Joulukuu alkoi. Joulukalenterin ensimmäinen luukku avataan. Onko luukussa kuva, suklaata, salmiakkia vai tavaraa? Inspiration tarjoaa tänä jouluna 24 postausta niistä joulukalenterilahjoista, mitä olette lähettäneet JA kiitokseksi 24 ihkaomaa luukkuani joista voi löytyä mitä tahansa! Fiktiivisiä omakirjoittamiani tarinoita tulen julkaisemaan ehkä eniten, sillä niitä on toivottu ja niitä saatte! Lisäksi yllätystä riittää muissakin teemoissa. Olkaas tarkkoina!
Ja tästä se alkaa!
Joulukalenteri muuttui tänä vuonna joulukuuseksi. Kuusi kasvoi suuren suureksi. Melkein talon korkuiseksi! Kuusen oksilla notkahtelevat lahjakinokset ja ne odottavat vuoroaan päästä Inspikseen esittäytymään.
Ekaksi vuoron saa:
Ensimmäisen joulukalenterini luukun lähetti:
"Riina". Kiitos Riinalle!
Luukusta paljastui askartelulehti sekä kaksi leimasinta
Minun lahjani teille tänään on:
Tulostettava kehys!
Take away!
Saa ottaa!
Tarina on omani, mutta fiktiivinen!
TARINA: LADY IN...WHAT COLOR?!
"Olin kokenut paljon pahaa elämässäni. tuntenut kipua sydämessäni ja vartalossani. mieleni oli maassa, poljettu ja haavoitettu. Kuinka jaksasin, kuinka jaksaisin elää vielä vuosikymmeniä eteenpäin?!
Kuljin hiekkatietä pitkin. Nainen mustissa sopisi nimimerkikseni. Pää alaspäin painuneena, kiviä potkiskellen tieltäni. En nähnyt mitään, en kuullut mitään. Ajatus vain jyrkässä kallion reunassa.
Kävelin kohti kalliota. Kiivetä pitää. Tiedän. Pääsin kallion juurelle ja huomasin hahmon rannalla. Katsoin sinnepäin. Hahmo oli nainen. Lyhyet, siilit hiukset, farkut ja kauluspaita. Voisi kauempaa luulla pojaksikin, mutta nainen hän oli. Mietin ensin, että täytyy odottaa, että jäisin yksin... Hieman kirotakin taisin. sitten se nainen huomasi minut, hymyili minulle ja tuli luokseni.
Hän tervehti nauravin silmin, katsoi minua kysyvästi ja vaikeni. Katsoin takaisin kyynelten täyttämin silmin. Väänsin huuleni väkinäiseen hymyyn.
Nainen tarttui minua kädestä ja kysyi: Miksi itket, pieni lintu?
Sanat tulivat niin vilpittömän pahoillaan olevina. vieras ihminen siinä. Ja minä purskahdin vuolaaseen itkuun.
Kun itkuni vaimeni nyyhkytykseksi, huomasin olevani sen naisen sylissä, tiukassa halauksessa. Se tunne oli niin hyvä, niin hyvä. Nostin katsettani, katsoin häntä silmiin. En voinut puhua, en sanaakaan sanoa. Katselimme hetken, hiljaisuudessa. Sitten painoin huuleni hänen huuliaan vasten. Suudelmamme oli meriveden suolainen.
Tuosta hetkestä on aikaa jo tovi. Nyt siilitukkainen nainen ottaa minut syliin ja kuiskaa korvaani: Pieni lintuseni. Naurahdan ja "pörrötän" hänen siiliään. Silmäni nauravat. Olen niin onnellinen.
Tänään, nimimerkkini voisi olla vaikkapa lady in red"
Kommentit