Kuumehoureisen höpinää
hiuskoruja
Näin unta, että vaatimalla vaadin päästä Murusen kanssa jonnekin vesipuistoon. Siellä oli vesiliukumäkiä, uima-altaita ja vesieläinpuistoja. Oli kivaa! Vesi oli kirkasta ja soljuvaa.
Menimme loppuvaiheessa katsomaan jotain vesipetoja altaalle ja ihmettelin ensin ääneen, miksi kaikilla on jokin ongen tapainen kapistus takapäässä. Murunen fiksuna selitti, että ne ovat kahleet, joilla vesipedot pidetään kiinni altaassa, eivätkä pääse vapauteen ja ihmisten kimppuun. Ok, selitys upposi minuun täysin. :D
Istuimme betonipenkille ja nojasimme sen betoniselkänojaa vasten. Rakastuneina, käsikädessä, katsellen vesipetojen uiskentelua. Ykskaks huomasimme, että pressu, josta allas oli tehty, oli avoinna alaosasta yhdestä nurkasta!
(Lue=uima-allas, vettä täynnä ja siinä on jopa ihmisen kontaten mentävä reikä! Järkeenkäypää??? :D :D Onneksi siis unesta kyse, joten ei mennä yksityiskohtiin. Unissani kaikki on mahdollista. ;) )
Ja hui, yksi vesipedoista, vesi-villikoira (joo, sellasiakin kuulemma on.. ) putkahti ulos ja irrottautui "onkikahleestaan". Murunen pääsi ketteränä ja nopeana pimuna pomppaamaan betonipenkin selkänojan päälle, mutta minä en pystynyt liikkumaan muutoin, kuin että sain jalat ylös penkille! Olin siis periaatteessa vesi-villikoiran ahnaiden ja raivokkaiden hampaiden ulottuvilla!
Sydämeni hakkasi, pelkäsin hullun lailla, jähmetyin paikalleni, ettei se peto huomaisi minua... Hiljaa...
Hysss..
Peto näykki Murusta kohden, mutta Murunen potki hellästi koiraa poispäin. Sen verran lujaa,e ttä koira jättäisi rauhaan, mutta silti niin kevyesti, ettei koiraan sattuisi, ettei se satuttaisi itseään. Jos vaikka saisimme sen altaaseen takaisin... emme voineet huutaa apua, koska ketään ei ollut läsnä. Oli siis saatava kahdestaan peto altaaseen ja toinen jäisi pitämään pressua kiinni,kun toinen hakisi apuun vartijat.
Villikoira huomasi, ettei saisi Murusta kiinni, koska oli itse sen verran matalajalkainen. Nopeasti se huomasi minut alempana ja irvisti. Sen kellertävät terävät hampaat olivat niin liki kasvojani, jalkojani, vartaloani, että tiesin loppuni tulevaksi. Tulisin raadelluksi kuoliaaksi elävältä...
Murunen potkaisi koiraa sen verran lujempaa, että koira säikähti ja hampaat eivät päätyneetkään lihaani. Sain itseeni liikettä ja Murunen hyppäsi koiran päälle ja saimme yhdessä koiran altaaseen. Rakkaani pelasti henkeni!
Kaikki loppu on hyvin hämärää, sillä pakotin itseni hereille.
Nyt joku unispessu voi sitten alkaa selvittämään, kuinka unimaailmani on kytköksissä elämääni. :D
Niintai näin, tuonkin unen jälkeen nukahdin nopeasti ja näin vieläkin omituisempaa unta.
Murusen kieputtamaa. Jo vanhempaa tuotantoa ja myyty.
