Kaaostunut elämäni

Mikä meistä ihmisistä tekee hyvän ihmisen? Mikä pahan? Onko hyvyys tai pahuus synnynnäistä vai opittua? Voiko siihen altistua tai saada "tartunnan"? 

Jos olen nyt hyvä, tuleeko minusta joskus paha tai toistepäin? Voiko vanha koira oppia uusia temppuja?

Kysymystulvaa... Itsepohdiskelua tai kysymyksiä ilmaan. 

Vastausten etsintää ja miettimistä syvemmältä. 

Mielestäni kukaan ei synny pahaksi. Kaikki me olemme pohjimmiltamme hyviä. Ja jos on paha nyt, voi siitä oppia hyväksikin. Tulla hyväksi. 

Aivan samalla tavalla, kuin opimme ajan kanssa tekemään kauniimpia ja kauniimpia kortteja, voimme oppia tekemään kauniimpia ja kauniimpia hyviä tekojakin. Eikö totta?!

(tein eilen)

Kun aamulla katsomme peilistä itseämme, onko kampaus hyvin, onko meikki hyvin, voisimme katsoa pinnan allekin ja kysyä itseltämme, onko asenteemmekin hyvin? 

On niin totta se asia, että jos haluamme elämässämme saavuttaa sitä samaa, mitä ennenkin, teemme juuri sitä samaa kuin ennenkin. Jos taas haluamme jotain muuta, vaikka sitä parempaa, pitää se asenne saada ensin kohdalleen ja sitten alkaa tehdä asioita, joilla se hyvä saadaan kaivettua esille! Ei mikäänhetkessä muutu. Tarvitaan kärsivällisyyttä. Aikaa. Pysyvä muutos! Kirkastuminen sisältäpäin. VALO!

(saimme joululahjaksi)

Kun saamme sen tietynlaisen valon sisällemme, voimme alkaa ammentaa sitä ulospäin. Pieniä säteitä ensin. Kutkutella ympäristöämme varovasti. Kutkutella itsestämme ihan ekana se rohkeus esiin! Hyvyyteen! Kuika uskallan olla hyvä, kun tähän asti olen tehnyt asioita itsekkäästi tai loukannut toisia tahallisesti tai tehnyt muuten väärin?! 

Anna mieleesi tulla se sama valo, puhdistava kirkas valo, joka ohjaa sinua eteenpäin. anna sen herättää sinut uuteen mahdollisuuteen. Uuteen elämään. Pois ahdistuksesta tai ainaisesta pahasta olosta. Pois kiukusta ja vihasta. Pois toisten kustannuksella elämisestä. Pois itsesäälistä, itseinhosta, pahasta. 

Kokeile hetki päivässä. Huomenna hetki pitempään. 

Se sekamelska, jota aiemmin vaalit tarkoin, josta aiemmin ajattelit, että tämä on minun elämääni eikä sille vaan voi mitään tehdä... Kun jokainen lokerosi on jo tupaten täynnä. Umpisolmussa. Missään ei vaan ole tilaa ja liika on liikaa! Ihan kuin minullakin ennen oli kaikki askartelutarvikkeeni yhdessä pienessä muovirasiassa sekaisin. Kaikki hukassa! Ryttyisenä. Pimennossa! Unohduksissa!

Otin askeleen eteenpäin. aloin lajitella asioita. Otin sen pienen muovirasian eteeni, kumosin kaiken siihen ja aloin tutkailla niitä yksi kerrallaan. Mikä oli tärkeää, mikä roskaa. Mikä sotkussa ja avattava, mikä rytyssä ja oiottava, mikä etsi paria ja mikä kaipasi jotain kunnostusta. Kun olin lajitellut asiat edessäni itselleni, olin valmis tarttumaan yhteen pinoon kerrallaan. Etsimään ratkaisun sille yhdelle asialle kerrallaan. Jos laitan kiiltokuvat toiseen lokeroon, teipit teippilaatikkoon, koristeet omaan lokeroonsa ja narut kerin kauniiksi vyyhdiksi ja narulaatikkoon... 

Kamalan suurelta ja turhauttavalta, pimeältä ja raskaalta tuntuva urakka alkoi ihan itsestään purkautua ja loksahtaa oikeaan paikkaansa. Kohta se pieni ja ahdas muovikuppi olikin tyhjä ja ilman huolia. Minulla oli monta selvitettyä asiaa oikeilla paikoillaan! 

Tästä on hyvä jatkaa! Yksi asia aina pois kerrallaan! Enää en anna suurenkaaoksen tulla! En rasiaan, enkä sisällenikään muhimaan ja paisumaan. 

Tuo rasian kuva oli sitä, mitä entisessä kodissamme oli. Ei ollut tilaa verstaalleni. Nyt, kun minulla on verstas, hämmästelen itsekin, kuinka olen pärjännyt niin pienellä tilalla, niin ahtaasti, niin täydellä rasialla!? Kuinka muka sellaisessa kaaoksessa voisikaan Inspiraatio iskeä samoin kuin nyt?! Kuinka siellä voikaan jaksaa ja voida hyvin?! 

Minun oli otettava askeleeni ja tehtävä ratkaisuni. Tehtävä siivous ja järjestely. Vaihdettava vanhat asiat uusiin. Nyt minä voin hyvin! 

Inspiraatioita ja iloa teillekin!