Minunlaiseni, keski-ikäisen XL-naisen oma tarina




Inspis on kuin minä, joka olen kasvanut aikuisuuteen ja keski-ikään huomaamattomasti.
Inspikseen on löytynyt suunta, jota kulkea ja mitä Inspiksestä halutaan. Minälainen sen tulisikin olla. Minunlaiseni, keski-ikäisen XL-naisen oma tarina. Tämä tarina on todellinen ja se pitää sisällään rakkauden ja hyvänolon lisäksi turhautumista ja normaalia arkea.
Inspis on blogi, jossa ei asioita kaunistella. Riitaa ei tarvitse haastaa, muttei myöskään alistua.


Vajaassa kolmessa vuodessa blogini kävijämäärä on kavunnut huikeasti siitä, mitä ihan alkuunsa mietin. Ajattelin naiivistikin, ettei kukaan löydä blogiini ja kunhan puran tuskaani sisältäni. Alkupahoinvointini ja oletettu "valtavaa, jos sata löytää blogiini" on ohi ja nyt viikottain tuhannet käynnit kertovat omaa tarinaansa.

Kun täytin neljäkymmentä, en minä mitään kriisiä saanut, mutta istuin alas miettimään, miten olen muuttunut vuosien varrella. Se näkyy lähinnä siinä, että uskallan kertoa ääneen tunteistani, siitä mitä olen ja mitä en ole ja osaan sanoa EI. Toisaalta osaan myös sanoa KYLLÄ.


Olin bloggauksen alussa hyvin naiivi siksikin, että ajattelin, että pidän sellaista blogia, mistä kukaan ei sanoisi pahasti. Kerronhan omista tunteistani, omista ajatuksistani ja tuon esille omia töitäni. En minä olisi uskonut silloin 3 vuotta taaksepäin, että kukaan koskaan loukkaantuisi tai sanoisi pahasti sellaisesta. Tottakai nettiin mahtuu ihmisiä, jotka ajattelevat toisin ja jotka jopa voisivat kadehtiakin positiivisuuttani ja onneani. Joku voi olla hyvinkin heikoilla ja etsiä tukea paukuttamalla toisia turpiin. Olkoon vaikka kuvainnollisesti. Tässä kuva, jonka voin itsestäni esitellä. Selfie numerolla 2. :)


Minun oma heikkouteni, jonka sairauteni on aiheuttanut edetessään, on päätynyt yhä useammin ja useammin kortteihini. Esimerkiksi näihin huhtikuun Korttivuosi 2015-haasteen Inchiet saivat aiheensa siitä pahasta olosta, jota tunsin maatessani kovimmissa kivuissani.



Inchieni lähetin matkaan vaihtoparilleni, Ultramariinille, ja laitoin korttini pieneen organzapussiin. Minulle tämä askartelu oli niin itsestäänselvyys, sillä kun selvisi, että Ultramariini on parini, tiesin, että teen tuollaiset foliokortit.

Ultramariini on kädestä pitäen opettanut minulle, kuinka tuota tekniikkaa tehdään. Hmm.. todellakin, olematta silti läsnä konkreettisesti. Olen muutoinkin saanut niin paljon apua ja iloa ja tukea häneltä, että sydämen aiheet halusin hänelle kasata. Sen meidän yhdessä käymämme tuskani ja helpotuksen sydämessäni. Sellaisia ystäviä tarvitaankin.




Uusi haastekin tulee piakkoin. Malttia. Juhlitaan Vappua ja viikomloppu nyt ihan kaikessa rauhassa.
Rentoudutaan. Kasataan voimia.

Kommentit

  1. Kaunis kortti kolmikko :)
    Hyvää vappupäivän iltaa!

    VastaaPoista
  2. Ihana Viltsu <3 Mielestäni blogisi on niin aito ja monipuolinen, kuten rouva itsekin. Siksi täällä rakastan käydä. <3

    VastaaPoista
  3. Löysin blogisi vasta nyt ja luulen, että saat minusta yhden seuraajan :)
    Hieno kirjoitus <3

    VastaaPoista
  4. Outi, Kiitos ystäväni!

    Tiia, voi sinua, kiitos! Sanasi lämmittävät sydänjuuria myöten <3

    Minna, Oi, kiva! Olen iloinen, että löysit tänne ja että viihdyt!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari