Voithan sinä lukea tätäkin postausta hammasta purren ja marmattaa
 |
| Lahjakortit |
Niitä elämän huippuhetkiä, kun postilaatikosta tupsahtaa esiin lahjakortteja ja voittamani palkinto. Sitä tuntee olevansa onnettaren suosiossa. Pääsen testaamaan laihduttavaa kelmua. Oooh. On kyllä tarvetta. Tietäisi vaan, laittaako vyötärölle, alleille vai vaikka pohkeisiin. XL-kokoisessa olisi potentiaalia laihdutusmalliksi.
Kuori on saapunut kaukaa maapallon tuolta puolen ja se tunne, kun itselle vieres ihminen välittää ja lähettää palkintoni kaverina parane pian-kortin, jotta oloni kohentuisi. Kortti tuli täysin pyytämättä, antaen ihan omasta anteliaisuudestaan. Liikutun todellakin!
Kyllä se mieltä lämmitti.
En minä haikaile niiden korttien perään, joita ei koskaan saapunut tai niitä lauseita joita en koskaan kuullut. Minulle tärkeintä on se, mitä minulla on nyt tässä. Nautin tästä hetkestä. Olen päättänyt olla murehtimatta sellaista, mitä minulla ei ole. Muutoinhan minun tulisi elää ainaisessa murheen laaksossa.
Jotkut ihmiset onnistuvat elämässään,
koska kohtalo on niin määrännyt;
mutta useimmat ihmiset onnistuvat,
koska he ovat itse niin päättäneet.
Tärkeintä on olla sen verran tahtoa itsellä, että selvittää, kuinka voisi itse olla se, joka kirjoittaa saaneensa lahjakortteja tai lahjoja, kortteja tai palkintoja. Ei ne minullekaan ihan noin vain tule. Huomaatko, jos marmatit, olit hän, joka harmittelee juuri niitä asioita, mitä ei ole saanut, ollut, tullut.
Joku elää ainaisessa katumuksessa, joku toinen pelkää huomista. Sinä voit olla se, joka kanssani tarttuu hetkestä kiinni. Osallistuu vaikka edessään olevaan arvontaam , joka voi hyvinkin olla ainoa tarjolla oleva mahdollisuutesi voittaa. Tartu hetkeen ja tee asioille jotain. Tänään!
Kommentit
Itsekin noudatan vetovoiman lakia.
Minulta on FB:ssä jopa lähtenyt kavereita sen vuoksi, että nyt menee paremmin. Olen 47-vuotias ja suurin osa elämästäni on ollut taistelua ja vaaka painunut enemmän sinne negatiivisten asioiden puolelle.
Nyt kun parisuhteessa ja taloudellisesti menee hyvin ja voi tehdä sitä mitä haluaa, ei ole pakko edes tehdä töitä, jos ei halua, osa ihmisistä onkin kateellisia ja osa nakkaa FB-kavereista pois sen vuoksi.
Mua lähinnä naurattaa tuommonen käyttäytyminen.
Onneksi itse en ole potenut kateutta toisia ihmisiä kohtaan juuri ollenkaan, eihän se minulta ole pois, jos toisella menee hyvin.
Uskon siihen, että miten kohtelet toisia ihmisiä, se myös siten tulee sinulle takaisin eli uskon karmaan.
Kaikkea hyvää kaikille, jotka tämän lukevat ja elämässään taistelevat: niin kauan kuin on elämää, on toivoa :)
Menneisyydestäni voisin parikin tapausta tunnistaa kateellisuuden ja katkeruuden syövyttäneeksi ystävyyssuhteeksi. Kun olin se "nälkää näkevä sinkku" tai "köyhä ja sairas", kelpasin seuraksi. Kun löysin rakkauden ja sain ruokaa tai kun rakkaani auttoi minut veneeseen ja rannalle, Olinkin yks kaks negatiivisen puheenaiheen kohde. En kelvannut enää, koska olinkin onnellinen. Tai koska olin käynyt pari kertaa kesän aikana veneilemässä. Pari sataa metriä rannasta avustettuna ja apuvälineillä.
Kun heidän oma surkea tilanne korostui heille itselleen! Se kuinka oma suhde oli riitaa tai kun eivät saaneet vastaavaa huomiota kumppaniltaan. Viis siitä mitä itse voivat tehdä, ostaa tai olla. Eräs ehdotti, että jos antaisi minulle ruokaa ja olisin hänelle kiitollisuudenvelassa,tapasin hänet. En kelvannut tapaamaan ilman kiitollisuudenvelassa!
Eikö ole naurettavaa!
Kateus ja katkeruus! Huh. Saastuttavat mielen niin salakavalasti.
Olen täysin kanssasi samaa mieltä!
Kiitos kommentistasi.