Joulukalenterin luukku 22

Niin se vaan aatto lähestyy ja paketit vähenevät joulukalenteristakin. On tätä ollutkin ilo tehdä! Hämmentävää ja suurta nautintoa tuottavaa löytää joka päivä hurmaavia yllätyksiä paketeista. Kokea teidän ystävällisyys, vilpittömyys, ilo, välittäminen ja kunnioittaminen. Ja mitäkö minä tunnen teitä jokaista kohtaan?! Suurta kiitollisuutta, lämpöä, iloa, huojennusta. Tunnen olevani arvokas! Kiitos teille jokaiselle jo avattujen luukkujen lähettäneille JA vielä tuleville! Kiitos myös tämän päivän luukun antajalle:

Tänä jouluna olen oppinut ainakin sen, että pakettikin voi ihan itsessään ilahduttaa ja piristää päivää. Siis ne kuoret ja paketointi. Eikä siihen niin suuria ja kalliita asioita tarvita koristamaan pakettia. Riittää vaikkapa tällainen ihana pieni lisäys:

Suloinen, humoristinen enkelien tervehdys atc:n muodossa! Minulle tässä bloggausaikana Macasta on tullutkin oikea enkeli-blogiystävä! Viisaita neuvoja, hersyviä hauskoja tarinoita, suuri sydän ja avara ajattelumaailma. 

Atc ei kuitenkaan ollut ainoa lahja tänään. Sain myös tämän:

"MACA" laittoi pakettiin myös kierrevihkon ja innosta pinkeenä hymy huulillani suunnittelen jo sille käyttöä! Kukapa ei vihkoja tarvitsisi! Suunnitelmille, runoille, muistiinpanoille, unille, mietteille, luonnoksille,... Voi kuulkaa! Tänäänkin minä iloitsen!

TARJOUKSENA TÄNÄÄN POIKKEUKSELLISESTI KAHDELLE!

Kynttelikkö ruskea

Kynttelikkö lila

Voit siis ostaa jommat kummat korvikset. Yksi pari per asiakas. 

Valitse joko ruskea kynttelikkö tai lila kynttelikkö. 

Molemmat ovat samaa tyyliä, lasihelmiä ja käsityönä kieputettuja, uniikkeja koruja. 

Normaalihinta on 5€+pkk per pari. 

Nyt tämän päivän aikana nopeimmat voivat ostaa nämä parit

 ILMAN POSTIKULUJA!

Maksat siis vain 5€ ja minä maksan postitukset ja muut kustannukset.

TARINANI:

Lumi teki temput

Lumi satoi maahan ja tein pihalle lumienkelin. 

Sytytin kynttilän lumilyhtyyn ja laitoin lumiukolle kaulaliinani kaulaan. Nyt sitä ei palelisi. 

Aattoilta lähestyi. Toivoin, että silloinkin sataisi lunta hiljalleen. Sen verran vaan, että olisi kaunista, timanttihankia. Toiveeni toteutuikin. 

Uskoin joulupukkiin, uskon vieläkin. Joulupukki pääsee porolla tulemaan, reen kanssa lahjoja lapsille jakamaan. Maa on valkoisena. Itse kävin tekemässä joulupukille laskeutumisradan suksillani. Päivemmällä luistelin järven jäällä. 

Lumisotaa on kiva leikkiä, jos kumpikin heittää vain lumihahtuvapalloja, eikä jäisiä kokkareita. Nenänpäälle sulaa lumihiutale ja pyyhin sen pois lapasellani. Otan rakkaani syliini ja annan suukon hänen kylmälle nenän päälleen. Punaposkisina menemme sisälle juomaan glögit. 

Vein linnuille talipalloja, siemenlyhteen ja lintulaudalle pähkinöitä. Kohta parvi pikkulintuja lensikin paikalle syömään. Lumellekin tipahteli kuorien mukana osa, mutta sieltä ne katosivat oravan ja hiirulaisten suihin. 

Tuli vuosi 2050. Lunta ei enää ollut olemassakaan talviaikaan. Vuodenajat olivat enää vain samanlaiset. Muistelin menneitä aikoja valokuvia katsellessani. Ne ajat lumienkeleistä, tai kuinka naapurin rouva marisi loskaa ja lunta, pakkasta ja kurjaakin kurjempaa talvea. Entä nyt. Sama rouva vihaa tätä vuodenaikaa, kun on liian pimeää, liian märkää, liian kosteaa... Mikään ei ole hyvä. 

Kaadan kuppiin glögiä. Ei se enää maistu samalta kuin silloin lumienkeleitä tehtyä. Lumi teki temput niin luonnolle kuin mielellekin. 

Lapsi sisälläni tahtoi sinne takaisin.