Isot munkit, sormi reiässä ja suihin ottoa. WTF?!

Ekaa kertaa elämässäni paistoin munkkeja. Yllätyin, kuinka hyviä niistä tulikaaneka kertalaiseksi. Lisäksi se yllätti, kuinka haasteellista on pitää rasvan lämpötila 180 asteessa! todellista akrobatiaa ja taidetta. Huh huh. mutta onnituttiin! Yhteistyössä tämä tiimi toimii. :)

Simaakin onnistui hyvin.On nyt herkkuja! Osa munkeista pistettiinkin pakkaseen ja sieltä niitä "tuoreita" munkkeja saa millon halutaan. Vaan kyllähän oli jutut! Tein taikinan ja aloin pyöritellä pallon muotoisia munkkeja. Murunen tuli sanomaan, kuinka epistä se on, että minä saan pyöritellä monia munkkeja ja hän vaan kahta! Paraskin puhumaan... Itse tovin kuluttua levitti ties kuinka monta reikää auki sormellaan! :D

Loma-aika meni hujauksella veneen kimpussa ja luontopolulla. Askarteluakin oli ja paljon uutuuksia on kaupassakin tarjolla. Pikareissu heitetty ja auto pesty matkan varrella. Lapsukaisen kanssa suunniteltu alustavasti, että voisihan sitä jossain ajelulla käydäkin, kun sopiva sauma tulisi. Nyt kuitenkin kaikki ns. ylimääräiset rahat menevät siihen, että saisin itselleni passin (eikä minulla ole henkkareita muuten). Mikä niissäkin maksaa?!

Tuula ilahdutti ylläripostilla. Kuori olikin mielenkiintoinen! Se sisälsi paljon kivoja pikkuesineitä! Pari lelua meni "lelulaatikkoon" kummilapsia ajatellen, mutta suurin osa kätköilyyn. Meillä oli kaikki tällainen sälä loppu jo. 

Kiitos Tuula hauskasta ja tarpeellisesta ylläristä!

Meillä yrtit nostavat jo päätään pikkuhiljaa. Persiljaa maisteltiinkin jo ja onhan se hyvää. Orvokit kukkivat parvekkeella ja ne mysteerikukkaset leikattiin latvoista, istutettiin uudestaan ja nyt nekin ovat levittäytyneet ja kasvattaneet uusia haaroja ihan kunnolla. Mustanmeren ruusu se taitaa olla. Kiitos bloggaajien, jotka sen tunnistivat.

Mämmiä olemme ottaneet suihimme maidon kera ja ripaus sokeria. Kyllähän näitä tällaisia herkkuja kerran vuodessa syö, muttei munkkeja viitsi koko aikaa olla paistamassa eikä mämmiä vedellä nassuun yhtenään. Ei vaan uppoisi joka kuukausikaan edes. 

Voittoja tulee toisinaan arvonnoista. Tällä hetkellä olen yhtä palkintoa odottanut lokakuulta saakka. Kyselin sitä toki jo, että koskahan se tulisi ja vastaus oli, että lähetetty on jo heti ja en vain olisi mahdollisesti hakenut sitä postista. Hmm... Vaikeahan sitä on hakea, jollei tule minkäänlaista ilmoitusta. :S Eikös posti huhuile peräänkin, että missäs olet, jollet ole hakenut pakettia?! Ei ole huhuillut minua. Epäilen siis vahvasti lähetystä. No, uusi, erilainen paketti olisi kuulemma tulossa. Katsotaan... Ei ole vielä tullut sekään. Osoite on tarkistettu ja oikein.

Niin tai näin, Peliko toimitti voittamani peli-paketin nopeasti! siis huippunopeasti, jos tarkennan! Taisipa pari päivää mennä arvonnasta! Matkapelejä kolmea eri lajia. Tosi kiva palkinto ja laadukas. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on peli-iltoja partsilla, rannalla, picnicillä, olkkarissa.... 

Viime yönä näin unta, jossa itkin niin rajusti, että vapisin ja tärisin. Heräsin itkuuni. Uneni selityksien mukaan tulen hyvinkin luonnollisessa asiassa kokemaan luopumisen. Se tulee olemaan jonkin asian loppu. Menetys. Päättyminen. Mahdollisesti uudenlaisen elämän tai asian alkaminen. Jaa-a... Mitähän taas tarkoittanee?! 

Sain perjantaina hylkypäätöksen taas Kelalta. Nyt ei enää koruiltu ja kaunisteltu, ei keksitty syitä naurettavilla keinoilla. Oli vaan suoraan kirjoitettu, ettei minun sanallani tai minua tutkineiden lääkäreiden lausunnoilla ole merkitystä, sillä Kelalla on oikeus kumota lausunnot ja tehdä oma päätös asian suhteen. Kela siis hylkäsi eläkehakemukseni tällä perusteella. Voin taas valittaa asiasta. 

Tottakai valitus lähti välittömästi. Turhautunut, vihainen, surullinen ja pettynyt minä. Valituksessa kysynkin, kuinka he voivat päättää, kuka on oikeasti sairas, kuka väärin sairas?! Jos todistukset ovat olemassa, miksi he vievät ihmiseltä, joka ei kykene sairauden vuoksi hankkimaan itse elantoaan, toimeentulon?! Kuinka nöyryyttävää! Heillä on päätösvalta siihen, kuka saa elää turvattua elämää, kuka ei. Ja meitä on monia! mutta kun miettii tarkemmin, laajemmin, ne henkilöt, jotka vuosia sitten valittivat selkäkipua ja saivat eläkkeen ja kokivart eläkkeellä ihmeparantumisia, he ovat tämän kaiken takana. enää ei selkäsairaudet ole "mitään". Nyt vaan sitten odotan iän karttumista ja vaurioiden pahenemista. 

Tänään suunnitelmissa askarrella vähän lisää ja ottaa rennosti. Hermosto on jaloissa todella sekaisin ja löydän käsin tosi kivuliaita pisteitä. Ei passaa nyt siivoilla. Niin, mutta hei, minun jalkani ovat heittäneet jo talviturkin! Oli muutes kylmä vesi, kun viikkoa aikaisemmin ranta vielä kimmelsi jäistä. Pikapyrähdys rantavedessä ja äkisti pois. Hrrr... sai hieman hermotkin säikyttelyä. Mulle ei aleta... ;D 

Alan etsiskelemään vesistökarttoja, joten se on moro.