Joulukalenteri luukku 9

"JOULUKALENTERIIN"

Tässä päivänä muutamana taaksepäin kyselin, mahtaako joku tietää kuvassa ollutta häkkyrää, mikä se on. Paljastan nyt sen mysteerin, että kyseessähän oli digikameran tukijalka. Sen avulla saa tuettua kameran jonnekin kiinni, eikä käsien tärinä häiritse kuvaamista. Niinpä myös päivän luukku tuli kuvatuksi tänään ilman tärinähäiriöitä.




Luukusta kurkisti kissa! Eikä mikätahansa kissa, vaan magneettikissa! 
Liekköhän killin väritys enne tulevaan? ;) Onhan meillä puhetta ollut uuden pennun ottamisesta, mutta siihen menee vielä aikaa. 


                                                       "Maca" tarjosi luukun numerolla 9.

                                                                            KIITOS!

Kirjoitin aikaisemmin tarinan Taivaasta karkoitetusta enkelistä ja se sai sen verran uteliaita kyselyitä jatkosta, että tänään jatkan sitä samaa tarinaa. :) Kiitos tarinavinkistä. ;)

MAASSA MAAN TAVALLA

Enkelinä synnyin, ihmiseksi muutuin. Omaa tyhmyyttäni halusin olla jotain mitä en oikeasti ollut. Katumus kaivoi sisintäni ja alkoi mustuttaa sydäntäni. Ennen niin puhtoinen sydän oli menossa pilalle. Savuisten kapakoiden pimeät nurkat antoivat nyt lohtua yksinäisyyteen ja katulamppujen valaisemat kadut suojan itkeneille kasvoille. Miesten humalaiset kourat takamuksellani ja rinnoillani olivat turruttaneet jo mieleni ja vartaloni. Olin kuin kuka tahansa ihminen samalla kujalla, samoissa baareissa, samoissa kaupoissa ja samoilla työpaikoilla. Olin maassa maan tavalla. Päivällä tein työni, illalla bailasin ja tukahdutin tunteeni.
Samaa oli jatkunut jo muutaman tovin, kun törmäsin hentoon olentoon kujan perällä. Valkoinen, kaunis ja haavoittuva pieni olento katsoi pelokkaana minua. Kyyryssä kädet polviensa ympärille kietoneena, silmät siniset ja suurina kuin teevadit. Minä säikähdin sitä viattomuutta, sitä kauneutta, sitä pelokkuutta! Säikähdin, sillä tunnistin siitä jotain tuttua! Menin lähemmäs kuitenkin ja kysyin, kuka hän oli. Hahmo uikutti kuin eläin tai jokin.. Hän oli kuin millä hetkellä tahansa pakoon lähtevä hiiri. Otin hiljaa askeleen lähemmäs, kyyristyin itsekin ja sanoin hiljempaa, rauhoittavalla äänellä: Hei, Olen Fauna. Kuka sinä olet?!
Hahmo vastasi hiljaa: Hei, olen enkeli. Olen tullut taivaasta. Minua pelottaa!
ENKELI?! hämmennyin totaalisesti! Muistoihini tulvahtivat niin monet asiat! Minäkin olin kerran enkeli! Minäkin olin kerran kuin tuo pieni haavoittuva hahmo! Minäkn olin tuossa tilanteessa, mutta vaan niin uhmakas jäämään ihmiseksi.
Minulle selvisi, että se pieni enkeli oli tullut kysymään minua takaisin taivaaseen. Olin saanut uuden mahdollisuuden. Minun täytyisi tehdä valintani nyt uudestaan, mutta tällä kertaa se olisi lopullinen. Joko palaisin enkeliksi Taivaaseen ja muuttuisin takaisin ilosanoman tuojaksi tai jäisin ihmisolennoksi maanpäälle. Joko tai.
Into nousi ylimmilleen! Minä saisin sittenkin palata kaltaisteni luokse! Olla taas hyvä ja viaton! Unohtaa kaiken! Toisaalta... Intoni laski. Mietin. Olisinko valmis luopumaan kaikesta? Tätähän minä olin halunnut aiemmin. Voisinko unohtaa ja olla kuin mitään ei olisi ollutkaan?
Pihdin aikani ja valitsin minuuteni. Enää en pyristelisi vastaan sitä, mitä olin. Enää en haikailisi muuta. Olin kokenut niin paljon pahuutta. Ollut onneton. Elänyt jotain sellaista, mikä ei ollut minua. en halunnut loputtomiin esittää. Halusin elää itselleni, omana itsenäni! Olin tehnyt päätökseni ja palasin Taivaaseen pienen, hennon saattajani kanssa.
Minusta tuli onnellinen enkeli."

Kommentit

  1. Kiva, että tykkäsit kissasta! Ja kiitos kertomuksesta, joskus joutuu miettimään, mistä on valmis luopumaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari