Murunen oli että ; "anna sitten se käteen".

creme brülee lakkojen kera. Omatekemä. 

Ajatuksemme oli ihanasta, eksoottisesta ravintolabrunssista. Ensimmäinen yhteinen hetki pois kotoa ja tilanteemme nollaaminen. Rankat jaksot elämässä vaativat ihanat ruuat, vai miten se meni!?

Kunhan pääsisin sängystä ylös kipujen laannuttua, menisimme brunssille itä-afrikkalaista ruokaa syömään. Nämä tapahtumathan ovat todella suosittuja vuodesta toiseen, ja kyseinenkin ruokapaikka on jo entuudestaan monille tuttu. Olimme paikan päällä  kuten suunnittelimmekin. Tunti ovien avaamisesta.

Lisää kuvateksti

Kehitysmaaseuran järjestämä afrikkalaisessa ruokatilaisuus oli tilassa, jossa suurin huomio keskittyi eri maiden lippuihin. Ensin mietimme Murusen kanssa, onko siinä Itä-Afrikan valtioita, mutta kyllä Norja, Tanska jne ovat kauempana afrikasta.

Yksi sivupöytä oli myytäviä tuotteita. Osa tuotteista tosin oli vain koristeena. Iso kangas sermien päällä loi sitten sitä fiilistä pöydälle laitettujen posliininorsujen kanssa.
Ja massiivinen tiski, josta ruokaa pääsi ostamaan. Kuin kerhohuone, jossa on julmettoman kokoinen tiski.

Olimme siis tunti avauksen jälkeen paikalla. Salaatti, eli limellä maustettu tomaattisalaatti (kachumbari), oli myyty loppuun.
Jäimme syömään silti, sillä olihan vielä jäljellä afrikkalainen maissipuuro (ugali),  papu-kasviskastike (maharage),  afrikkalainen kookosmunkki (kaimati)  sekä  kahvit ja mehut.

Saimme lautaselle annoksen ugalia ja maharagea. Otimme nokareen tulista salsaa lisukkeeksi makua antamaan. Jälkkärit hakisimme sitten, kun olisimme syöneet. Tiskillä vielä ryhmän jäsenet vinkkasivat meille, että "Olemme tuntikausia tehneet näitä ruokia. Kamala urakka. Nyt ne on sitten loppu, sillä annostelimme alkuun varmaan runsaammalla kädellä. Ensi kerralla olkaa sitten ajoissa liikenteessä. Nyt ryntäys ylitti odotuksemme. ". Jätin sanomatta, ettemme me yhtään sen aikaisemmin olisi pystyneet tulemaan, mutta kiitos, on mukava olla nyt tässä ja maistella tätä ruokaa, jota olette joutuneet tekemään urakkahommana. Arvostan sitä. 

kaimati lautasella

Mainoksessa sanottiin, "voit nauttia rennosta tunnelmasta, tutustua Itä-Afrikan ruokakulttuuriin ja perehtyä käsillä syömisen saloihin. Paikalla on myös live-musiikkia!"
Meidän jälkeemme vain yksi sai ruokaa. Sitten se oli loppu.  Jälkkäreitä oli, joten söimme puuroa rauhassa. Olimmehan siis maksaneetkin jälkkärit jo, joten olisihan niitä tuonnempanakin. Menu oli kaimatia lukuun ottamatta laktoositon, maidoton, munaton, vegaaninen ja gluteeniton. Peukutusta!

Minkäänlaista esiintyjää ei ollut paikalla.
saimme kuulla, että ruokaa oli varattu 50 henkilölle ja alussa olivat annostelleet suurempia annoksia. Ihmekkös siis että kaikki loppui tunnin jälkeen heti.
Ruokailumme jälkeen huomasimme kahvinkin loppuneen. Meille ehdotettiin teetä, mutta lupauduttiin lopulta keittämään kahvit vielä. Kuinka jaloa! Kyllä tunsimme itsemme etuoikeutetuiksi maksaviksi asiakkaiksi.

Kas kummaa, jo maksamiamme munkkeja ei enää myöskään ollut kuin yksi! Avulias tiskillä ollut "tarjoilija" yritti väkisin sitä ainokaista munkkia Murusen suuhun laittaa, mutta  me söisimme sen puoliksi mieluusti. Olisihan se minunkin kiva sitä  yhtä munkkia maistaa. kun kahdesta olimme maksaneet kuitenkin.
Paperilautasen saaminen oli kuitenkin kerjuun takana jo melkeinpä, joten Murunen oli että ; "anna sitten se käteen". Siinä vaiheessa lautanen kuitenkin tuli, lähestulkoon syliin saakka. Se on sitä anteliaisuutta. Oli ilo saada lautasella munkki pöytään kahvia odottamaan. Kyllä me sitten olimme todella arvovaltaisesti kohdeltuja! Etenkin vielä kun toistamiseen syyttävät sormi osoitti meitä että ensi kerralla pitäs olla ajoissa. Anteeksi.

Ulkona syömisessä on aina oma viehätyksensä! I like!
Ja seuraavalla kerralla uudestaan! Katsotaan, kuka sitten tarjoaa elämyksiä kahdelle nälkäiselle ja tiedonjanoiselle herkkusuulle.