Tämä tarina on tosi

Joulukuun 16. päivä. alamme olla hyvin lähellä joulua. Lahjat ja kortit on jaettu ja lähetetty. Ihanaa, että ensi vuonna voin tehdä ihan kaikki joulukortit uutena! Yhtään vanhaa joulukorttia ei ole jäljellä! ei tämänvuotisia eikä aiemmiltakaan vuosilta! On aina ilo saada varastoa vähemmäksi! 

Joulua odotellessa availen joulukalenterin luukkuja ja mietin, kuinka arvokas lahja jokaisessa onkaan! Ei, en tarkoita rahallista arvoa, vaan sitä, kuinka suuren vaivan jokainen teistä on nähnyt pakettinsa eteen! Olette lukeneet blogiani tarkasti, selvittäneet lempivärini, kokoni, kiinnostukseni kohteet, toiveeni,... niin taas tänään!

"Miukula"n paketti avautui ja kas kummaa! Yksi lempiväreistäni tässä hurmaavassa avaimenperässä! Tai laukkukorussa tai kuten itse näitä nimitän itsekeksimälläni sanalla: ROIKKULI!

 KIITOS!!!

Tarinani, joka tällä kertaa on totta:

Tänä aamuna

Olen ollut reissun jälkeen taas enemmän kivuissani. Eilen en saanut edes normaaleja vaatteita puettua päälleni tai nojattua sohvan selkänojaan tms, koska selkä oli niin kamalan kosketusarka. Onneksi minulla on vuosi sitten joululahjaksi saamani jumpsuit, joka on niin löysä, ett saatoin sen laittaa päälleni eilispäiväksi. Yöllä en vaatteita tarvitse peiton alla.

Heräsin aamuyöllä kolmen maissa kipuihin ja siihen, että käteni olivat puutuneet. Vaihdoin asentoa ja hieman helpotti. Uni ei vaan meinannut millään tulla. Rentouduin, ajattelin kaikkea kivaa, olin silmät kiinni... Kyllä se uni jossain vaiheessa taas tulee... ajattelin. Ja tulihan se sitten vähän ennen Murusen kellon soittoa. Olin kuitenkin niin väsynyt, että arvelin unen vielä jatkuvat kohta.

Murunen kävi lähtiessään laittamassa selkäni taakse ison tyynyn, jotta voisin rentoutua sitä vasten nukkumaan. Se yleensä auttaakin, kun tavallaan nojaan tyynyä vasten ja rentoudun siihen. niin siinä nytkin taas kävi. Nukahdin sikeään uneen.

aloin heräilemään pian kuitenkin sen takia, että olin kuulevinani oven takana jonkun. Tiesin, ettei meille ketään olisi tulossa siihen aikaan, joten annoin unen viedä minut uudestaan. Säpsähdys, ovi kävi! Olin vaan niin väsynyt, etten jaksanut ajatella asiaa vaan jatkoin nukkumista.

en tiedä, kuinka kauan siinä meni, mutta kuulin askeleet unen läpi. Ne tulivat makkariin sängyn toiselle puolen. Olin hyvin hyvin väsynyt, joten en saanut edes silmiäni auki. tunsin vain, että joku kävi vierelleni sänkyyn, mutta Murunen se ei ollut! Olin pakokauhussa! Olin niin väsynyt, etten voinut huutaa, en voinut avata silmiä, en voinut koskettaa... Makasin vain liikkumattomana ja pelkäsin!

Olin taas nukahtanut hetkeksi. Tunsin jonkun liikahtavan sängyssä vierelläni, takanani. Pakokauhu valtasi minut uudestaan! Mietin siinä raskaassa väsymystilassa unen ja valveen rajoilla, että kissaahan meillä ei ole, joten se ei voi olla kissa! Murunen se ei voi olla,koska hänet tunnistaisin, jos olisi vaikka sairastunut ja tullut kesken työpäivän kotiin. Kuka se voi olla?! Miksi?! Miksi on hiljaa?! Miksi sängyssäni?! Mitä tapahtuu seuraavaksi?!

Sydämeni löi tuhatta ja sataa! Tunsin pakahtuvani! tunsin kuristuvani millä hetkellä hyvänsä! Tunsin hiljaisuuden tappavan minut! Tunsin läsnäolon voimakkaasti. Tunsin jonkun takanani! Ja tunsin senkin, että olin täysin puhe- ja liikuntakyvytön! En voinut edes avata silmiäni!

Jollain tavalla sain ehkä hetkeksi silmiäni auki.. Näin hämärää. Ei, silmäni olivatkin kiinni... Mitä oikein tapahtuu?! Miksi en voi liikkua?! Miksi en saa huudettua apua?! Ja tajuntani meni!

Meni ehkä 2-3 tuntia ja oli jo aamupäivä, kun heräsin tänä aamuna ihan kunnolla. Avasin silmät ja katsoin kelloa. Häh, kello oli suoraan siinä edessäni.. Muistin aamuyön tapahtumat.. Katsoin ympärilleni... Makasin sängyssä Murusen puolella mahallani, iso tyyny, mikä aiemmin oli selkäni takana, oli nyt vatsani alla. Huone oli tyhjä muista ja koko kotimme oli niinkuin pitikin! Nousin istumaan ja mietin, mitä oikein tapahtui?!

Ainoa selitys on se, että olin kokenut kauhukokemuksen taas unissani! Olin unessa tuntenut selkäni takana olleen tyynyn uhkana ja lopulta selättänyt viholliseni käymällä sen päälle makaamaan. Olinkohan kuristanut tyynyraasun hengiltä?! Niin tai näin, kaikki oli nyt hyvin ja tiesin, että se kaikki oli ollut vain raskasta unta, pelkoa ja kauhua kipujen, väsymyksen ja lääkitykseni yhteisvaikutuksesta. Niitähän tulee toisinaan vahvoilla lääkkeillä.

Taas tänään olen kiitollinen siitä, että minulla tämä on vain harvoin ja minulla on lääkkeinä  reseptivalmisteet. Puhtaat lääkkeet. Ajatella he raukat, jotka käyttävät huumeita, epäpuhtaita aineita, luvatta ja vääriä annoksia. Heillä kauhukokemukset ovat paljon yleisempiä, kuin minulla! Vai onko mahdollista, että tämä oli unihalvausta?!

Toivon, että tyyny antaa minulle anteeksi ja saan taas seuraavalla kerralla tukeutua siihen nukkumaan. ;)

"KAUHUKOHTAUKSET" "UNIHALVAUS"