Verkko näkymättömyyteen
Runokirjani sai uuden sivun pitkästä aikaa.
Tällä hetkellä Inspis iskee ihan yhtenään eikä malttaisi nukkumaan mennä, mutta pakko on kerätä välillä voimia. Katsotaan, mitä kaikkea syntyy vielä tämän inspiksen ollessä vauhdissa.
Atc on Riinan käsialaa. Se ei siis ole omani. Tässä(kin) runokirjasessa kaikki atc:t ovat nimenomaan saatuja. Pääsevät esille näin.
Lisäsin sivulle muitakin kuvituksia. värejä, Pelokkaan katseen ja elämäniloisen naisen.
Kirjoitin runon näiden kuvien inspiroimana.
Runo on omani, ethän kopsaa sitä!
Verkko näkymättömyyteen
On hetkiä, jolloin toivon olevani
On hetkiä, jolloin toivon olevani
näkymätön olento.
Pysyn hiljaa paikoillani.
En uskalla puhua,
sormeakaan liikauttaa.
sormeakaan liikauttaa.
Tahtoisin kadota kokonaan.
Maa nielaisisi minut jalkojeni
alta.
Jokin näkymätön verkko
laskeutuisi
ylleni ja tekisi minusta
näkymättömän.
Odottaisin…
Ja kun sinä taas
rauhoittuisit,
voisin raottaa verkkoani.
Tulisin hiljaa esiin.
Silloin olisin taas näkyvä,
oma itseni.
oma itseni.
Täynnä elinvoimaa ja värejä.
Mutta samalla aina
varpaillani,
verkko näkymättömyyteen
taskussani.
Aina valmiina piilottamaan
minut vihaltasi.
Kommentit