Siirry pääsisältöön

Miltä normaali elämäsi tuntuu minusta?

Tiedätkö, miltä tuntuu hetki, jolloin ei tunne laisinkaan kipua? 
Kun elän sen puoli minuuttia tai minuutin tai jopa 10 minuuttia vuodesta ilman sitä pysyvää taakkaa? Tiedätkö, miltä se sinulle(?) normaali olotila tuntuu minusta?
Et tiedä varmaankaan, mutta annas kun kuvailen sen sinulle. 

Kuvan tuote löytyy meiltä. Sain sen aikaisemmin jo lahjaksi Sussulta. 


Ajattele, että otat raskaat säkit ympärillesi korsetiksi. Sanotaan nyt vaikkapa 5 kiloakin alkuunsa, ja alat kantaa niitä. Onhan sinulla kädet vapaana. Jalatkin ovat vapaat. Säkit ovat siis vain ja ainoastaan ympäri keskivartaloasi. Vyötäröstä lantiolle saakka. Laitetaan vielä yksi pieni puolen kilon säkki lapojen väliin. 

Alussa säkit ovat uskomaton muutos. Mitä ihmettä tapahtui? tiedät kuitenkin, ettei hätää ole. Nehän ovat vain hiekkasäkkejä. Silti muutos on radikaali. Vaatii suurta totuttelua. Tasapainottelua. Opettelua kantamaan taakkaasi oikein. 

Kun alat väsyä, mutta kannattelet säkkejä silti. Säkit alkavat tuntua raskaammilta. Meneekö niihin vettä vai lisäpainoja?! 
Lihaksesi alkavat vapista. Jaksaa jaksaa! Kantaa kantaa!
Kun alat tuntea kipua, olosi on hyvin epämukava. Hiki valuu otsallesi. Tahdot tottakai irrottaa nyörit säkeistä ja antaa niiden taakan valua pois. Ei, jaksat! Sinun on jaksettava! 

Saat välillä istua. Saat seisoa. Saat maata.. Teetpä mitä vaan, säkit ovat mukanasi. Mutta voit tehdä kaikkea, mihin vain säkkien kanssa kykenet ja pystyt. Sinulla on lupa tehdä vaikka kärrynpyöriä, jos vain voit. Mutta se kipu... Se estää sinua monessa asiassa.

Tunnet maatessasi niiden muhkurat ja sen, kuinka ne painautuvat kivuliaasti vartaloosi. Kun vaihdat asentoa, kipu seuraa repien lihaksiasi ja nivelsiteitä mukanasi. Kun yrität nousta pystyyn taas, taakkasi on raskas ja kivulias... 
Kyykky ja muu alasmeno ei onnistu, tai jos onnistuu, ylös et jaksa nostaa säkkitaakkaasi ilman apua. 


Kuvan tuote löytyy meiltä. Sain sen aikaisemmin jo lahjaksi Sussulta. 

Jossain vaiheessa säkit ovat jo niin raskaat, ettet voi kuin itkeä kivusta, vapista, hikoilla, huutaa... Haluat leikata ne sahalla irti. Haluat repiä kaksin käsin ne irti... 
Pyydät apua. Mutta säkit ovatkin kasvaneet sinuun kiinni! Kukaan ei saa niitä pois, vaikka kuinka kovasti yrittäisi ja haluaisi sinua auttaa! Säkit ovat ja pysyvät päälläsi ja ne kastuvat kaikenaikaa lisää! Olet saanut säkit ikuiseksi taakaksesi. Vaikka kuinka tahtoisit perua säkki-leikit, et saa niitä pois koskaan! Sinut on tuomittu kantamaan säkkejä ja kasvattamaan niiden taakkaa elämäsi loppuun saakka. 

Elät säkkien kanssa elämääsi. Jossain vaiheessa alat ymmärtää, ettet tule koskaan saamaan sitä korsettia pois päältäsi. Sinun on valittava, vaivutko epätoivoon, masennukseen ja itsesääliin ja -inhoon, vai päätätkö hyväksyä tilanteesi ja yrittää keksiä helpottavia keinoja, tapoja, mahdollisuuksia. 
Vaikka kuinka hyväksyt tilanteen, tulee hetkiä, että nyt loppui! En jaksa enää! 
Ei ihminen ole kone, joka lopettaa tuntemasta, kärsimästä, turhautumasta...

