin päässeet käyttöön ja saaneet kehuja. Kiitos. :)

Ihania uutisia on aina kiva kuulla. Iloitsen puolestasi ja toivon että elämäsi jatkuu yhtä hyvänä, parempaanki päin mennen vielä.
toivottavasti sait ylläripostini???