Hae tästä blogista

Hiljaa hyvä tulee

Antakaa mun olla hiljaa.
Antakaa mun olla vaan.
Kuunnella hiljaisuutta, Koskettaa tyhjyyttä ympärilläni.
Antakaa mun leijua ilmakehässä ilman painovoimaa.
Kokea mitä on pohjaton avaruus.
Antakaa mun hengittää valoa ja raitista ilmaa. Sulkea silmäni ja kadota pois.
Antakaa mun mennä puhdistavaan suihkuun. Vettä valuttaa päälleni. Saippuaa... Puhtaus... Täydellinen puhtaus.
tyhjyys.
Täysin kevyt olo.
Antakaa, mä itken hiljaa sisältäni kaiken ulos. Kymmenten vuosien tuskan pois.
Mä huudan ääneti. Huudan...
Ja leijun ilmassa, tyhjässä, kevyenä höyhenenä. Puhtaan valkoisena läpikuultavana, valossa. Täydellisen paratiisin portailla...
Täysin kivuttomana ja toiveikkaana. Onnellisena!

Oma runoni, ethän kopsi.

2 kommenttia:

Anne kirjoitti...

Voin vaan kuvitella tunteesi ja ajatuksesi tuolla hetkellä. Olisipa se pysyvää, eikä vain pieni hetki. Sinulle on annettu liian suuri taakka ja silti jaksat kantaa kaiken. En voi kuin kunnioittaa sinua.

Viltsu kirjoitti...

Pakkohan se on jaksaa. En tahdo luovuttaa. Onneksi tukijajoukot ovat vahvat. :)

JOKO LUIT TÄMÄN?

Utuvuori sai ensimmäisen pariskunnan paratiisiinsa

 Nukkekotipäiväkirja avautuu taas.  Kertojina: Ja Ellan   alkutörinät:   Vieläkö muista, kun kerroin ostaneeni talon? Rakennustarkastajat tu...