Siirry pääsisältöön

Kadonnutta joulua etsimässä


Kun minulta loppui joulukorttiurakka tältä vuotta, tuli tunne, kuin joulu olisi jo ohi. 
Ykskaks kuitenkin alitajunnastani singahti ajatus, että hei, ei se vielä ohi ole, ei ollenkaan! Kuinka sitä voikaan mennä ihan sekaisin, kun valvoo öitä askarrellessa!? :D 

Sitten alkoi joulukuusen metsästys. Nettikaupat läpi etsien omaa ihanaa valkoista joulukuusta. Joko ne ovat lähemmäs 100 euroa, tekokuuset, tai sitten vihreitä tai loppuunmyyty. ei siis 150 senttistä, kaunista valkoista kuusta saa enää, ainakaan muutamalla kympillä. Siispä jälleen mietin, eikö se joulu jo voisi olla ohi. 

Millä sinä saat joulufiiliksen esille?! 

Kunhan viikonloppu tulee, alamme laittaa joulua meille Murusen kanssa yhdessä. Siivoilemme ja laitamme koristeet ja jouluvalot. Juoksemme joulupallojen perästä, kun kissamme ne nakkelee menemään. Uskon, että sitten saan fiilikset. 

Ja jollen silloin, niin viimeistään sitten, kun alan leipomaan pipareita, torttuja ja jotain kakkua. En tiedä vielä, mikä se kakku on, sillä hedelmäkakku on liian kallis ja ehkäpä teemme tälle vuotta jotain ihan uutta. Vaihtelu virkistää. 

Perinteitä pitää olla. Muistan lapsuudestani joulut, kuinka pöydässä oli aina piimäkakkua ja taatelikakkua. Lapsena INHOSIN molempia, mutta silti piti maistella niitä. siis itse halusin maistaa. Niin pahaa, että oli jo melkein hyvääkin. Nyt aikuisena tykkään molemmista! 

Lapsuuden jouluihin kuuluivat myös yhdessä kuusen koristelu, joululaulut pukille ja haudoilla käynnit. Kävimme myös mummolassa aattoaamuna. Mummo teki aina isot padat ja kattilat täyteen riisipuuroa, sekahedelmäkiisseliä, luumusoppaa, perunoita ja paistia... Voi sitä ruuan määrää! Mutta syöjiäkin oli paljon ja kaikki meni! Aina aattoaamuisin meitä oli kasassa 4 perhettä! 

Lapsuuden joulut olivat malttamattomana pukin odottamista. Menin piiloon sitten pukkia ja pelkäsin ja jännitin ihan kamalasti! yhtenä jouluna en uskaltanut tulla sängyn alta pois, kun se möreä-ääninen ukko pelotti niin kovasti! Ei, vaikka kuinka hän yritti olla lempeä ja antaa lahjoja! 

Hyvin monta joulua meni myös sairastellessa, sillä olin lapsuudessani usein kipeänä. Enhän ole saanut tarvittavaa immuniteettiä synnyttyäni. siihenkin on syynsä. Mutta aika parantaa, ja se sanonta päti minuunkin. Onneksi! Muistoissahan ne kerrat ovat, jolloin korviin koski tai nenä vuoti. 

Kerro jotain sinun lapsuuden joulustasi.

Muistellessani lapsuuteni jouluja, alan saada kiinni siitä fiiliksestä, mikä minulla oli hukassa. Tein vielä yhden joulukortin ja päätin, että nyt ajattelen vain ja ainoastaan hauskoja jouluisia ajatuksia. 

Joulun iloa sinullekin! 

Kommentit

Nanna sanoi…
Ihana kirjoitus! Omat lapsuuden jouluni vietimme aina isäni äidin luona jossa oli paljon sukulaisia. Parasta tosiaan oli se joulupukin odottelu;)
Tiia K sanoi…
Ihana postaus Viltsu ja minäkin nykyään tykkään hirmuisesti taatelikakusta, lapsena se maistui puulta. No muisto, katselin lapsuuden kerrostalon ikkunasta kun pukki meni naapurirappuun ja ajattelin, kohta se tulee meille, on jo noin lähellä. Mutta ei pukki tullut, tontut kävit taas sillä välin kun kävimme hautausmaalla. Pohdin itsekseni hurjasti miksi ei pukki tullut ja vastauksen sain siinä kohtaa kun vuosia vieri ja usko pukkii meni. :) Voi sitä lapsen toivoa ja uskoa. :) Ihanaa viikonloppua Viltsu. <3
Viltsu sanoi…
Kiitos tyttäret!

Nanna, sinä pääset vielä kauan nauttimaan lastesi kautta pukki-fiilistelystä. :)

Tiia, Voi kamalaa! Pukki, joka ei koskaan saapunut! Voiko olla mitään kamalampaa ja traumatisoivampaa?! ;) Onneksi lopulta selvisi, mistä oikeasti oli kyse. Huh.

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…