Siis pimeetä! En todellakaan ole käynyt eheytysleirillä tai tunne moista vetovoimaa Elastista kohtaan, vaikka tykkäänkin hänestä noin niinkuin persoonana ja hänen asenteestaan. Huh huh! Kun olin herännyt, aamulääkkeet(myös tulehdus-kipulääkkeet)ottanut ja aikaa kulunut, ajattelin, että pitäsköhän kuitenkin vielä mitata lämpö?! eihän se enää näyttäisi "mitään" koska tosiaan lääkkeet sen alentaisivat, mutta toisaalta jysäri voisi olla merkki siitä. Samoin kuin moiset unihoureet. ;)
tungin mittarin kainaloon ja ping! Se elohopean kaltainen juova ponkaisi yli 37:n. Niin sitä pitää! Selvisihän se, miksi tollasta hourailin! KUUMEHOURAILUJA! Kuka muu muka menisi vapaaehtoisesti Elan kanssa naimisiin?! ;)
(Ihmetteleville tiedoksi, että ei, en todellakaan ole "niitä tyttöjä", jotka heteroksi kääntyisi).
Mikäpä muukaan sopisi kuumehoureiseen bloggaukseen, kuin kuva jonka otin tässä taannoin.
Osaatko yhtään sanoa, mikä tuossa on?!
Veikkaappas. Ja mitä villinpi veikkaus, sen paremmat naurut. ;)
Jotain asiallista ja järkevääkin olen aikaan saanut. Ei tässä nyt ihan yksistään unelmoida ja hourita.
Lisää lupaamiani korvakoruihanuuksia.
Minkä värisiä koruja sinä toivoisit myyntiin?
Ok, ok, ok...
Koska otsikkokin on "Kuumehoureisen höpinää", pitäähän tässä höpinät olla sitten sen mukaisia alusta loppuun saakka.
Palat eivät ole aina kohdallaan elämässäni. Toisinaan ne ovat ihan sekaisin, toisinaan pientä hienosäätöä vailla ja toisinaan repsottavat ihan huiskin haiskin. Joskus ehkä kaikki palat kohdallaankin.
Tämä pikkuruinen kuutio-palapeli on ollut pikkuväen suosiossa vuodesta toiseen. Sen huomaa, sillä kuvat ovat kuluneet jo kovastikin ja nyt sitten alkoi palikat irrota toisistaan. Mietin jo nakata vitelikkoon koko palikat, mutta kun se on niin kiva lasten mielestä...
Nyt olen teippaillut ja liimaillut palat uudestaan, mutta eihän se uudenveroinen voikkaanolla. Jospa nyt seuraavan leikin vielä kestäisivät. Sitten, kun joskus tämäkin palapelikuutio on totaalisen loppuun leikitty, on se laitettava eläkkeelle ja lopulta pois kokonaan. ihan niinkuin elämässämme muutkin asiat menevät. Aikansa kutakin ja sitten kun aika loppuu, menetyksen itkut itkettävä ja raivaripotkut potkittava luopumisprosessin aikana. Hetki eteenpäin ja uusi kiva juttu edessämme avautuva.
Tähän loppuun vielä huipputarjous yhdelle nopeimmalle. en jaksaisi naputella takaisin kaupan hyllylle jo pois otettuja sieltä. Välillä vaan käy niin, että ostajan tai vaihtajan kanssa tulee oharit...
Nyt siis tällaisia ohari-tuotteita olisi tarjolla ja niistä ekana olisi tämä englanninkielinen ihana ISO JA PAKSU; KOVAKANTINEN KIRJA!
Snazzy Jars
Kirja tulee pakettina, mutta samaan saa halutessaan muutakin!
(vink vink, smartilla sama pk, oli sitten yksi kirja tai useampia juttuja! voit valita automaatin tai postin, mihin pakettisi haluat)
NOPEIMMALLE IHANA KIRJA HINTAAN: 8€+postarit
(paketti S= 7€(pelkkä kirja) M=8€(muutakin))
Kommentit
Susanna, itsekin ajastan toisinaan blogiani, joten en täällä joka päivä ole, vaikka "olenkin". ;) ajattelin unitulkinnan samoin. Ja tiedänkin, että niin on. :)
Hyvää viikonloppua!