Hae tästä blogista

Joulukalenteri luukku 7

Seitsemäs päivä. Sauna lämpiämässä. On aika avata luukku joulukalenterista ennen sitä. 


Tähtien tuike paketin päällä kertoo taivaalla loistavien tähtösten tarinaa. Niitä rakkaita, jotka sieltä meitä katselevat. Taivaan kirkkaimmat tähdet. 
Avaan kuoret...


Paketillinen pinkkejä vauva-korttikuvia. 

Joulukalenterin luukun numero 7 tarjosi 

Kiitos!

Päivän tarinani tässä:
VAIN ELÄMÄÄ


Vain elämää.. sitä tämä kaikki on. Niin hyvät kuin pahatkin asiat. Niin ikävä, suru, viha ja katkeruus, kuin ilo, rakkaus, into ja onnellisuuskin. Elämää on matkustaa maailman ääriin tai ihan vaan naapuriin kahville. Katsella ikkunalasin takaa leikkiviä lapsia tai syödä kokonainen suklaalevy yksin itkien siinä samalla. elämää on laulaa kuorossa sydämensä kyllyydestä ja harjata illalla hampaansa valkaisevalla hammastahnalla toivoen, että ensi kuussa hampaat olisivat kuin filmitähdillä konsanaan. Elämää sekin, kun synnytämme uuden elämän maailmaan tai hautaamme läheisemme maan huomaan. Viemme kynttilän muistoksi tai anname 1 vuotiaalle lahjapaketin. Elämä on kaikkea sitä ja paljon muutakin. 
Vain elämää, ei sen enempää sanotaan laulussakin. Sen kun oivaltaisimme aina uudestaan ja uudestaan. Ei ole niin vaarallista irrottautua arjen rutiineista tai hullutella lapsen lailla. Ei ole pahasta nauraa tai itkeäkään. Meidän jokaisen oikeuksiin kuuluu olla vahvoja ja olla heikkoja tasapuolisesti. Kukaan ei ole jompaa kumpaa yksistään. 
Sanotaan myös, ettei kukaan ole seppä syntyessään, mikä myös on totta. Koko elämämme on oppimista. Se on nöyrtymistä ja se on kurkottamista. Se on menetyksiä ystäväpiirissä ja se on saavutuksia. Jokainen ihminen joka elämämme varrella on käynyt, on jättänyt meihin jonkin pysyvän sormen jäljen. Hänen tehtävänsä on ollut antaa meille jotain. Olkoon se sitten tukea tai opetusta, kasvua tai vain ohikiitävä hetki. Ehkä hymy, mikä pelasti juuri sen päivän tai katse, joka sai meidät tuntemaan olevamme ihminen. Ehkä se kosketus opetti rakastamaan tai ymmärtämään, mitä ei saa tehdä. Ehkä opimme arvostamaan itseämme enemmän tai toisia ihmisiä ympärillämme. Ehkä se tarkoitus olikin se, että sinä itse annoit hänelle jotain elämän varrelle!
Emme elä tässä maailmassa loputtomiin, mutta olemme kuitenkin saaneet lahjaksi tämän ainutlaatuisen kokemuksen. Matkan. emme me ole maksaneet siitä matkatoimistoihin tai rahallisesti muutenkaan. Me olemme maksaneet siitä korkeammalle taholle jonnekin sillä, että elämme... Tai ehkä se on sitten maksua se päätepysäkki? Jokainen tulijaisostoksemme, jokainen matkamuistomme... Jokainen lähetetty kortti tältä matkalta läheisille... Valokuva, kirjoitus, uusi tuttavuus... Kaikki mitä teetkään ja näetkään, mitä suuhusi pistät tai koet, kaikki se on vain elämää, mutta samalla tämän unelmamatkamme antoisaa ja ihmeellistä tarjottavaa. 
Uskon, että kun tämä matka päättyy, meille avautuu uusi seikkailu. Onkohan sekin vain elämää, vai jotain elämääkin suurempaa?

Näihin tunnelmiin toivotan ihanaa joulukuun jatkoa! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suurin osa elämästäsi on arkea. Tee siitä ihanaa.
Kommentit julkaisen viiveellä. Tarkistan ensin.
Kiitos, kiitos, kiitos!
~Viltsumari
Löydät minut myös https://direct.me/inspiration

JOKO LUIT TÄMÄN?

Ystävänpäivän runo ja Atc-kortit vaihtoon

Pakkanen ei ole koetellut villiä luontoamme juurikaan tänä vuonna. Nytkin vain plussa-asteita. Kevätaurinko saa lumen välkehtivät timanttien...