Miltä normaali elämäsi tuntuu minusta?

Tiedätkö, miltä tuntuu hetki, jolloin ei tunne laisinkaan kipua? 

Kun elän sen puoli minuuttia tai minuutin tai jopa 10 minuuttia vuodesta ilman sitä pysyvää taakkaa? Tiedätkö, miltä se sinulle(?) normaali olotila tuntuu minusta?
Et tiedä varmaankaan, mutta annas kun kuvailen sen sinulle. 

Kuvan tuote löytyy meiltä. Sain sen aikaisemmin jo lahjaksi Sussulta. 

Ajattele, että otat raskaat säkit ympärillesi korsetiksi. Sanotaan nyt vaikkapa 5 kiloakin alkuunsa, ja alat kantaa niitä. Onhan sinulla kädet vapaana. Jalatkin ovat vapaat. Säkit ovat siis vain ja ainoastaan ympäri keskivartaloasi. Vyötäröstä lantiolle saakka. Laitetaan vielä yksi pieni puolen kilon säkki lapojen väliin. 

Alussa säkit ovat uskomaton muutos. Mitä ihmettä tapahtui? tiedät kuitenkin, ettei hätää ole. Nehän ovat vain hiekkasäkkejä. Silti muutos on radikaali. Vaatii suurta totuttelua. Tasapainottelua. Opettelua kantamaan taakkaasi oikein. 

Kun alat väsyä, mutta kannattelet säkkejä silti. Säkit alkavat tuntua raskaammilta. Meneekö niihin vettä vai lisäpainoja?! 

Lihaksesi alkavat vapista. Jaksaa jaksaa! Kantaa kantaa!

Kun alat tuntea kipua, olosi on hyvin epämukava. Hiki valuu otsallesi. Tahdot tottakai irrottaa nyörit säkeistä ja antaa niiden taakan valua pois. Ei, jaksat! Sinun on jaksettava! 

Saat välillä istua. Saat seisoa. Saat maata.. Teetpä mitä vaan, säkit ovat mukanasi. Mutta voit tehdä kaikkea, mihin vain säkkien kanssa kykenet ja pystyt. Sinulla on lupa tehdä vaikka kärrynpyöriä, jos vain voit. Mutta se kipu... Se estää sinua monessa asiassa.

Tunnet maatessasi niiden muhkurat ja sen, kuinka ne painautuvat kivuliaasti vartaloosi. Kun vaihdat asentoa, kipu seuraa repien lihaksiasi ja nivelsiteitä mukanasi. Kun yrität nousta pystyyn taas, taakkasi on raskas ja kivulias... 

Kyykky ja muu alasmeno ei onnistu, tai jos onnistuu, ylös et jaksa nostaa säkkitaakkaasi ilman apua. 

Kuvan tuote löytyy meiltä. Sain sen aikaisemmin jo lahjaksi Sussulta. 

Jossain vaiheessa säkit ovat jo niin raskaat, ettet voi kuin itkeä kivusta, vapista, hikoilla, huutaa... Haluat leikata ne sahalla irti. Haluat repiä kaksin käsin ne irti... 

Pyydät apua. Mutta säkit ovatkin kasvaneet sinuun kiinni! Kukaan ei saa niitä pois, vaikka kuinka kovasti yrittäisi ja haluaisi sinua auttaa! Säkit ovat ja pysyvät päälläsi ja ne kastuvat kaikenaikaa lisää! Olet saanut säkit ikuiseksi taakaksesi. Vaikka kuinka tahtoisit perua säkki-leikit, et saa niitä pois koskaan! Sinut on tuomittu kantamaan säkkejä ja kasvattamaan niiden taakkaa elämäsi loppuun saakka. 

Elät säkkien kanssa elämääsi. Jossain vaiheessa alat ymmärtää, ettet tule koskaan saamaan sitä korsettia pois päältäsi. Sinun on valittava, vaivutko epätoivoon, masennukseen ja itsesääliin ja -inhoon, vai päätätkö hyväksyä tilanteesi ja yrittää keksiä helpottavia keinoja, tapoja, mahdollisuuksia. 

Vaikka kuinka hyväksyt tilanteen, tulee hetkiä, että nyt loppui! En jaksa enää! 

Ei ihminen ole kone, joka lopettaa tuntemasta, kärsimästä, turhautumasta...

On silti päästävä jatkamaan mahdollisimman pian. Jos jäät säkkien kanssa sänkyyn ja kestät mahdollisimman vähän kipua, et voi elää muuta elämää enää. Jos et pidä yllä koko aikaa kovaa kipukynnystäsi ja yritä niin paljon, kuin mahdollista, et tule koskaan kestämään edes sitä sängyssä makaamisen kipua. Sekin tulee viemään voimasi lopulta. Jo sietorajasi vähennyttyä, mutta myös siksi, että säkit todellakin saavat koko ajan lisää painoa! Lisäksi sinun on yritettävä jaksaa pitää mielesi kunnossa. Se onnistuu vain lisäämällä säkkeihin lisää painoa jokaikinen kerta...

Kuvan tuote löytyy meiltä. Sain sen aikaisemmin jo lahjaksi Sussulta. Samoin tuo taulu.Taulu on telineessä, jonka tein itse paperista. 

Kun tulee se hetki, ettet tunnekkaan kipua vaikkapa minuuttiin, alat itkeä onnesta. 

Se tunne on kuin päihtyisit, mutta silti olet täysin selvänä. 

Makaat liikkumattomana (sehän tulee vain makuuasennossa). Uskallat tuskin hengittää, ettei sekin ole liikaa. Ettei lumous katoa. 

Et tunne mitään taakkaa! Joku on poistanut kymmenien kilojen taakan yltäsi!

 Leijut todella kevyenä, ilmassa. Lähestulkoon leijut millien verran ilmassa. Se on niin kaunista, niin puhdasta, niin helpottavaa ja niin harvinaista ja hyvää, ettei sille ole sanoja! 

Se vaan on taivas! 

Itket hiljaa onnesta. Et uskalla kovempaa itkeäkkään. Olet niin uupunut siitä kaikesta aikaisemmasta taakastasi, ettet voi muuta, kuin vaipua horrokseen, kun vihdoin olet ilman säkkien tuomaa kipua ja painolastia. Silmät painuvat kiinni. Ympäriltäsi katoaa kaikki. Olet vain sinä jossakin pilven hattaralla. 

Olet aivan varma, että jos menisit vaa´alle, se näyttäisi kymmeniä kiloja, ehkä jopa 30-40 kiloa, vähemmän, kuin säkkitaakkasi kanssa! 

Tiedät, ettei se hetki ole kestävä, ja hetkenä minä hyvänsä säkit revitään vauhdilla päällesi uudestaan. Se kipu tulee voimakkaasti lisääntymään pian. Mutta nyt, tässä hetkessä ei ole mitään muuta, kuin tämä tyhjyyden hetki. Hetki, jolloin et tunne, ajattele, kuule, näe mitään muuta kuin vaalean pilvipeitteen jolla lepäät. 

Vain kyyneleet poskillasi kuumina puroina. 

Ja sitten sinut revitään takaisin todellisuuteen. 

Alat tuntea ensin neulan pistoja, sitten sukkapuikolla tökkimistä, lopulta sinua hakataan vasaralla ja nauloilla ja kas, säkit ovat jälleen päälläsi. 

Minuutissa kaikki takaisin. 

Ja jälleen vaaka näyttäisi uusia lukemia...