Siirry pääsisältöön

Kirjalla kohti kisälliä

Sheferijm-blogin mestarihaaste etenee hitaasti mutta varmasti kohdallani. En ole mikään pikalukija enkä lue kirjoja koko aikaa. Olen enemmänkin kausilukija. Lisäksi oman haasteensa tuo keskittymisvaikeudet, joita koen joka viikko pahimpina kipupäivinä. Tässä kuitenkin 4.s kirjani. 

Nyt kuitenkin tahdon esitellä sinulle kirjan, nimeltä Kukkien kieli. 

Kukkien kieli on Vanessa Diffenbaughin esikoisromaani ja se kertoo nimensä mukaan kukkien kielestä. Tiedätkös, että jokaisella kukalla on oma tarkoituksensa, merkityksensä. Kirja tuo ilmi hyvin monien kukkien merkityksen ja sai välillä miettimään omia kukkieni antokertoja, olenko todellakin antanut jollekin keltaisia ruusuja tai ihan väärään aikaan niitä punaisia. ;) Samalla Kukkien kieli saa innostumaan selvittämään, mikä minun oma kukkani voisi olla. Mikä kertoisi minusta ja mitä haluaisin antaa rakkaalleni tai vaikkapa jollekin toiselle lahjaksi. Mielenkiintoista!!!

Kukkien kielessä seurataan kodittoman ja täysi-ikäiseksi kasvaneen Victorian vaiheita. Victoria on hyvin sulkeutunut, ahdistunut ja vailla kenenkään kosketusta. Mietippäs, jos et koskaan saisi halausta, käden puristusta tai edes pienintäkään hipaisua. Victoria ei voinut sietää yhtään sitä, että hänen reviirilleen tultaisiin. 

Victoriaa on lapsena riepoteltu laitoksesta toiseen, kasvatuskodista toiseen ja kaiken aikaa ihmiset vaihtuvat ympärillä. Kukaan ei saa tyttöön kontaktia, eikä tyttö pysty oppimaan yhtään mitään koulussa tai kodeissa. Vaikea, agressiivinen, oppimaton lapsi. Ja nyt tämä lapsi on kasvanut aikuiseksi ja laitospaikka on annettava nuoremmille. On aika itsenäistyä. 

Kirjassa on kerrottu lastensuojeluviranomaisten ja lastenkotien kasvattajien näkökulmasta otteita. Sijaisperheenä olevien tuntoja. Etenkin Elisabethin, joka päätti, että Victoriasta hän ei aio luopua! Lisäksi seurataan kukkakauppiaiden elämää, joista yksi on aikuinen Victoria. 

Kirjan kerrontatyyli on vaihteleva Victorian lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Toisinaan ollaan reilun 10 vuotiaan Victorian maailmassa, välillä aikuisuudessa ja taas palataan tähän kouluikäiseen lapseen. Tekstiä pystyy hyvin kuitenkin seuraamaan eikä suurempia sekaannuksia synny. 

Victoria saa työpaikan kukkakaupasta ja alkaa valmistaa lumoavia, taianomaisia kukkakimppuja asiakkailleen. Kukkakimput ovat enemmän, kuin vain kukkia. Niissä on mystiikkaa, taikuutta, joilla saadaan ihmiset rakastumaan toisiinsa, unohtamaan tai antamaan toivoa. Hyvin pian huomataan Victorian suunnaton lahja ja Victorian tarina voi alkaa. 

Pienen salaisuuden voin paljastaa, mutta loput saat lukea itse. Victoria OPPII kyllä asioita ja kosketuskaan ei tule olemaan puuttuva asia loppuelämän ajan. ;) 

Kun sain tämän kirjan lahjaksi, mietin heti, että tässä voisi olla mielenkiintoinen kirja. Luettuani sen, olen edelleen samaa mieltä. Kirjan henkilöt ovat kuvattu hyvin ja yksityiskohtaisesti. Voisin jopa vannoa maanneeni itsekin salaisessa puutarhassa tai tunteneeni kaktuksenpiikit jalkapohjissani. voisin vaikka vannoa nähneeni bussikuskin, joka joutui Victorian kolkkaamaksi tai ne kaikki opettajat, jotka ovat Victorian ajaneet pois kouluista. häirikkölapsi. Paha lapsi... Ja se yksi ainoa aikuinen joka halusi vihdoin pysäyttää tämän kamalan kierteen. 

Ehkä samaistuin välillä kirjaan siksikin, että itsellänikin on erityislapsi käytöshäiriöineen. ehkä näin lapsukaisessa jotain Victoriaa ja Victoriassa jotain Lapsukaisesta? Ehkä ainakin sen, että jokainen tulee joskus tuntemaan, mitä on rakkaus, mitä on löytää paikkansa ja mitä on tuntea erilaisia tunteita. 


Kommentit

Funchis sanoi…
Ai tuollainen kirja. Olen hypistellyt joskus tuota kirjastossa, mutta aina hylännyt. Jospa sittenkin nappaisin joskus kiinni. Vaikutti ihan mukavalta kuvauksesi mukaan.
Vilimarika sanoi…
Suosittelen todellakin.
Aino sanoi…
Hienosti kerroit kirjasta ja avasit tarinaa. Kukat ovat kiehtovia.

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…