On silti päästävä jatkamaan mahdollisimman pian. Jos jäät säkkien kanssa sänkyyn ja kestät mahdollisimman vähän kipua, et voi elää muuta elämää enää. Jos et pidä yllä koko aikaa kovaa kipukynnystäsi ja yritä niin paljon, kuin mahdollista, et tule koskaan kestämään edes sitä sängyssä makaamisen kipua. Sekin tulee viemään voimasi lopulta. Jo sietorajasi vähennyttyä, mutta myös siksi, että säkit todellakin saavat koko ajan lisää painoa! Lisäksi sinun on yritettävä jaksaa pitää mielesi kunnossa. Se onnistuu vain lisäämällä säkkeihin lisää painoa jokaikinen kerta...

Kuvan tuote löytyy meiltä. Sain sen aikaisemmin jo lahjaksi Sussulta. Samoin tuo taulu.Taulu on telineessä, jonka tein itse paperista. 


Kun tulee se hetki, ettet tunnekkaan kipua vaikkapa minuuttiin, alat itkeä onnesta. 
Se tunne on kuin päihtyisit, mutta silti olet täysin selvänä. 
Makaat liikkumattomana (sehän tulee vain makuuasennossa). Uskallat tuskin hengittää, ettei sekin ole liikaa. Ettei lumous katoa. 
Et tunne mitään taakkaa! Joku on poistanut kymmenien kilojen taakan yltäsi!
 Leijut todella kevyenä, ilmassa. Lähestulkoon leijut millien verran ilmassa. Se on niin kaunista, niin puhdasta, niin helpottavaa ja niin harvinaista ja hyvää, ettei sille ole sanoja! 
Se vaan on taivas! 

Itket hiljaa onnesta. Et uskalla kovempaa itkeäkkään. Olet niin uupunut siitä kaikesta aikaisemmasta taakastasi, ettet voi muuta, kuin vaipua horrokseen, kun vihdoin olet ilman säkkien tuomaa kipua ja painolastia. Silmät painuvat kiinni. Ympäriltäsi katoaa kaikki. Olet vain sinä jossakin pilven hattaralla. 

Olet aivan varma, että jos menisit vaa´alle, se näyttäisi kymmeniä kiloja, ehkä jopa 30-40 kiloa, vähemmän, kuin säkkitaakkasi kanssa! 
Tiedät, ettei se hetki ole kestävä, ja hetkenä minä hyvänsä säkit revitään vauhdilla päällesi uudestaan. Se kipu tulee voimakkaasti lisääntymään pian. Mutta nyt, tässä hetkessä ei ole mitään muuta, kuin tämä tyhjyyden hetki. Hetki, jolloin et tunne, ajattele, kuule, näe mitään muuta kuin vaalean pilvipeitteen jolla lepäät. 

Vain kyyneleet poskillasi kuumina puroina. 

Ja sitten sinut revitään takaisin todellisuuteen. 
Alat tuntea ensin neulan pistoja, sitten sukkapuikolla tökkimistä, lopulta sinua hakataan vasaralla ja nauloilla ja kas, säkit ovat jälleen päälläsi. 
Minuutissa kaikki takaisin. 

Ja jälleen vaaka näyttäisi uusia lukemia...



Kommentit

RaijaAnnikki sanoi…
Hyvin kuvailet kipua.Kun kysyin nuoreltapojalta kun hän laittoi insuliinipiikin;sattuuko se,hän katsoi minua hölmönä ja sanoi:olisin ihan tunnoton jos tämä ei yhtään sattuisi.Itsekkin joskus mietin minkälaista olisi jos ei missään tuntuisi? Minun kiupuni eivät ole niin suuri säkki kuin sinulla ja elän niiden kanssa sovussa.On kyllä ollut niitä ISOJAKIN mutta tänään on tilanne hyvin en tarvitse juuri nyt edes kipulääkkeitä.(kopkop puuta)Lähetän täältä lämpöä ja voimia sinulle ...halauksin.
Viltsu sanoi…
Toivottavasti et tarvitse pitkään aikaan kipulääkkeitä. Aina parempi, jos jollain muulla konstilla saa lievemmätkin vaivat pois tai ettei niitä olisi lainkaan.

Hyvin poika vastasi! Juurikin niin!

Kiitos sinulle.
Nanna sanoi…
Aivan hirveän kuuloista:(( Ei tuota pysty kukaan tajuamaan paitsi sinä vaikka todella hyvin kirjoititkin!
Viltsu Mari sanoi…
Ei sitä toinen voikaan tuntea ja tietää, mitä toinen läpi käy. Ei sanoin kuvata, ei koskettaen tuntea, ei haistaa, ei maistaa huulilta. Se on intiimiä, omaa.
Ja tämä kirjoitus kirjoitettu silloin, kun vielä oli hetkiä, minuutteja tai sekunteja ilman kipua. Kerran tai kaksi vuodessa. Nyt on vain kaksi tyystin eri parin puolikasta hitsattuna yhdeksi ruumiiksi, jonka sisälle ahdettu sielu elämään ja kokemaan kaikki. Tulessa oleva, voimakkaasta kivusta kärsivä vyötäröltä alaspäin oleva pala ja terveempi yläosa. Eikä sielu pääse pakenemaan temppelissään toiseen huoneeseen, toiseen käytävään. On vain yksi sali, joka palaa. Ja se sielu tuntee sen kaiken yksin. Odottaa, pelkää, suree, kokee... toivoo ja luottaa. Uskoo ja yrittää parhaansa. Jaksaa, jaksaa... Jaksaa..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Super SaltBalans testissä

