Kirjalla kohti kisälliä

Sheferijm-blogin mestarihaaste etenee hitaasti mutta varmasti kohdallani. En ole mikään pikalukija enkä lue kirjoja koko aikaa. Olen enemmänkin kausilukija. Lisäksi oman haasteensa tuo keskittymisvaikeudet, joita koen joka viikko pahimpina kipupäivinä. Tässä kuitenkin 4.s kirjani. 

Nyt kuitenkin tahdon esitellä sinulle kirjan, nimeltä Kukkien kieli. 

Kukkien kieli on Vanessa Diffenbaughin esikoisromaani ja se kertoo nimensä mukaan kukkien kielestä. Tiedätkös, että jokaisella kukalla on oma tarkoituksensa, merkityksensä. Kirja tuo ilmi hyvin monien kukkien merkityksen ja sai välillä miettimään omia kukkieni antokertoja, olenko todellakin antanut jollekin keltaisia ruusuja tai ihan väärään aikaan niitä punaisia. ;) Samalla Kukkien kieli saa innostumaan selvittämään, mikä minun oma kukkani voisi olla. Mikä kertoisi minusta ja mitä haluaisin antaa rakkaalleni tai vaikkapa jollekin toiselle lahjaksi. Mielenkiintoista!!!

Kukkien kielessä seurataan kodittoman ja täysi-ikäiseksi kasvaneen Victorian vaiheita. Victoria on hyvin sulkeutunut, ahdistunut ja vailla kenenkään kosketusta. Mietippäs, jos et koskaan saisi halausta, käden puristusta tai edes pienintäkään hipaisua. Victoria ei voinut sietää yhtään sitä, että hänen reviirilleen tultaisiin. 

Victoriaa on lapsena riepoteltu laitoksesta toiseen, kasvatuskodista toiseen ja kaiken aikaa ihmiset vaihtuvat ympärillä. Kukaan ei saa tyttöön kontaktia, eikä tyttö pysty oppimaan yhtään mitään koulussa tai kodeissa. Vaikea, agressiivinen, oppimaton lapsi. Ja nyt tämä lapsi on kasvanut aikuiseksi ja laitospaikka on annettava nuoremmille. On aika itsenäistyä. 

Kirjassa on kerrottu lastensuojeluviranomaisten ja lastenkotien kasvattajien näkökulmasta otteita. Sijaisperheenä olevien tuntoja. Etenkin Elisabethin, joka päätti, että Victoriasta hän ei aio luopua! Lisäksi seurataan kukkakauppiaiden elämää, joista yksi on aikuinen Victoria. 

Kirjan kerrontatyyli on vaihteleva Victorian lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Toisinaan ollaan reilun 10 vuotiaan Victorian maailmassa, välillä aikuisuudessa ja taas palataan tähän kouluikäiseen lapseen. Tekstiä pystyy hyvin kuitenkin seuraamaan eikä suurempia sekaannuksia synny. 

Victoria saa työpaikan kukkakaupasta ja alkaa valmistaa lumoavia, taianomaisia kukkakimppuja asiakkailleen. Kukkakimput ovat enemmän, kuin vain kukkia. Niissä on mystiikkaa, taikuutta, joilla saadaan ihmiset rakastumaan toisiinsa, unohtamaan tai antamaan toivoa. Hyvin pian huomataan Victorian suunnaton lahja ja Victorian tarina voi alkaa. 

Pienen salaisuuden voin paljastaa, mutta loput saat lukea itse. Victoria OPPII kyllä asioita ja kosketuskaan ei tule olemaan puuttuva asia loppuelämän ajan. ;) 

Kun sain tämän kirjan lahjaksi, mietin heti, että tässä voisi olla mielenkiintoinen kirja. Luettuani sen, olen edelleen samaa mieltä. Kirjan henkilöt ovat kuvattu hyvin ja yksityiskohtaisesti. Voisin jopa vannoa maanneeni itsekin salaisessa puutarhassa tai tunteneeni kaktuksenpiikit jalkapohjissani. voisin vaikka vannoa nähneeni bussikuskin, joka joutui Victorian kolkkaamaksi tai ne kaikki opettajat, jotka ovat Victorian ajaneet pois kouluista. häirikkölapsi. Paha lapsi... Ja se yksi ainoa aikuinen joka halusi vihdoin pysäyttää tämän kamalan kierteen. 

Ehkä samaistuin välillä kirjaan siksikin, että itsellänikin on erityislapsi käytöshäiriöineen. ehkä näin lapsukaisessa jotain Victoriaa ja Victoriassa jotain Lapsukaisesta? Ehkä ainakin sen, että jokainen tulee joskus tuntemaan, mitä on rakkaus, mitä on löytää paikkansa ja mitä on tuntea erilaisia tunteita. 


Kommentit

  1. Ai tuollainen kirja. Olen hypistellyt joskus tuota kirjastossa, mutta aina hylännyt. Jospa sittenkin nappaisin joskus kiinni. Vaikutti ihan mukavalta kuvauksesi mukaan.

    VastaaPoista
  2. Suosittelen todellakin.

    VastaaPoista
  3. Hienosti kerroit kirjasta ja avasit tarinaa. Kukat ovat kiehtovia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari