3 hyvää

Iloisten ihmisten seura piristää. Miksemme pyrkisi vilpittömästi välittämään sitä mielihyvää muillekin?

Meitä ihmisiä on moneksi. Sen tietävät ihan jokainen ihan varmasti. Olet saattanut törmätä ikuisiin motkottajiin tai aina hymy kasvoillaan oleviin. Jotkut ovat kerrostalokyttääjiä, jotkut luokittelisit hälläväliä-tyypeiksi. Onko kukaan meistä kuitenkaan jotain yhtä ja ainoaa?! Onko alati hymyilevälläkin pahat päivänsä? Juorukellolla hetkiä, ettei halua puhua muista? Voikohan se pahin kiusaaja olla itse hakoteillä ja hukassa?

Jotkut ihmiset puhuvat selän takana kyhäillen. Jotkut huutavat päin naamaa solvaten ajatuksensa. Kultainen keskitie hukassa.

Minullekin jotkut sanovat, että mielipiteeni ja pohdintani täällä blogissani olisivat välillä ihan liian ahdistavista ja aroista asioista. Niin... Minähän kerron lähinnä vain omaa elämääni, omia kokemuksiani, omia tuntemuksiani ja omia ajatuksiani. Ehkä ne jotakuta toista ahdistaa. En minäkään väitä, että vaikkapa elämä vähävaraisena ja vaikeasti sairaana olisi ruusuista. Välillä minuakin ahdistaa!

Minun hyveeni taikka paheeni on se, että sanon sen ääneen! Tai tässä tapauksessa kirjoitan. Ja toisinaan haluan ajatukseni muualle ja kirjoitan jostain muusta, kuin napaani ympäröivästä elämästä. Minua jollain tapaa silti koskettavista asioista. Vaikeaa minun on alkaa pohtimaan lypsykoneen rakennetta tai miehen aivoituksia, kun en ymmärrä kummastakaan yhtään mitään! :D 

On kuitenkin niitäkin ihmisiä, onneksi vissiinkin enemmistö, joiden mielestä blogiani kannattaa lukea ja pppmielestä ajatukseni ovat hyviä, å saan välillä silläkin tavalla. YKSI tällaisista HYVISTÄ palautteista tuli Cloettan suunnalta ja sieltä kerrottiin, että meilin allekirjoittanut ilahtui HYVÄSTÄ asenteestani ja halusi ilahduttaa vuorostaan minua! Eikä aikaakaan, kun paketti kolahti... tai oikeastaan sen hain postista. ;)

Olen täällä jo sisältöä esitellytkin, mutta kaikkea en kerralla ole halunnut edes popsia, joten jatketaan! 

HYVÄÄ paketti sisälsikin! 

Hassua muuten, kuinka ryppyyn postipaketti oli painunut matkallaan. Onneksi sisältö oli täydellisen ihanan ehjän suussasulavaa! 

Tällä kertaa suuhun katosi pussillinen Hopea Toffeeta! 

En tietenkään yksin syönyt. Murunen oli kaverina maistiaisissa. ;)

Muistatko entisvanhaan Hopea toffeet? Ne olivat silloin niin ihanan mustia, sopivan kokoisia toffeepalasia ja kun puraisi niitä, ne sulivat suuhun. Ah nam. sitten ne lopetettiin! WHAT?!

Tähän väliin voitkin käydä kurkkaamassa "Hopea toffeesta" lisätietoja Cloettan sivuilta, kun samalla palautat mieleesi sen ihanaisen maun ja tunteen menneisyydestäsi. 

Kun nyt tämän pussin sain, avasin makeisen ja katsoin palaa tarkasti tutkiskellen. Pyörittelin palaa paperissa, nuuskin sitä ja vedin oikein kunnolla sieraimiini sitä tuoksua. AAAAAH. Lakritsainen tuoksun aiheuttama hurmos! 

Palanen suuhun... Mussuti mussun mussun... toinen, kolmas... 

Täydellinen Hopea toffee vanhalla reseptillä oli tässä edessäni tarjolla! Minulle! Syö meidät, ota meidät, nauti meistä-ne huusivat! Ja minähän söin! 

Se tunne suussa... Lakritsan ja toffeen sekoitus suli suuhuni ja jätti pitkäksi aikaa ihanan kihelmöinnin suuhuni. Voi jestas! Klassikko todellakin!

Se kannattaa huomioida, että vaikka kyseessä onkin musta karamelli, on tämä myös samalla toffeekaramelli, eli laktoosipitoinen makeinen. Suosittelen siis varaamaan laktaasientsyymi-pillereitä tämän kanssa, jos et kestä laktoosia. Kyllä tämä Hopea toffee on sen arvoista! 

Sanoisinko siis, että hyvä asia on se, että hyvä asia huomataan, annetaan hyvää palautetta ja hyvyys palkitaan hyvällä. Nyt kylläkin meni 3 hyvää jo rikki, joten hyvää päivää sinullekin. ;)