Turkin haaveet ja ilouutiset
Tätä minun Turkin kaipuuta ja paloa ei sammuta edes kuvat vesipostista. Tällaisia paloasemia Turkin Antalyasta löytyi. Olisi aivan ihanaa mennä matkalle, ihan vaikka jonnekin muuallekin, kunhan siellä olisi lämmintä ja eksotiikkaa.
Ehkä jonain päivänä saan toimeentulon hankittua, sillä nyt sain vastauksen valitukseeni ja minulle on myönnetty takautuvasti sairaspäiväraha muutamaksi kuukaudeksi! Olen siis ensimmäistä kertaa työkyvytön myös päättävien tahojen mukaan! Paperit ovat menossa Kelan suuntaan ja he korjaavat erheensä. Tämä on niin käsittämättömän ihana asia!
Siinä minä räkäitkua väänsin ja yritin ymmärtää, että vihdoin minut otetaan yksilönä vastaan!
Jo maksetut tulot vähennetään samoin kuin verot, jää käteen vain ihan murto-osa. Tässä ei nyt kuitenkaan raha ole se tärkein asia, vaikka sekin on suunnaton etu.
Jos kerran hyväksytty, miksi sitä jatkossakaan hylkäämään? Siispä haaveet Turkista pahenivat. Voi jauks. Eläkepäivät etelässä?!
Asia kerrallaan.
Kaikki ne maustevuoret, ihanat herkkupuodit, vitamin barit, kebab-ravintolan sisäänheittäjien sinnikkyys...
Katseeni on tulevaan, ja jos kohtalo niin tahtoo, palaamme vielä joskus Antalyaan. Jollei, sydämestä sitä ei kukaan vie pois!
Kommentit
Tämä eilen saamani päätös tuli sos.turvan muutoksenhakulautakunnalta.
Kuten vuosi sitten blogissani kirjoitin, niin Turkki ei ole minun maani. Tiedän ja tunnen kylläkin paljon ihmisiä, jotka ovat todella ihastuneita tähän maahan. Istanbuliin haluaisin kyllä jonkain päivänä matkustaa. Haaveita pitää aina olla :)
Turkki on maa, josta joko tykkää tai ei tykkää. Itse en tykkää luksuselämästä, supervalkaistuista pepsodent-hampaista tekohymyllä, Valtavasta pilvenpiirtäjäviidakosta tai turistien täyttämistä uimarannoista. Minun unelmakohteeni on karua, lämmintä, sosiaalista, nöyrääkin ja myös länsimaiden koskemattomuutta. Ei turisteja, ei luksusta. tokihan Turkissa on turistikohteita paljonkin, mutta kun me nimenomaan tahdotaan pois siitä ja sinne syrjemmälle! Emme jääneet häämatkallammekaan turisteille suunnattuun sumaan. Me olimme sivukujilla, söimme paikallisten kanssa samassa ravintolassa, istuimme siellä missä toisetkin turkkilaiset, merta katsellen, raunioiden kätköissä. Voi että...
Onneksi on kaikille omansa, ja onneksi kaikki maat saavat omansa!
Nyt katse kohti tulevaa ja ehkäpä sitä Turkkiakin kohti.
Voi oikein voin haistaa nuo mausteet!
Minä olen ollu Turkissa pari kertaa, toisen kerran viikkojen junamatkalla. Siellä oli ihania kaupunkeja ja ystävällisiä ihmisiä. Kävin Ankarassakin, jossa ei vielä 1980-luvulla turisteja paljoa näkynyt.Ns. turistikohteet on jääneet väliin.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossa.