On ihan totta, että aakkosia löytyy joka puolelta! Ekana mieleeni tullut oli jo kuvattu toisaalla, joten hylkäsin sen suoriltaan ja aloin katsella muita j-kirjaimia.
Yksi neitokainen seisoi hiljaa yksinään huoneen pimeydessä. Sytytin valot ja jäin häntä katsomaan. Käsivarret ojentuivat viehkeästi koukistuen, tehden J-kirjaimen kuin kertoen sanattomana ääneen: Voisinko minä olla se yksi ja ainoa kuvauksellinen?!
tottahan toki voit, vastasin. Ja niin neitokainen päätyi valokuva-mallikseni.
Yksi korvis keinahtelee käsivarrella. Kuvakulmassa pelkkä suora viiva. Kuin numero 1.
3 kommenttia:
Totta, viehkeä on sinun Jiisi!
Kaunis J ja sen haltija!
Hieno! Olen nähnyt joskus tuollaisen käsityöliikkeen näyteikkunassa.
Lähetä kommentti