5. kesäkuuta 2013

Luin Pirkka-lehdestä mainosta, jossa kerrottiin yhden pillerin auttavan turvotukseen, silmäpusseihin, laihdutukseen, selluliittiin, magnesiumin puutteesta johtuviin kramppeihin tai suonenvetoon, runsaan hikoilun aiheuttamaan mineraalikatoon sekä hillitsemään suolan käytön haittoja. Itse kiinnitin huomiota erityisesti turvotukseen, silmäpusseihin ja kramppeihin. Lisäksi kesäkuumalla hikoilu sekä tietenkin selluliittiäkin löytyy, joten ne myös lisäpotkuna tuossa purkissa. 
En ole mitään laihdutuspillereitä edes halunnut kokeilla, koska niissä yleensä on jokin yhtenevä pointti: Ota tämä pilleri, juo vettä ja liiku paljon ja laihdut 5 kiloa vähintäänkin! Haloo! Ilman sitä pilleriäkin laihtuisi niillä ohjeilla! Mutta tällainen oireita lievittävä pilleri voisi ollakin kokeilun arvoinen. Toimiiko vai ei, sen tietää vain kokeilemalla. Mainos kun ei väittänyt mitään ihmeitä eikä pyytänyt tekemään suolan vähentämisiä tai muitakaan temppuja, jolloin tietenkin se auttaisi itsess…

Exfoliating Socks Lavender Kuorivat sukat käyttökokemukset

Kotimainen kosmetiikan verkkokauppa, Sunrise Cosmetics, joka tunnetaan muovituotteita valmistavana ja kosmetiikkaa maahantuovana yrityksenä, lähti mukaan jalkahoitoni toteuttamiseen Iroha naturen kuorivilla sukilla. 
Syy siihen, miksi tarvitsin apua, oli se, että kaikista voiteista ja raspaamisista, liuottamisista ja muistakin kotikonsteista huolimatta sairauksieni yhteissumma aiheuttaa jalkapohjieni kuivumista, hilseilyä ja paksuuntumista. Muutaman kerran kuukaudessa jopa repeilivät verille saakka. Luulin jo, ettei muuta apukeinoa olekaan, kuin voidella hoitavilla, paksuilla voiteilla usean kerran päivässä. Parhaillaan/pahimmillaan olinkin paksu kerron voidetta jalkapohjissa ja muovipussit päälle. Sillä konstilla ei kuitenkaan kävelä liukastelematta ja muutenkin pussi rullautuu helposti varpaisiin, jos esim. jalat liikkuvat mattoa/sänkyä vasten. Mitä hävittävää minulla siis oli siinä, että kokeilisin vielä yhtä uutta juttua, eli kuorivia sukkia.
Sunrise Cosmeticsin verkkokaupasta lö…

Kahvin ja mandariinin yhteinen liitto

Kahvi on yksi koukuttavimmista nautintoaineistamme, joita käytämme sen enempiä miettimättä, koukuttaako se vai ei. Kuitenkin niinä aamuina, kun heräämme aamupalalle, ja huomaamme kahvin loppuneen kaapista, koukutuksen vieroitusoireet huomataan hetkessä. Kahvia on vain saatava!

Kahvin keksijöinä pidetään arabeja, jotka valmistivat kahvia luultavasti jo 1200-luvun tienoilla Jemenissä. Eurooppaan kahvi tuli 1600-luvulla ja maailman suurin kahvintuottajamaa on Brasilia, joka tuottaa noin 1/3 maailman kahvista. Me suomalaiset olemme  maailman ahkerimpia kahvinjuojia asukasta kohti, sillä suomalainen kuluttaa paahdettua kahvia keskimäärin 10 kiloa vuodessa. Minusta se on hassua, sillä itselleni kahvi tuo ensisijaisesti mieleen ennemminkin turkkilaisen kahvin tai jonkin kahvintuottajamaan, kuin Suomen. Olenko siis liian lähellä...?!


Toinen herkku, joka ainakin minulle maistuu erittäin hyvin, on mandariini. Ihanan mehukas, hedelmäinen ja raikas hedelmä, joka saa auringon paistamaan sisältämme…